Syntyvyys nousisi jos perheillä olisi varaa kotiäitiyteen tai -isyyteen ja jos suorittaminen ei olisi elämän ykkösasia

Vierailija kirjoitti:

Laiskan ihmisen selitys. 

Kuka teidät äidit haluaa kotiin elättää, kun itse on lapsensa työllään elättänyt ja nyt pitäisi elättää eläkeläiset ja vielä nuoretkin? Kiitos ei.

Hoitakaa omat hommanne.

Meidän puolisot? Kiitos verotuksen ja asumistuen paisuttamien asumiskulujen, se ei vaan olemmahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Meillä neljä lasta ja olen ollut pitkään kotiäitinä, koska miehellä on tosi hyvät tulot, joista jää joka kuukausi säästöönkin. Ei meillä voisi olla neljää lasta, jos tilanne ei olisi tämä. Ei jaksettaisi, mutta nyt elämä on leppoisaa. En ole koskaan ollut mikään kunnianhimoinen ihminen, joten minua ei haittaa vaikka en urallani etenisi yhtään ja olen onnellinen mieheni puolesta, että hän saa toteuttaa myös unelmiaan.

Toki tästä ratkaisusta en mielellään puhu, koska ennakkoluulot ovat ihan uskomattomia ja olen tietysti laiska ja miehen elätti ja mies saa määrätä kaikesta, koska maksaa ja olen siis alistettukin. Se ei todellakaan ole totta, kaikki rahat on yhteisiä eikä miestäni edes kiinnosta mihin rahaa kuluu, koska sitä jää joka kuukausi kuitenkin yli ja ne rahat sijoitetaan.

Me ollaan onnellisia näin.

Miten sinulle käy, jos miehesi haluaa erosta? Oletteko sopineet asiasta?

En olisi tehnyt yhtään lasta enempää, vaikka olisi ollut varaa jäädä kotiäidiksi. Päinvastoin, halusin töihin, kun lapsi oli 1,5 vuotias ja meninkin osa-aikaisesti, vaikka ei olisi ollut pakko. Ihan kamala ajatus jäädä vuosiksi kotiin lasten kanssa.

Minulla on yksi lapsi, jonka kanssa oli varaa olla kotona 3 vuotta säästöjen ansiosta. Toiseen ei varaa tällä lailla. Tuona kolmena vuotena oltiin kaikki tosi tyytyväisiä, minä, mies ja lapsi. Toiseen ei ole varaa. Ja siihen rumbaan emme lähde, että 10 kk vauva viedään päiväkotiin itkemään, nukutaan kaikki huonosti jne, rämmitään töissä päivät läpi.

Vierailija kirjoitti:

En olisi tehnyt yhtään lasta enempää, vaikka olisi ollut varaa jäädä kotiäidiksi. Päinvastoin, halusin töihin, kun lapsi oli 1,5 vuotias ja meninkin osa-aikaisesti, vaikka ei olisi ollut pakko. Ihan kamala ajatus jäädä vuosiksi kotiin lasten kanssa.

Etkö tykkää lapsestasi?

Miten aloitus ratkaisisi synnytysväkivallan? Sen tiedostaminen kun on lisääntyvä syy lapsiluvun pienuuteen/olemattomuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En olisi tehnyt yhtään lasta enempää, vaikka olisi ollut varaa jäädä kotiäidiksi. Päinvastoin, halusin töihin, kun lapsi oli 1,5 vuotias ja meninkin osa-aikaisesti, vaikka ei olisi ollut pakko. Ihan kamala ajatus jäädä vuosiksi kotiin lasten kanssa.

Etkö tykkää lapsestasi?

Tämä töihin menevien ja töihin haluavien äitien syyllistäminen on yksi suurimmista syistä miksi Suomessa on niin ikävä ilmapiiri ja miksi lapsia ei haluta enempää. Ja ei, naiset eivät halua hoitaa myöskään niitä suvun vanhuksia. Eikä meidän suvussa myöskään ne vanhukset halua tulla omaisten hoitamiksi. Se on nöyryyttävää että joku läheinen joutuu pyyhkimään sinun takapuolta ja kylvettämään. Ihmiset haluaa pitää nämä ihmissuhteet loppuun asti tasaveroisina.

Vierailija kirjoitti:

Juuri tänään kahdeksankymppinen isoäitini sanoi, että kun nykyään ei enää pärjää uhden tuloilla, jotta toinen voisi olla kotona lapsien kanssa. Siihen tuumasin vaan, että kun nykyään hädintuskin pärjää niillä kahden ihmisen tuloilla...

Ei pärjää, jos haluaa 2000-luvun elintason, mutta entä jos tyytyisi 80-luvun elintasoon ja asunnon neliöitä olisi alle 70m2, ilman autoja ja ulkomaan matkoja.

Puhumattakaan, jos eläisi sitä elintasoa mitä 80v isoäitisi eli kun oli nuori äiti.

Kotiäitiys on arvovalinta. Se on mahdollista jos ei ole kallista omistusasuntoa ja autoa, ja on kyky priorisoida asioita niin että ihan kaikkea mitä muilla on ei ole pakko saada. 

Mitenkään ei ole mahdollista että yhden keskituloisen palkalla toinen on kotona ja perheellä on silti sama elintaso kuin kaikilla muillakin. Kotona lasten hoitaminen on silti mahdollista, jos sen valinnan haluaa tehdä että tinkii muusta elintasosta. Useimmat eivät halua.

Vaikea on ymmärtää tätä ajattelua että jonkun muun pitäisi se kotona oleminen kustantaa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En olisi tehnyt yhtään lasta enempää, vaikka olisi ollut varaa jäädä kotiäidiksi. Päinvastoin, halusin töihin, kun lapsi oli 1,5 vuotias ja meninkin osa-aikaisesti, vaikka ei olisi ollut pakko. Ihan kamala ajatus jäädä vuosiksi kotiin lasten kanssa.

Etkö tykkää lapsestasi?

Olet säälittävä ja asenteesi on uskomattoman vanhanaikainen. Mieti näin päin: meillä jopa lapsen isä tykkäsi lapsestaan niin paljon, että halusi olla hänen kanssaan. Eli kun hän tuli töistä niin 2-3 iltana viikossa minä olin töissä + joka toinen viikonloppu muutaman tunnin niin, että lapsi ja isä saivat yhteistä aikaa. Arkisin lapsi kävi siinä välissä pari tuntia pph:n luona saamassa kontakteja myös muihin lapsiin.

Sinun lapsesi isä ei ilmeisesti tykkää lapsestanne, koska hän ei hoida tätä kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En olisi tehnyt yhtään lasta enempää, vaikka olisi ollut varaa jäädä kotiäidiksi. Päinvastoin, halusin töihin, kun lapsi oli 1,5 vuotias ja meninkin osa-aikaisesti, vaikka ei olisi ollut pakko. Ihan kamala ajatus jäädä vuosiksi kotiin lasten kanssa.

Etkö tykkää lapsestasi?

Tämä töihin menevien ja töihin haluavien äitien syyllistäminen on yksi suurimmista syistä miksi Suomessa on niin ikävä ilmapiiri ja miksi lapsia ei haluta enempää. Ja ei, naiset eivät halua hoitaa myöskään niitä suvun vanhuksia. Eikä meidän suvussa myöskään ne vanhukset halua tulla omaisten hoitamiksi. Se on nöyryyttävää että joku läheinen joutuu pyyhkimään sinun takapuolta ja kylvettämään. Ihmiset haluaa pitää nämä ihmissuhteet loppuun asti tasaveroisina.

Unohtamatta sitä, että ne vanhukset eivät läheskään aina asu samalla paikkakunnalla kuin aikuiset lapset eivätkä sinne myöskään halua muuttaa. Aika vaikea olisi minunkin ollut hoitaa vanhempani lähes 700 km:n päästä.

Vierailija kirjoitti:

No mä olen kotiäiti, en suorita mitään, vaan elän täyttä elämää viiden lapseni ja yrittäjä-mieheni kanssa. Tulemme toimeen vaikka tulot on aika pienet, asumme omakotitalossa taajaman ulkopuolella ja lapset käy monessa harrastuksessa, osa maksuttomia, osa maksullisia. Meillä on kaksi autoa ja matkustelemme kotimaassa muutaman kerran vuodessa. En näe tässä mitään ongelmaa.

Miten tämä kotona loisimisen vaikuttaa eläkekertymääsi? Kun mies päättää lähteä neljä viisikympoisenä , niin miten ajattelit elättää itsesi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä neljä lasta ja olen ollut pitkään kotiäitinä, koska miehellä on tosi hyvät tulot, joista jää joka kuukausi säästöönkin. Ei meillä voisi olla neljää lasta, jos tilanne ei olisi tämä. Ei jaksettaisi, mutta nyt elämä on leppoisaa. En ole koskaan ollut mikään kunnianhimoinen ihminen, joten minua ei haittaa vaikka en urallani etenisi yhtään ja olen onnellinen mieheni puolesta, että hän saa toteuttaa myös unelmiaan.

Toki tästä ratkaisusta en mielellään puhu, koska ennakkoluulot ovat ihan uskomattomia ja olen tietysti laiska ja miehen elätti ja mies saa määrätä kaikesta, koska maksaa ja olen siis alistettukin. Se ei todellakaan ole totta, kaikki rahat on yhteisiä eikä miestäni edes kiinnosta mihin rahaa kuluu, koska sitä jää joka kuukausi kuitenkin yli ja ne rahat sijoitetaan.

Me ollaan onnellisia näin.

Miten sinulle käy, jos miehesi haluaa erosta? Oletteko sopineet asiasta?

Meillä ei ole avioehtoa, koska mentiin naimisiin jo köyhinä opiskelijoina. Omaisuus menisi siis eron sattuessa puoliksi.

Meillä on aika suuri sijoitusomaisuus ja se kasvaa joka kuukausi. Niillä eläisimme useamman vuoden, jos sattuisi eteen ero, työttömyys, sairastuminen tms. Toki myös vakuutukset on kunnossa.

Eläkeikään jos päästään yhdessä ilman suuria kuoppia matkalla niin elämme jo pelkästään pääomatuloilla.

En suosittele ketään jäämään kotiin, jos oma selusta ei ole turvattu.

Ongelma on siinä, että opetetaan, että itse ei pidä ottaa vastuuta mistään ja odotetaan, että yhteiskunta hyysää, koska itse ei kyetä hallitsemaan edes omaa elämää.

"Yhteiskunta vaatii" on ehkä kulunein selitys ikinä, ei yhteiskunta mitään vaadi, itse äidit kuvittelevat (ja sitä kautta opettavat nuorille) että vaaditaan ihan hirveästi jotain, vaikka todellisuudessa vaatimukset on pieniä siihen nähden, mitä ne on olleet ja yhteiskunnan tukiverkko kantaa.

Meillä miehen kanssa molemmilla tulot alle mediaani ja siitä huolimatta on varaa 4 lapseen (lapsilisät saadaan, ei muita yhteiskunnan tukia) omakotitaloon, 2 uudehkoon autoon ja pariin lomamatkaan vuodessa, eikä tee edes tiukkaa.

Nykyään asuminen on suurin menoerä ja luulen kyllä, yhdenkin palkansaajan tuloilla eläisi, jos tyydyttäisiin entisajan Arava-ehtoihin, joka oli osa asunnon rahoitusta ja tarkoin säädetty ja asunnon kokoon vaikutti lapsimäärä ja perheet asuivat kaksioissa ja kolmioissa.

Tosin, syntyvyydenlasku alkoi jo 60-luvulla ja esim. 70-luvulla syntyi lapsia lähes yhtä vähän ja jokaisena vuosikymmenenä sen jälkeen mitä nykyään, mutta silloin vain synnyttäviä naisia oli paljon. Ja nykyään pitäisi tehdä 3-4 lasta, jos syntyvyys halutaan nousuun.

Ja mitä tekemistä sillä on feminismin kanssa?

No, ehkä se, kun joku halutaan syylliseksi. Mutta ap. ei taida edes hajuakaan, mitä se tarkoittaa.

Jenkeissähän usein pakosta jäädään kotiäidiksi tai -isäksi, koska siellä päivähoitomaksut ovat niin älyttömän isot. Ei se sielläkään valinta ole kaikille. Juttelin kerran erään naisen kanssa, jolla oli yliopistosta tutkinto mutta hänen piti jäädä kotiin, koska päivähoitomaksut ja töihin kulkeminen olisi maksaneet paljon enemmän. Hän harmitteli tilannetta ja sanoi olevansa avoimesti kateellinen, kun kerroin kuinka vähän Suomessa päivähoitomaksut ovat. 

Vierailija kirjoitti:

Kotiäitiys on arvovalinta. Se on mahdollista jos ei ole kallista omistusasuntoa ja autoa, ja on kyky priorisoida asioita niin että ihan kaikkea mitä muilla on ei ole pakko saada. 

Mitenkään ei ole mahdollista että yhden keskituloisen palkalla toinen on kotona ja perheellä on silti sama elintaso kuin kaikilla muillakin. Kotona lasten hoitaminen on silti mahdollista, jos sen valinnan haluaa tehdä että tinkii muusta elintasosta. Useimmat eivät halua.

Vaikea on ymmärtää tätä ajattelua että jonkun muun pitäisi se kotona oleminen kustantaa? 

Olin tulossa kirjoittamaan samaa. Kyllä se on mahdollista. Se ei ole mahdollista jos samalla pitää kuitenkin olla uusi ja iso talo hyvällä sijainnilla, toinenkin auto että kotona oleva vahnempi pääsee kahviloihin, ostoksille ja kuskaamaan lapsia kalliisiin harrastuksiin, rahaa kampaajaan, kynsiin ym, useampi maksukanava, nopea netti, lasten kasvaessa kaikille arvokkaat puhelimet, pelikoneet ja tietenkin pelaamista varten toinen televisio.

Nykyään perheillä on pitkä lista must have-juttuja, mitä esim 90- luvulla ei vielä ollut. En silti osaa ajatella että yhteiskunnan pitäisi kustantaa näitten hankkimista. Ei ne yhden ihmisen mediaanipalkalla elävät perheet ole aikaisempinakaan vuosikymmeninä kovin leveästi eläneet. Kyllä esim minun ystävieni perheet asuivat 80- luvulla rivi- ja kerrostaloissa vaikka lapsia oli vain pari ja molemmat vanhemmat töissä. Osa omakotitaloissa 30-40 km päässä pikkukaupungin keskustasta ja ne vähän paremmin tienaavien perheet lähempänä kaupunkia. Mutta lähes kaikissa perheissä oli silloinkin molemmat vanhemmat töissä. Meidän perhe tuntui olevat ainoa, jossa äiti oli kotona kun tultiin koulusta.

Minä olen kotiäiti ja en aio enää mennä töihin. Maatila tuottaa sen verran hyvin, että pärjätään vaikka on uudet autot, 2 lasta, minulla hevosia jne.

Jo nyt kotihoitoa tuetaan, kunnes lapsi on 3v. eli kotiäitiyttä.

Ja mikä ihme suomalaisesta lapsesta tekee niin erityisen ja hoitoa vaativan, että se vaatisi kotiäitiyden. Jossakin vaiheessa Suomessa oli Eu-maista eniten kotiäitejä ja tämä vielä muutama vuosi sitten.

Muualla maailmassa esim. Euroopassa lapset menevät kouluun jo 4v. mutta Suomessa ap. mukaan ne pitäisi olla mamman hoidossa.

Ainoa mikä on poikkeus, suomalaiset äidit käyvät kokopäivätöisså ja maksavat puolet perheen kuluista ja turvaavat selustansa eron tullessa, kun Suomessa maksetaan elatusmaksua vain lapsille, ei puolisolle, niin kuin muissa maissa.

Ja muissa maissa pienten lasten äidit käyvät kyllä töissä, mutta tekevät osa-aikatyötä, niin kuin esim. Ruotsissa.

Voisikohan lisäsyynä USA:n kotiäitikulttuuriin olla se että avioliitossa naisen selusta on eron varalta turvattu? Kun mies tekee uraa niin nainenkin hyötyy siitä ja mies ei voi niin vain jättää perhettään ellei halua maksaa järkyttävän suuria elatusmaksuja ex-vaimolleen jopa loppuelämän ajan.

Suomessa naiset eivät voi vain jättäytyä miehen armon varaan kun miehet niin monesti jättävät kotileikin kesken kun lapsia syntyy. Suomessa miehillä ei ole mitään velvollisuutta tai halua elättää vaimoaan.

Sen takia täällä harvalla naisella on varaa jättää työura taakseen lasten takia.