Mies sanoi kaverisuhteen irti
Olimme erään miehen kanssa kavereita: tunsimme työn kautta ja nopeasti parissa kuukaudessa suhteemme syventyi kaveruudeksi: olimme tiiviisti yhteydessä whatsappilla ja näimme työjuttujen yhteydessä ja niiden jälkeen joskus jäimme juttelemaan yms. Puhuimme hyvinkin syvällisiä ja tiedämme molempien elämistä/asioista aika paljon kaikkea.
Olemme molemmat tahoillamme suhteessa - mitään pettämistä ei tietenkään missään vaiheessa ollut. Juttu kyllä lensi ja vähän hyväntuulista flirttiä ehkä mutta ei mitään muuta.
Nyt mies yhtäkkiä pari viikkoa sitten ilmoitti ettei halua enää olla kaveri. Haluaa hoitaa duuniasiat yhdessä mutta that’s it.
Oloni on kurja, koen menettäneeni sielun kumppanin, ystävän jonka kanssa todella synkkasi.
En tokikaan voi tästä suuttua tai mitään; työasiat on hoidettava edelleen eikä ketään voi ystäväksi pakottaa. Harmittaa tosi paljon vaan.
Juttelimme asioista enkä sen jälkeen ole ollut häneen yhteydessä. Eikä hän minuun. Tästä nyt vajaa pari viikkoa tästä juttelusta.
Onko mitään mitä voin tehdä?
Kommentit (128)
Mä itse tulen toimeen miesten kanssa paremmin,siis ihan ilman mitään seksuaalista,olen kuin sisko monille,tiedä onko sitten hyvä haha Mutta,jos OIKEASTI olette kavereita,siihen ei kuulu minkäänlainen flirtti varsinkaan kun molemmat seurustelevat. Siinä oli syy miehen lähtemiseen ja ymmärrän hyvin. Flirtti muuttaa koko kuvion.
Vierailija kirjoitti:
Mä itse tulen toimeen miesten kanssa paremmin,siis ihan ilman mitään seksuaalista,olen kuin sisko monille,tiedä onko sitten hyvä haha Mutta,jos OIKEASTI olette kavereita,siihen ei kuulu minkäänlainen flirtti varsinkaan kun molemmat seurustelevat. Siinä oli syy miehen lähtemiseen ja ymmärrän hyvin. Flirtti muuttaa koko kuvion.
Silloinkinko, jos mies heitti löylyä enemmän kuin nainen / yhtä paljon (eli että nainen ei olisi liian päällekäyvä tms.)???
Flirttailu ei ole sielunkumppanuutta ja sielunkumppanuus ei ole flirttailua. Jos ne tapahtuvat järjestyksessä, toisiaan seuraten ja flirtistä lähtien, niin seuraavan vaiheen tietää jokainen.
Ei tarvitse olla Justiina rajoittaakseen sitä vaan ihan vain rakastava puoliso. Tai mies tajusi itsekin miten kuvio jatkuu jossei irrottaudu siitä.
Miten se olisi jatkunut?😳Mistä sitä kukaan voi tietää...?
Aloittaja ei vaan nyt ymmärrä....
Jankkaa ja jankkaa samaa virttä. Ymmärrä nyt. Mies ei ollut sinusta kiinnostunut. Sinä virittelit ylivertaista sielunkumppanuutta ja flirttailit, mies ei halua sitä. HÄn on varattu. Piste. Sielunkumppanuus ja seksi on hänestä tarkoitettu omalle puolisolle.
Et ilmeisesti saanut haluamaasi vastausta. Kerro toki meille mikä se on, niin sitten jätät meidät rauhaan.....
Kerrankin mies oli fiksu tällaisessa tilanteessa! Luultavasti kunnioittaa vaimoaan sen verran, että huomasi koska raja on ylittymässä eikä voi enää jatkaa "ystävyyttä". Tai sitten se klassinen, että vaimo huomannut tämän ja on sanonut, että joko tai. Joka tapauksessa ei ole ok varattuina flirttailla työkavereille. Mitä sinun miehesi ap on mieltä asiasta? Tietääkö edes tuosta flirtistä?
Ap vain jankkaa eikä ymmärrä. Kyllä se vaan haittaa, jos toinen on ihastunut, on flirttiä, syvällisiä keskusteluita ja vaikka vaan toisella sielunkumppanuuskuvitelmia. Noin kaikki rakkaussuhteet alkavat läheisestä kanssakäymisestä ja henkilökohtaisten asioiden jakamisesta ja sitä se oli teilläkin.
Pettämisen raja ei mene sänkyyn menemisessä. Tuo teidän suhteenne oli henkisesti jo läheistä eli henkistä pettämistä. Olit tunnetasolla jo liian kiinni miehessä, mikä ilmenee kaipaamisessasi ja jankkaamisessasi. Mies teki ihan oikein, että irrottautui suhteestanne. Jätä mies jo tunnetasolla ihan rauhaan. Rakensit nyt ihastumisen ja flirtin sekaista sielunkumppanuutta puolisosi ohi ihan väärään henkilöön. Työpaikalla keskitytään työntekoon eikä pyörryttävän ihanaan sielunkumppanuuteen työkaverimiehen kanssa.
Mulle tulee aina lopulta epämiellyttävä olo kun työpaikalla, harrastusporukassa tai muussa yhteydessä joku mies alkaa kiinnittää minuun huomiota ja tekee tuttavuutta. Olen naimisissa ja tuollainen kaveeraaminen tuntuu menevän rajojen yli. Toisaalta tuollainen huomio ja kiinnostus tuntuu mukavalta, mutta samalla on tunne, että tästä täytyy päästä irti. Yleensä molemmat ottavat etäisyyttä ja lopulta tuollainen ensin kiinnostuneen oloinen mies voi muuttua jopa hieman tylyksi.
Mielestäni tällainen on vähän raskasta. Haluaisin mieluummin elää ilman tällaista ilmiötä, jossa mies tulee ensin hyvin lähelle ja kohta on vähän korostetunkin viileää. Olisi helpottavaa olla ihan neutraalisti ilman tällaisia jännitteitä.
Ap:lla on ollut työpaikalla suhde varattuun mieheen ja nyt ihmettelee kun mies on puhaltanut pelin poikki. Hohhoijaa taas.
Katkaisemalla "kaveruuden" mies teki vain sen minkä ap:n olisi pitänyt itsekin ymmärtää tehdä.
Up = oot epätoivoinen haihattelija, lopeta heti, kissatkin nauraa sulle!
Oikea päätös ap:n työkaverimieheltä!
Kavahdan kyllä ihan aina ja sukupuoleen katsomatta kun joku alkaa puhua kokevansa sielunkumppanuutta kanssani. Yksikään tuollainen ihminen ei ole kauaa tämän jälkeen kuulunut kavereihini. Ovat olleet aina emotionaalisesti erittäin takertuvia ja ihon alle pyrkiviä ihmisiä.
Ei ap tätä varmaan upita vaan myös me muut joita aihe kiinnostaa: tämä on yleisempää kuin luullaan. Itselläni myös vastaava kokemus...
Onko ap sanonut että olisi kertonut tuolle miehelle että pitää häntä sielunkumppaninaan? Hän voi ajatella niin itse, mutta ei ehkä miehelle ole edes sanonut asiasta. Eihän mies edes tiennyt (?) ap:n fiiliksistä millaisia tunteita (?) ap:lla mahdollisesti häntä kohtaan on?
Up - ja ihan vaan koska seuraan tätä ja kiinnostelis tietää kun vähän samaa meneillään mut eri piirit, ei työ...
Mä olen kokenut sielunkumppanuutta monenkin miehen kanssa enkä ole sitä heille kertonut.
Juu, ja kun tehdään yhteistä projektia tai ollaan tiimissä, niin lähimmät kaverit on silloin ne ketä siinä sattuu olemaan. Kunnes tulee uudet kuviot ja uudet kaverit tilalle.
Ota tuo oppituntina.