Onko muita, jotka ovat menettäneet kiinnostuksensa fiktio-kirjallisuuteen?

Olen kuullut tuosta, että moni on lopettanut fiktion lukemisen. Minusta se kuulostaa pelottavalta. Ihmiset ovat tyhmentyneet. Eivät ymmärrä enää kuin yksinkertaisia, selkeitä ns. faktalauseita. Hyvä kaunokirjallisuus vaatii lukijaltaan enemmän ja myös kehittää ajattelua enemmän. Harmi, että se on jäämässä harvojen ylellisyydeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se sit jotenkin "hienompaa" lukea elämäkertoja, tietokirjoja, pelkkää faktaa? Usein tuntuu että nämä, jotka eivät jaksa lukea fiktiota, pitävät itseään jotenkin parempina ja älykkäämpinä kuin ne, jotka lukevat "hömppää".

Ei mun kohdallani ainakaan tämä pidä paikkaansa, arvostan "kevyttä" kirjallisuutta yhtä paljon kuin muutakin. Mutta tuntuu vaan että niitä oikeasti hyviä kirjoja on vaan niin harvassa.

Ovatko kaikki romaanit siis joidenkin mielestä "kevyttä kirjallisuutta"?

En tarkoittanut tätä. Jotkut täällä jälleen kerran haluavat väkisin ymmärtää väärin. Arvostan hyvinkirjoitettua kirjallisuutta, piste. Okei? Ja tuntuu olevan kiven alla nykyään, mutta ehkä vika on todellakin minussa eikä kirjallisuudessa.

Kyllä minusta tämä liittyy ikään. Kun tarpeeksi monta kirjaa lukee, törmää niihin samoihin henkilöihin ja juonikuvioihin uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. Olen myöskin kyllästynyt kaikenlaiseen tarpeettomaan twistiin. "Kuinka Harri käveli kauppaan" voi olla ihan hieno kirja, ei siinä tarvi aina lopussa paljastua että myyjä olikin Harrin isäpuoli ja Harri oli menossa tappamaan sen koska se oli hakannut Harrin äitiä, mutta sitten kauppa-apulainen paljastuukin Harrin siskoksi joka puhuu Harrin muuttamaan mielensä, mutta sitten paljastuukin että Harri oli kokonaan oho erehtynyt henkilöstä ja koko juttu oli tämän ei-olekaan-isäpuoli-hahmon sairas juoni saada Harri sinne kauppaan että voisi saada Harrilta jonkin tärkeän asiapaparin.

Vierailija kirjoitti:

Olen kuullut tuosta, että moni on lopettanut fiktion lukemisen. Minusta se kuulostaa pelottavalta. Ihmiset ovat tyhmentyneet. Eivät ymmärrä enää kuin yksinkertaisia, selkeitä ns. faktalauseita. Hyvä kaunokirjallisuus vaatii lukijaltaan enemmän ja myös kehittää ajattelua enemmän. Harmi, että se on jäämässä harvojen ylellisyydeksi.

Kyllä ihmiset ovat lopettaneet faktankin lukemisen. Ja ihan samalla tavalla telkkarisarjojen kohtaukset ovat todella lyhyitä että ihmiset "jaksaisivat" katsoa.

Minä. Lopetin fiktion lukemisen oikeastaan samoihin aikoihin kun pääsin yliopistoon parikymppisenä. Ei ne lapselliset tarinat siinä kohtaa enää oikein iskenyt, vaan aloin kaipaamaan faktoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se sit jotenkin "hienompaa" lukea elämäkertoja, tietokirjoja, pelkkää faktaa? Usein tuntuu että nämä, jotka eivät jaksa lukea fiktiota, pitävät itseään jotenkin parempina ja älykkäämpinä kuin ne, jotka lukevat "hömppää".

Ei mun kohdallani ainakaan tämä pidä paikkaansa, arvostan "kevyttä" kirjallisuutta yhtä paljon kuin muutakin. Mutta tuntuu vaan että niitä oikeasti hyviä kirjoja on vaan niin harvassa.

Ovatko kaikki romaanit siis joidenkin mielestä "kevyttä kirjallisuutta"?

En tarkoittanut tätä. Jotkut täällä jälleen kerran haluavat väkisin ymmärtää väärin. Arvostan hyvinkirjoitettua kirjallisuutta, piste. Okei? Ja tuntuu olevan kiven alla nykyään, mutta ehkä vika on todellakin minussa eikä kirjallisuudessa.

Kyllä vika taitaa olla sinussa. Maailmassa kirjoitetaan upeaa kaunokirjallisuutta, ja siitä löytyy varmasti vaativallekin lukijalle tyydyttävää lukemista. Ehkä sinulla ei vain ole kärsivällisyyttä tai kiinnostusta etsiä uusia kirjoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se sit jotenkin "hienompaa" lukea elämäkertoja, tietokirjoja, pelkkää faktaa? Usein tuntuu että nämä, jotka eivät jaksa lukea fiktiota, pitävät itseään jotenkin parempina ja älykkäämpinä kuin ne, jotka lukevat "hömppää".

Ei mun kohdallani ainakaan tämä pidä paikkaansa, arvostan "kevyttä" kirjallisuutta yhtä paljon kuin muutakin. Mutta tuntuu vaan että niitä oikeasti hyviä kirjoja on vaan niin harvassa.

Ovatko kaikki romaanit siis joidenkin mielestä "kevyttä kirjallisuutta"?

En tarkoittanut tätä. Jotkut täällä jälleen kerran haluavat väkisin ymmärtää väärin. Arvostan hyvinkirjoitettua kirjallisuutta, piste. Okei? Ja tuntuu olevan kiven alla nykyään, mutta ehkä vika on todellakin minussa eikä kirjallisuudessa.

Kyllä vika taitaa olla sinussa. Maailmassa kirjoitetaan upeaa kaunokirjallisuutta, ja siitä löytyy varmasti vaativallekin lukijalle tyydyttävää lukemista. Ehkä sinulla ei vain ole kärsivällisyyttä tai kiinnostusta etsiä uusia kirjoja.

Niin.

Fiktioon kyllästyneiden kannattaisi etsiä parempaa kaunokirjallisuutta, eikä niitä iänikuisia dekkareita ja viihdehömppiä.

Olin lapsena ja nuorena lukutoukka ja luin niin paljon kuin ehdin. Kylämme pieni sivukirjasto oli lempipaikkani ja olin siellä iltatöissäkin teininä pari vuotta. Parikymppisenä luin vielä paljon ja luin lähes kaikkea mitä käsiini sain, vain scifi ei uponnut minuun ollenkaan.

Kun perustin perheen, lukemiseni väheni hyvin paljon ja en jaksanut lukea illalle enää kuin muutaman hassun aukeaman ennen kuin uni vei voiton. Suurinpiirtein siihen päättyi minulla höttökirjallisuuden lukeminen. Kun luin, niin halusin lukea kunnon kirjallisuutta, tosi pohjaisia tarinoita, matkakirjoja, elämänkertoja jne.

Yritin jossakin vaiheessa aloittaa lukemaan keksittyjä tarinoita, siis jotain todella hyväksi kehuttuja kirjoja, mutta tuntui, että kallis vapaa-aikani menee ihan hukkaan mielikuvitustarinoita lukiessa ja huomasin koko ajan suurinpiirtein pyöritteleväni silmiäni mielestäni täydellisen typerien ja epäuskottavien tarinoiden juonille. En saanut niistä tarinoista enää mitään irti ja into lukemiseen meinasi sammua kokonaan huonon kirjallisuuden myötä.

Onneksi löysin hyviäkin kirjoja ja pääsin taas kirjojen maailmaan sisälle. Nykyään vain kännykkä ja telkkari vievät aika ison osan vapaa-ajastani. N45

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se sit jotenkin "hienompaa" lukea elämäkertoja, tietokirjoja, pelkkää faktaa? Usein tuntuu että nämä, jotka eivät jaksa lukea fiktiota, pitävät itseään jotenkin parempina ja älykkäämpinä kuin ne, jotka lukevat "hömppää".

Kaunokirjallisuus ei todellakaan ole hömppää. Paljon vaikeampaa on lukea kunnon fiktiota kuin asiatekstiä.

MInulla ainakin toimii näin. Tietokirjaa voi lukea vaikka pari vuotta. Fiktioromaani pitäisi lukea aika nopeasti muutaman päivän aikana. Tämä ainakin jos on työssä jossa aivot kuormittuvat ja fiktion rakennelma ehtii huuhtoutua aivoista parissa päivässä. Tieto jonka voi linkittää aiempaan tietoon edes jollain tavoin ei unohdu sammalla tavoin.

Vierailija kirjoitti:

Fiktioon kyllästyneiden kannattaisi etsiä parempaa kaunokirjallisuutta, eikä niitä iänikuisia dekkareita ja viihdehömppiä.

Luuletko, että emme olisi niin tehneet? Luuletko oikeasti, että ihan huvin vuoksi yritämme lukea jotain huonoja kirjoja?

Kerropa meille jotain oikeasti hyviä fiktiokirjoja, laita vaikka viisi hyvää kirjaa alkuun. Jään odottamaan, mutta uskon, että petyn ehdotelmiisi.

45 vuotta luin fiktio-kirjallisuutta, ja äkkiä kiinnostus loppui kuin seinään. Kun tietäisi miksi.

Epäilen, että kännykät ja sun muut vekottimet ovat luoneet informaatioähkyn, joka ei enää parane.

Vierailija kirjoitti:

Olin lapsena ja nuorena lukutoukka ja luin niin paljon kuin ehdin. Kylämme pieni sivukirjasto oli lempipaikkani ja olin siellä iltatöissäkin teininä pari vuotta. Parikymppisenä luin vielä paljon ja luin lähes kaikkea mitä käsiini sain, vain scifi ei uponnut minuun ollenkaan.

Kun perustin perheen, lukemiseni väheni hyvin paljon ja en jaksanut lukea illalle enää kuin muutaman hassun aukeaman ennen kuin uni vei voiton. Suurinpiirtein siihen päättyi minulla höttökirjallisuuden lukeminen. Kun luin, niin halusin lukea kunnon kirjallisuutta, tosi pohjaisia tarinoita, matkakirjoja, elämänkertoja jne.

Yritin jossakin vaiheessa aloittaa lukemaan keksittyjä tarinoita, siis jotain todella hyväksi kehuttuja kirjoja, mutta tuntui, että kallis vapaa-aikani menee ihan hukkaan mielikuvitustarinoita lukiessa ja huomasin koko ajan suurinpiirtein pyöritteleväni silmiäni mielestäni täydellisen typerien ja epäuskottavien tarinoiden juonille. En saanut niistä tarinoista enää mitään irti ja into lukemiseen meinasi sammua kokonaan huonon kirjallisuuden myötä.

Onneksi löysin hyviäkin kirjoja ja pääsin taas kirjojen maailmaan sisälle. Nykyään vain kännykkä ja telkkari vievät aika ison osan vapaa-ajastani. N45

Siinä taas yksi mamma jolle kaunokirjallisuus = höttökirjallisuutta, kun oma elämä on niin saakelin mielenkiintoista 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se sit jotenkin "hienompaa" lukea elämäkertoja, tietokirjoja, pelkkää faktaa? Usein tuntuu että nämä, jotka eivät jaksa lukea fiktiota, pitävät itseään jotenkin parempina ja älykkäämpinä kuin ne, jotka lukevat "hömppää".

Ei mun kohdallani ainakaan tämä pidä paikkaansa, arvostan "kevyttä" kirjallisuutta yhtä paljon kuin muutakin. Mutta tuntuu vaan että niitä oikeasti hyviä kirjoja on vaan niin harvassa.

Ovatko kaikki romaanit siis joidenkin mielestä "kevyttä kirjallisuutta"?

En tarkoittanut tätä. Jotkut täällä jälleen kerran haluavat väkisin ymmärtää väärin. Arvostan hyvinkirjoitettua kirjallisuutta, piste. Okei? Ja tuntuu olevan kiven alla nykyään, mutta ehkä vika on todellakin minussa eikä kirjallisuudessa.

Kyllä vika taitaa olla sinussa. Maailmassa kirjoitetaan upeaa kaunokirjallisuutta, ja siitä löytyy varmasti vaativallekin lukijalle tyydyttävää lukemista. Ehkä sinulla ei vain ole kärsivällisyyttä tai kiinnostusta etsiä uusia kirjoja.

Onko tämä asia sinulle jotenkin vaikea ymmärtää? Häiritseekö sinua, että kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia kuin sinä?

Odotan sinultakin hyviä ehdotuksia vaativalle lukijalle.

Mulla on tästä teoria. Kun on lukenut paljon, on ehtinyt törmätä suureen (suurimpaan?) osaan kirjallisuuden tehokeinoista, teemoista, tyylilajeista, tavoista kuvata henkilön tajuntaa jne. Muistelen lukeneeni, että varsinaisia arkkityyppisiä tarinoita ei ole edes kahtakymmentä, ja kaikki kerrotut tarinat ovat vaan niiden erilaisia muunnelmia.

Vaikka miten rakastaisi kertomakirjallisuutta, se alkaa aktiivisen lukijan kokemuspohjan vuoksi tuntua vanhan toistolta jossain vaiheessa. Ei saa enää samoja fiiliksiä oivaltaessaan, miten temppu tehdään ja tarina kerrotaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin lapsena ja nuorena lukutoukka ja luin niin paljon kuin ehdin. Kylämme pieni sivukirjasto oli lempipaikkani ja olin siellä iltatöissäkin teininä pari vuotta. Parikymppisenä luin vielä paljon ja luin lähes kaikkea mitä käsiini sain, vain scifi ei uponnut minuun ollenkaan.

Kun perustin perheen, lukemiseni väheni hyvin paljon ja en jaksanut lukea illalle enää kuin muutaman hassun aukeaman ennen kuin uni vei voiton. Suurinpiirtein siihen päättyi minulla höttökirjallisuuden lukeminen. Kun luin, niin halusin lukea kunnon kirjallisuutta, tosi pohjaisia tarinoita, matkakirjoja, elämänkertoja jne.

Yritin jossakin vaiheessa aloittaa lukemaan keksittyjä tarinoita, siis jotain todella hyväksi kehuttuja kirjoja, mutta tuntui, että kallis vapaa-aikani menee ihan hukkaan mielikuvitustarinoita lukiessa ja huomasin koko ajan suurinpiirtein pyöritteleväni silmiäni mielestäni täydellisen typerien ja epäuskottavien tarinoiden juonille. En saanut niistä tarinoista enää mitään irti ja into lukemiseen meinasi sammua kokonaan huonon kirjallisuuden myötä.

Onneksi löysin hyviäkin kirjoja ja pääsin taas kirjojen maailmaan sisälle. Nykyään vain kännykkä ja telkkari vievät aika ison osan vapaa-ajastani. N45

Siinä taas yksi mamma jolle kaunokirjallisuus = höttökirjallisuutta, kun oma elämä on niin saakelin mielenkiintoista 😂

Voi sinua raasua, jaxuhalit!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fiktioon kyllästyneiden kannattaisi etsiä parempaa kaunokirjallisuutta, eikä niitä iänikuisia dekkareita ja viihdehömppiä.

Luuletko, että emme olisi niin tehneet? Luuletko oikeasti, että ihan huvin vuoksi yritämme lukea jotain huonoja kirjoja?

Kerropa meille jotain oikeasti hyviä fiktiokirjoja, laita vaikka viisi hyvää kirjaa alkuun. Jään odottamaan, mutta uskon, että petyn ehdotelmiisi.

Kuka haluaa suositella omia lempikirjojaan noin negatiiviselle ihmiselle, joka lyttää kaiken jo kokeilematta? Mielelläni juttelisin kirjallisuudesta, ja kertoisin suosikeistani, mutta en tuolla asenteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se sit jotenkin "hienompaa" lukea elämäkertoja, tietokirjoja, pelkkää faktaa? Usein tuntuu että nämä, jotka eivät jaksa lukea fiktiota, pitävät itseään jotenkin parempina ja älykkäämpinä kuin ne, jotka lukevat "hömppää".

Ei ole hienompaa, mutta kun kirjoitettu tarina on vaan sanoja paperilla, eikä aivoissa enää tapahdu sitä, että se fiktiotarina ajatuksissa elää ja tapahtuu.

Mutta kohtalotovereitakin näköjään on...

Ap

No miten sitten faktakirjallisuus elää ajatuksissa, jos ei romaanikaan elä? Esim. elämäkerta, miten siihen pystyy keskittymään.

Kun lukee fiktiota, täytyy keksitty tarina kuvitella ja eläytyä siihen. Elämänkertaa lukee kuin mitä muuta faktaa tahansa, uutisia, tietokirjaa jne

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fiktioon kyllästyneiden kannattaisi etsiä parempaa kaunokirjallisuutta, eikä niitä iänikuisia dekkareita ja viihdehömppiä.

Luuletko, että emme olisi niin tehneet? Luuletko oikeasti, että ihan huvin vuoksi yritämme lukea jotain huonoja kirjoja?

Kerropa meille jotain oikeasti hyviä fiktiokirjoja, laita vaikka viisi hyvää kirjaa alkuun. Jään odottamaan, mutta uskon, että petyn ehdotelmiisi.

Makuasioitahan nämä ovat, mutta minulle hyvissä kirjoissa tärkeintä on jokin muu kuin tarina. Tarina on enemmän vain väline.

Luettelen mielummin kirjailijoita, tässä viisi, jotka tulivat mieleen:

Karl Ove Knausgård

Thomas Bernhard

Jonas Gardell

Matias Riikonen

Pirkko Saisio

Olen lukenut valtavan määrän romaaneja elämäni aikana. Lapsena ja nuorena olin himolukija, kirjoja kului viikossa useita (hyvä kirja tuli luettua yhdellä istumalla). Lapsena kirjasto kävi kovin tutuksi, koska luin kotimmekirjaston lähes kokonaan. Kirjaston tädit laittoivat minua varten kirjoja sivuun, ihania tätejä.

Ikääntyessä en minäkään enää oikein jaksa fiktiokirjallisuutta.  Se ei enää innosta samalla tavalla. Luen toki fiktiotakin, mutta hyvin valikoivasti.

Nykyisinkin luen paljon, mutta pääasiassa tietopohjaista. Lukuhimoni ei ole kadoonut mihinkään, mutta se on siis kääntynyt enemmän faktan ja tiedonetsinnän puoleen. Luen paljon jopa lopputöitä netistä etsiessäni tietoa asioista.

Yhden sortin hulluutta kai sekin...