Toivon aina vain entistä enemmän, että minulla olisi sisarus

No, mulla on kaksi sisarusta, mutta olen silti totaalisen yksinäinen. Sisarukseni pitävät kyllä jotain erilaisia illallisia/peli-iltoja keskenään (ja siis molempien puolisoiden ja lapsien kanssa), mutta minua ei ikinä kutsuta. Mutta mulla ei olekaan miestä eikä lapsia vaan masennus ja paniikkihäiriö. Varmaan sisaruksista on hyötyä joskus kun vanhemmista aika jättää, eihän musta olisi sellaisia asioita yksin hoitamaan. Mutta sen jälkeen en varmaan nää sisaruksiani edes jouluisin, jos ei ole äitiä kutsumassa meitä kaikkia samaan paikkaan. Ja itse asun siis yksiössä, tuskin sisarukseni tänne tulisivat joulua viettämään vaikka kutsuisin. Ja joo, anteeksi en nyt yhtään vastannut sun kysymykseen, mutta yritän vain sanoa että ei ne sisarukset aina ole mitään parhaimpia kavereita vaikka niin toivoisi.

Sama juttu😟vänhemmat on jo kuolleet, eikä sisaruksia. Vanhemmiten olen kaivannut sisaruksia, olisi mukava, edes yksi.

Mun äitini on jo 70 ja jaksaa vikistä tota samaa. Kuinka se ja tämä ja tuo olisi paremmin jos vaan olisi sisarus. Aivan häiriintynyt ajattelutapa ja täysin fantasioihin perustuva. Kaikki elämäntaidot ja ihmissuhdetaidot on opittavissa ilman sisaruksiakin.

Meitä sitten pykäsi neljä että meillä olisi paremmin. Vaan enpä tiedä.

Olen ainoa lapsi ja olen jo haudannut toisen vanhempani. Silti en kaipaa sisaruksia, olen aina viihtynyt yksin. Miehelläni on sisaruksia eikä hän ole heidän kanssaan tekemisissä kuin pakollisissa tilaisuuksissa. Mitään riitaa heillä ei käsittääkseni kuitenkaan ole.