Asiallinen totuus Merja Larivaarasta ja hänen perheensä nepotismista
Merja Larivaara on laukonut väritettyjä totuuksia eräässä naistenlehdessä, kuinka hän kokenut joutuneensa muka työpaikkakiusatuksi. Suosittelen lukemaan hänen miehensä ja todellisuudessa Larivaaran toisena pomona toimimisesta hyvin asiallisen ja avoimen facebook-kirjoituksen, kirjoittajana Oulun kaupunginteatterin näyttelijä
https://www.facebook.com/joose.mikkonen/posts/10157012140807585
Kommentit (36)
Niinhän se tuppaa menemään, että kiusaajat ovatkin muka itse kiusattuja
Tuo kirjoitus löytyy nyt myös kyseisen lehden verkkojulkaisusta. Nosti ainakin minun silmissäni arvostusta kyseistä lehteä kohtaan, olin nimittäin varma, etteivät julkaisisi.
Eipä tuo tullut yllätyksenä.
Ehkä joskus romahtaa korttitalo monen kandanrakastaman näyttelijänkin kohdalla. Sitten voidaankin todeta ei oltais uskottu.
Tässä vielä hieman lisää juttua Larivaaran perheen nepotismistä
https://www.is.fi/oulun-seutu/art-2000005887488.html
Sanomalehti Kalevassa kerrottiin taannoin Larivaaran tyttären, joka on 24 v., pätevöityneen näyttelijäksi vaatekaupassa 😂
https://www.kaleva.fi/kale/teatteriperheessa-kasvanut-meeri-toivonen-ti…
Ei koskaan päässyt teatterikorkeakouluun
Lisäähän se myyntiä, kun Larivaaran haastattelun lukeminen on maksullista. Se on muuten näkemys jostakin, ei näkemys johonkin, mikä toimittajalle tiedoksi.
Jos sisko valmistuu joskus Teakista ja joskus saa Teatterin johtaja paikan niin minä haluan päästä esittämään kiveä joka helkkarin näytelmään kovalla palkalla. Täytyyhän sen onnistua kun vaatekauppuri saa tuosta noin vaan Pepin paikan Oulussa.
Kalevan pitkäaikainen kulttuuuritoimittaja kirjoitti poikkeuksellisen suorasukaisem kirjoituksen pariskunta Larivaara-Toivosen meiningistä jo toissa kesänä
https://www.kaleva.fi/uutiset/kulttuuri/analyysi-vain-muutamat-saavat-o…
Onhan se huvittavaa, että Pepin rooliin järjestettiin oikein avoin haku, ja sitten roolin vei teatterijohtajapariskunnan tytär. Vaikea uskoa, etteikö siihen hommaan olisi löytynyt jotakin muuta pätevää (tai pätevämpää.)
Turun seudulla liikkui myös silloin muutama vuosi sitten juoruja Larivaaran käytöksestä...
Vierailija kirjoitti:
Onhan se huvittavaa, että Pepin rooliin järjestettiin oikein avoin haku, ja sitten roolin vei teatterijohtajapariskunnan tytär. Vaikea uskoa, etteikö siihen hommaan olisi löytynyt jotakin muuta pätevää (tai pätevämpää.)
Joku kirjoitti tuossa toisessa keskustelussa (https://www.vauva.fi/keskustelu/3572191/merja-larivaara-me-naisissa-oli…) näin:
Meeri-tytär kyllä liikkuu hienosti ja on selvästi liikunnallisesti lahjakas. Mutta olisihan se ollut ihan hienoa, jos Pepin rooliin olisi valittu joku, jolla olisi selkeä, takariviinkin kuuluva puheilmaisu ja joka vielä osaisi myös laulaa - kun kerran laulurooli oli kyseessä.
Tuo tytär esittelee isoa hienoa kämppää Oulussa. Joku vihjaisi että teatteri maksoi myös tuon kämpän ”vierailijalle”....
Yhtäkaikki, sinne Ouluun palkattiin vain se Toivonen johtajaksi. Sitten saatiin johtajaksi myös Larivaara ja riipakdi vuelä se koko perheen teatteriyrityskin.
Kyllä jotkut kehtaa...
Larivaarasta on aina saanut huonot vibat.
Ahneudella ja omanedun tavoittelulla on pxskainen loppu... Siinä häviää arvostus, kunnioitus ja jopa työnilo.
Kuullut juttua, että Toivonen ja Larivaara on hemmetin ylimielinen ja töykeä pariskunta.
Aika surkeita toimintaa. Luin juuri tuon Joosen erittäin asiallisen vastineen.
Eipä tuo Larivaara loppujenlopuksi niin kummoinen näyttelijä ole :D Larivaarasta tosissaan tulee huonot vibat,kuin musta sielu asuisi naisessa.
Kävin katsomassa Pepin. Oli hyvä. Teatterikorkeaa tai ei, Meeri oli hyvä Peppi. Muuten en tästä pariskunnasta tiedä.
Onko näillä muuten avoin suhde? Mietin vaan, kun on Toivosen touhuja joskus nähnyt ja kuullut.
Teatteri on huonosti palkattua työtä. Jotta saa elätettyä neljä lasta ja pidettyä kodit Oulussa ja Porvoossa, se onnistuu vain kepulikonstein, haalimalla siis kaikki roolit omaan perheeseen.
Melko epämiellyttävältä tyypiltä tuo Larivaara vaikuttaa. Eikä todellakaan anna hyvää vaikutelmaa oman lapsen palkkaaminen päärooliin tilanteessa, jossa omat isä ja äiti ovat tuotannon johtotehtävissä.