Ruokakulujen jakaminen, kun mies syö saman verran kuin minä ja mun lapset yhteensä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi normaalituloiset aikuiset ihmiset haluavat vääntää tuollaisesta?

Mistä sinulle selvisi, että ap on normaalituloinen?

Kyllä mä voisin vähän nikotella, jos kulut otettaisiin esille, ja tällainen mies ilmoittaisi, että on samalla viivalla lapsen syömisen kanssa. Jos mies tosiaan vetää 6 palaa leipää kun muut yhteensä syövät ehkä 3, niin kotiin pitää ostaa 3 kertaa niin paljon leipää kuin aiemmin, sellainen alkaa jo erottua vähän turhan selvästi kauppareissuilla. Saa mies syödä toki tarpeeksi, mutta tuo sokeus omaan syömiseen vs. lapsenkin syömiseen vähän pistää silmään, ja sen ajattelemattomuus että siitä on yksinhuoltajalle lisäkustannuksia ihan merkittävästi vanhaan verrattuna.

No kai ap voi olla suurituloinenkin. En vain tajua tuota ajattelua. Ollaan suhteellisen pienituloinen pariskunta ei kumpikaan meistä laske syömisiä. Kaupassa maksetaan likimain vuorotellen, vaikka ei menisi ihan sentilleen

Mikä on vaikea ymmärtää? Nämä kaksi eivät edes asu yhdessä, ja ruokamenekin muutos yh-perheelle on merkittävä ja säännöllinen. Ja miehelle erittäin edullinen, nythän nainen joutuu ostamaan kolme kertaa niin paljon ruokaa kuin ennen, ja mies kuitenkin haluaa maksaa vain 1/4. Siinä ei enää puhuta senteistä tai kulujen menemisistä 'likimain' vuorotellen.

Miksi ap syöttää miestä?? Mies ei syö hänen leipäänsä, jos sitä ei ole tarjolla. Helppoa.

Ette edes asu yhdessä, mutta miehen pitäisi ruokkia teidät? 

Vierailija kirjoitti:

Meillä vierailee aika ajoin 6 lastenlasta.

Laitan heille kullekin samanlaiset annokset sitä lajia, jota saa vain rajallisen määrän, esim. kunkin lautaselle 1 omena, 2 keksiä, 10 pähkinää.

Varsinaista ruokaa (soppaa, perunaa, kalapaistosta jne.) saa sen verran kuin haluaa.

Kai tätä aikuistenkin kanssa saa soveltaa.

Jos on isoruokainen ihminen, tekee sitä pääruokaa ämpärillisen vaikka hernekeittoa. Ei haittaa jos hän vetää puoliämpärillistä tuota edullista perussafkaa, muille yhteensä hyvinkin riittää se toinen ämpärin puolikas jaettavaksi.

Näkkileipää tarjolle rajoituksetta, sopii hyvin sopparuokien kanssa, eikä ole kallista.

Tämä mummo jaksaa annostella ja laittaa tarjolle. Minäkin jaksaisin pikkulapsille tarjoilla mutta en miehelle.

Meillä ei tosin ole mitään rajotettuja omenoita tai pähkinöitä. Ehkä ainoastaan sisäfilepihvejä paistetaan 1 jokaiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi normaalituloiset aikuiset ihmiset haluavat vääntää tuollaisesta?

Mistä sinulle selvisi, että ap on normaalituloinen?

Kyllä mä voisin vähän nikotella, jos kulut otettaisiin esille, ja tällainen mies ilmoittaisi, että on samalla viivalla lapsen syömisen kanssa. Jos mies tosiaan vetää 6 palaa leipää kun muut yhteensä syövät ehkä 3, niin kotiin pitää ostaa 3 kertaa niin paljon leipää kuin aiemmin, sellainen alkaa jo erottua vähän turhan selvästi kauppareissuilla. Saa mies syödä toki tarpeeksi, mutta tuo sokeus omaan syömiseen vs. lapsenkin syömiseen vähän pistää silmään, ja sen ajattelemattomuus että siitä on yksinhuoltajalle lisäkustannuksia ihan merkittävästi vanhaan verrattuna.

No kai ap voi olla suurituloinenkin. En vain tajua tuota ajattelua. Ollaan suhteellisen pienituloinen pariskunta ei kumpikaan meistä laske syömisiä. Kaupassa maksetaan likimain vuorotellen, vaikka ei menisi ihan sentilleen

Mikä on vaikea ymmärtää? Nämä kaksi eivät edes asu yhdessä, ja ruokamenekin muutos yh-perheelle on merkittävä ja säännöllinen. Ja miehelle erittäin edullinen, nythän nainen joutuu ostamaan kolme kertaa niin paljon ruokaa kuin ennen, ja mies kuitenkin haluaa maksaa vain 1/4. Siinä ei enää puhuta senteistä tai kulujen menemisistä 'likimain' vuorotellen.

Väännetään vielä rautalangasta: naisella ja 2 lapsella on mennyt tähän asti ruokaan vaikka 50€ x:lle päivälle. Nyt miehen tultua sen yhden leipäpaketin sijaan pitää ostaa niitä 3 kpl samalle ajalle, kuten mahdollisesti jopa kaikkea muutakin. Nainen siis maksaa kauppareissulla samasta x:n päivän satsista 150€, josta mies haluaa nyt maksaa 37,50€. Naisen ruokalasku siis samalle x-päivien ajalle muuttuu 50€:sta 112,50€:oon vaikka hänen ja lapsien syömä ruokamäärä pysyy samana. Reilua? Tässä ei siis ole kyse mistään senteistä enää.

Tulee ihan mieleen yksi mökkiloma. Kaksi työssäkäyvää pariskuntaa ja minä sinkkuopiskelija. Yksi rouva ehdotti pokkana että ruokakulut maksetaan talouksien mukaan eli käytännössä minä maksan 1/3 ja muut mm. ne raavaat miehet 1/6, vaikka oli ihan selvää että minä syön paljon vähemmän (ja tulotkin murto-osa heidän tuloistaan).

Missä ihmisten järki ja kohtuus on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei asuta yhdessä vielä.

Ap

Eikä kannata tuolla asenteella muuttaakaan. 

Ei olisi tullut mielenikään alkaa jakaa ruokakuluja ja laskemaan leivänpaloja.

 Käytiin kaupassa ja ostettiin tarvittavat ruoat kaikille. 

Asiaa varmaan helpotti se, että meidän tulotaso oli suunnilleen sama ja molemmille tärkeintä, että uusperheessä kaikki voivat hyvin!

Näitä kommentteja kirjoittavat vain sellaiset, joilla ei ole omakohtaista kokemusta siitä että vain toinen maksaa ja tarjoaa. Jos on kaksi fiksua ihmistä, joilla molemmilla on varaa syömiseen asiat tulee todennäköisesti maksettua jotenkin vuorotellen ja suhteellisen tasan. Siinä kohdalla kun joku kokee oikeudekseen syödä toisen rahoilla, ei ole olemassa mitään perustelua sille miksi tätä pitäisi jaksaa katsella.

Mun ex halusi tietyn merkkistä kinkkua, tiettyä jauhelihaa, luomumunia, leipäjuustoa aamupalaksi jne koska minä maksoin ruokakulut. Ei taida enää syödä samoin, kun joutuu itse sapuskansa maksamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi normaalituloiset aikuiset ihmiset haluavat vääntää tuollaisesta?

Mistä sinulle selvisi, että ap on normaalituloinen?

Kyllä mä voisin vähän nikotella, jos kulut otettaisiin esille, ja tällainen mies ilmoittaisi, että on samalla viivalla lapsen syömisen kanssa. Jos mies tosiaan vetää 6 palaa leipää kun muut yhteensä syövät ehkä 3, niin kotiin pitää ostaa 3 kertaa niin paljon leipää kuin aiemmin, sellainen alkaa jo erottua vähän turhan selvästi kauppareissuilla. Saa mies syödä toki tarpeeksi, mutta tuo sokeus omaan syömiseen vs. lapsenkin syömiseen vähän pistää silmään, ja sen ajattelemattomuus että siitä on yksinhuoltajalle lisäkustannuksia ihan merkittävästi vanhaan verrattuna.

No kai ap voi olla suurituloinenkin. En vain tajua tuota ajattelua. Ollaan suhteellisen pienituloinen pariskunta ei kumpikaan meistä laske syömisiä. Kaupassa maksetaan likimain vuorotellen, vaikka ei menisi ihan sentilleen

Mikä on vaikea ymmärtää? Nämä kaksi eivät edes asu yhdessä, ja ruokamenekin muutos yh-perheelle on merkittävä ja säännöllinen. Ja miehelle erittäin edullinen, nythän nainen joutuu ostamaan kolme kertaa niin paljon ruokaa kuin ennen, ja mies kuitenkin haluaa maksaa vain 1/4. Siinä ei enää puhuta senteistä tai kulujen menemisistä 'likimain' vuorotellen.

Mistä sinä tämän merkittävyyden ja säännöllisyyden tiedät? Missä ap niin sanoi?

Ethän sinä sitä tietenkään itse keksinyt.

Vierailija kirjoitti:

Ette edes asu yhdessä, mutta miehen pitäisi ruokkia teidät? 

Ei vaan maksaa edelleen omat ruokansa. Siitähän tässä oli kyse, että mies syö enemmän kuin muut, mutta kokee että ruokalasku pitäisi silti jakaa syöjien suhteessa. Toisinsanoen tän yh-äidin ruokalasku kasvoi, ja miehellä pieneni, koska nyt syö toisen ostamaa ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi normaalituloiset aikuiset ihmiset haluavat vääntää tuollaisesta?

Mistä sinulle selvisi, että ap on normaalituloinen?

Kyllä mä voisin vähän nikotella, jos kulut otettaisiin esille, ja tällainen mies ilmoittaisi, että on samalla viivalla lapsen syömisen kanssa. Jos mies tosiaan vetää 6 palaa leipää kun muut yhteensä syövät ehkä 3, niin kotiin pitää ostaa 3 kertaa niin paljon leipää kuin aiemmin, sellainen alkaa jo erottua vähän turhan selvästi kauppareissuilla. Saa mies syödä toki tarpeeksi, mutta tuo sokeus omaan syömiseen vs. lapsenkin syömiseen vähän pistää silmään, ja sen ajattelemattomuus että siitä on yksinhuoltajalle lisäkustannuksia ihan merkittävästi vanhaan verrattuna.

No kai ap voi olla suurituloinenkin. En vain tajua tuota ajattelua. Ollaan suhteellisen pienituloinen pariskunta ei kumpikaan meistä laske syömisiä. Kaupassa maksetaan likimain vuorotellen, vaikka ei menisi ihan sentilleen

Mikä on vaikea ymmärtää? Nämä kaksi eivät edes asu yhdessä, ja ruokamenekin muutos yh-perheelle on merkittävä ja säännöllinen. Ja miehelle erittäin edullinen, nythän nainen joutuu ostamaan kolme kertaa niin paljon ruokaa kuin ennen, ja mies kuitenkin haluaa maksaa vain 1/4. Siinä ei enää puhuta senteistä tai kulujen menemisistä 'likimain' vuorotellen.

Väännetään vielä rautalangasta: naisella ja 2 lapsella on mennyt tähän asti ruokaan vaikka 50€ x:lle päivälle. Nyt miehen tultua sen yhden leipäpaketin sijaan pitää ostaa niitä 3 kpl samalle ajalle, kuten mahdollisesti jopa kaikkea muutakin. Nainen siis maksaa kauppareissulla samasta x:n päivän satsista 150€, josta mies haluaa nyt maksaa 37,50€. Naisen ruokalasku siis samalle x-päivien ajalle muuttuu 50€:sta 112,50€:oon vaikka hänen ja lapsien syömä ruokamäärä pysyy samana. Reilua? Tässä ei siis ole kyse mistään senteistä enää.

Hauskaa miten jo summatkin on keksitty.

Miksi pitää itse keksiä asioita toisen kuvitteelliseen tilanteeseen?

Siksi kai nämä provot on niin suosittuja. Keksijöitä riittää. Itse tekee vain aloituksen ja muut kejsii loput.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ette edes asu yhdessä, mutta miehen pitäisi ruokkia teidät? 

Ei vaan maksaa edelleen omat ruokansa. Siitähän tässä oli kyse, että mies syö enemmän kuin muut, mutta kokee että ruokalasku pitäisi silti jakaa syöjien suhteessa. Toisinsanoen tän yh-äidin ruokalasku kasvoi, ja miehellä pieneni, koska nyt syö toisen ostamaa ruokaa.

EIVÄT EDES ASU YHDESSÄ. Kuinka merkittävästi se ruokalasku voi oikein nousta?

Vai käykö mies aloittajan luona vain syömässä, ja joka ikinen päivä? 

Toisekseen, kukaan ei syö KUUTTA palaa leipää kerralla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei asuta yhdessä vielä.

Ap

Eikä kannata tuolla asenteella muuttaakaan. 

Ei olisi tullut mielenikään alkaa jakaa ruokakuluja ja laskemaan leivänpaloja.

 Käytiin kaupassa ja ostettiin tarvittavat ruoat kaikille. 

Asiaa varmaan helpotti se, että meidän tulotaso oli suunnilleen sama ja molemmille tärkeintä, että uusperheessä kaikki voivat hyvin!

Näitä kommentteja kirjoittavat vain sellaiset, joilla ei ole omakohtaista kokemusta siitä että vain toinen maksaa ja tarjoaa. Jos on kaksi fiksua ihmistä, joilla molemmilla on varaa syömiseen asiat tulee todennäköisesti maksettua jotenkin vuorotellen ja suhteellisen tasan. Siinä kohdalla kun joku kokee oikeudekseen syödä toisen rahoilla, ei ole olemassa mitään perustelua sille miksi tätä pitäisi jaksaa katsella.

Mun ex halusi tietyn merkkistä kinkkua, tiettyä jauhelihaa, luomumunia, leipäjuustoa aamupalaksi jne koska minä maksoin ruokakulut. Ei taida enää syödä samoin, kun joutuu itse sapuskansa maksamaan.

Mitä? Eihän sinunkaan mielestä kannata tässä tilanteessa muuttaa yhteen!

Mä en ymmärrä tätä ongelmaa ihan siksi, ettei tämä pariskunta asu yhdessä. Ei kai se mies joka ateriaa tule sun luokse syömään?

Ihan aidosti en ymmärrä. Mulla on lapsi ja miesystävä, mies on mun luona yötä ehkä kerran viikossa. Toki silloin tarjoan illallisen ja aamupalan, joskus saatetaan tilata ruokaa tms. mutta en näe mitään syytä keskustella ruokamenojen jakamisesta. Eihän me edes käydä ruokakaupassa yhdessä, miksi käytäisiin?

Tällaiset ihmiset kun lisääntyy keskenään, niin sitten nillittävät, että "kun mä nyt ostin muksulle jäätelön, niin sä oot mulle 60 senttiä velkaa".

Ihan älytöntä ruveta jakamaan ruokakuluja kun ei edes asuta yhdessä. Minusta voi aivan hyvin tarjota ruoan toiselle vaikka jatkuvasti ilman että olisin rahaa vailla. Ja uskoisin, että se tasaantuu sitten jossain muussa asiassa. Jos ei mies tämän jälkeen älyäisi vaikka tarjota ravintolassa, leffassa tms., niin sitten saisi mennä. Minusta pitää olla reilu puolin ja toisin, mutta hyväksi ei saa antaa käyttää, ainakaan kauaa.

Käytännössähän se tulee halvemmaksi tehdä isoja annoksia ruokaa kerralla, joten AP:n pitäisi itseasiassa maksaa ukolle kun tulee syömään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä vierailee aika ajoin 6 lastenlasta.

Laitan heille kullekin samanlaiset annokset sitä lajia, jota saa vain rajallisen määrän, esim. kunkin lautaselle 1 omena, 2 keksiä, 10 pähkinää.

Varsinaista ruokaa (soppaa, perunaa, kalapaistosta jne.) saa sen verran kuin haluaa.

Kai tätä aikuistenkin kanssa saa soveltaa.

Jos on isoruokainen ihminen, tekee sitä pääruokaa ämpärillisen vaikka hernekeittoa. Ei haittaa jos hän vetää puoliämpärillistä tuota edullista perussafkaa, muille yhteensä hyvinkin riittää se toinen ämpärin puolikas jaettavaksi.

Näkkileipää tarjolle rajoituksetta, sopii hyvin sopparuokien kanssa, eikä ole kallista.

Tämä mummo jaksaa annostella ja laittaa tarjolle. Minäkin jaksaisin pikkulapsille tarjoilla mutta en miehelle.

Meillä ei tosin ole mitään rajotettuja omenoita tai pähkinöitä. Ehkä ainoastaan sisäfilepihvejä paistetaan 1 jokaiselle.

Mikä sitten valituttaa?

Ensin sai vaikutelman, että mies syö ap:n lapsineen sukupuuttoon ja vararikkoon. Mutta sitten ei olekaan ongelmaa. - Tosin sisäfilepihvejä on rajoitettu määrä - kuten omenaesimerkissäkin - eli yhden pihvin tarjoajalla on jokin mittari käytössä.

Vierailija kirjoitti:

Tällaiset ihmiset kun lisääntyy keskenään, niin sitten nillittävät, että "kun mä nyt ostin muksulle jäätelön, niin sä oot mulle 60 senttiä velkaa".

Ihan älytöntä ruveta jakamaan ruokakuluja kun ei edes asuta yhdessä. Minusta voi aivan hyvin tarjota ruoan toiselle vaikka jatkuvasti ilman että olisin rahaa vailla. Ja uskoisin, että se tasaantuu sitten jossain muussa asiassa. Jos ei mies tämän jälkeen älyäisi vaikka tarjota ravintolassa, leffassa tms., niin sitten saisi mennä. Minusta pitää olla reilu puolin ja toisin, mutta hyväksi ei saa antaa käyttää, ainakaan kauaa.

Just tästä hyväksikäytöstä siinä on kyse. Minun mielestäni se että jos aletaan vakituisemmin oleskelemaan toisen kotona, vaikka ei asuttaisi yhdessä niin kuluista pitää jotain selkoa tehdä. Ei voi mennä niin että syödään vain toisen rahoilla, ja ajetaan sen saman autolla. 

Aloittaja saa varmaan lapsistaan jo ruokkoja eksiltäänkin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ette edes asu yhdessä, mutta miehen pitäisi ruokkia teidät? 

Ei vaan maksaa edelleen omat ruokansa. Siitähän tässä oli kyse, että mies syö enemmän kuin muut, mutta kokee että ruokalasku pitäisi silti jakaa syöjien suhteessa. Toisinsanoen tän yh-äidin ruokalasku kasvoi, ja miehellä pieneni, koska nyt syö toisen ostamaa ruokaa.

EIVÄT EDES ASU YHDESSÄ. Kuinka merkittävästi se ruokalasku voi oikein nousta?

Vai käykö mies aloittajan luona vain syömässä, ja joka ikinen päivä? 

Toisekseen, kukaan ei syö KUUTTA palaa leipää kerralla. 

kyllä minunkin mies syö. Ei se tee niitä kuutta samalla kertaa lautaselle vaan esim. ohimennen lehden lukemisen tms. ohessa mupeltaa ne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ette edes asu yhdessä, mutta miehen pitäisi ruokkia teidät? 

Ei vaan maksaa edelleen omat ruokansa. Siitähän tässä oli kyse, että mies syö enemmän kuin muut, mutta kokee että ruokalasku pitäisi silti jakaa syöjien suhteessa. Toisinsanoen tän yh-äidin ruokalasku kasvoi, ja miehellä pieneni, koska nyt syö toisen ostamaa ruokaa.

EIVÄT EDES ASU YHDESSÄ. Kuinka merkittävästi se ruokalasku voi oikein nousta?

Vai käykö mies aloittajan luona vain syömässä, ja joka ikinen päivä? 

Toisekseen, kukaan ei syö KUUTTA palaa leipää kerralla. 

Mieheni syö joka aterialla 4-6 palaa leipää ruoan lisäksi. Iso lihaksikas mies, ei lihava. 

Hyvä, että ap on kiinnittänyt asiaan huomiota. Meillä ei lasketa tarkkaan, mutta mies maksaa enemmän kaikesta, koska kuluttaa kaikkea huomattavasti enemmän. Ruoasta syö ainakin 2/3 osaa ellei jopa 3/4 osaa. Vettä käyttää enemmän, koska treenaa ja käy sen vuoksi suihkussa 2x päivässä (ja siellähän sitten viihdytään). Itse käyn kerran ja hiukset pesen vain joka toinen päivä. Treenivaatteet pyörii jatkuvasti pyykkikoneessa. Autolla ajaa pikkumatkatkin edestakaisin, itse tykkään kävellä ja pyöräillä ja bussiakin käytän paljon enemmän (yksi auto, yhteinen). Jopa sähkössä miehen kulutus ylittää omani varmasti moninkertaisesti: telkkari on jatkuvasti päällä, kaiken maailman laitteita ja värkkejä lataamassa, valot jätetään palamaan kun huoneesta lähdetään. Onneksi mies ei ole sokea itselleen ja olemme yhdessä päättäneet, että maksamme karkeasti kulutuksemme mukaan. Vuokra menee puoleksi.

Jos asuisin yksin, pärjäisin varmaan muutamalla satasella kuussa vuokran päälle, jos olisi pakko. Kiusaan miestä sillä, että jos hän eläisi kuten minä, ASP-tili täyttyisi hänelläkin nopeasti :)