Lue keskustelun säännöt.
Eikö suomalaiset enää pidä sukujuhlia? Vai onko ne vähentyneet vain omassa suvussani?
12.10.2019 |
Lapsuudesta muistan miten oli säännöllisesti isoja syntymäpäiväjuhlia, hopea- ja kultahääpäiviä, hääjuhlia joihin myös lapset tervetulleita, ristiäisissä kaikki enot, sedät, tädit lapsineen jne.
Nyt ei juuri kukaan enää juhli koko suvun voimin, edes lähisukulaisen hautajaisiin ei saa kutsua kun pitävät vain perheen kesken.
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
No, nuoret aikuiset ei enää joko mene naimisiin tai jos menevät, haluavat "vuosisadan bileet kavereiden kanssa" - ei niihin ole vaikkapa isovanhemmilla saati jollain tädeillä mitään asiaa.
Sitten ei tehdä enää lapsia, niin monista suvuista katoavat kokonaan ristiäiset, rippijuhlat, ylioppilasjuhlat, seuraavan sukupolven häät jne.
Pyöreitä vuosia lähdetään viisikymppisenä juhlimaan niiden kavereiden kanssa villisti Gambiaan.
Sitten kun ystävyyssuhteet katkeavat tai ne ystävät vanhemmalla iällä kuolevat pois, ei jää enää mitään, jos olet huonolla tuurilla se villin kaveriporukan pitkäikäisin. Ainoastaan pohjaton yksinäisyys siihen saakka kunnes kuolet ja sinut haudataan hiljaisuudessa ilman hautajaisvieraita ja muistotilaisuuksia jonnekin muistolehtoon. Haudallasi ei käy kukaan.
Sekö sitten on elämässä tärkeää, että kuoltua joku käy kastelemassa kukkia kiven vieressä, johon on meikäläisen nimen joku raapustanut? Mitä minä siitä välitän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen oli suku yhdessä tai kahdessa paikassa, koska paikkakunnilla oli töitä. Työn perässä muuttaminen on erottanut ihmiset toisistaan. Lisäksi yhteisöllisyys on kadonnut. Eipä sitä ole enää mitään puhuttavaa ihmisten kanssa, joita nähnyt viimeksi 20-30 vuotta sitten, varsinkaan kun ketään ei enää kiinnosta muu kuin raha ja status. Sääli se on.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on jotenkin tosi ikävää kun ei edes vainajan sisaruksia kutsuta hautajaisiin vaikka heillä on ollut se pisin ihmissuhde.
Vaarini asiaa aikanaan kovasti suri kun siskonsa oli kuollut. Siskon poika vaan perusteli että kun ei vaari edes ollut viimeisinä vuosina juuri yhteyksissä. No ei kai ei, kun vaari ei huonon kuulonsa vuoksi kyennyt käyttämään puhelinta ja asuivat etäällä. Jotenkin julmaa kun ei edes kysytty haluaisiko tulla viimeiset hyvästit jättämään.
Kun isäni kuoli, kutsuimme kyllä hänen (ainoan enää elossa olevan) sisaruksensa hautajaisiin. Tarkoitus oli pitää pienet hautajaiset vain läheisimpien kesken mutta toki ymmärsimme että vanha ihminen voi tarvita mukaan jonkun kuskiksi ja avuksi. Tämä isän sisko kuitenkin ilmoitti, että heiltä tulee sitten kahdeksan henkeä. Kahdeksan! Niistä kahdeksasta vain kolme - eli isän sisko ja hänen kaksi poikaansa - olivat edes tunteneet isäni. Onneksi kaikki heistä eivät lopulta tulleet, mutta meistä oli aika pöyristyttävää kaiken kaikkiaan.
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli suku yhdessä tai kahdessa paikassa, koska paikkakunnilla oli töitä. Työn perässä muuttaminen on erottanut ihmiset toisistaan. Lisäksi yhteisöllisyys on kadonnut. Eipä sitä ole enää mitään puhuttavaa ihmisten kanssa, joita nähnyt viimeksi 20-30 vuotta sitten, varsinkaan kun ketään ei enää kiinnosta muu kuin raha ja status. Sääli se on.
Se, että sinua ja kavereitasi kiinnostaa vain raha ja status, ei tarkoita, että kaikilla olisi näin.
Vierailija kirjoitti:
Todelliset ystävät pysyvät läpi elämän, vaikka jotkt tietysti myös vaihtuvat. Sukulaisista on pelkkää riesaa.
Mutta oletko todellisillekaan ystävillesi tärkeämpi kuin heidän sukulaisensa?
Suku on ainoa mikä pysyy varmasti - halusit tai et.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isovanhempani juhlivat kaikki pyöreät vuodet 50 v alkaen mutta omat vanhempani (suuria ikäluokkia) tai heidän sisaruksensa eivät juhli lainkaan. En tiedä mihin juhlaperinne katosi.
Samoin. Isovanhempien eläessä juhlittiin kaikkien tasavuosikymmenet ja hääpäivät. Varsinkin ukkini piti yhteyttä koko laajaan perheeseen ( hänellä oli 7 sisarusta) sekä omiin serkkuihinsa ja pikkuserkkuihinsa. Suurin osa sivusto asui silloin samoilla seuduilla ja vain muutama kauempana. Ukin kuoltua yhteydenpito katkesi. Lapsuuden perheessä juhlittiin vain oman perheen kesken. Itse taas asun 500 kmn päässä muista sukulaisistani ja esim. Serkkujani olen nähnyt joskus 40 v sitten lapsena. Sukupolvi sukupolvelta perheet ovat pienentyneet ja ei yksinkertaisesti ole montaakaan tätiä , sietää ja serkkua. Vanhukset taas ovat kuolleet ja esim. Minun lapseni eivät ole tavanneet koskaan minun ja mieheni isovanhempia tai tätejä ja setiä. He ovat kuolleet aikoja sitten ja hyvä kun itse muistetaan heidät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, nuoret aikuiset ei enää joko mene naimisiin tai jos menevät, haluavat "vuosisadan bileet kavereiden kanssa" - ei niihin ole vaikkapa isovanhemmilla saati jollain tädeillä mitään asiaa.
Sitten ei tehdä enää lapsia, niin monista suvuista katoavat kokonaan ristiäiset, rippijuhlat, ylioppilasjuhlat, seuraavan sukupolven häät jne.
Pyöreitä vuosia lähdetään viisikymppisenä juhlimaan niiden kavereiden kanssa villisti Gambiaan.
Sitten kun ystävyyssuhteet katkeavat tai ne ystävät vanhemmalla iällä kuolevat pois, ei jää enää mitään, jos olet huonolla tuurilla se villin kaveriporukan pitkäikäisin. Ainoastaan pohjaton yksinäisyys siihen saakka kunnes kuolet ja sinut haudataan hiljaisuudessa ilman hautajaisvieraita ja muistotilaisuuksia jonnekin muistolehtoon. Haudallasi ei käy kukaan.
Sekö sitten on elämässä tärkeää, että kuoltua joku käy kastelemassa kukkia kiven vieressä, johon on meikäläisen nimen joku raapustanut? Mitä minä siitä välitän?
Jos sinulle sillä ei ole merkitystä, niin tee hautaustestamentti, jossa toivot että sinut tuhkataan ja tuhkasi sijoitetaan muistolehtoon tai luontoon. Mielellään säästä rahat sitä varten. Älä jätä sukulaistesi riesaksi hautaa, jota on joko hoidettava tai maksettava sen hoidosta. Kun sillä ei kerran ole sinulle mitään väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todelliset ystävät pysyvät läpi elämän, vaikka jotkt tietysti myös vaihtuvat. Sukulaisista on pelkkää riesaa.
Mutta oletko todellisillekaan ystävillesi tärkeämpi kuin heidän sukulaisensa?
Suku on ainoa mikä pysyy varmasti - halusit tai et.
Tuota, ei. Juu, sukua on, se ei muutu, mutta miksi sukulaisuuden pitäisi olla muuta kuin toteamus geneettisestä läheisyydestä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, nuoret aikuiset ei enää joko mene naimisiin tai jos menevät, haluavat "vuosisadan bileet kavereiden kanssa" - ei niihin ole vaikkapa isovanhemmilla saati jollain tädeillä mitään asiaa.
Sitten ei tehdä enää lapsia, niin monista suvuista katoavat kokonaan ristiäiset, rippijuhlat, ylioppilasjuhlat, seuraavan sukupolven häät jne.
Pyöreitä vuosia lähdetään viisikymppisenä juhlimaan niiden kavereiden kanssa villisti Gambiaan.
Sitten kun ystävyyssuhteet katkeavat tai ne ystävät vanhemmalla iällä kuolevat pois, ei jää enää mitään, jos olet huonolla tuurilla se villin kaveriporukan pitkäikäisin. Ainoastaan pohjaton yksinäisyys siihen saakka kunnes kuolet ja sinut haudataan hiljaisuudessa ilman hautajaisvieraita ja muistotilaisuuksia jonnekin muistolehtoon. Haudallasi ei käy kukaan.
Sekö sitten on elämässä tärkeää, että kuoltua joku käy kastelemassa kukkia kiven vieressä, johon on meikäläisen nimen joku raapustanut? Mitä minä siitä välitän?
Jos sinulle sillä ei ole merkitystä, niin tee hautaustestamentti, jossa toivot että sinut tuhkataan ja tuhkasi sijoitetaan muistolehtoon tai luontoon. Mielellään säästä rahat sitä varten. Älä jätä sukulaistesi riesaksi hautaa, jota on joko hoidettava tai maksettava sen hoidosta. Kun sillä ei kerran ole sinulle mitään väliä.
Se homma on hoidettu jo ajat sitten, että älä huolehdi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä mitään tylsempää kuin perinteiset 50, 60,70 ja 80 v synttärit kahvikutsuineen.
Pitäköön vanhempieni ikäluokka ne, mutta itse en.
Vanhempi siskoni piti miehensä kanssa tuplasynttärit seurojentalolla tanssibändeineen. Itse en ollut paikalla kun olin sairaana. Minä olin Lapissa ystävättäreni kanssa ja pidin dinnerit 5 parhaalle ystävälleni.
Nuorempi siskoni ei ole vielä täyttänyt 50, mutta miehensä täytti kesällä, ja he juhlivat Kreikassa kahden ystäväpariskunnan kanssa.
Meidä suvussa on juhlittu aina häitä, mutta nuorisosta vasta yksi on naimisissa ja piti kivat häät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todelliset ystävät pysyvät läpi elämän, vaikka jotkt tietysti myös vaihtuvat. Sukulaisista on pelkkää riesaa.
Mutta oletko todellisillekaan ystävillesi tärkeämpi kuin heidän sukulaisensa?
Suku on ainoa mikä pysyy varmasti - halusit tai et.
Aika harvassa on todellisuudessa ne elinikäiset ystävyyssuhteet ja lapsettomia yksinäisiä vanhuksia on todella paljon.
Usein ne katkeavat siinä vaiheessa kun ystävät perustavat perheen ja saavat lapsia. Ystävä saatetaan pyytää lapsen kummiksi, mutta se yhteydenpito hiipii ja isompaan rooliin tulevat omat vanhemmat ja sisarukset ja heidän lapsensa kuin se ystävä. Näin se vaan menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rva 55 kirjoitti:
En tiedä mitään tylsempää kuin perinteiset 50, 60,70 ja 80 v synttärit kahvikutsuineen.
Pitäköön vanhempieni ikäluokka ne, mutta itse en.
Vanhempi siskoni piti miehensä kanssa tuplasynttärit seurojentalolla tanssibändeineen. Itse en ollut paikalla kun olin sairaana. Minä olin Lapissa ystävättäreni kanssa ja pidin dinnerit 5 parhaalle ystävälleni.
Nuorempi siskoni ei ole vielä täyttänyt 50, mutta miehensä täytti kesällä, ja he juhlivat Kreikassa kahden ystäväpariskunnan kanssa.Meidä suvussa on juhlittu aina häitä, mutta nuorisosta vasta yksi on naimisissa ja piti kivat häät.
Että oikeen dinnerit. Voin kuvitella ne dinnerit. kun naisporukka oli vähän Levillä ottamassa skumppaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, nuoret aikuiset ei enää joko mene naimisiin tai jos menevät, haluavat "vuosisadan bileet kavereiden kanssa" - ei niihin ole vaikkapa isovanhemmilla saati jollain tädeillä mitään asiaa.
Sitten ei tehdä enää lapsia, niin monista suvuista katoavat kokonaan ristiäiset, rippijuhlat, ylioppilasjuhlat, seuraavan sukupolven häät jne.
Pyöreitä vuosia lähdetään viisikymppisenä juhlimaan niiden kavereiden kanssa villisti Gambiaan.
Sitten kun ystävyyssuhteet katkeavat tai ne ystävät vanhemmalla iällä kuolevat pois, ei jää enää mitään, jos olet huonolla tuurilla se villin kaveriporukan pitkäikäisin. Ainoastaan pohjaton yksinäisyys siihen saakka kunnes kuolet ja sinut haudataan hiljaisuudessa ilman hautajaisvieraita ja muistotilaisuuksia jonnekin muistolehtoon. Haudallasi ei käy kukaan.
Sekö sitten on elämässä tärkeää, että kuoltua joku käy kastelemassa kukkia kiven vieressä, johon on meikäläisen nimen joku raapustanut? Mitä minä siitä välitän?
Jos sinulle sillä ei ole merkitystä, niin tee hautaustestamentti, jossa toivot että sinut tuhkataan ja tuhkasi sijoitetaan muistolehtoon tai luontoon. Mielellään säästä rahat sitä varten. Älä jätä sukulaistesi riesaksi hautaa, jota on joko hoidettava tai maksettava sen hoidosta. Kun sillä ei kerran ole sinulle mitään väliä.
Se homma on hoidettu jo ajat sitten, että älä huolehdi.
Miksi sitten älytön kommentti kukkien kastelemisesta haudallasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rva 55 kirjoitti:
En tiedä mitään tylsempää kuin perinteiset 50, 60,70 ja 80 v synttärit kahvikutsuineen.
Pitäköön vanhempieni ikäluokka ne, mutta itse en.
Vanhempi siskoni piti miehensä kanssa tuplasynttärit seurojentalolla tanssibändeineen. Itse en ollut paikalla kun olin sairaana. Minä olin Lapissa ystävättäreni kanssa ja pidin dinnerit 5 parhaalle ystävälleni.
Nuorempi siskoni ei ole vielä täyttänyt 50, mutta miehensä täytti kesällä, ja he juhlivat Kreikassa kahden ystäväpariskunnan kanssa.Meidä suvussa on juhlittu aina häitä, mutta nuorisosta vasta yksi on naimisissa ja piti kivat häät.
Että oikeen dinnerit. Voin kuvitella ne dinnerit. kun naisporukka oli vähän Levillä ottamassa skumppaa...
Tarkoitti varmaan että ottivat kunnolla tinneriä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todelliset ystävät pysyvät läpi elämän, vaikka jotkt tietysti myös vaihtuvat. Sukulaisista on pelkkää riesaa.
Mutta oletko todellisillekaan ystävillesi tärkeämpi kuin heidän sukulaisensa?
Suku on ainoa mikä pysyy varmasti - halusit tai et.Aika harvassa on todellisuudessa ne elinikäiset ystävyyssuhteet ja lapsettomia yksinäisiä vanhuksia on todella paljon.
Usein ne katkeavat siinä vaiheessa kun ystävät perustavat perheen ja saavat lapsia. Ystävä saatetaan pyytää lapsen kummiksi, mutta se yhteydenpito hiipii ja isompaan rooliin tulevat omat vanhemmat ja sisarukset ja heidän lapsensa kuin se ystävä. Näin se vaan menee.
Niin, omat vanhemmat ja sisarukset, mutta entäs ne kymmenet serkut ja tädit ja sedät ja isoenot ja pikkuserkut? Niistähän tässä keskustelussa on kyse, ei lähiperheestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todelliset ystävät pysyvät läpi elämän, vaikka jotkt tietysti myös vaihtuvat. Sukulaisista on pelkkää riesaa.
Mutta oletko todellisillekaan ystävillesi tärkeämpi kuin heidän sukulaisensa?
Suku on ainoa mikä pysyy varmasti - halusit tai et.Tuota, ei. Juu, sukua on, se ei muutu, mutta miksi sukulaisuuden pitäisi olla muuta kuin toteamus geneettisestä läheisyydestä?
Toivottavasti sulla ei ole lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, nuoret aikuiset ei enää joko mene naimisiin tai jos menevät, haluavat "vuosisadan bileet kavereiden kanssa" - ei niihin ole vaikkapa isovanhemmilla saati jollain tädeillä mitään asiaa.
Sitten ei tehdä enää lapsia, niin monista suvuista katoavat kokonaan ristiäiset, rippijuhlat, ylioppilasjuhlat, seuraavan sukupolven häät jne.
Pyöreitä vuosia lähdetään viisikymppisenä juhlimaan niiden kavereiden kanssa villisti Gambiaan.
Sitten kun ystävyyssuhteet katkeavat tai ne ystävät vanhemmalla iällä kuolevat pois, ei jää enää mitään, jos olet huonolla tuurilla se villin kaveriporukan pitkäikäisin. Ainoastaan pohjaton yksinäisyys siihen saakka kunnes kuolet ja sinut haudataan hiljaisuudessa ilman hautajaisvieraita ja muistotilaisuuksia jonnekin muistolehtoon. Haudallasi ei käy kukaan.
Sekö sitten on elämässä tärkeää, että kuoltua joku käy kastelemassa kukkia kiven vieressä, johon on meikäläisen nimen joku raapustanut? Mitä minä siitä välitän?
Jos sinulle sillä ei ole merkitystä, niin tee hautaustestamentti, jossa toivot että sinut tuhkataan ja tuhkasi sijoitetaan muistolehtoon tai luontoon. Mielellään säästä rahat sitä varten. Älä jätä sukulaistesi riesaksi hautaa, jota on joko hoidettava tai maksettava sen hoidosta. Kun sillä ei kerran ole sinulle mitään väliä.
Se homma on hoidettu jo ajat sitten, että älä huolehdi.
Miksi sitten älytön kommentti kukkien kastelemisesta haudallasi?
Koska tuolla maalailtiin uhkakuvaa, että haudalla ei käy kukaan. Asia, joka on todellisuudessa täysin merkityksetön meille kaikille, kun aika meistä jättää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todelliset ystävät pysyvät läpi elämän, vaikka jotkt tietysti myös vaihtuvat. Sukulaisista on pelkkää riesaa.
Mutta oletko todellisillekaan ystävillesi tärkeämpi kuin heidän sukulaisensa?
Suku on ainoa mikä pysyy varmasti - halusit tai et.Tuota, ei. Juu, sukua on, se ei muutu, mutta miksi sukulaisuuden pitäisi olla muuta kuin toteamus geneettisestä läheisyydestä?
Sulla on ilmeisesti ollut tosi paskat vanhemmat ja olet/olisit itsekin ihan yhtä paska vanhempi, jos lapsesi ei merkitse/merkitsisi sulle yhtään enempää kuin kuka tahansa muukaan lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todelliset ystävät pysyvät läpi elämän, vaikka jotkt tietysti myös vaihtuvat. Sukulaisista on pelkkää riesaa.
Mutta oletko todellisillekaan ystävillesi tärkeämpi kuin heidän sukulaisensa?
Suku on ainoa mikä pysyy varmasti - halusit tai et.Tuota, ei. Juu, sukua on, se ei muutu, mutta miksi sukulaisuuden pitäisi olla muuta kuin toteamus geneettisestä läheisyydestä?
Toivottavasti sulla ei ole lapsia.
Älä sekoita sukua ja perhettä. Perheen ei tarvitse olla edes sukua. Harvoin puolisot itseasiassa ovat.
Todelliset ystävät pysyvät läpi elämän, vaikka jotkt tietysti myös vaihtuvat. Sukulaisista on pelkkää riesaa.