Ärsyttävin työkaveri joka teillä on ollut?

Erään maailmanlaajuisesti ison vaateketjun omistaja ja esimies. Joka kerta, kun mainitsin jollekin olevani siellä töissä, muut kauhistelivat, kuinka heillä oli kaveri/tuttu ollut siellä töissä myös ja miten kamala paikka se on. Allekirjoitan.

Työntekijöihin ei luotettu, taukoja vahdittiin minuutilleen, ilkeää naljailua ja suoranaista kiusaamista. Esimies aiheutti minussa suoranaista pelkoa.

Onneksi nuo liikkeet ovat tässä vuosien varrella vähentyneet ja toivon, että koko pulju menee Suomen osalta alas. T. ex-työntekijä sieltä Mikonkadun ja Manskun entisistä liikkeistä.

Vierailija kirjoitti:

Huuteli omasta huoneestaan minulle toiseen huoneeseen kysymyksiä, ei millään vaivautunut kävelemään sitä viittä metriä kertomaan asiaansa. Muuten ei kai haittaisi käytävän kautta asioiden puiminen, mutta kyseessä asiakkaiden arkaluontoisiakin asioita ja toimisto, jonne niitä asiakkaita saattoi tulla käymään. Tietosuoja.....

Mulla samanlainen kokemus. Lisäksi tykkää muutenki. keskeyttää muiden työt jonninjoutavalla jorinalla perheenjäsentensä kommelluksista.

Ehkä tympein työkaveri oli henkilö, joka tykkäsi aina palavereissa huokailla ääneen tai pyöritellä silmiään, jos oli vähääkään eri mieltä asioista. Kukaan oman talon väestä ei kehdannut häntä ojentaa touhusta, mutta onneksi yhdeltä yhteistyökumppaniltamme meni hermo jatkuvaan päälle huokailuun ja keskeytyksiin. Kuuluu muuten todella hienosti huokailut ja puuskutukset Skype-kokouksissa kuuloke-mikrofonin kautta. Huokailijan kohdalle osui sitten viimein nalli yhdellä yrityksemme vuosittaisista yt-kierroksista.

Kahdesti on ollut uudessa työpaikassa tyyppi, joka on kokenut minut uhkana ja vähätellyt kaikin puolin. Ensimmäisessä paksu kaveri ja toisessa eräs nainen.

Molemmissa tapauksissa selvisin voittajana tekemällä työni hyvin ja välttämällä konfliktia. Esimiehet näkivät aina totuuden. Olen hieman vahingoniloinen että molempien työura on kääntynyt laskuun myöhemmin.

Ensimmäisessä työpaikassa, jossa olin aluksi ihan pihalla. Kyseinen ihminen kiroili ja tiuski koko ajan kun kysyin jotakin. Pelotti mennä töihin.

Onneksi opin melko nopeasti asiat ja pidin kyseiseen työkaveriin etäisyyttä. Oli muillekkin uusille samanlainen, itse olin heille tsemppaava ja ystävällinen, koska tiedän miten kurjalta tuo voi tuntua.

Moottoriturpa, joka rakasti joko omaa ääntään tai sitten ylipäätään vain puhumista kovaan ääneen. Hänellä oli myös erittäin kova ja kantava ääni. Työni vaati keskittymistä ja siinä metelissä siitä ei kerta kaikkiaan tullut mitään.

Ihme valittajia täällä.

Ettekö keskity töihin vai miksi kiinnitätte huomion noin kovasti työkavereihin?

Ei mulla ole tullut vastaan koskaan mitään ärsyttävää. En ole luonteeltani sellainen että jäisin vatvomaan jotain ärsytystä.

Jos pieru haisee niin haiskoon ja jos kärpänen kutittelee nänniä, niin kutitelkoon.

Kaikki loppuu aikanaan. Turha siitä on tehdä numeroa JUMALAUTA.

vOI JUMALAUTA TEITÄ NYT kirjoitti:

Ihme valittajia täällä.

Ettekö keskity töihin vai miksi kiinnitätte huomion noin kovasti työkavereihin?

Ei mulla ole tullut vastaan koskaan mitään ärsyttävää. En ole luonteeltani sellainen että jäisin vatvomaan jotain ärsytystä.

Jos pieru haisee niin haiskoon ja jos kärpänen kutittelee nänniä, niin kutitelkoon.

Kaikki loppuu aikanaan. Turha siitä on tehdä numeroa JUMALAUTA.

Työ tekijäänsä kiittää ja työ kasvattaa luonnetta.

Ei työt tekemällä lopu.

Se on vähän sitä että nämä muita suu auki mollottavat ja näppäimistölle kuolaavat tuijottelee ja seuraa muita työnteon kustannuksella.

Lasittunein silmin vaan kuunnellaan toista tai seurataan sitä tekijää että miten se on oikein ärsyttävä.

Ei töitä tehdessä oikeasti jos tekee, niin huomaa mitään muita seikkoja kuin mitä työssä tulee vastaan. Kaikki muu on epäolennaista shaibaa. Silloin voi miettiä että antaako työlle sen 100% panosta, vai maksaako pomo vähän turhasta psykoanalyysistä teille rahaa?

Ei pomo tietääkseni maksa siitä että mietitte miten ärsyttävä joku muu työntekijä tai pomo on.

Onko tämä ymmärretty nyt?

Vierailija kirjoitti:

vOI JUMALAUTA TEITÄ NYT kirjoitti:

Ihme valittajia täällä.

Ettekö keskity töihin vai miksi kiinnitätte huomion noin kovasti työkavereihin?

Ei mulla ole tullut vastaan koskaan mitään ärsyttävää. En ole luonteeltani sellainen että jäisin vatvomaan jotain ärsytystä.

Jos pieru haisee niin haiskoon ja jos kärpänen kutittelee nänniä, niin kutitelkoon.

Kaikki loppuu aikanaan. Turha siitä on tehdä numeroa JUMALAUTA.

Työ tekijäänsä kiittää ja työ kasvattaa luonnetta.

Ei työt tekemällä lopu.

Se on vähän sitä että nämä muita suu auki mollottavat ja näppäimistölle kuolaavat tuijottelee ja seuraa muita työnteon kustannuksella.

Lasittunein silmin vaan kuunnellaan toista tai seurataan sitä tekijää että miten se on oikein ärsyttävä.

Ei töitä tehdessä oikeasti jos tekee, niin huomaa mitään muita seikkoja kuin mitä työssä tulee vastaan. Kaikki muu on epäolennaista shaibaa. Silloin voi miettiä että antaako työlle sen 100% panosta, vai maksaako pomo vähän turhasta psykoanalyysistä teille rahaa?

Ei pomo tietääkseni maksa siitä että mietitte miten ärsyttävä joku muu työntekijä tai pomo on.

Onko tämä ymmärretty nyt?

Ai että olisi hauska työskennellä sun kanssa. Vaikutat niin täydelliseltä.

Ikävin työyhteisön jäsen on omaa pikku yritystään työajalla pyörittävä hössöttäjä. Kaikkea muuta ehditään, mutta ei työasioita. Työpisteessä valmistuu naama punaisena kaikkea pikku kivaa omaan yritykseen.

Työt on näpsäkästi ulkoistettu ohjein ja lapuin muille ihmisille.

Oikea ilopilleri, tämä. Johtajat kai säälistä vielä töissä pitävät, eihän tämä mitään firmaan tuota, pahan mielen vaan niille, jotka työnsä tekee.

Lastenhoitaja, joka ei hoitanut lapsia x 2 samassa tiimissä. Ei saatana.

Kun erään kerran yritin maalata viereisessä pikkuhuoneessa 4 lapsen kanssa, lastenhoitajien piti olla muiden lasten (8) kanssa leikkimässä: auttaa tunteiden sanoittamisessa ja ristiriitojen ratkomisessa (esim. kaveria harmittaa, kun otit häneltä lelun). Huolehtia, että syrjään vetäytyvät lapsetkin pääsevät mukaan. Laittaa leikkiä alkuun, jos se ei ala itsestään. Peruskauraa 2-3v ryhmässä.

Mitä hoitajat tekevät: toinen siivosi kaappeja kolmatta kertaa samalla viikolla, toinen soitteli omalla kännykällään ties kenelle, ei kuulostanut läärärin soittoajalta. Kun lapsille tuli ristiriitoja, hoitajat vain karjuivat lapsille.

Tiimipalaverissa olimme käyneet läpi päivän kulkua ja suunnitelma oli hoitajille ok, mutta kummasti se unohtui kun en ollut näköetäisyydellä.

Ja tämänlainen käytös toistui viikosta toiseen, keskustellessa aina luvattiin kiinnittää huomiota lapsiin jatkossa enemmän. Oma mallin näyttäminen ja toiminnan sanoittaminen AIKUISILLE IHMISILLE ei auttanut.

Sitten mietitään, miksi opettajat lähtevät päiväkodeista...

Yks saikuttajamuija oli tosi ärsyttävä tapaus edellisessä työpaikassa. Valitteli aina ihan kaikesta ja aina tuntui jostain paikasta "kolottavan" oli melko nuori ja oli joka kuukausi vähintään kerran saikulla. Jälkeenpäin kuulin et moni näistä poissaoloista aiheettomia. Sellainen white trash muija ja tatuointeja joka paikassa...hyi. Teki kuulemma penskankin, ettei tarvitsisi töissä käydä. Mies joku huumehörhö..onnea hänelle.

Nainen joka ehti edetä yliopistossa esimieheksi asti valehtelemalla iloisesti, lukuisasti ja ilman tunnontuskia. Kukaan ei tullut kysyneeksi "valehteletko muuten nyt?" kun se ei ole tapana rehellisyyttä arvostavissa organisaatioissa. Hänen irtisanomiseensa valmistaudutaan onneksi parhaillaan, jollei hän sitten ehdi taas kerran hakea lääkärintodistusta lääkäritutultaan.

Sellainen saakeli kälättäjä, joka viljeli alapääjuttuja. Teki muiden työt.

Esim. menin aamulla tekemään aamupalaa duuniin, siellä on pieni asiakaskahvila ja piti saada myytävää tiskiin. Hän toisinaan sitten tuli aikaisin, kun ei ole saanut unta. Hän oli paikan siivooja ja mä+ pari muuta oltiin aamu/lounaskokkeja.

Hän oli jo puolivälissä tai kokonaan tehnyt keittössä aamuhommat, kun henkilökunta kerkes paikalle. Koska hän haluaa kahvia heti! Keitä se kahvi, mutta jätä muut työt niiden tekijöille! < tästä valitettiin useita kertoja.

Sitten lounaalla ajatteli vissiin, että hän tulee jelppimään, niin tiskaili ja duunaili keittiössä niitä näitä. Sanottu, ettei tarvita apua, että pärjätään kyllä.. kiitos vaan. No, sitten se vilkaisee listaa ja alkaa misaamaan seuraavaa päivää. Kiitos, ei tarvii! me tehdään itse! Pullat on vähissä, hänpä tekee. EI KIITOS!

Alettiin sitten lähtemään vuorotellaan lounaan jälkeen pois, kun eräs ei tajunnut pysyä pois. Töitä ei riittänyt koko päivälle ja turhan panttina siellä oli hönttiä olla. Edes esimiehen käskystä. Hän auttaa. Hän selkeesti tykkäs enemmän keittiötyöstä, kun siihen mihin hänet oli palkattu.

Todella raskas ihminen. Kuvitteli olevansa kaikkien kaveri. Viljeli alapää "vitsejään" ja tiesi muutenkin kaiken parhaiten. Neuvoi minkä kerki, myös pääemäntää. Joka pariin kertaan antoi huutia, että pois hänen keittiöstään.

No, loppu peleissä tämä pelle sai potkut. Hän ei vissiin tehnyt oikein mitään omia töitään. Satunnaisesti imuroi paikkoja ja kerran pesi ikkunat. Villakoirat nelisti käytävillä ja kennelit nurkissa. Vessat haisi pissalle ja roskat turposi roskia.

Hän vielä kehtas tehdä valituksen, että hän ei ehtinyt tehdä töitään, kun me vaadimme hänen apuaan päivittäin keittiön puolella.

Pol Pot Laitinen. Mulkku

Liian innokas mies. Niin innoissaan kaikesta, että puhuu jatkuvasti toisten päälle, ei koskaan kuuntele asioita loppuun, ja pahimpana häiriköi jatkuvasti asiakkaita. Me muut juttelemme asiakkaille mikäli he vaikuttavat olevan juttutuulella, mutta annamme taatusti heidän katsella tarjontaa rauhassa, mikäli he eivät vaikuta kontaktinhaluisilta. Tällä miehellä ei ole mitään tilannetajua, ja hän haluaa keskustella jokaisen asiakkaan kanssa ja pajattaa intomielisenä, vaikka asiakas yrittää poistua tilanteesta! Jos joku meistä muista työntekijöistä on selittämässä asiakkaalle jotain, niin innokas mies hyökkää siihenkin puhumaan päälle. On tavallaan liikuttavaa, että joku innostuu työstään noin paljon, mutta samalla tyyppi on todella itsepäinen, eikä ota minkäänlaista kritiikkiä vastaan (hänelle on yritetty antaa palautetta hänen käytöksestään) . Aivan painajaismainen työkaveri siis.

Vierailija kirjoitti:

Kuusikymppinen nainen, jolla on ainakin ärtyvän suolen oireyhtymä, narkolepsia, reuma, astma, allergia, yliherkkyys, sisäilmasairaus, noidannuoli, lukkiutuneet olkapäät, tenniskyynerpää, korvatulehdus ja flunssa.

Nämä kaikki kahden vuoden sisällä. Hän tekee nykyään pelkästään etätöitä (silloin harvoin kun ei ole saikulla), koska on niin sisäilmasairas ettei voi olla työpaikalla.

Ja ne etätyöt... en ymmärrä miten niin vähäinen työmäärä voi viedä koko päivää. Eli muut joustavat ja joustavat. Osa töistä vaatisi myös paikallaoloa.

Hänet on siirretty osastolta ja toimipisteeltä toiselle, koska ei sairasta voi irtisanoakaan. Mutta ei hän mielestäni palkkaansa ansaitse. Sori vaan, kuulostaa kauhealta sanoa näin. :(

Miksi se kuulostaisi kauhealle, henkilöhän ei tee töitään kunnolla ja muut kärsivät siitä, aika vaikea palkkaa on ansaita tuossa tapauksessa.

Tyhmä kuin saapas. Ei osannut työtehtäviään. Väärät menetelmät joita muut korjailivat. Röyhtäili ja piereskeli. Ei ymmärtänyt muiden puheista tilintalia. Osallistui keskusteluun tyhmillä kommenteilla joista huomasi ettei ymmärtänyt siitä(kään) keskustelusta mitään. Yksinkertainen ihminen jota pomo ei säälistä irtisanonut. Kartteli silti kuin ruttoa ja laittoi muut kärsimään tästä kollegasta.

Omistajan jälkikasvu, prinsessa jolle äiti järkännyt sen oman alueen, ja jota ei koske työpaikan normaalit säännöt tai sovitut työajat...

Kerran kun itse vielä kesätöissä, oli kesätyökaverina erä pullea tyttö. Jatkuvasti oli kuin puoliunessa ja meinasi nukahdella, ei ollenkaan oma-aloitteellisuutta vaan piti joka kerta sanoa mitä tehdä seuraavaksi ja lisäksi työtehtävät teki hyvin hitaasti ja ajatukset ihan muualla. Sai kenkää kesken kesän mutta ihmettelin kuinka voi olla tuollainen viikkokausia.

Ei sinäänsä ollut ylimielinen tai luonteeltaan ärsyttävä, mutta työnteko ei olisi vähempää voinut kiinnostaa, halusi lähinnä nukkua aina.