Ruokakulujen jakaminen, kun mies syö saman verran kuin minä ja mun lapset yhteensä
Mun mielestä kulujen pitäisi mennä puoliksi, miehen mielestä hän maksaa 1/4.
Esim iltapalalla minä syön yhden palan leipää, mies saattaa vetää 6
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Ei asuta yhdessä vielä.
Ap
Silloin te ette jaa ruokakuluja vaan molemmat tuovat oman osansa niille aterioille, jotka syötte yhdessä. Jos mies on kova puputtamaan leipää, niin hän tuo runsaasti leipää. Jos syötte kanankoipia niin sinä tuot kanankoipia koska oma perheesi syö niistä 3/4 jne. Ja/tai toteatte, että kommunikaatio ei suju niin hyvin, että kannattaisi suunnitella suhteen syventämistä.
Jos ette asu yhdessä vielä niin lopeta ruoan tarjoaminen miehelle. Ostaa "omat eväät mukaan" kun on teillä. Sama sinulla tottakai.
Mies kokee, ettei halua elättää lapsiasi, Miten muut kulut jakautuu?
Meillä mies maksaa 1/2. Minulla on 2 lasta, jotka ovat meillä vuoroviikoin ja ehdotin 1/3. Mutta hän halusi itse maksaa puolet. 1/4 ei ole mielestäni reilua, jos mies syö huomattavasti enemmän 🤔
Miksi normaalituloiset aikuiset ihmiset haluavat vääntää tuollaisesta?
Vierailija kirjoitti:
Miksi normaalituloiset aikuiset ihmiset haluavat vääntää tuollaisesta?
Mistä sinulle selvisi, että ap on normaalituloinen?
Kyllä mä voisin vähän nikotella, jos kulut otettaisiin esille, ja tällainen mies ilmoittaisi, että on samalla viivalla lapsen syömisen kanssa. Jos mies tosiaan vetää 6 palaa leipää kun muut yhteensä syövät ehkä 3, niin kotiin pitää ostaa 3 kertaa niin paljon leipää kuin aiemmin, sellainen alkaa jo erottua vähän turhan selvästi kauppareissuilla. Saa mies syödä toki tarpeeksi, mutta tuo sokeus omaan syömiseen vs. lapsenkin syömiseen vähän pistää silmään, ja sen ajattelemattomuus että siitä on yksinhuoltajalle lisäkustannuksia ihan merkittävästi vanhaan verrattuna.
Meillä vierailee aika ajoin 6 lastenlasta.
Laitan heille kullekin samanlaiset annokset sitä lajia, jota saa vain rajallisen määrän, esim. kunkin lautaselle 1 omena, 2 keksiä, 10 pähkinää.
Varsinaista ruokaa (soppaa, perunaa, kalapaistosta jne.) saa sen verran kuin haluaa.
Kai tätä aikuistenkin kanssa saa soveltaa.
Jos on isoruokainen ihminen, tekee sitä pääruokaa ämpärillisen vaikka hernekeittoa. Ei haittaa jos hän vetää puoliämpärillistä tuota edullista perussafkaa, muille yhteensä hyvinkin riittää se toinen ämpärin puolikas jaettavaksi.
Näkkileipää tarjolle rajoituksetta, sopii hyvin sopparuokien kanssa, eikä ole kallista.
Minun on vaikea samastua tähän, kun meillä rahat ovat miehen kanssa olleet yhteiset suhteen alusta saakka. Yhdessä on oltu nyt 27 vuotta, eikä rahasta ole ikinä väännetty. Luulen, että olemme keskimäärin aika onnellisia yhdessä muun muassa siksi, että muut yhteiset asiat ovat meille tärkeämpiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi normaalituloiset aikuiset ihmiset haluavat vääntää tuollaisesta?
Mistä sinulle selvisi, että ap on normaalituloinen?
Kyllä mä voisin vähän nikotella, jos kulut otettaisiin esille, ja tällainen mies ilmoittaisi, että on samalla viivalla lapsen syömisen kanssa. Jos mies tosiaan vetää 6 palaa leipää kun muut yhteensä syövät ehkä 3, niin kotiin pitää ostaa 3 kertaa niin paljon leipää kuin aiemmin, sellainen alkaa jo erottua vähän turhan selvästi kauppareissuilla. Saa mies syödä toki tarpeeksi, mutta tuo sokeus omaan syömiseen vs. lapsenkin syömiseen vähän pistää silmään, ja sen ajattelemattomuus että siitä on yksinhuoltajalle lisäkustannuksia ihan merkittävästi vanhaan verrattuna.
No kai ap voi olla suurituloinenkin. En vain tajua tuota ajattelua. Ollaan suhteellisen pienituloinen pariskunta ei kumpikaan meistä laske syömisiä. Kaupassa maksetaan likimain vuorotellen, vaikka ei menisi ihan sentilleen
Lompakkoloismiehen olet löytänyt. Ongelma ratkeaa sillä, että et tarjoa miehelle mitään syömistä. Hän tuokoon itse omat syömisensä.
Älä osta miehelle ruokaa. Oma vika.
Jos mies ei halua maksaa ruuasta kuin 1/4 niin hänelle ei anneta kuin 1/4 ruuasta. Aikuinen mies syö helposti paljon enemmän kuin pienet lapset. Itse olen kyllä sitä mieltä, että jätä se sika. Nämä sentin vahtijat ovat kitsaita , ahneita ja itsekkäitä muussakin elämässään.
Tuleeko mies siis sinun ja lasten luokse syömään? Vai menetkö miehen luokse ruokien ja kakaroiden kanssa syömään?
Joo ei kannata muuttaa yhteen tollasen äijän kanssa. Rahankäyttö ongelma jo tässä vaiheessa, arvaas vaan miten paljon riitaa tulee tyhjästä jos asutte saman katon alla. Puhumattakaan kaikesta muusta mistä aivan takuulla tulee riitaa.
Ehkä kannattaa unohtaa parisuhdehaaveilut, jos ei pysty edes ruokakuluista sopimaan ongelmitta. Vakipanona tuollaiset joka sentin laskijat ja oman navan tuijottelijat vielä menevät.
Jaa-a klassinen "Tie miehen sydämmeen vie vatsan kautta, tie naisen sydämmeen lompakon kautta" tilanne ilmeisesti siellä.
Hirveä nipostus pikkukuluista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi normaalituloiset aikuiset ihmiset haluavat vääntää tuollaisesta?
Mistä sinulle selvisi, että ap on normaalituloinen?
Kyllä mä voisin vähän nikotella, jos kulut otettaisiin esille, ja tällainen mies ilmoittaisi, että on samalla viivalla lapsen syömisen kanssa. Jos mies tosiaan vetää 6 palaa leipää kun muut yhteensä syövät ehkä 3, niin kotiin pitää ostaa 3 kertaa niin paljon leipää kuin aiemmin, sellainen alkaa jo erottua vähän turhan selvästi kauppareissuilla. Saa mies syödä toki tarpeeksi, mutta tuo sokeus omaan syömiseen vs. lapsenkin syömiseen vähän pistää silmään, ja sen ajattelemattomuus että siitä on yksinhuoltajalle lisäkustannuksia ihan merkittävästi vanhaan verrattuna.
No kai ap voi olla suurituloinenkin. En vain tajua tuota ajattelua. Ollaan suhteellisen pienituloinen pariskunta ei kumpikaan meistä laske syömisiä. Kaupassa maksetaan likimain vuorotellen, vaikka ei menisi ihan sentilleen
Mikä on vaikea ymmärtää? Nämä kaksi eivät edes asu yhdessä, ja ruokamenekin muutos yh-perheelle on merkittävä ja säännöllinen. Ja miehelle erittäin edullinen, nythän nainen joutuu ostamaan kolme kertaa niin paljon ruokaa kuin ennen, ja mies kuitenkin haluaa maksaa vain 1/4. Siinä ei enää puhuta senteistä tai kulujen menemisistä 'likimain' vuorotellen.
Vierailija kirjoitti:
Ei asuta yhdessä vielä.
Ap
Eikä kannata tuolla asenteella muuttaakaan.
Ei olisi tullut mielenikään alkaa jakaa ruokakuluja ja laskemaan leivänpaloja.
Käytiin kaupassa ja ostettiin tarvittavat ruoat kaikille.
Asiaa varmaan helpotti se, että meidän tulotaso oli suunnilleen sama ja molemmille tärkeintä, että uusperheessä kaikki voivat hyvin!
Ette keskustelleet asiasta ennen yhteen muuttamista, miksi?