Miten tuen parhaiten vaimoani joka synnyttää huomenna kuolleen lapsemme

En osaa valitettavasti auttaa, mutta otan osaa suureen suruunne.

Ole mukana joka ikinen hetki. Itke hänen kanssaan. Ota kuvia lapsesta kun hän on syntynyt (oikeasti, synnytin itse myös kuolleen lapsen ja melkein tirvaisin miestäni kun tämä antaumuksella otti kuvia lapsesta - nyt nuo kuvat ovat kallis aarre minulle).

Koita järjestää koti sellaiseksi että kun palaatte sinne voitte vain maatua kotiin muutamaksi päiväksi.

Älä koita olla ylipirtsakka ja eteenpäin katsova. Maailma on nyt hetkeksi pysähtynyt ja sitä saa surra.

Jos vaimosi saa edes vähänkään nuivaa kohtelua sairaalassa ole ärhäkkäästi vaatimassa hyvää kohtelua (mielellään huoneen ulkopuolella tämä keskustelu kyllä). Hän ei sitä jaksa itse vaatia.

Osanotto koko perheelle!

Mene mukaan synnytykseen. Anna vaimon ilmaista kaikkia tunteita ja näytä myös omat tunteesi.

Tue synnytyksessä ja viettäkää aikaa ja hyvästelkää vauva kaikessa rauhassa. Tästä jää kuitenkin kauniit muistot.

Vaadi tarpeeksi kipulääkkeitä vaimollesi. Valitettavasti nyt ei tarvitse ajatella, miten lääkkeet vaikuttaa lapseen. Henkinen kipu on niin kova, että fyysinen ainakin minimoitava ja siihen on kyllä sairaalassa keinot, kunhan vaaditte selleäasti ja heti tarpeen tullen. Mitään selittekyjä ja lässytyksiä teidän ei tarvitse kuunnella. Nyt paras mahdollinen hoito vaimollesi. Se ei tuo vauvaa takaisin eläväksi, mutta toivottavasti tekisi synnytyksestä siedettävän. Voimia!!!!!

Shampanjaa, suklaata ja hierontaa.

Kuuntele, tarjoa olkapäätä. Vielä kuukausienkin päästä. Pidä huolta omasta jaksamisesta. Jakakaa surunne, älkää eristäytykö. Yrittäkää jaksaa päivä kerrallaan. Ensimmäinen vuosi oli todella kauhea ja kaikki sanoi, että sen jälkeen helpottaa. Koin syyllisyyttä kun tuntui ettei helpottanutkin, minulta meni melkein kaksi että nousin taas jaloilleni. Minulle oli tärkeää että mieheni kuunteli minua vaikka keskellä yötä. Voimia teille!