Kertokaa nyt mitä mun täytyy maksaa asumisestani puolisolleni?

Ottamatta kantaa maksukykyyn, jos ei halua lokkeilla, niin jokseenkin kohtuullista olisi maksaa 50% vastaavan asunnon vuokrasta + puolet sähköstä ja vedestä. Ei se talon ostaminen, ylläpito, huolto ja korjaus ilmaista ole.

En muuttaisi toisen taloon enkä ainakaan maksaisi siitä mitään. Oma tupa, oma lupa.

Onko siinä vastiketta, siitä voisit maksaa puolet. Muutoin ei mitää.

Kun vaimoni muutti omistamaani asuntoon, minusta oli kohtuullista, että hän maksoi vastikkeen, veden ja sähkön tulojen suhteessa. Minä maksoin loput, olihan asunto ja siihen liittyvä asuntolaina minun.

Lähde nopeasti, sillä tuosta ei hyvä seuraa. Älä ainakaan tee lapsia tuohon tilanteeseen. Päädyt yhteisen arjen rahoittajaksi, mutta omaisuutta et saa kerrytettyä. älä ainakaan rahoita remppakuluja ym. Omaa asuntoa kannattaa maksaa, ei toisen omaa. Mielestäni ainoat vaihtoehdot ovat yhteinen talo tai omat talot.

Voisit maksaa kokonaan ruuat, sähköt ja vedet. Se olisi silti murto-osa yksin asumisen kustannuksista

Vierailija kirjoitti:

Lähde nopeasti, sillä tuosta ei hyvä seuraa. Älä ainakaan tee lapsia tuohon tilanteeseen. Päädyt yhteisen arjen rahoittajaksi, mutta omaisuutta et saa kerrytettyä. älä ainakaan rahoita remppakuluja ym. Omaa asuntoa kannattaa maksaa, ei toisen omaa. Mielestäni ainoat vaihtoehdot ovat yhteinen talo tai omat talot.

Tuossahan juuri saa omaisuutta kerrytettyä todella nopeasti, koska asumiskustannuksia ei juurikaan ole

En asuisi yhdessä tossa tilanteessa.

Miten ette ole sopineet asiasta ennen yhteen muuttoa ja nyt riitelette?

En ymmärrä. 

Aina ja ikuisesti ihmettelen tätä ajatusmaailmaa, puoliso ei saa vaurastua.

On ok asua vuokralla ja maksaa tuntemattomalle vuokraa. Mutta omalle puolisolle ei.

Saat kuitenkin asua huomattavasti paremmassa asunnossa, mihin sinulla olisi varaa.

Vierailija kirjoitti:

Ottamatta kantaa maksukykyyn, jos ei halua lokkeilla, niin jokseenkin kohtuullista olisi maksaa 50% vastaavan asunnon vuokrasta + puolet sähköstä ja vedestä. Ei se talon ostaminen, ylläpito, huolto ja korjaus ilmaista ole.

Maksaisiko ap:n puoliso vuokrasta verot? Jos ei, vedätetään aloittajaa ja samalla tehdään veropetos. Ja tuleeko puolen vuoden irtisanomisaika ja täydet oikeudet hallita ja sisustaa sitä puolikasta taloa?

Vierailija kirjoitti:

Ottamatta kantaa maksukykyyn, jos ei halua lokkeilla, niin jokseenkin kohtuullista olisi maksaa 50% vastaavan asunnon vuokrasta + puolet sähköstä ja vedestä. Ei se talon ostaminen, ylläpito, huolto ja korjaus ilmaista ole.

Tuo on vuokranmaksua ja siitä pitää saajan tietysti maksaa myös verot. Itse en jäisi suhteeseen, jossa toinen haluaa puolisoltaan vuokraa kerryttääkseen omaa omaisuutta. Työkyvyttömältä puolisoltaan vuokran vaatiminen on niin ala-arvoista, että suhteen päättämistä kannattaa kyllä harkita vakavasti. Järkevintä olisi ottaa lainaa ja ostaa käypään hintaan osa asunnosta itselleen, mutta ap:n tilanteessa ei tietenkään mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Aina ja ikuisesti ihmettelen tätä ajatusmaailmaa, puoliso ei saa vaurastua.

On ok asua vuokralla ja maksaa tuntemattomalle vuokraa. Mutta omalle puolisolle ei.

Saat kuitenkin asua huomattavasti paremmassa asunnossa, mihin sinulla olisi varaa.

Puolisoja tulee ja menee, nykyään on lisäksi avioehto melkein kaikilla. Miksi vaurastuttaa toista omalla kustannuksella.

Vierailija kirjoitti:

Aina ja ikuisesti ihmettelen tätä ajatusmaailmaa, puoliso ei saa vaurastua.

On ok asua vuokralla ja maksaa tuntemattomalle vuokraa. Mutta omalle puolisolle ei.

Saat kuitenkin asua huomattavasti paremmassa asunnossa, mihin sinulla olisi varaa.

Ap ei saa valita mieleistään asuntoa. Puoliso luultavasti ei maksaisi veroja vuokrasta. Saako ap vuokralaisen oikeudet? Rahalle pitää saada myös vastinetta.

Minulla on iso omakotitalo, ja jos tähän tulisi joku mies kanssani, en panisi häntä maksamaan puolia vuokrasta minulle, koska eihän hän olisi näin isoa taloa valinnut, vaan minä olisin hänet tähän pyytänyt. Miksi minun pitäisi tienata puolisolla muutenkaan? Johan minun kuluni laskisivat siinä, jos mies jakaisi juoksevat kulut. Niitä on paljon.

Ihminen, joka ei varakkaana ole valmis tukemaan taloudellisesti sairaslomalla olevaa puolisoa ei ole todellista kumppanimateriaalia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähde nopeasti, sillä tuosta ei hyvä seuraa. Älä ainakaan tee lapsia tuohon tilanteeseen. Päädyt yhteisen arjen rahoittajaksi, mutta omaisuutta et saa kerrytettyä. älä ainakaan rahoita remppakuluja ym. Omaa asuntoa kannattaa maksaa, ei toisen omaa. Mielestäni ainoat vaihtoehdot ovat yhteinen talo tai omat talot.

Tuossahan juuri saa omaisuutta kerrytettyä todella nopeasti, koska asumiskustannuksia ei juurikaan ole

Itseasiassa perheen ruoka- vaate, harrastu- loma-, päivittäistavara- lääke- ym. arjen kuluista kertyy lapsiperheessä iso summa ja se on jatkuvaa menoa. Kun se kasautuu vain toiselle, pienestä palkasta säästöön ei juuri jää mitään. Ja se on sellaista näkymätöntä kulu, jota ei edes tavallaan noteerata. Siitä ei kerry mitään konkreettista omaisuutta. Vain ehkä lapsille turvattua ja hyvää elämää, jossa ei tarvitse köyhäillä ja miettiä voiko harrastaa jotain tai riittääkö rahat kaverin synttärilahjaan.

Vierailija kirjoitti:

Aina ja ikuisesti ihmettelen tätä ajatusmaailmaa, puoliso ei saa vaurastua.

On ok asua vuokralla ja maksaa tuntemattomalle vuokraa. Mutta omalle puolisolle ei.

Saat kuitenkin asua huomattavasti paremmassa asunnossa, mihin sinulla olisi varaa.

Onko siis OK, että vain toinen puolisi vaurastuu toisen kustannuksella (toinen on omistaja ja toinen ikuinen vuokralainen)? Vai olisiko oikeudenmukaisempaa, että kummatkin vaurastuvat yhdessä?

Johtuuko sitten siitä, että sekä minä että mieheni ollaan perheistä, joissa vain isä kävi töissä ja äiti hoiti kotona lapsia, emme ikinä kumpikaan ole olleet eurolleen tarkkoja siitä, kumpi maksaa mitä ja kuinka paljon. Kumpikin kykyjensä mukaan. Kun tavattiin, olin vielä opiskelija ja tein satunnaista työkeikkaa, mieheni taasen oli töissä. Hän maksoi useamman vuoden ajan suurimman osan menoissamme. Sama juttu silloinkin, kun hoidin lastamme kotona. On myös tässä välissä ollut niitä jaksoja, että minä olen tienannut enemmän, joten olen myös maksellut enemmän yhteisiä menoja.

Tällä hetkellä tilanne on se, että käydään molemmat töissä. Maksut ovat lutviutuneet ajan mittaan kutakuinkin niin, että mies maksaa talolainamme lyhennykset , kun taas minä Prisma-reissut / ruoat, sähköt sekä lemmikkienne kulut. Lapsen menot, reissut, ravintolakäynnit yms. makselemme miten jakselemme - se kumpi kerkeää ensin.

Itse kavahtaisin sitä, jos puoliso (oli se sitten mies tai vaimo) hirveän tarkkaan vaihtaisi rahojaan ja käyttäisi, ettei nyt vaan maksa mistään yhtään enempää kuin toinen. Av(i)oliitossa ollaan tiimi, jossa molemmat osapuolet tekevät parhaansa. (Eri asia tietysti, jos puolisolla esim. rahankäyttöongelmia tms. elämänhallintaprobleemeja - silloin asiaa pitäisi katsoa toiselta kantilta.)

Sun pitäisi maksaa puolet kaikista käyttökuluista. 

Vuokra, verot, huoltokustannukset, internet nyt ainakin. Mitä puoliso sanoo? Pyydä häntä erittelemään kustannukset, joihin hän haluaa sinun osallistuvan, mieluummin kirjallisesti. Sitten arvioit mistä maksat.

Myös tietty kyllä niin, että jos roudasit mukanasi asumaan muitakin itsesi lisäksi, tai puolisollasi on asumassa muita itsensä lisäksi, niin käyttökulut jakaantuvat numeerisesti osuuksien mukaan. Esim. puolisolla yksi lapsi ja sinulla kaksi, niin kulut suhteessa 2/5 ja 3/5.

Jos puolisolla jotain yritystoimintaa tiloissa, niin niistä sun ei tule maksaa. Ja päinvastoin, tietysti.

Asun miehen omistamassa talossa, en maksa mitään asumiskuluja. Toisaalta minulla ei ole mitään sanomista remontteihin tai sisustukseen, koska miehen sanoin "maksaja saa päättää". Ja oikeassahan tuo on: jos hän maksaa asumisessa kaiken, niin miksi ihmeessä minulla olisikaan oikeutta määräillä rahoistaan.