Lue keskustelun säännöt.
18-vuotias nuori täällä kysyy: Kuinka ihmiset pärjäsivät ennen mm. ilman älylaitteita, Youtubea, Instagramia, Whatsappia ja Snapchattia?
12.10.2019 |
Siis miten te ootte viettäneet aikaanne ja päiviänne ennen noiden tulemista? On teillä varmaan ollut aivan hemmetin tylsää päivästä toiseen!
Käytän itse kaikkia noita joka päivä!
Kommentit (173)
Vuoltiin päreitä valaistukseksi isä oli metsällä jousen ja keihään kanssa ,äitä keitteli hirvenlihaa kampakeraamisessa padassaan nuotion yllä ja ja lapsille on annettu tehtäväksi raaputella ja kaapia kotiluolan suuaukolla terävillä kiven sirulla vasta kaadetun karhun nahkaa vimeisistäkin lihariekaleista puhtaaksi, jotta äiti pääsisi leikkaamaan siitä kiviveitsellä paloja ommellakseen kasviskuiduista tai jäniksen jänteistä tehdyllä rihmalla ja luisella neulalla lapsille uusia vaatteita. Kaikilla oli hauskaa ,eikä osattu kaivatakaan muuta. O niitä lapsuusmuistoja !
Sitten tuli älykännykät, some ym. twiitit ja whatsupit ja se sotki koko kotiluolamme elämän kerralla....
Nyt ei laopsisa tahdo millään saada kännyköistään irti enää edes hieromaan kepeillä tulta tai kantamaan äidille hirvenpötsi nahkaleilissä vettä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja mammoihin menee jälleen kerran täydestä tämäkin provo. 18-vuotiailla ajatukset keskittyy ihan muihin asioihin kuin ihmettelemiseen jossain vauvapalstalla miten vanhat ihmiset pärjäsivät ennen älylaitteita ja somea. Kovin moni tuskin edes tiedostaa ettei älylaitteita ja somea ole ollut kuin vasta vähän aikaa.
Tämä on jonkun 3-4-kymppisen provo. Minä, sinä ja ap tiedämme kuinka paljon tällä palstalla pyörii somevastaisia ihmisiä, joten ap kyllä tiesi tällaisen avauksen herättävän voimakkaita reaktioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No setä kertoo: silloin käytiin kavereita tapaamassa ihan livenä ja tehtiin yhdessä kaikkea hauskaa.
Elämä oli paljon sosiaalisempaa ja aidompaa ilman sosiaalista mediaa. Kaduilla ja liikennevälineissä näki korkeintaan jonkun kuuntelevan musiikkia kuulokkeet päässä. Muuten oltiin valppaampia kaikin puolin ja jotain kapulaan julkisilla paikoilla tuijottavaa ihmistä pidettiin varmaan kylähulluna. Nykyäänhän lapsetkaan eivät osaa juosta ja tasapainoilla koska kävelevät koulumatkansa älypuhelin kädessä.
Äskettäin näin kun nuorehko (oli ainakin 30-vuotias) isä työnsi yhdellä kädellä lastenvaunua ja toisessa kädessä oli älypuhelin, jota tuijotti pää vinossa. Surkean näköistä touhua tuollainen.
Pää vinossa viittaa siihen, että yritti katsoa kartasta missä ovat.
Kyllä se älypuhelin on kädessä usein kun niitä vaunuja työnnetään. Tai ollaan lapsen kanssa leikkipuistoja. Ja monelle ihmiselle tuntuu olevan "turvapuhelin". Kävellään aina puhelin kädessä. Ihme ettei enämpi vahinkoja satu.
Hyvin tultiin toimeen ilman laiteita. Elämä oli muutenkin paljon rauhallisempaa. Jos oli asiaa jollekin, eikä asunut lähialueella soitettiin lankapuhelimella ja muuten oli pitkiä puheluita. Puhelu maksoi aina 18 jälkeen muistaakseni vain n. 60penniä puhelun pituudesta huolimatta. Oi niitä aikoja, sai lörpötellä tuntikausia, ja haahuilin kotona niin pitkälle kuin jatkojohto antoi myöten. Siinä samalla teki ruokaa tai muuta. Ja saihan sitä jättää puhelinvastaajaan viestin, jos ei hlö ollut kotosalla.
Muuten viestittely oli aika pitkälti korttien/kirjeiden kirjoittelua pidemmällä asuville. Se oli ihanaa odottaa sitä päivää, kun luukku kolahti ja sai odotetun kirjeen + etelässä käyviltä kortteja. Ei tuolloin tullut edes mieleen ajatella, että kylläpä on tylsää kun kestää tms. Ja jos kaupungilla nyt jotain ihmeellistä olis tullut, mentiin puhelinkioskiin (niitä oli joka kadunkulmassa). Näin eleltiin, ja oltiin tyytyväisiä.
Olen 25 eli muistan jotenkuten sen, kun piti tavata kavereita ilman puhelimia. Tästä tuli elävä muistutus eräänä päivänä, kun ystävällä oli puhelin rikki ja sovimme tapaavamme Rautatieaseman ”kompassilla” klo 13.
Tapaamishetki tuli, ja se joka ei Helsinkiä tunne niin tietäköön, että siinä kompassitasanteella on kaksi pylvästä joiden ympärillä pylvään kiertävä ns.penkki, joilla ihmiset monesti odottelevat kavereitaan. Jos molemmat kaverit vahingossa istuvat pylvään ”taakse”, kumpikaan ei näe toistaan. Tasanteella liikkuu myös about puoli Suomea kerrallaan.
Kello tuli 13:10, eikä kaveria näkynyt. 13:15 vihdoin löysimme toisemme, hän pahoitteli bussin juuttuneen ruuhkaan eikä ollut tapaa ilmoittaa asiasta..
Kyllä se silloin ennen oli vaikeampaa, kaikki oli vähän hidastempoisempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katso Frendit Netflixistä ja päättele siitä. :D
Minulla ei ole mitään noista ja hyvin menee.
M 45
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä oon räplänny pc pelejä 90 luvulta lähtien, silloin ne vaan käynnistettiin dossin kautta.
Kuten täällä on vastattukki trollille.
Leikittiin ulkona, välillä käytiin syömässä jotain.
Täällä maalla tv:stä näkyi kaksi kanavaa, Puoli Kuusi riitti ihan hyvin. Ja lauantaiaamun piirretty. Konsolilla pelattasn, kellä semmonen oli. Piirrettiin, luettiin. Mä harrastin myös urheilua. Etsittiin lasten- ja nuortenlehtien ilmoituksella kirjekavereita meiltä ja maailmalta.
Teininä leikit jäi mut vietettiin vaan aikaa yhdessä, enemmän juoruamista sekä musiikin luukuttamista. Poikia pääsi kattoon kylille, kum veivasit 12km polkupyörällä sinne. Klo 22 oli teininä kotiintuloaika tai ei ollut asiaa mennä kylille hetkeen.
Noista someista mulla oon FB ja sekin aina vähällä käytöllä.
Vm85
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävin ala-asteen ysärillä, eikä meillä ollut alkuun nettiä. Kavereita oli muutama, joten heidän kanssaan tuli viettyä aikaa jonkin verran. Päivät menivät myös Aku Ankkoja ja kirjoja lukien ja konsolipelejä pelaillen - niitä samoja, koska pelit olivat tuohon aikaan huomattavan kalliita. Oikein tylsinä aikoina katsoin telkkaria (kanavia oli vaan neljä ja sieltä tuli paljon tylsiä uusintoja)
Tavallaan se on nostalgista aikaa, mutta tylsyys kieltämättä iski aika usein, kun akkarit oli luettu, pelit oli läpeensä tuttuja, telkkarista ei tullut mitään . Nykyään vietän paljon aikaa netissä, ja mietin itsekin, että miten se aika silloin kului.
Pärjättiin, jännä sanavalinta. Pärjättiinhän sitä jo ennen sähkön keksimistä, noin esimerkiksi. Elämä oli vaan erilaista.
Mutta jos tarkoitat, että mitä sisältöä elämässä oli tms, niin paljonkin. Ainoa asia, mikä selkeästi on älylaitteiden puolesta, on se että ihmiset on helppo saada kiinni. Voi kysyä, missä vaikka lapsi on. Olisi vaikea kuvitella, että oma lapsi olisi pitkään ulkona ilman mahdollisuutta soittaa tai laittaa viestiä. Vaikka itsekin olen lapsuudestani hengissä selvinnyt, mutta äitini oli kyllä aina aivan hermoraunio jos viivyin vaikka koulumatkoilla oletettua pidempään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei mulla nykyäänkään ole käytössä kuin facebook ja joskus harvoin katson youtubesta jotain.
Netti on kyllä tuonut ihan uuden ulottuvuuden elämään. Matkan voi varata muutamalla klikkauksella, ennen selattiin sunnuntai-Hesarin matkailusivustojen tarjontaa ja soitettiin lankapuhelimesta varaus matkatoimistoon tai lentoyhtiöön.
Mulla oli 1980-luvun alussa kirjeenvaihtokavereita ympäri maailmaa. Kirjeitä kirjoittelin iltaisin, luin kirjoja paljon. Kavereiden kanssa hengailtiin lähinnä koulussa.
Nykyään ruudun tuijottelu vie ihan liikaa aikaa, se on pakko myöntää. Tällä palstalla roikun liikaa, lueskelen lehtiä ja blogeja. Kirjojen lukeminen on edelleen rakas harrastus.
80-luvulla alkoi ilmestyä hieman nykyisen kaltaisia tietokoneella käytettäviä someja, BBS:iä, eli suomeksi purkkeja.
https://fi.wikipedia.org/wiki/BBS
Tuolla sitä mekastettiin teininä ja tehtiin vanhemmille hirveitä puhelinlaskuja. Ja kun ei ollut mopoa niin muu aika sillä tietokoneella pelattiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hengailtiin kaveriporukassa, pidettiin kotibileitä, notkuttiin ulkona ja syljeskeltiin :D Joskus kasauduttiin Anttilan tv-osastolle katsomaan Salkkareita.
Vierailija kirjoitti:
Olen 25 eli muistan jotenkuten sen, kun piti tavata kavereita ilman puhelimia. Tästä tuli elävä muistutus eräänä päivänä, kun ystävällä oli puhelin rikki ja sovimme tapaavamme Rautatieaseman ”kompassilla” klo 13.
Tapaamishetki tuli, ja se joka ei Helsinkiä tunne niin tietäköön, että siinä kompassitasanteella on kaksi pylvästä joiden ympärillä pylvään kiertävä ns.penkki, joilla ihmiset monesti odottelevat kavereitaan. Jos molemmat kaverit vahingossa istuvat pylvään ”taakse”, kumpikaan ei näe toistaan. Tasanteella liikkuu myös about puoli Suomea kerrallaan.Kello tuli 13:10, eikä kaveria näkynyt. 13:15 vihdoin löysimme toisemme, hän pahoitteli bussin juuttuneen ruuhkaan eikä ollut tapaa ilmoittaa asiasta..
Kyllä se silloin ennen oli vaikeampaa, kaikki oli vähän hidastempoisempaa.
Vuonna 1989 tulin tapaamaan uutta poikaystävää Helsinkiin. Junalla tulin ja olin aikaisemmin käynyt vain luokkaretkellä Helsingissä.
Saavuin asemalle iltamyöhällä ja tätä poikaa ei näy missään. Hortoilin pelokkaana ympäri asemaa siellä juoppojen seassa. Soitin puhelinkopista monta kertaa poikaystävän kotinumeroon (lankapuhelin) . Eihän siellä vastattu, koska tämä poika oli baarissa. Hän oli muistanut junan saapumisajan väärin, muisti paljon myöhemmäksi.
Mä en voinut lähteä häntä mistään etsimään. Hyppäsin siis viimeiseen Treelle menevään junaan ja menin siellä hotelliin yöksi :D. Yöllä sain sitten pojan kotoaan kiinni ja lähdin taas aamulla takaisin Helsinkiin.
Olimme yhdessä 7 vuotta :) . Muutin Helsinkiin. Olisi ollut helppoa jos olisi ollut kännykät :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 25 eli muistan jotenkuten sen, kun piti tavata kavereita ilman puhelimia. Tästä tuli elävä muistutus eräänä päivänä, kun ystävällä oli puhelin rikki ja sovimme tapaavamme Rautatieaseman ”kompassilla” klo 13.
Tapaamishetki tuli, ja se joka ei Helsinkiä tunne niin tietäköön, että siinä kompassitasanteella on kaksi pylvästä joiden ympärillä pylvään kiertävä ns.penkki, joilla ihmiset monesti odottelevat kavereitaan. Jos molemmat kaverit vahingossa istuvat pylvään ”taakse”, kumpikaan ei näe toistaan. Tasanteella liikkuu myös about puoli Suomea kerrallaan.Kello tuli 13:10, eikä kaveria näkynyt. 13:15 vihdoin löysimme toisemme, hän pahoitteli bussin juuttuneen ruuhkaan eikä ollut tapaa ilmoittaa asiasta..
Kyllä se silloin ennen oli vaikeampaa, kaikki oli vähän hidastempoisempaa.Vuonna 1989 tulin tapaamaan uutta poikaystävää Helsinkiin. Junalla tulin ja olin aikaisemmin käynyt vain luokkaretkellä Helsingissä.
Saavuin asemalle iltamyöhällä ja tätä poikaa ei näy missään. Hortoilin pelokkaana ympäri asemaa siellä juoppojen seassa. Soitin puhelinkopista monta kertaa poikaystävän kotinumeroon (lankapuhelin) . Eihän siellä vastattu, koska tämä poika oli baarissa. Hän oli muistanut junan saapumisajan väärin, muisti paljon myöhemmäksi.
Mä en voinut lähteä häntä mistään etsimään. Hyppäsin siis viimeiseen Treelle menevään junaan ja menin siellä hotelliin yöksi :D. Yöllä sain sitten pojan kotoaan kiinni ja lähdin taas aamulla takaisin Helsinkiin.
Olimme yhdessä 7 vuotta :) . Muutin Helsinkiin. Olisi ollut helppoa jos olisi ollut kännykät :)
Olin siis tuolloin 21v ja "poika" oli 23v, eli ei nyt ihan teinejä enää oltu.
-Kuuntelin musiikkia cd levyiltä ja c kaseteilta sekä radiosta
- musavideoita katsoin MTVltä
- katselin telkkaria
- pelasin tietokoneella
- pelasin lautapelejä
- kävin kirjastossa lainaamassa lisää musiikkia ja kirjoja
- katsoin sarjoja ja elokuvia joita oli nauhoitettu videoille
- jos olin löytänyt jonkun hauskan kuvan jonka halusin näyttää kaverille, lähetin sen sähköpostilla
- uutiset katsoin telkkarista ja lehdistä ja lööpeistä lukaisin
Miten sinä pystyt selviämään ilman karabasimpaa?
Hyvin, kun et edes tiedä, mikä se on ja mitä sillä tehdään. Sitä ei ole vielä keksitty!
Kyllä itse olisin toivonut että älypuhelimia olisi ollut omassa nuoruudessani! Olin kiusattu ja asuin pienessä kaupungissa. Piti sitten vain olla yksin koulupäivät välitunteineen ja vapaa-aikana pystyi lähinnä lukemaan kirjoja tai tuijottamaan seinää. Nykyisin voi somen kautta tutustua kavereihin toisista kaupungeista, löytää niitä samanhenkisiä ihmisiä jopa toisesta maasta tai jutella muiden kanssa vaikka nimettömänä, älypuhelimilla voi pitää yhteyttä koulun ulkopuolisiin kavereihin välitunneilla. Voi opiskella eri taitoja youtube-ohjevideoiden kautta. Nämä romantisoitua "silloin juostiin kavereiden kanssa ulkona ja seikkailtiin"-lapsuutta muistelevat eivät varmaan osaa ajatella sitä sellaisen näkökulmasta, jolla ei ollut niitä kavereita joiden kanssa fillaroida auringonlaskuun.