Veljeni ja hänen vaimonsa eivät halua lapselleen diagnoosia, eivät lääkitystä, eivät mukautettua opetusta..

Ok, ap alkaa kuulostaa aika raskaalta sukulaiselta, tekee diagnoosit facebookpäityksistä.

Mitäpä jos keskityt nyt omaan hyvinvointiisi, sekä perheeseesi ja annat muiden olla.

Omalla lapsellani, nyt jo peruskoulun suorittaneella, on Asperger-diagnoosi, jonka sai viitosluokalla. Koulusta ei ikinä otettu yhteyttä, että olisi huolta mistään, ja vasta myöhemmin selvisi, että lapsi suurin piirtein ryömi pitkin lattioita kuormittuneena. Opettaja sinänsä oli kiva ja yritti parhaansa, mutta asioiden eteenpäin vieminen jäi täysin meidän vanhempien tehtäväksi. Lasua tekisin.

Lasu facebook dignoosin takia? Lapsen täti eli ap kuulostaa vähän huomiohakuiselta. Oma diagnoosini vauvapasta kirjoituksen johdosta.

Ei siis lasu vaan vesu, veljen perheen suojeluilmoitus yliinnokkaalta tädiltä ja tädin lääkitys kohdilleen.

Anna niiden aikuisten hoitaa jotka ovat lapselle oikeasti läheisiä ja tuntevat hänet.

Vierailija kirjoitti:

Ok, ap alkaa kuulostaa aika raskaalta sukulaiselta, tekee diagnoosit facebookpäityksistä.

Mitäpä jos keskityt nyt omaan hyvinvointiisi, sekä perheeseesi ja annat muiden olla.

Aloittajalla itsellään on neurologinen häiriö ja hän näkee samaa myös tässä sukulaispojassa sekä tietää mitä lapsi  joutuu käymään läpi.  Vanhemmat taas eivät häpeän pelossa myönnä asiaa vaikka lapsella on selvästi vaikeuksia, jos läksyjäkin tehdään tuntitolkulla itkun ja porun kanssa .

Mun koulunalkua olisi lykätty vuodella mutta isä ei suostunut. Sanoi että kyllä se likka pärjää.  Jäin koulumatkalla hahuilemaan ties mihin, poistuin pihasta välitunneilla, kuikuilin tunneilla ikkunasta ulos ja keikuin tuolilla. Olin jatkuvasti nurkassa, käytävässä, jälki-istunnossa ja laiskanläksyssä. Läksyjä tehtiin äidin kanssa koko ilta ja lopulta molemmat itki. Isä koetti opettaa mua käyttäytymään läpsimällä, huutamalla ja  haukkumalla koko naapuriston kuullen.  Että kyllä sä Minna olet tyhmä ja inhottava.

 Eihän aivoissa oleva neulologinen häiriö sillä parane.. Olen nyt 36v ja mulla on yhä adhd mutta myös  masennus, dissosiaatiohäiriö sekä alkoholiongelma. 

JOS SAISIN NYT LAPSEN JA MULLE SANOTTAISIIN, ETTEI TÄMÄ TULE PÄRJÄÄMÄÄN NORMAALISSA KOULULUOKASSA OTTAISIN KAIKEN TARJOTUN TUEN.

Kohta aloittajan veljellä on koulusta pinnaava teini, joka lääkitsee oloaan päihteillä. Miettikööt siinä sitten että mikä meni väärin.

Vierailija kirjoitti:

Veljesi vanhemmat ovat oikeassa. Jos lapsi pystyy saamaan edes vitosen normaaliopetuksessa, mukauttaa ei saa. Mukautus on varmin keino tuhota lapsen tulevaisuus.

Fiksua torjua mukautus, jos se vain mitenkään onnistuu. Se on hiukan kehnoa, että joku on saanut otteen, ja lasta väännetään rakennettuun; toiseen ryhmään. Mutta. Jos ja kun lapsessa on tuollaista riehumista, niin jokin on voinut aivan todella epäonnistua ihan isältä ja äidiltä. Sille ei tietysti kukaan mahda mitään, ja tässä lapsesta tulee menetetty tapaus. Vaikka toisinkin olisi voinut käydä. Kyllä siellä tällaisia on.

Muut voivat toki ottaa oppia. Tai kyllähän he sen lopulta tietävätkin.

Että on mielenkiintoista, viihdytävääkin seurata. Jos tulisi vielä ihan Sirkus?? Ja ehkäpä tuleekin.

Toiveet toteutuvat..... ..

Hyssyn Hyssyn.

Ennen oli apari. Ja aparissa ei suinkaan ollut sellaista määrää lapsia, joita nyt väännetään jos jollakin tavalla vialliseksi. Kummallista sodankäyntiä. Tehokkaasti toki tuhotaan ihmisiltä tulevaisuutta elämän jatkumiseen. Ja se on ihan tarkoituksellista.

Hyssyn Hyssyn, Hyssyti Hyssyn!

Anna Ap ajan kulua ja veljesi porukan sulatella asiaa. Eka luokka vasta alkoi. Kyllä koulussa puututaan asiaan ja veljesi perhe huomaa vielä tämän vuoden aikana tarviysevansa apua. Älä sinä kuitenkaan puutu liikaa ettei teidän välit mene.

Koulu ei voi tehdä mitään, jos vanhemmat eivät suostu tutkimuksiin.

Tähän tapaukseen kantaa ottamatta tiedän useammankin samanlaisen tilanteen. Vanhemmat eivät halua hyväksyä lapsensa selvää avun tarvetta - häpeävät tilannetta, lasta tai jotain. Jotenkin luulevat voivansa pakottaa lapsen neurotyypilliseksi. Yksi tapaus on suvussa, jossa paljon autismia. Lapsi on silmiinpistävä autisti, häiriötä impulssikontrollissa (enkä puhu mistään lievästä ilmentymästä). Mutta ei saa tutkia ja saada apua, ettei leimata.

Pelätään, että diagnoosi leimaa. Voihan näin ollakin, mutta ilman diagnoosiakin ihan jokainen äitiä lukuunottamatta on sitä mieltä, että kyseessä erityislapsi.

Niin, kun lapsi on lapsi ja vanhempien piirissä, niin ongelmia voi kieltää, piilotella ja hyssytellä. Tai toisessa äärilaidassa yrittää kurittaa pois.

Mutta kun lapsesta tulee nuori ja aikuinen, on hänen pärjättävä ilman sitä, että vanhemmat voisivat kieltää asioita pois ja sitten ne iskevät päin näköä. Valitettavasti.

pystytkohän soittaa kouluun/laittaa opelle vaikka kirjeen? voit myös sanoo ettei saa kertoa että otit yhteyttä. joku nyt säntää ehkä sanoo että "ei kuulu ap:lle" mutta kyseessä lapsen etu. terv. vaikea-asteinen adhd- nainen, dg tuli kun olin 25v ja se oli ihan liian myöhään. oon kärsiny elämäs tosi paljo siitä ku ollu "ihan pihalla" kaikesta eikä annettu oikeenlaista hoitoa. on myös epäily että fyysiset sairaudet jotka tehneet minusta työkyvyttömän ovat puhjenneen ahdistuksen seurauksena joka lähti siitä kun en tiennyt mikä minua vaivaa. oisin tarvinnu toim. terapiaa jo lapsena. kaikille ei käy näin kun muille mutta jos ees joku voi välttyä...

pystytkohän soittaa kouluun/laittaa opelle vaikka kirjeen? voit myös sanoo ettei saa kertoa että otit yhteyttä. joku nyt säntää ehkä sanoo että "ei kuulu ap:lle" mutta kyseessä lapsen etu. terv. vaikea-asteinen adhd- nainen, dg tuli kun olin 25v ja se oli ihan liian myöhään. oon kärsiny elämäs tosi paljo siitä ku ollu "ihan pihalla" kaikesta eikä annettu oikeenlaista hoitoa. on myös epäily että fyysiset sairaudet jotka tehneet minusta työkyvyttömän ovat puhjenneen ahdistuksen seurauksena joka lähti siitä kun en tiennyt mikä minua vaivaa. oisin tarvinnu toim. terapiaa jo lapsena. kaikille ei käy näin kun mulle mutta jos ees joku voi välttyä...

Vierailija kirjoitti:

pystytkohän soittaa kouluun/laittaa opelle vaikka kirjeen? voit myös sanoo ettei saa kertoa että otit yhteyttä. joku nyt säntää ehkä sanoo että "ei kuulu ap:lle" mutta kyseessä lapsen etu. terv. vaikea-asteinen adhd- nainen, dg tuli kun olin 25v ja se oli ihan liian myöhään. oon kärsiny elämäs tosi paljo siitä ku ollu "ihan pihalla" kaikesta eikä annettu oikeenlaista hoitoa. on myös epäily että fyysiset sairaudet jotka tehneet minusta työkyvyttömän ovat puhjenneen ahdistuksen seurauksena joka lähti siitä kun en tiennyt mikä minua vaivaa. oisin tarvinnu toim. terapiaa jo lapsena. kaikille ei käy näin kun muille mutta jos ees joku voi välttyä...

korjaus : "kaikille ei käy näin kun mulle" (ei "muille", niinku tossa lukee). tääl ei näköjää voi muokata nii alempana sama viesti tuplana...

Tekisin lasun. Typerät vanhemmat kun eivät välitä miten lapsensa kärsii. Tuolla menolla voi olla varma että pojalla menee koulunkäynti ja elämä v*tuiksi niinkuin minulla meni.

Luuletteko, että koulu voi laittaa lapsen johonkin tutkimuksiin? Ei voi. Eikä lasukaan mitään merkitse, jos vanhemmat eivät halua, että lasta tutkitaan jonkin adhd epäilyn vuoksi. Täällä taas ihmiset opastaa luulojensa kera.

Onhan näitä nähty. Mieheni sisko ei voinut hyväksyä poikansa erityisyyttä, kysymyksessä adhd. Poika laitettiin normiluokkaan ja eihän siitä mitään tullut, joutui siirtymään kuitenkin erityiskouluun. Järkytys pojalle, koska äiti oli tehnyt tiettäväksi, että siellä on vain hörhöjä. Poika sai myöhemmin raivareita ja joutui sijoitetuksi, kun ei saanut mitään tukea kotoaan. Nyt asuu äitinsä nurkissa kolmikymppisenä, eikä tee muuta kuin pelaa.

Mullakin on erityislapsi ja kaiken avun olen ottanut vastaan. Vaikka lapsia ei voi verrata, niin uskon, että sillä, tekemälläni työllä on ollut merkitystä poikani menestymisessä, hän on nyt lukiossa. Tuskin olisi, jos olisin kieltäytynyt näkemästä hänen erityisyyttään. Edelleen hän saa tukea koulusta, mm. saa kokeisiin lisäaikaa, kuten aikanaan kirjoituksiinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ok, ap alkaa kuulostaa aika raskaalta sukulaiselta, tekee diagnoosit facebookpäityksistä.

Mitäpä jos keskityt nyt omaan hyvinvointiisi, sekä perheeseesi ja annat muiden olla.

Aloittajalla itsellään on neurologinen häiriö ja hän näkee samaa myös tässä sukulaispojassa sekä tietää mitä lapsi  joutuu käymään läpi.  Vanhemmat taas eivät häpeän pelossa myönnä asiaa vaikka lapsella on selvästi vaikeuksia, jos läksyjäkin tehdään tuntitolkulla itkun ja porun kanssa .

Niin meilläkin tehtiin ekalla luokalla, vaikka testien mukaan ei ole oppimishäiriötä, lukihäiriötä tai muuta vastaavaa. Oli myös hyvin innostunut kouluun lähtemisestä. Ei vain jostain syystä ollut valmiutta oppia, vaan alkoi kehittyä lukeminen ja laskeminen vasta kakkosella. Onneksi kyseisessä koulussa matematiikassa ja äidinkielessä kakkosluokalla jaettiin kahteen eri ryhmään, jotta saavat tasonsa mukaista opetusta.

Mitä jos kuitenkin auttaisit ja sekaantuisit ihan tasavertaisena samalta tasolta, etkä lähtisi millään lasulla kepittämään.

Täällä nyt on sellainen pelkurilauma vastailemassa, jotka ei mitään vastuuta aio neuvoistaan kantaa. Lasuilla saa niin paljon vahinkoa aikaan, että mieluummin soittaisin vaikka poliisille, jos en voisi muuta tehdä. Tässä tapauksessa en tietenkään.

Niin se pitäisi todellakin arvioida ihan ammattilaisten toimesta huolella, onko lapsella jokin oppimista vaikeuttava tila. Mukautettuun opetukseen ei ihan vähässä kannata lähteä, koska se tosiaan sulkee ovia tulevaisuudessa. Omaan kouluaikaani moni oli esimerkiksi matematiikassa mukautetussa ja liian moni oli sellaisia, jotka olisivat pärjänneet normaalissakin opetuksessa, jos olisi vähänkään yritetty, kotona autettu jne. Itse sitkittelin tavallisessa opetuksessa muun muassa lukihäiriön kanssa ja ei ne arvosanat aina hyviä olleet, mutta jälkeen päin olen kiitollinen, että sieltä kuitenkin jotain päähän jäi, kun yliopistossa en muuten olisi ikinä selvinnyt. Ne jotka olivat mukautetussa eivät selviä edes perusmatematiikasta eikä kaikilla todellakaan ole mitään diagnoosia, mutta jos ne perusteet jää oppimatta niin ei niitä myöhemmin opita. Mutta haluan korostaa, että tilanne on tietenkin toinen, jos lapsella todellakin on joku pahasti oppimista häiritsevä tila, mutta sitä ap ei voi itse diagnosoida vaan koulun tulisi ohjata tutkimuksiin ja jos vanhemmat kieltää niin varmasti tekevät lasun, jos lapsi ei todella pärjää normaalissa opetuksessa. Mutta joskus se normaalin opetuksen 5 voi lopulta olla tosiaankin parempi kuin mukautettu...