18-vuotias nuori täällä kysyy: Kuinka ihmiset pärjäsivät ennen mm. ilman älylaitteita, Youtubea, Instagramia, Whatsappia ja Snapchattia?

Vierailija kirjoitti:

Mutta jotta ei ihan aika kultaisi muistoja niin tässä myös ikävämmät puolet:

- matkustamisen vaikeus. Tänä päivänä netin kautta on helppo katsoa etukäteen vinkit, kartat, miten paikallinen liikenne toimii, ostaa halvat lennot ja ylipäätään vertailla vaihtoehtoja

Olen käynyt kaksi pitkää reppureissua Thaimaassa. Ensimmäisellä kerralla ei ollut netti jatkuvassa käytössä, vaikka sitä hyödynnettiinkin. Illalla hostellin wifiä hyödyntäen suunniteltiin vähän seuraavaa päivää ja tulevia matkareittejä. Selvittiin ihan perinteisesti kyselemällä ja muilta ihmisiltä apua saamalla (kerrankin päästiin jostain syrjäperukoilta englantia puhumattoman naisen kyytiin, joka heitti meidät lähimpään kaupunkiin eikä meillä ollut hajuakaan missä ollaan. Illalla wifin avattua katsottiin sijaintia ja hoksattiin että aa, täällä ollaan :D). Juna-ajat katsottiin asemalta jaetusta paperilapusta ja mentiin vähän arvalla vähän minne sattuu. Kyllähän sitä muutaman ylimääräisen askeleen joutui kävelemään, kun esimerkiksi etsittiin majapaikkaa, mutta siinä oli sitä seikkailun tuntua!

Toisella reissulla paikallinen kaveri neuvoi ottamaan prepaidin ja sillä reissulla olikin sitten netti ns. normikäytössä. Mopon kyydistä takaa huutelin navigaattorin ohjeita kuskille että mistä pitää kääntyä. Melkein kaikki asiat sai selville googlella. Minusta tämä reissu oli älyttömän paljon tylsempi ja mielenkiinnottomampi kuin edellinen. Tykkäsin itse nimenomaan seikkailla ja löytää vahingossa uusia juttuja ja se kaiken yllätyksellisyys toi tavalliseen arkeen verrattuna suuresti toivottua vaihtelua. Netti kourassa mikään ei tuntunut oikein miltään, kun kaiken vähän kuin tiesi ennakolta. Majapaikkojen löytäminen oli "liian helppoa" kun katsottiin sijainnista omaa liikkumista. Tylsää, tylsää, tylsää!

Toki sellaisille helposti ennakoitaville reissuille on paikkansa ja aikansa, mutta minusta se oli niiiiin virkistävää vaihtelua olla vaihteeksi oman onnensa nojassa. Ja kun kaikki kuitenkin meni hyvin ja Thaimaassa ainakin kaikki on tosi helppoa ja asiat järjestyy kyllä. Oli ihanaa vaan seikkailla menemään.

Terveisin lapsuutensa ja nuoruutensa ilman nettiä kasvanut vm. 1984

Vierailija kirjoitti:

juostiin kaverin oven alle huutamaan ja pyytämään sitä ulos potkimaan palloa (whatsup) ja

Se on whatsAPP. App niinkuin application (sovellus), ei up (ylös).

Vierailija kirjoitti:

Rakastin käydä kirjastossa ja lukea kirjoja. Saatoin viettää helposti parikin tuntia kirjastossa. Nykyään ei tule enää koskaan oikein käytyä, vaikka kotoa kirjastoon noin viiden minuutin kävelymatka. Lenkkeilin myös ahkerasti. Kaverien kanssa nähtiin useammin kuin nykyään ja käytiin pitkiä keskusteluja kasvotusten.

Kyllä. Silloin lainattiin kirjastosta valtava kasa kirjoja säännöllisesti. Oli todella mielenkiintoisia monipuolisia kirjoja, joita kaipaa vieläkin. Oli kirjeenvaihtoa kaukaisempien kavereiden kanssa, koulussa meni aikaa. Ulkoiltiin itsekseen paljon, urheilua ja uimahallissa käytiin. Videoita oli joskus ja lautapelit, tai yksinpelit

Mun mielestä maailma olisi parempi paikka, jos somekulttuuria ja muuta vastaavaa ei olisi syntynyt. Synnyin vuonna 1988 ja nykypäivään verrattuna tuntuu, että maailma oli silloin paljon viattomampi paikka. Lapset olivat lapsia, ylipaino oli harvinaisempaa, koska liikuttiin enemmän ja vietettiin enemmän aikaa yhdessä. En yhtään ihmettele, kun jotkut päättävät ryhtyä minimalisteiksi ja vähentää kaikkea myös netin käytön jne. osalta. Nykymaailma sellaisenaan ei tee hyvää pääkopalle, ärsyketulvaa ja netissä roikkumista pitää oppia säätelemään jo oman hyvinvoinnin takia. Ihmisen aivot ovat edelleen tästä ajasta paljon jäljessä ja nykyinen elämäntapa voi olla aivoille todella haasteellista. Eipä tarvitse ihmetellä, miksi nykyään on enemmän mielenterveysongelmia ja ADHD:ta. 

80-luvulla ei kyllä ollut tylsää! Itse harrastin ratsastusta ja talleilla kului paljon aikaa. Kavereiden kanssa hengailtiin, viikonloppuisin oli usein disco nuorisotalolla ja siellä tietenkin oli ”kaikki”. Myös kotibileitä pidettiin aika usein. Luettiin myös paljon kirjoja ja lehtiä. Mulle tuli tilattuna ”suosikki” ja ”sinä minä”. Vuokrattiin videoita, lauantaisin kuunneltiin radiosta sävis (nuorten sävel-lahja) ja telkkarista katsottiin perjantain (muistaakseni) ”hittimittari”. Kesäisin uitiin ja talvisin hiihdettiin ja luisteltiin. Puhuttiin pitkiä puheluita lankapuhelimessa. Kirjotettiin kirjeitä (mulla oli parhaimmillaan varmaan 20 kirjekaveria). Joskus harvoin käytiin leffassa tai jonkun bändin keikalla.

Helvetin hyvin pärjättiin

80-luvulla katsoin televisiosta niitä samoja sarjoja, joita katson nyt Youtubesta. Televisiosta niitä oli mukavampi ja helpompi katsoa, mutta toisaalta silloin piti olla television ääressä juuri silloin kun ohjelma lähetettiin, ei voinut päättää itse milloin katsoo.

TV ja videot, lapsuudessani 90-luvulla oli jo tietokonepelejäkin. TV:stä tuli paljon sarjoja ja leffoja, tosi-TV:tä ei ollut vielä keksitty. Radiosta kuunneltiin hittibiisejä ja nauhoitettiin kasetille. Radio Mafia oli hauskaa ajanvietettä, sieltä tuli biisien lisäksi huumoriohjelmaa. Monet harrastivat erilaisia urheilujuttuja, mutta minua on aina kiinnostanut lähinnä fiktio. Luin paljon myös kirjoja.

Kaikki poliittiset jutut, julkkisuutiset ja muut luettiin lehdestä. Käytännössä kaikki, mikä on nykyisin verkossa, oli lehdissä. Suurin ero oli se, että lehtiin ei ollut helppo päästä itse vaikuttamaan. Voi kyllä lähettää esim. mielipidekirjoituksia, mutta niitä ei aina julkaistu. Se myös takasi tietyn tason, joka on mennyt nykyisin pilalle kun kuka tahansa tampio voi kirjoittaa mielipiteitään verkkoon.

Hyvin pärjättiin ja oltiin terveempiä sekä onnellisempia kuin nuoret nykyään.

Jos halusi tykätä jonkun uudesta vaatteesta, hiuksista, keittiöstä, tms., niin piti pimpottaa ovikelloa ja käydä katsomassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rehellisesti sanottuna, pärjättiin paremmin.

Miten itse pärjäät ilman niitä asioita, jotka keksitään 20 vuoden päästä?

Miltä susta tuntuu joutua matkustamaan pitkiäkin aikoja eri paikkoihin, kun tulevaisuudessa sinne vaan teleporttaudutaan?

Vai teleporttaudutaan? :D Heh heh, ei ainakaan meidän elinaikanamme edes, saati että sitten jo 20 vuoden päästä.

No en mä nyt tarkoittanut, että jo 20 v päästä näin tapahtuisi, mutta laitoin sen vaan esimerkiks. Mielestäni kysymys on tyhmä, koska maailma muuttuu koko ajan ja aivan samoin ap joutuu vastamaan samanlaiseen kysymykseen seuraavan sukupolven kasvettua hänen ikäänsä.

Minusta on tyhmää sanoa kysymystä tyhmäksi. Ihan mielenkiintoinen avaus ja hauskasti herättää miettimään, miten asiat muuttuvat ja voi tosiaan peilata omaa nuoruuttaan tämän päivän nuoriin. Omasta lapsestani on myös hauskaa kuulla millaista oma elämäni oli hänen iässään <3 Kyllä sinunkin mahdolliset lapsesi taatusti ihmettelisivät, ”miten äiti sä pärjäisit ilman älypuhelinta”. Ethän sano heille, että kysymys on tyhmä!

Kysyvä oppii ja ajattelu kasvaa.

Minustakaan kysymys ei ollut tyhmä, mutta ap:lla oli vähän ärsyttävä asenne. Sellainen että varmaankaan teillä ei ollut muuta tekemistä kuin hajota tylsyyteenne.

Lahtelainen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli kivaa. Ei samanlaisia ulkonäköpaineita kuin nykyään, kavereita nähtiin livenä ja bileissä keskusteltiin naamatusten, ei räplätty luureja. Oi noita aikoja <3

Ihan samalla tavalla niitä ulkonäköpaineita oli silloinkin.

Kyllä. Ja vielä pahemmat paineet silloin oli. Massasta ei saanut poiketa. Leviksen 501, valkoinen  paita, purkkarit, tennissukat, kiharat, vaaleaa huulipunaa, clubAn takki.  Nykyisin sentään nuoret voi pukeutua miten haluaa.

Musiikki, jota sopi kuunnella oli Europea, Bon Jovia, Snappia, Bogart Companya, Dr Albania, Bad Boys Blueta, Haddawayta, Culture Beatia, Mr Presidenttia, DJ Boboa Roxettea, Milli Vanillia ;)

Silloin kierrettiin 15-17 vuotiaana kavereiden kanssa rundia joka perjantai ja lauantai kaupungilla ja kun ikää tuli 18, niin päästiin Kanttikseen, Oldiin, Teerenpeliin, High HIll Houseen, Black Cattiin tai Faaraoon.

Kaverit asui yleensä ihan lähellä, joten kaupungille pyöräiltiin, käveltiin tai mentiin linkulla yhtämatkaa.

Voi luoja, onneksi en joutunut viettämään nuoruuttani Business Cityssä, vaikka olenkin valitettavasti asunut siellä jossain vaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla katsoin televisiosta niitä samoja sarjoja, joita katson nyt Youtubesta. Televisiosta niitä oli mukavampi ja helpompi katsoa, mutta toisaalta silloin piti olla television ääressä juuri silloin kun ohjelma lähetettiin, ei voinut päättää itse milloin katsoo.

No olihan videot ja ne toimivat paljon paremmin kuin lyhyen aikaa elänyt digiboksitallennus!

Lapsena/nuorena pelasin pleikkaria, katsoin TV:stä sarjoja ja elokuvia, kävin leffassa, kaverien kanssa urheilemassa, ulkona hengaamassa, kaverien luona ja bilettämässä. Luin kirjoja, lehtiä, (kävin myös kirjastossa), kuuntelin musiikkia, piirsin, kirjoittelin. Kävin harrastuksissa. Kyläilin sukulaisten kuten isovanhempieni luona.

Voisin väittää, että elämä oli täysin onnellista ilman älylaitteita ja nettiä. Itseasiassa uskon, että se oli jopa parempaa. Netti alkoi yleistymään kun olin 17-18v.

Hienosti. Käytiin kylässä tutuilla, soitettiin puhelimella, tavattiin kahvilassa ja juteltiin kuulumiset, kirjoitettiin kirjeitä. Asiat ja työt tuli hoidettua paremmin kuin nykyään.

Kyllä Suomessa oli aika vähän kosketusta ulkomaailmaan vielä 80- ja 90-luvullakin. TV:stä tuli amerikkalaisia sarjoja, mutta niissä oli viittauksia joita ei tajunnut, koska ei tiennyt Amerikasta juuri mitään.

Jos ei tiennyt jotain asiaa, ei voinut googlettaa. Piti käydä kirjastossa tai kysyä opettajalta tai vanhemmilta. Mon asia jäi vähän mysteeriksi.

Pornolehtiä ei myyty alaikäisille, ne olivat muoveissa ja korkealla hyllyissä. Minun lapsuudessani 90-luvulla vielä tiedettiin aika vähän seksistä. En ollut kuullutkaan anaaliseksistä ja luulin että suuseksi oli suutelemista. Toisaalta ihan hyvä, ettei tarvinnut nähdä lapsena mitään rajua pornoa.

Pärjättiin paljon paremmin, kuin nykyään. Luettiin lehtiä, liikuttiin, käytiin kahvilla, kirjastossa jne. Vietettiin aikaa perheen ja ystävien kanssa ja oltiin aidosti läsnä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla katsoin televisiosta niitä samoja sarjoja, joita katson nyt Youtubesta. Televisiosta niitä oli mukavampi ja helpompi katsoa, mutta toisaalta silloin piti olla television ääressä juuri silloin kun ohjelma lähetettiin, ei voinut päättää itse milloin katsoo.

No olihan videot ja ne toimivat paljon paremmin kuin lyhyen aikaa elänyt digiboksitallennus!

80-luvulla ei monella vielä ollut videoita. Meillä ainakin 1986 tienoilla vuokrattiin huoltoasemalta videonauhuri ja leffoja. Sitten katsottiin niitä pari päivää, ja sitten nauhuri piti viedä takaisin. Se nauhuri oli salkussa ja haisi tupakalta, koska siihen aikaan huoltoasemalla istui miehiä ryyppäämässä ja polttamassa koko päivän.

Jos missasi jonkun ohjelman TV:stä, piti erikseen kirjoittaa kanaville että voisitteko lähettää tämän uusintana. Yleensä mitään uusintoja ei ollut. Kanavia oli vain pari ja niilläkin ohjelmaa noin ko 17-22. Tavallaan oli hyvä, ettei kulunut niin paljon aikaa katsellen milloin mitäkin videoita, mutta toisaalta elämyksiäkin oli vähemmän.

Meidän kylässä nuoret menivät torille perjantai-iltana ja revittelivät mopoilla. Siellä sitten ryypättiin ja yritettiin välttää poliiseja, kun oltiin vielä alaikäisiä. Ei se niin kauhean hienoa ollut. 90-luvun nuoret olivat erittäin humalahakuisia ja siinä kohtaa alkoi varmaan jo huumeetkin tulla Suomeen, ainakin isompiin kaupunkeihin.

No tulihan meistä aikuisia ja suurimmasta osasta ihan "kunnollisia". Mutta minusta snapchatit ja videopelit ovat parempi harrastus kuin ryyppääminen.

Vierailija kirjoitti:

Hyvin pärjättiin ja oltiin terveempiä sekä onnellisempia kuin nuoret nykyään.

Miten voit tietää että olit onnellisempi kuin nykynuoret, kun et ole enää itse nuori?

Muistan hyvin, miten 90-luvulla aikuiset puhuivat sen hetken nuorista. Oltiin niin pullamössöä, kyllä heidän lapsuudessa vielä hiihdettiin 30 asteen pakkasessa itse koululle, ei ollut karkkeja eikä sipsejä, ei kuunneltu kamalaa jumputusmusiikkia, ei oltu pinnallisia jne.

Kaikkina aikoina keski-ikäiset ja vanhat ihmiset ovat ajatelleet, että heidän nuoruudessaan kaikki oli paremmin, ja se näkyy myös tässä keskustelussa.