Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Vihaan mieheni itsekeskeistä käytöshäiriöistä 7v tytärtä

Apuva
14.10.2019 |

Onko täällä muita, jotka eivät vain voi sietää puolison entisestä liitosta/suhteesta olevaa lasta? Tytärtä? Miehen 7v tytär on jotenkin kasvatettu aivan kieroon. Ei kestä lainkaan sitä, että aikuiset puhuvat keskenään, keskeyttää ja kiljuu välittömästi. Käskyt tää jatkuvasti isäänsä, eli ei edes osaa koskaan kysyä nätisti mitään. Alkaa heti itkemään, kun ei pääse mäkkäriin.

Annoin hänelle nimpparilahjaksi kirjan, ja alkoi siitäkin itkemään, ja kysyi että eikö ole muka muuta, että mummi antoi paljon lahjoja?!? Olin aivan äimänkäkenä tuosta ja isä vain nauroi. Enpä enää anna tälle enää ikinä lahjoja. Miten jostain lapsista kasvatetaan niin huomion kipeitä ja itsekeskeisiä? Ei tottele mitään ja kun vähänkin tälle sanoo tiukemmin niin alkaa itkut ja pitää heti soittaa äidille.

Miten tuollainen lapsi tulee edes pärjäämään elämässä? Äiti soittaa isälle joka asiasta, esim. miksi lapsella meni uinnissa vettä nenään? Miksi taskussa on kiviä, miksi on polvessa mustelma? Mitäh?!?

Tiedän että viha-sana on liian voimakas, mutta miten tällaisessa pitäisi osata isän naisystävänsä toimia? Lapsi pitää kyllä minusta ja keksin meille aina tekemistä, kun olen käymässä. Tuntuu kuitenkin että lapsi pitää valtaa ja isä vain vikisee.. Voiko tällaiseen lapseen tottua ja suhtautua oikein?

Kommentit (228)

Vierailija
101/228 |
14.10.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sun pitää erota. Et voi olla aikuisena perheessä jossa vihaat lasta. Vihaat lasta! Kuuntele itseäsi. Ei ole mikään ihmekään jos lapsi oireilee ihan jo pelkästään tuollaisen takia.

Jos et pysty olemaan miehen kanssa vahingoittamatta hänen lastaan ja tekemättä isänsä kotia hänelle turvattomaksi, SUN EI KUULU OLLA SEN KANSSA. OLET AIKUINEN. OLE AIKUINEN JA OTA VASTUU JA LÄHDE.

Vierailija
102/228 |
14.10.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voisiko lapsi vaan oireilla eroa? Tämä on sellainen tabuaihe, josta ei mielellään puhuta, mutta monet lapset reagoi kyllä voimakkaasti vanhempiensa eroon (tarkoittaa lapselle sitä, että on koko ajan erossa jommastakummasta vanhemmastaan), eikä se välttämättä ole ihan heti ohimenevää. Uudet vanhempien suhteet siihen vielä päälle uusina muutoksina. Osa lapsista "taantuu" pienemmäksi mitä on, toiset tekoreipastuu. Voi myös kokea asemansa epävarmaksi suhteessa isäänsä, olla mustasukkainen sinusta. Totahan se usein on, deittailu kun jommalla kummalla on lapsia. :/

Itsekin eronnut, äiti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
103/228 |
14.10.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen seurannut läheltä muutamaakin eroperhettä. Tätä olen havainnut:

- Ydinperheessä vanhemmilla on enemmän uskallusta kasvattaa, koska ei podeta huonoa omaatuntoa tms.

- Erossa jopa molempi vanhempi tai ainakin toinen ei uskalla enää olla vanhempi, vaan pyrkivät/pyrkii miellyttämään. Yhteisestä ajasta pyritään tekemään miellyttävää, mukavaa ja sujuvaa (mitä oikea elämä ei ole), jolloin miellyttämisen halussa ei enää uskalleta kasvattaa ja antaa sitä vastarintaa, mitä lapsi tarvitsee kasvaakseen terveeksi ja normaaliksi ihmiseksi.

- Lapset oppivat pian kuvion (älykkäitä kun ovat, mutta eivät vielä muut huomioivia). He alkavat käyttää vanhemman miellyttämisen tarvetta hyväkseen ja manipuloivat saadakseen asiat juuri itselleen mieluiseksi. Lopputulos on lapsia, joita ei uskallettu kasvattaa ja lopulta he ovat se kärsivä osapuoli, kuun muut väsyvät heihin.

Oli kyse mistä perhetyypistä vain, niin älkää unohtako kasvattamista. Miellyttämällä tulee vain mt-ongelmia ja onnettomuutta.

Juuri näin. Tähän voi vielä lisätä, että erolasten ongelmat eivät ole uuden puolison syy, vaan joko biovanhempien eron tai sen, että eron jälkeisessä miellyttämispuuskassa unohtuu se kasvattava vanhemmuus. Uhreina ovat sekä lapset että uudet puolisot, mutta syy on biovanhemmissa, vaikka isän uutta niin kiva onkin syyttää.

Sinänsä olet oikeassa että vastuu uuden suhteen vaikutuksesta lapseen on vanhemmalla. Mutta tämä ei muuta siksikään sitä että kun uusi kumppani on tullut perheeseen, todellakin hän voi tehdä pahaa lapselle! Ensi hetkestä alkaen hän on aikuinen jolla on rooli lapsen kodissa ja kasvatuksessa. Ei siltä voi välttyä hyvässä eikä pahassa. 

Vierailija
104/228 |
14.10.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tolkun mies kirjoitti:

Mä en kattelis hetkeäkään tuollaista lapasta, joka on ihan kujalla omasta elämästään. Tarkoitan miestä. 

Pitihän jonkun tyhmän yltyä miesvihaankin. 👎🏻

Eihän tuossa mitään miesvihaa ole. Ei se ole miesvihaa, ettei halua seurustella sellaisen miehen kanssa, joka antaa exänsä ja lastensa pompotella miten sattuu. Mikäli kirjoittaja olisi sanonut kaikkien miesten olevan tuollaisia lapasia, silloin voisi kaiketi puhua miesvihasta, mutta hän ei sanonut niin.

Vierailija
105/228 |
14.10.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää erota. Et voi olla aikuisena perheessä jossa vihaat lasta. Vihaat lasta! Kuuntele itseäsi. Ei ole mikään ihmekään jos lapsi oireilee ihan jo pelkästään tuollaisen takia.

Jos et pysty olemaan miehen kanssa vahingoittamatta hänen lastaan ja tekemättä isänsä kotia hänelle turvattomaksi, SUN EI KUULU OLLA SEN KANSSA. OLET AIKUINEN. OLE AIKUINEN JA OTA VASTUU JA LÄHDE.

Tämä on katkeran ja manipuloivan exän kommentti :) samalla hän ajattelee tätä kirjoittaessaan että Jesss, suunnitelma toimi kun käski tyttären ärsyttää tahallaan ja kiukutella isänsä luona. Äitipuoli tuskin vihaisi pientä viatonta lasta, joka on lapsi ja käyttäytyy kuin lapsi, mutta ap:n tapauksessa lapsi ei todellakaan ole normaali eikä normaali käytöksinen.

Vierailija
106/228 |
14.10.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tytär oireilee isänsä uudesta suhteesta. Puhu miehellesi, että juttelee tyttärensä kanssa. Tytärtä luultavasti pelottaa, että isä hylkää hänet vuoksesi tai ei enää välitä hänestä. Miehsi taitaa olla vähän kädetön tässä asiassa, kun tilanne on jo päässyt tuohon pisteeseen.

Ei. Tyttö oireilee vanhempiensa erosta tai huonosta vanhemmuudesta. Tai on Asperger tms. Syy on vanhemmissa, ei isän uudessa.

Millä ihmeen perusteella väität tällaista? Minä ja veljeni emme oireilleet erosta lainkaan, mutta äidin ensimmäinen uusi kumppani oli aivan väärä ihminen meidän perheeseen ja vihasimme häntä. Kenenkään isän kumppanin eikä kenenkään muun äidin kumppanin kanssa ole ollut mitään ongelmaa. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
107/228 |
14.10.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää erota. Et voi olla aikuisena perheessä jossa vihaat lasta. Vihaat lasta! Kuuntele itseäsi. Ei ole mikään ihmekään jos lapsi oireilee ihan jo pelkästään tuollaisen takia.

Jos et pysty olemaan miehen kanssa vahingoittamatta hänen lastaan ja tekemättä isänsä kotia hänelle turvattomaksi, SUN EI KUULU OLLA SEN KANSSA. OLET AIKUINEN. OLE AIKUINEN JA OTA VASTUU JA LÄHDE.

Tämä on katkeran ja manipuloivan exän kommentti :) samalla hän ajattelee tätä kirjoittaessaan että Jesss, suunnitelma toimi kun käski tyttären ärsyttää tahallaan ja kiukutella isänsä luona. Äitipuoli tuskin vihaisi pientä viatonta lasta, joka on lapsi ja käyttäytyy kuin lapsi, mutta ap:n tapauksessa lapsi ei todellakaan ole normaali eikä normaali käytöksinen.

Mulla ei ole lasta mutta olen kyllä ollut isän uusi kaksi kertaa ja erolapsi yhdesti.

Vierailija
108/228 |
14.10.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Syytönhän tämä lapsi siihen on, että vanhempansa ovat molemmat kyvyttömiä ottamaan vastuuta lapsen kasvattamisesta.

Vaikka ap haluaisit kaiken sysätä lapsen ja miehen ex-vaimon syyksi, niin mieshän tässä ei osaa vetää mitään rajoja. Antaa pompotella itseään.

Ei lasta voi syyttää siitä, että hän on oppinut vanhempiaan hallitsemaan. Fiksu likka.

En ymmärrä vanhempia, jotka eivät uskalla vaatia lapsiltaan mitään, vaikka hetkeksi voi paha mieli lapselle tullakin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
109/228 |
14.10.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miksi naiset otatte miehen, jolla on pikkulapsia? Ei pikkulapsia eikä hankalia exiä, (eikä elatusmaksuja), sellaisilla kriteereillä kun etsii miehen, niin on paljon helpompaa.

Vierailija
110/228 |
14.10.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Musta kuulostaa kyllä enemmänkin siltä, että lapsi hakee turvaa. Tuntee ehkä itsensä jollain (alitajuisella) tasolla hylätyksi. Paha sanoa kun ei tiedä tytön taustoja tarkemnin.

Mutta siis ehdottomasti mun mielestä kuulostaa siltä että lapsi kaipaa rakkautta ja rajoja. Selkeät säännöt, mutta myös paljon rakkautta ja läheisyyttä. Isän (ja mahdollisesti myös äidin) pitäisi nyt ottaa ohjat käsiinsä. Kaikkea ei pidä hyväksyä, mutta lapsen pitää saada kuitenkin tuntea olonsa rurvalliseksi ja rakastetuksi molemmissa kodeissaan.

Tämä

Ziisus - kerrankin joku aikuinen täällä vastaamassa!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
111/228 |
14.10.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllähän tässä on kyseessä myös lapsen vanhempien välinen suhde, ehkä roolit jatkuvat parisuhteen jälkeenkin. Mutta ei käytös yksin tytön vika ole, enemmänkin se johtuu siitä, miten vanhempansa toimivat lapsen suhteen ja kasvatuksessa ylipäänsä. Usein isät ottavat tämän roolin eron jälkeen:heistä tulee huippukivoja huippuisiä, jotka antaa kaiken periksi ja ostavat kaiken maan ja taivaan väliltä. Jos äitinsä yrittäisi pitääkin jotain rajoja niin mies taas voi toiminnallaan pilata äidinkin kasvatustyötä. Vanhempi kun ei voi aina olla vaan kiva, antaa kaikkea periksi ja olla asettamatta rajoja millekään.

Lasta kohtaan on silti turha alkaa kostoaan toteuttamaan. Kyllähän sun täytyy miesystäväsi kanssa käydä nyt perusteellinen keskustelu tästä kaikesta, mitä tänne olet nostanut esille. Katsoa sitten, auttoiko se mitään ja jos ei niin sen jälkeen valita, pystytkö jatkamaan tuossa kuviossa vai onko parempi jatkaa yksin. Vaikka lapsi kuinka ärsyttäisi niin siitä huolimatta sinä aikuisena et voi osoittaa sitä lapselle. Tavallaan olet valinnut hyväksyä myös hänet palettiin, kun aloit seurustella miehen kanssa, jolla on jo lapsia. Valinta täytyy tehdä sen suhteen, pystytkö elämään valittujen asioiden kanssa.

Vierailija
112/228 |
14.10.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Miksi naiset otatte miehen, jolla on pikkulapsia? Ei pikkulapsia eikä hankalia exiä, (eikä elatusmaksuja), sellaisilla kriteereillä kun etsii miehen, niin on paljon helpompaa.

Mua ei haittaa yhtään olla lisä-äiti jos lapsi tykkää musta niinkuin tähän asti on tykänneet. (Tietty sitten tosi kurjaa kun tulee ero ja hylkäämiskokemus lapselle ja itsellekin jää ikävä, en oikein tiedä mitä tuolle voisi tehdä.) Hankalille eksille ei voi mitään, mutta sittenpä mies on oppinut elämästä ja parisuhteista jotain ja on itse parempi kumppani ja arvostaa mua enemmän.

Eikä niitä miehiä ole niin helppoa löytää että olisi varaa valikoida minkään sellaisen asian suhteen joka ei oikeasti ole kriittisen tärkeä. Tää ei mulle ole.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
113/228 |
14.10.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Et sitten osaa sanoa hys lapselle, aikuiset puhuu nyt.

Kai kirja sentään oli hans och greta?

Vierailija
114/228 |
14.10.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää erota. Et voi olla aikuisena perheessä jossa vihaat lasta. Vihaat lasta! Kuuntele itseäsi. Ei ole mikään ihmekään jos lapsi oireilee ihan jo pelkästään tuollaisen takia.

Jos et pysty olemaan miehen kanssa vahingoittamatta hänen lastaan ja tekemättä isänsä kotia hänelle turvattomaksi, SUN EI KUULU OLLA SEN KANSSA. OLET AIKUINEN. OLE AIKUINEN JA OTA VASTUU JA LÄHDE.

Tämä on katkeran ja manipuloivan exän kommentti :) samalla hän ajattelee tätä kirjoittaessaan että Jesss, suunnitelma toimi kun käski tyttären ärsyttää tahallaan ja kiukutella isänsä luona. Äitipuoli tuskin vihaisi pientä viatonta lasta, joka on lapsi ja käyttäytyy kuin lapsi, mutta ap:n tapauksessa lapsi ei todellakaan ole normaali eikä normaali käytöksinen.

Mulla ei ole lasta mutta olen kyllä ollut isän uusi kaksi kertaa ja erolapsi yhdesti.

Kun sinulla on tuo erokokemus takanasi, niin kiinnostaisi tietää, että miten omat vanhempasi hoitivat eron ja varsinkin sen jälkeisen kasvatuksen? Ja kokemuksia noin niinkuin muutenkin, ei ole ollut varmastikaan helppoa. Oman kokemuksen mukaan erolapset ovat hankalia, ja aikuisenakin ongelmat vain jatkuvat varsinkin jos joku aikuisista ei ole ollut aikuinen uusperhe kuviossa vaan laittanut kapuloita rattaisiin tahallaan. Eikä ole tarkoitus pahoittaa mieltä, kiinnostaisi vain tietää. Se tuntuu olevan jotenkin tabu aihe mistä ei saa puhua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
115/228 |
14.10.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos lapsi itkee isänsä perään, kun isä poistuu eri huoneeseen niin ei kyse ole vittumaisesta lapsesta, joka haluaa määräillä vaan selkeästi lapsella on jokin ongelma. Ihan näin keittiöpsykologian perusteillakin voi sanoa, että jostain syystä lapsi pelkää älyttömästi hylkäämistä ja varmasti siksi myös protestoi ja purkaa ahdistustaan. Lapsi selkeästi kaipaa apua, keskusteluapua, lämpöä, empatiaa ja rakkautta. Se on myös vanhempien tehtävänä tunnistaa, ettei tämä ole missään muodossa normaalia ja hakea lapselle apua.

Ap:lle suosittelen lämpimästi eroa. Valtataistelu pienen lapsen kanssa lapsen isästä ja siitä herännyt viha lasta kohtaan ei ole tervettä myöskään sinulle.

Vierailija
116/228 |
15.10.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tässä on kyseessä myös lapsen vanhempien välinen suhde, ehkä roolit jatkuvat parisuhteen jälkeenkin. Mutta ei käytös yksin tytön vika ole, enemmänkin se johtuu siitä, miten vanhempansa toimivat lapsen suhteen ja kasvatuksessa ylipäänsä. Usein isät ottavat tämän roolin eron jälkeen:heistä tulee huippukivoja huippuisiä, jotka antaa kaiken periksi ja ostavat kaiken maan ja taivaan väliltä. Jos äitinsä yrittäisi pitääkin jotain rajoja niin mies taas voi toiminnallaan pilata äidinkin kasvatustyötä. Vanhempi kun ei voi aina olla vaan kiva, antaa kaikkea periksi ja olla asettamatta rajoja millekään.

Lasta kohtaan on silti turha alkaa kostoaan toteuttamaan. Kyllähän sun täytyy miesystäväsi kanssa käydä nyt perusteellinen keskustelu tästä kaikesta, mitä tänne olet nostanut esille. Katsoa sitten, auttoiko se mitään ja jos ei niin sen jälkeen valita, pystytkö jatkamaan tuossa kuviossa vai onko parempi jatkaa yksin. Vaikka lapsi kuinka ärsyttäisi niin siitä huolimatta sinä aikuisena et voi osoittaa sitä lapselle. Tavallaan olet valinnut hyväksyä myös hänet palettiin, kun aloit seurustella miehen kanssa, jolla on jo lapsia. Valinta täytyy tehdä sen suhteen, pystytkö elämään valittujen asioiden kanssa.

Ero tulee yleensä syystä, ja valitettavan usein syyt on mielenterveydellisiä ainakin jomman kumman puolesta. Tuo miten kuvailit huippuisää saattaa pitää paikkansa, ja on olemassa myös oikeasti sekoja ex naisia, jotka kieroilla peleillään saa lapsen nousemaan isäänsä ja varsinkin tämän uutta puolisoa vastaan ja silloin kasvatus voi kaikki valua viemäristä alas, kun lapsi alkaa kätyriksi ja välineeksi, jonka kautta saa pilattua muiden päivän takuulla. Lapsi siinä kuviossa kärsii eniten, mutta ex eukkoa se harvemmin kiinnostaa kun kosto pitää saada hinnalla millä hyvänsä.

Vierailija
117/228 |
15.10.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tulee vaan oma surkea lapsuus uusperheissä mieleen.

Ensin revittiin koko maailma palasiksi ja sitten piti tottua uuteen isäpuoleen sekä äitipuoleen sekä näiden lapsiin ja lopulta vielä yhteisiin. Jäin aivan paitsioon.

Olin tosin aivan erilainen kuin tämä lapsi eli hiljainen ja kiltti. Yritin pitää kaikki tyytyväisenä olemalla vaan hiljaa, eihän se silti onnistunut. Tukahdutin tunteeni.

Tämä lapsi sentään uskaltaa näyttää tunteensa ja varmasti tuntee nahoissaan, että vihaat häntä ja se vaan pahentaa käytöstä. Tosi surullista.

Peiliinkään ei kukaan katso vaan vika on aika siinä narsistisessa exässä.

Vierailija
118/228 |
15.10.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Täällä onkin keskustelu käynyt aloituksestani. Joku kirjoitti että äitipuolet usein suurentelevat asioita, mutta aloitukseni oli täysin totta, mukaan lukien exän käytös.

Exä jopa tarkistaa lapsen repun, kun tulee lapsen hakemaan, ettei repussa vain ole isältä tuotuja lapsenvaatteita tai jos yhdetkin trikoot puuttuu, käskee miehen ne mennä heti hakemaan. Jos mies ei löydä niitä, heti sanoo että ostaa uudet.

On myös tiukat sääntöt ettei mitään isältä saatuja leluja saa viedä äidin luokse. Yrittävät joskus jopa salakuljettaa lippiksen alla mutta epäonnistui ja äiti käski viedä sen pois. Ihan sairasta kontrollointi ja siis tuo exä on hyvin vainoharhainen ja kontrollifriikki. Kerran otin oman pehmolelun mukaan isälle ja lapsi kysyy ihmeissään, miksi minä saan tuoda omasta kodista lelun tänne. Huhhuh :(

Vihata-sanani on liian roisi, mutta kuvastaa samalla sitä turvattomuuden tunnetta, mitä tuollainen rajattomuus lapsen ollessa aiheuttaa jopa aikuiselle.

Lapsella saattaa olla Aspergerin jokin aste, koska ei edelleenkään osaa lukea ekaluokkalaisen, edes tavata kunnolla ja kirjoittaa kaikki kirjaimet kun veinpäin, koska " niin on helpompi" Yritin häntä auttaa ja ostin tehtäväkirjan lahjaksi tuolloin. Isän mielestä kaikki opetusvastuu on opettajille. Olen tiukasti tästä eri mieltä ja yrittänyt kun kovin auttaa lukutehtävissä niinä harvoina kertoina ku niitä tässä tehty.

Se myös häiritsee, että lapsi on minussa katse aina aivan iholla ja tarkkailee minua kuin eläintä. Toistelee nimeäni ja vain tuijottaa oudosti kuin näkisi ihmisen ensimmäisen kerran. Seuraa ja tulee iholle. En tiedä, mistä tämäkin johtuu. Toki hän on utelias ja kiinnostunut, innostunut minusta mutta ei tuo 7v käytöstä kyllä ole.. Ap

Vierailija
119/228 |
15.10.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ystävän uuden miehen lapsi on just yhtä karmee tapaus! Oon aina tykönnyt lapsista ja tehnyt erkkalasten kanssa ikäni töitä. Tää on kuitenkin aivan järkky tapaus. Kiusaa muita, komentelee, kiljuu muiden päälle, vikisee, käskyttää, kiukuttelee... huh. Noh, äitinsäkin on ivan pipipää.

Vierailija
120/228 |
15.10.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Tämäkin ketju toimii loistavana vahvistuksena sille miksi ei tullut omia lapsia.

se on just näin.

Itse olen onnellinen, että olen joskus saanut kolme lasta. Lapset on kasvatettu,rakastettu ja ovat tänä päivänä fiksuja, asiallisia ja ystävällisiä aikuisia ihmisiä.

Ei ole lapsen vika, jos vanhemmat ovat itse avun tarpeessa. Se on niin sääli, että niin moni lapsi jää kasvattamatta, kun kaikki aikuiset on ihan sekaisin "roolistaan". Ja tässäkin tapauksessa tytön äiti ei ole päässyt erosta yli ja heittää kaiken katkeruuden ja vihan tytön päälle.

Olisi niin ihana, kun olisi edes se yksi vanhempi, joka kantaisi vastuun lapsesta. 

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän kaksi yhdeksän