Kun seurustelimme, mulla oli oma kämppä ja miehellä oma. Muutin 3 vuotta sitten miehen asuntoon, omani sain myytyä. Ollaan naimisissa, onko mulla "oikeus" miehen kämpään jos ero tulisi?
Eli olin ostanut kerrostalokämpän ennen miehen tapaamista. Mies omistaa omakotitalon. Muutin miehelle, kerrostalokämppä oli vuokralla, mutta sain sen nyt myytyä. Myynti summa ei ollut iso, mutta käteen jäi 5 tuhatta enemmän kun velkaa oli.
Omakotitaloon kannattaisi ostaa 2 ilmalämöpumppua ja voisin tuolla 5 tuhannella ne kustantaa eikä tarvitsisi ottaa lainaa/osaria niihin ja pidemmällä aikavälillä varmaan raha tulisi säästöinä sähkölaskuista. Mutta aloin miettimään että jos mahdollisesti tuisi ero miehen kanssa, onko mulla mitään oikeutta taloon kun se on kuitenkin miehen. Ollaan nykyään kyllä naimisissa eikä ole mitään avioehtoja.
Ne pumput varmaan ostan kun asutaan kuitenkin yhdessä, mutta mietin vain että kerrytänkö miehelle omaisuutta ja eron jälkeen jään itse puille paljaille? Meillä on yhteinen lapsi myös jos se vaikuttaa tähän asiaan.
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen avioliittoa hankittu omaisuus kuuluu yksin miehelle. Saat avioliiton aikana kertyneestä omaisuudesta puolet.
Vastahan iltalehdessä oli juttua miehestä, jonka piti maksaa puolet ajat sitten peritystä sukutilan arvosta eli 500 000 uudelle vaimolle, josta tuli ero.
Niin, mies on ilman avioehtoa avioituessaan näin päättänyt ja sopinut. Se että mies tulee myöhemmin katumapäälle ei ole mikään peruste itkeä epäreiluutta.
Vierailija kirjoitti:
Välillä ihmettelen miten kehnolla tolalla ihmisten talousosaaminen on, ja silti mennään naimisiin.
Jep. Kaikki isot hankinnat ja elämäntilanteet vaan mennään ja tehdään miettimättä yhtään mitä se oikeasti tarkoittaa nyt ja tulevaisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ps. miten on mahdollista että asunnostasi jäi vain 5 tonnia? Oliko sen hinta tippunut 30%? Ostaessa kun on pakko olla omarahoitusosuutta 10-30% ostohinnasta, ja kai ehdit maksaakin lainaa jo vuosia.
Tähänkin piti vastata. Eli ostin 2014 kt-kaksion 45 tuhannella. Kun muutetiin miehen kanssa yhteen, yritin myydä sitä silloin jo niin että saisin edes omani pois, eli 45 tuhannella (2,5 tuhatta olisi mennyt välittäjälle palkkiota). Olin tehnyt tyhmät kaupat, alueen hintataso laski koska viereen tuli vokki ja hintataso laski. Pistin asunnon vuokralle, mutta en saanut vuokralaista ennen kun olin laittanut vuokran niin halvaksi että verottajan, lainanlyhennyksen ja vastikkeiden jälkeen asunnosta jäi vielä 100e maksettavaa. Yhtiövastike on sitten noussut lisää ja tullut korjausvelkaakin niin olen tehnyt 180e/kk tappiota vaikka asunto on ollut vuokrattuna.
Eli vaikka sainkin vain 5 tuhatta "voittoa" niin pystyisin osallistumaan ainakin miehen talon lainanlyhennyksiin tuolla 180e ellen enemmänkin.
Ap
Nyt ymmärrän asutte jossain maaseudulla.
Ei ihmiselle soveltuvista paikoista saa kaksiota alle 200 000 €.
Tämä keskustelu on täysin turhaa koska on kysymys jostain Kajaani tason paikasta ja ainakin molemmat jutun asunnot arvottomia.
Ainoa mitä en pysty ymmärtämään miten ihminen joka asentaa lämpöpumppuja arvottomiin rakennuksiin ja mikä pankkikin toimii tuollaisella nolla sektorilla.
Onko asunto peritty ja onko perinnössä ollut ehtoja
Jos kummallikin on omaisuutta omissa nimissään avioliittoon mennessä, miten se omaisuus yhtä-äkkia muuttuisi yhteiseksi. Talon on miehen nimissä ja hän on sen omilla rahoillaan ostanut ennen avioliittoa.
Kuinka ihmeessä ap voisi saada edes osituksessa edes puolet tuosta talosta. Ei saa, se fakta,
Jotain voi saada osituksen tasingossa, mutta ei puolta missään olosuhteissa. Eri asia olisi jos talo olisi molempien nimissä.
Tää on selvästi keksitty juttu, ap satuilee.
Noissa ap:n jutuissa ei ole päätä eikä häntää, ei johdonmukaisuutta, kun yrittää selvittää oman myydyn kämppänsä omistamista ja myyntiä ja "korjausksia"
Pelkkää itse tehtyä tarinaa koko juttu! Ja tyhmät palstailijat uskovat kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Jos kummallikin on omaisuutta omissa nimissään avioliittoon mennessä, miten se omaisuus yhtä-äkkia muuttuisi yhteiseksi. Talon on miehen nimissä ja hän on sen omilla rahoillaan ostanut ennen avioliittoa.
Kuinka ihmeessä ap voisi saada edes osituksessa edes puolet tuosta talosta. Ei saa, se fakta,
Jotain voi saada osituksen tasingossa, mutta ei puolta missään olosuhteissa. Eri asia olisi jos talo olisi molempien nimissä.
Et ole sattunut kuulemaan käsitteestä avio-oikeus?
Avio-oikeudella tarkoitetaan puolison oikeutta toisen puolison omaisuuteen avioliiton päättyessä (joko toisen puolison kuolemaan tai avioeroon). Avioliiton purkautuessa puolisoiden omaisuus (velat huomioiden) kartoitetaan. Pääperiaate on, että enemmän omistava puoliso antaa vähemmän omistavalle puolisolle omaisuudestaan tasinkoa niin paljon, että puolisoiden nettovarallisuudet ovat yhtä suuret. Tasinkoa antava puoliso päättää, mitä omaisuutta hän antaa tasinkona. Avio-oikeutta voidaan rajoittaa tekemällä avioehtosopimus, jossa määritellään miten omaisuus jaetaan avioliiton purkautumisen yhteydessä. Yleinen avio-ehtosopimuksen sisältö on, että puolisoilla ei ole lainkaan avio-oikeutta toistensa omaisuuteen. Voidaan myös sopia, että osa omaisuudesta on avio-oikeuden alaista.
Avio-oikeus astuu voimaan avioliiton solmimisen yhteydessä ja kestää sen purkautumiseen saakka. Avio-oikeuden tulkintaan avioliiton purkautuessa vaikuttaa paikallinen lainsäädäntö (missä maassa eroa on haettu). Esimerkiksi Suomessa avio-oikeutta ei sovelleta täysimääräisesti – eli avio-oikeutta sovitellaan – jos avioliitto on kestänyt hyvin lyhyen ajan (esimerkiksi alle 2 vuotta) ja täysimääräinen soveltaminen johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen toisen puolison kannalta (esimerkiksi toinen puolisoista on miljonääri ja toinen varaton, jolloin miljonäärin omaisuutta ei näin ollen suoraan jaettaisi tasan). Toisaalta avioehtosopimustakaan ei välttämättä sovelleta täysimääräisenä, jos avioliitto on kestänyt hyvin kauan (esimerkiksi 20 vuotta) ja sopimuksen täysimääräinen soveltaminen johtaisi toisen puolison kannalta kohtuuttomaan lopputulokseen (esimerkiksi nainen ollut kotiäitinä 20 vuotta eikä sen takia ole kerryttänyt omaisuuttaan, vaan kaikki omaisuus on miehen nimissä). Avio-oikeuden sovittelu on hyvin harvinaista eikä avioliiton kestolle ole Suomessa laissa säädettyjä raja-aikoja.
Vierailija kirjoitti:
Avioliitossa omaisuutenne on yhteistä ellei ole avioehtoa.
Tämä ei sitten pidä paikkaansa. Avioliitossa ollessaan molemmat omistavat sen mitä omistavat. Eron tai kuoleman koittaessa vasta aletaan jakamaan pesää tai omaisuutta.
51 on osittain oikeassa. Mutta ei se ihan noin yksinkertaista ole.
Niinkus jo on täällä sanottukin, jos avioliitto on hyvin lyhyt ja toisella on omaisuutta enemmän, ei se automaattisesti mene osituksessa tasan, vaan tulee se kohtuullistamis näkökohta.
Ja kyllä silläkin on merkitystä, kenen nimissä omaisuus on.
Kakkahattutäti kirjoitti:
Käräjäoikeus ottaa huomioon myös kohtuullisuusperiaatteen.
Eli jos toinen ei ole tuonut avioliittoon mittään omaisuutta, ja toisella on sitä jo entuudestaan huomattavasti, se köyhempi ei voi kävellä siitä avioliitosta ulos puolikas toisen omaisuudesta taskussaan. Vaikka niin ehkä luulee.
Moni tyhjätasku on yrittänyt tätä temppua, mutta ei se ihan niin helposti käy, vaikka avioehtoa ei olisikaan.
Noin se menee ja pitääkin mennä. Ei kannata uskoa siihen, että naimalla varakkaaman voi erotessa voittaa, eli saa nostettua omaa rahatilannettaan.
Pari vuotta sitten tapahtui ero erään tutun pariskunnan kesken, pari lastakin oli syntynyt avioliitossa, mutta nainen voittanut erossa rahallisesti. Mies oli paljon varakkaampi kun menivät naimisiin ja olivat yhdessä alle kymmenen vuotta. Heillä ei ollut avioehtoa.
Vierailija kirjoitti:
Kakkahattutäti kirjoitti:
Käräjäoikeus ottaa huomioon myös kohtuullisuusperiaatteen.
Eli jos toinen ei ole tuonut avioliittoon mittään omaisuutta, ja toisella on sitä jo entuudestaan huomattavasti, se köyhempi ei voi kävellä siitä avioliitosta ulos puolikas toisen omaisuudesta taskussaan. Vaikka niin ehkä luulee.
Moni tyhjätasku on yrittänyt tätä temppua, mutta ei se ihan niin helposti käy, vaikka avioehtoa ei olisikaan.Noin se menee ja pitääkin mennä. Ei kannata uskoa siihen, että naimalla varakkaaman voi erotessa voittaa, eli saa nostettua omaa rahatilannettaan.
Pari vuotta sitten tapahtui ero erään tutun pariskunnan kesken, pari lastakin oli syntynyt avioliitossa, mutta nainen voittanut erossa rahallisesti. Mies oli paljon varakkaampi kun menivät naimisiin ja olivat yhdessä alle kymmenen vuotta. Heillä ei ollut avioehtoa.
Tässä puhutaan melko arvottomasta talosta sushirajan ulkopuolella ja pariskunnalla on lapsi. On varmasti lapsen etu, että molemmilla vanhemmilla on tasapuoliset mahdollisuudet huoltaa lasta ja majoittaa tätä eron sattuessa.
Vierailija kirjoitti:
Jos kummallikin on omaisuutta omissa nimissään avioliittoon mennessä, miten se omaisuus yhtä-äkkia muuttuisi yhteiseksi. Talon on miehen nimissä ja hän on sen omilla rahoillaan ostanut ennen avioliittoa.
Kuinka ihmeessä ap voisi saada edes osituksessa edes puolet tuosta talosta. Ei saa, se fakta,
Jotain voi saada osituksen tasingossa, mutta ei puolta missään olosuhteissa. Eri asia olisi jos talo olisi molempien nimissä.
Kun pari menee naimisiin ilman avioehtoa, niin lain mukainen lähtökohta avioliiton purkautuessa on se, että kaikki omaisuus (-miinus mahdolliset velat) lasketaan yhteen ja jaetaan kahdella. Se, jolla on enemmän omaisuutta, maksaa tasinkoa sille, jolla on vähemmän omaisuutta, niin että molemmille tulee yhtä paljon. Huom! Tähän laskelmaan ei vaikuta yhtään mitään se, kenen nimissä mikäkin omaisuus on, mitä kumpikin on omistanut ennen avioliittoa, mitä on ostettu avioliiton aikana, yms. Kaikki otetaan mukaan laskelmaan.
Tämä on lähtökohta eikä siitä pääse yli eikä ympäri. Sinun "faktasi" ei siis tosiaan ole fakta.
Tästä sitten voidaan tietyissä olosuhteissa poiketa. Esim. osa omaisuudesta on voitu saada lahjana tai perintönä, ja lahjan antaja/perinnön jättäjä on erikseen laittanut ehdon että lahjan tai perinnön saaja puolisolla ei ole avio-oikeutta lahjaksi saatuun tai perittyyn omaisuuteen. Tällaista omaisuutta ei oteta laskelmassa huomioon.
Jos liitto on kestänyt lyhyen aikaa ja osapuolien omaisuuksien määrät ovat hyvin erisuuruiset, voi kyseeseen tulla osituksen sovittelu. Se ei kuitenkaan ole mikään automaatti, vaan sitä pitää hakea käräjäoikeudesta.
Vierailija kirjoitti:
51 on osittain oikeassa. Mutta ei se ihan noin yksinkertaista ole.
Niinkus jo on täällä sanottukin, jos avioliitto on hyvin lyhyt ja toisella on omaisuutta enemmän, ei se automaattisesti mene osituksessa tasan, vaan tulee se kohtuullistamis näkökohta.
Ja kyllä silläkin on merkitystä, kenen nimissä omaisuus on.
Automaattisesti se nimenomaan menee tasan. Sen, joka haluaa että ei mene tasan, pitään nimenomaisesti hakea oikeudessa osituksen sovittelua. Ei sekään ilmaista ole.
Välillä ihmettelen miten kehnolla tolalla ihmisten talousosaaminen on, ja silti mennään naimisiin.