Lue keskustelun säännöt.
Eikö suomalaiset enää pidä sukujuhlia? Vai onko ne vähentyneet vain omassa suvussani?
12.10.2019 |
Lapsuudesta muistan miten oli säännöllisesti isoja syntymäpäiväjuhlia, hopea- ja kultahääpäiviä, hääjuhlia joihin myös lapset tervetulleita, ristiäisissä kaikki enot, sedät, tädit lapsineen jne.
Nyt ei juuri kukaan enää juhli koko suvun voimin, edes lähisukulaisen hautajaisiin ei saa kutsua kun pitävät vain perheen kesken.
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todelliset ystävät pysyvät läpi elämän, vaikka jotkt tietysti myös vaihtuvat. Sukulaisista on pelkkää riesaa.
Mutta oletko todellisillekaan ystävillesi tärkeämpi kuin heidän sukulaisensa?
Suku on ainoa mikä pysyy varmasti - halusit tai et.Tuota, ei. Juu, sukua on, se ei muutu, mutta miksi sukulaisuuden pitäisi olla muuta kuin toteamus geneettisestä läheisyydestä?
Sulla on ilmeisesti ollut tosi paskat vanhemmat ja olet/olisit itsekin ihan yhtä paska vanhempi, jos lapsesi ei merkitse/merkitsisi sulle yhtään enempää kuin kuka tahansa muukaan lapsi.
Niin, mitäpä jos olisikin ollut? Jopa niin huonot, että viranomainen määräsi meidät eroon toisistamme? Ja olisin kasvanut toisessa perheessä, joka ei ole minulle sukua?
Kumman pitäisi olla silloin tärkeämpi, perhe jossa kasvoin vai suku, joka jäi taakse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todelliset ystävät pysyvät läpi elämän, vaikka jotkt tietysti myös vaihtuvat. Sukulaisista on pelkkää riesaa.
Mutta oletko todellisillekaan ystävillesi tärkeämpi kuin heidän sukulaisensa?
Suku on ainoa mikä pysyy varmasti - halusit tai et.Tuota, ei. Juu, sukua on, se ei muutu, mutta miksi sukulaisuuden pitäisi olla muuta kuin toteamus geneettisestä läheisyydestä?
Toivottavasti sulla ei ole lapsia.
Älä sekoita sukua ja perhettä. Perheen ei tarvitse olla edes sukua. Harvoin puolisot itseasiassa ovat.
Puolisosta en sanonut sanaakaan.
Mutta puoliso on monelle se tärkein ihminen, vaikka tämä ei ole mitään sukua (useimmiten).
Sukujuhlat ovat ihan kivoja, mutten halua omien häideni olevan sukujuhla. Tuntuisi vähän keinotekoiselta, kun ei ole sen suvun kanssa pidetty muutenkaan yhteyttä. En halua pönöttää omissa häissäni, saati tutustua tuntemattomiin ihmisiin. Haluan viettää ihanan juhlan niiden kanssa, jotka ovat tiiviisti olleet elämässäni mukana.
Jos olisi ollut paljon sukujuhlia ja tiivistä yhteydenpitoa aidosta halusta, niin että ihmiset viihtyisivät ja olisivat aidosti lämpimissä väleissä, asia olisi eri.
Luulen että pohjimmiltaan syy on se, että maailma on laajentunut.
Ennen vanhaan ne 60-V juhlat sun muut oli se "ainoa" juttu joka jaksotti/piristi arkea koska "muuta ei ollut" (kärjistäen).
Nykyään ihmisillä on enemmän tekemistä ja aktiviteetteja mitä ennen, ollaaan ilmajoogaamassa, pelataan netissä, lähdetään viikonloppulomalle eurooppaan tai kuukaudeksi aasiaan, ollaan kesäviikonloppuna Ruisrockissa tai Tangomarkkinoilla (myös iäkkäämmät) tuossa vain joitain esimerkkejä.
Siinä ei Irma-Tädin pyöreät juhlat kääretorttuineen paljon ns. "kiinnosta", ja taitaa olla niin, että se Irma-Tätikin mielummin mielummin lähtee puolisonsa/perheensä/kaveriensa kanssa pienelle lomalle tmv. "kakkukahvittelun" sijasta.
Meidän suvussa kyllä juhlitaan rippi- ja yo-juhlat isosti, ja myös muita sukukokoontumisia on välillä. Mutta esim. itse en ymmärrä miksi laittaisin 10'000e hääjuhlaan, mielummin käytän tuon rahan esim. matkusteluun.
Maailma muuttuu, nykyään halutaan eri asioita, ani harva tyttö varmaan enää haaveilee "päivästä prinsessana", vaan häiden sijasta suunnitellaan omaa tube-kanavaa tai muuta vastaavaa...
Kun omat isovanhempani jälkeläisineen järjestivät sukujuhlia, juhlia varten piti varata jokin tila seurakunnalta tms paikasta. Kun vanhempani jälkeläisineen järjestävät sukujuhlia, kaikki neljässä sukupolvessa mahtuvat meistä kenen tahansa olohuoneeseen. Seuraavat 90 v juhlat on tänä vuonna, seuraavat 60v juhlat kahden vuoden päästä, seuraavat 70v juhlat kuuden vuoden päästä, seuraavat 50 v juhlat 17 vuoden päästä eli aika harvakseltaan on pyöreitä vuosia juhlittavana.
Aika monilla muillakin taitaa suvut olla pienentyneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne juhlat täytyy jonkun järjestää. Jokaisessa aktiivisessa suvussa on kantavia ja yhteen kokoavia persoonia ja uudesta sukupolvesta on löydyttävä uusia. Oletteko itse kutsuneet ja järjestäneet? Vai odotatteko, että joku toinen hoitaa homman?
No ei olla vielä niin vanhoja että 50 v juhlia tms. olisi ollut. Lapsen ristiäisissä oli isotädit jne. mutta muu suku näyttää pitävän nekin pienimuotoisina.
Ap
Minä täytin 50v ja hämmästyneenä katselin omien vanhempieni 50v juhlien kuvia. Nykyään 50v on vielä ihan nuori - tuolloin oli jo vanha ja arvokas ja sai jotain tauluja firmasta ja yhtwistyökumppaneilta.
Eli varmaan iso syy on, ettei kovat olevamme riittävän vanhoja moisiin pönötyksiin?
Minulla on esim 11 serkkua (28-45v) joista vain kaksi on naimisissa ja kolmella on lapsia.
Vähiin siis käy väkisin nuo juhlat.
Ensinnäkin
Ajat on muuttuneet. Ei sille mitään voi. Mennyttä aikaa ei voi tuoda tähän aikaan enää mitenkään.
Meillä on sekä äidin että isän puolelta todellakin aikoinaan pidetty isoja juhlia ja kokoontumisia koko suvun kesken. Papan 60-vuotisjuhlista on paljon valokuvia ja isoja ryhmäkuvia, minäkin ihan pienenä siellä. Isällä ja äidillä on kummallakin paljon sisaruksia, siksi on väkeäkin riittänyt.
Mietin kyllä sitä, että missähän ne kaikki oikein nukkuivat, kun pikkulapsiakin oli paljon. Ei sinne mummolaan menty vain päiväseltään, vaan siellä oltiin sitten monta päivää tai kenties viikkojakin. Sukulaiset tuli kuka mistäkin päin maata, karjalaisia kun olivat ja sijoittuneet sinne ja tänne. Ehkä ne nuorimmat poikamies-enot nukkui jossain tallinparvessa tai aitoissa.
Ei sellaisia juhlia enää kukaan kykene järjestämään. Ei ainakaan omassa kodissaan. Ja kesäaikaan minäkin muistan ne aina olleen, ei talvella olisi varmaan ollut mahdollisuutta.
Kyllä vieläkin järjestetään juhlia, mutta pienimuotoisempaa se on. Minä olen kyllä ollut sukujuhlissakin ja meitä oli paljon. Ne järjestettiin isossa rantaravintolassa. Ei kellään niin isoja tiloja olisi kotonaan ollutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suku ei Luojan kiitos pysy läpi elämän. Exäni suku oli hirveä, takertuava, määräilevä, energianriistäjä lokkilauma. Halleluja, että pääsin heistä eroon! Yksi iso syy eroomme oli juuri exän liian tiivis side sukuunsa, joka oli exälleni AINA omaa puolisoa tärkeämpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimmat sukulaiset on ventovieraita, miksi sellaisten kanssa juhlisi yhtään mitään?
No vaikka tutustuakseen omiin sukulaisiinsa?
Kaverinsa voi valita, sukulaiset tulee vaan kaupanpäälle tapahtumassa jota sitäkään et voinut valita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todelliset ystävät pysyvät läpi elämän, vaikka jotkt tietysti myös vaihtuvat. Sukulaisista on pelkkää riesaa.
Mutta oletko todellisillekaan ystävillesi tärkeämpi kuin heidän sukulaisensa?
Suku on ainoa mikä pysyy varmasti - halusit tai et.Aika harvassa on todellisuudessa ne elinikäiset ystävyyssuhteet ja lapsettomia yksinäisiä vanhuksia on todella paljon.
Usein ne katkeavat siinä vaiheessa kun ystävät perustavat perheen ja saavat lapsia. Ystävä saatetaan pyytää lapsen kummiksi, mutta se yhteydenpito hiipii ja isompaan rooliin tulevat omat vanhemmat ja sisarukset ja heidän lapsensa kuin se ystävä. Näin se vaan menee.
Niin, omat vanhemmat ja sisarukset, mutta entäs ne kymmenet serkut ja tädit ja sedät ja isoenot ja pikkuserkut? Niistähän tässä keskustelussa on kyse, ei lähiperheestä.
En oo tuo jolle vastasit, mutta jos on alusta asti ollut perhekeskeinen perhe, niin tottahan serkut ja pikkuserkutkin on läheisiä! Koska se kaikki lähtee perheen keskinäisestä läheisyydestä. Jos omat sisarukset on rakkaita ja läheisiä, niin tottahan toki niiden lapsetkin ovat rakkaita. Ja näin serkukset ovat toisilleen tärkeitä, koska rakkaita ihmisiä tavataan ainakin silloin tällöin eli muodostuu luonteva ja läheinen suhde serkkuihin, ovat melkein kuin omia siskoja ja veljiä. Ja ketju jatkuu näin helposti pitkällekin, serkusten lapset eli pikkuserkut tapaavat toisiaan taas luontevasti jo lapsena koska mihinkä ne läheiset suhteet serkkuihin aikuisena katoisivat!
Minä en tiedä onko suvullamme juhlia, muita kuin hautajaiset, koska en saa muihin kutsuja. Toisaalta, en minä kyllä välitä mennäkään, koska koen itseni mutenkin ulkopuoliseksi. Aina tuntuu, että täytyy vetää jotain roolia. Jotain muuta, kuin olla oma itsensä, koska tiedän, että oma elämäni (olen homo) on suvussani (lestadiolaisia) tabu. En voisi siis käytännössä jakaa itselleni tärkeitä kokemuksia ilman, että joku etenkin vanhempi sukulainen katsoisi alta kulmien, koska oma elämäni nyt ylipäätään pyörii vahvasti kumppanini ja minun arjen ympärillä, minkä itsessään ei pitäisi olla mitenkään yllättävää, seurustelevathan muutkin. Jos en voi jakaa omia kokemuksiani, niin mistä sitten puhuisimme? Säästäkö? Olen kertonut tämän jo useassa ketjussa aiemmin: tunnen olevani myös perheeni sisällä ulkopuolinen, mutta siihen liittyy taas enemmänkin yhteisten mielenkiinnon kohteiden uupuminen.
Voi myös olla, että sukumme on nykymaailman vuoksi alkanut etääntymään, kuten kaikki muutkin suvut. Kaikilla on kokoajan kiire ja juhlien pitäminen vaatii tilaa ja rahaa, mitä kumpaakaan ei hirveän monilla nuorista sukupolvista ole. Pistäpäs useamman kuin 5 hengen juhlat pystyyn kaksioon. Kuitenkin sukujuhlien idea vähän niinkuin on nähdä sukulaisia ja jakaa heidän kanssaan kuulumisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enoni nimi oli Sulevi ja niin kauan kuin muistan, vietettiin siellä enolassa aina Sulevinpäiviä, johon kerääntyi koko kylä ja sukulaisia muualtakin. Ihmisiä oli pilvin pimein. Ne oli ihan kuin joku vuoden kohokohta. Siellä ainakin näki sukulaisia ja kyläläisiä, jos ei muualla.
Samaa tapaa oli muissakin kylän taloissa. Muistan olleeni jollain tällaisilla nimipäivillä muuallakin sillä kylällä. Mistä tämä tapa oli lähtöisin, sitä en tiedä.
Ihmisten ikääntyessä tämäkin tapa jäi. Muistan, että ne Sulevinpäivät taisi olla aika kosteatkin sitten iltaa myöten. Kerran ainakin oli tanssittukin jossain tallin lattialla.
Myös jouluja vietettiin siellä enolassa tätien ja enojen perheitten kanssa. Kaikki lapsuuteni joulumuistot sijoittuvat enolaan. Ihmisiä oli aina paljon.
Nyt nuoret viettää juhliaan erikseen. Kaikki on muuttunut, niin miksei tämäkin. Kellään ei riitä enää voimavaroja järjestää juhlia isolle vierasmäärälle. Vain häät taitaa olla poikkeus. Ja ehkä hautajaiset vielä joillekin, vaikka nekin pyritään nykyään pitämään mahdollisimman pienellä joukolla.
Perhekokojen pienentymisestä johtuu. Äidilläni oli sisaruksia 7 ja isälläni 9, joten tietysti niitä juhlia riitti. Nyt heistä osa on jo nukkunut pois ja loput niin iäkkäitä, etteivät enää juhlia järjestä.
Seuraavissa sukupolvissa meitä on jo vähemmän. Mullakin vain yksi sisarus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todelliset ystävät pysyvät läpi elämän, vaikka jotkt tietysti myös vaihtuvat. Sukulaisista on pelkkää riesaa.
Mutta oletko todellisillekaan ystävillesi tärkeämpi kuin heidän sukulaisensa?
Suku on ainoa mikä pysyy varmasti - halusit tai et.Aika harvassa on todellisuudessa ne elinikäiset ystävyyssuhteet ja lapsettomia yksinäisiä vanhuksia on todella paljon.
Usein ne katkeavat siinä vaiheessa kun ystävät perustavat perheen ja saavat lapsia. Ystävä saatetaan pyytää lapsen kummiksi, mutta se yhteydenpito hiipii ja isompaan rooliin tulevat omat vanhemmat ja sisarukset ja heidän lapsensa kuin se ystävä. Näin se vaan menee.
Niin, omat vanhemmat ja sisarukset, mutta entäs ne kymmenet serkut ja tädit ja sedät ja isoenot ja pikkuserkut? Niistähän tässä keskustelussa on kyse, ei lähiperheestä.
En oo tuo jolle vastasit, mutta jos on alusta asti ollut perhekeskeinen perhe, niin tottahan serkut ja pikkuserkutkin on läheisiä! Koska se kaikki lähtee perheen keskinäisestä läheisyydestä. Jos omat sisarukset on rakkaita ja läheisiä, niin tottahan toki niiden lapsetkin ovat rakkaita. Ja näin serkukset ovat toisilleen tärkeitä, koska rakkaita ihmisiä tavataan ainakin silloin tällöin eli muodostuu luonteva ja läheinen suhde serkkuihin, ovat melkein kuin omia siskoja ja veljiä. Ja ketju jatkuu näin helposti pitkällekin, serkusten lapset eli pikkuserkut tapaavat toisiaan taas luontevasti jo lapsena koska mihinkä ne läheiset suhteet serkkuihin aikuisena katoisivat!
Näin juuri.
Tämä on todellakin perhe- ja sukukohtaista.
Oman poikani paras ystävä on hänen serkkunsa, eli siskoni poika. Serkukset ovat jo nyt lapsena todella, todella läheisiä, en usko sen kovin pitkälle katoavan aikuisuudessaankaan, koska niihin serkkuihin on side omien vanhempien kautta.
Omat serkkuni ovat minulle joku enemmän ja joku vähemmän läheisiä, mutta on selvää, että heidät kutsutaan esim. lastemme rippijuhliin ja kutsuttiin häihin - paljon ennen monia kavereita. Yhtä serkuistani voin sanoa niin läheiseksi, että hän on minulle kuin veli ja olen hänen poikansa kummi. Kaksi muuta serkkua ovat läheisiä ystäviä ja sitten kaksi muuta serkkua hiukan etäisempiä.
Hoidan iäkkään isotätini asioita, hän jäi yksin kun puoliso kuoli. He olivat lapsettomia, mutta meille serkuksille erittäin läheisiä jo lapsuudesta saakka, eikä tartte nyt vanhuksenakaan olla kauhean yksinäinen, oikeastaan joka päivä joku meistä serkuksista soittelee ja omat sisarukset käyvät paljon.
SILTI meilläkin on isot sukujuhlat vähentyneet. Enää ei oikein ole tapana järkätä isoja viisikymppisiä tai kuusikymppisiä, saati hääpäiväjuhlia. Ristiäisiin kutsutaan vähemmän porukkaa, meilläkin oli vaan isovanhemmat, omat sisaruksemme perheineen ja kummit. Häitä ei ole ollut vuosikausiin, me serkukset olemme aika saman ikäisiä, joten se hääbuumi meni 15-20 vuotta sitten, nyt on rippijuhlia ja ne ovat meillä kyllä aika isoja, helposti 40 vierasta, seuraavaksi alkaa sitten lakkiaisten aika.
Vierailija kirjoitti:
Mietin juuri etten ole monia omia serkkujani nähnyt yli kymmeneen vuoteen. Lapsuudessa heitä näki monta kertaa vuodessa. Kukaan ei enää kutsu sukua koolle, ei vietetä viiskymppisiä tms. niin kuin ennen.
Oli vähän sama tilanne, mutta sitten veljeni kanssa alettiin järjestää serkkutapaaminen joka kesä. Joko jonkun mökillä tai sitten vaikka picnic-retki esim Suomenlinnaan. Jos kokoonnutaan jonkun kotona tai mökillä mennään nyyttäriperiaatteella, ettei isäntäväki joudu liikaa hääräämään ja jokainen saa varmasti sellaista ruokaa mitä voi syödä. Hauskaa on ollut ja kiva nähdä uusiakin nuoria sukulaisia, uusia lapsia tai nuorten tyttö/poikaystäviä.
Mulle sukujuhla ensimmäisenä tarkoittaa tietyn suvun kokoontumisajoa. Siis vaikkapa "Keinäsen suvun sukujuhla".
Mutta se mitä AP tarkoittaa. Elämä on muuttunut, niin se vain on. Isovanhempani ja vielä vanhempankin ovat olleet hyvin perillä sukulaisista ja suvuista, itse en niinkään. Silloin ennen ei kai ollut oikein muuta viihdykettä kun sukulointi. Meillä on ainakin tosi vaikeaa kutsua kun on isot suvut joka puolelta. Jos kutsuisin kaikki pikkuserkkuni, heitä on yli 200.
Miehen puoli pitää pienimuotoisia sukutapaamisia. Anopsin sisarukset lapsineem ja lapsenlapsineen tai appiukon sisarukset lapsineen ja lapsenlapsineen.
Meidän puolella on siirrytty individualistiseen juhlimiseen. Meidän lasten juhliin ovat tervetulleita isovanhemmat ja sisarukset lapsineen. Veljeni lapsia käy juhlistamassa vain ko. lapsen kummit sekä isovanhemmat.
Juhlien järjestäminen on nykyisin hankalaa. Jos päätät kutsua vaikkapa 50 sukulaistasi, kutsussa pitää jo ilmoittaa sekä aika että paikka. Saatat löytää kohtuuhintaiset juhlapaikat, joista A on 60:lle hengelle, mutta B vain 30:lle. Joten varaat paikan A. Kutsuun laitat "vastausta pyydetään" ja ajankohdan, mihin mennessä. Tuohon päivään mennessä 20 ilmoittaa, ettei pääse tulemaan. Olisit siis voinutkin varata paikan B, mutta ei voi nyt enää mitään. Lähempänä juhlapäivää tilaat pitopalvelun ja tarjottavat 30:lle. Tarjottavia pitää olla kuitenkin vähän yläkanttiin, koska jollain sukalaisteinillä tai nuorella aikuisella saattaakin olla tyttö/poikaystävä, josta et ole ollut tietoinen. Päivää kahta ennen juhlapäivää 10 ilmoittaa, ettei sittenkään pääse osallistumaan. Vieraita onkin tulossa vain 20. Juhlapäivänä paikalle saapuu lopulta vain 15, koska jonkun teini ei halunnutkaan lähteä mukaan, joku sairastui, jollekin tuli parempaakin tekemistä ja joku ei vaan jaksanutkaan lähteä.
Sekä minun että mieheni serkut ovat aktiivisia pitämään juhlia. Lisäksi sukuseura. Osa sukulaisista haluaa olla mukana näissä tapahtumissa, osa ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimmat sukulaiset on ventovieraita, miksi sellaisten kanssa juhlisi yhtään mitään?
No vaikka tutustuakseen omiin sukulaisiinsa?
Monet on tutustuneet eikä pidä.....
Puolisosta en sanonut sanaakaan.