Lue keskustelun säännöt.
Miksi 80-luvulla duunari-isä pystyi yksi elättämään perheen, maksamaan auton ja omakotitalon?
Markka-ajan hyvinvointi
09.10.2019 |
Markka-aikana (80-luvulla) oli ihan normaalia, että perheen äiti oli lasten kanssa kotona ja vain isä kävi töissä.
Silti duunarikin pystyi silloin yksin elättämään perheensä, maksamaan omakotitalon ja auton. Työttömyyttä ei silloin juuri tunnettu.
Nyt euroaikana monissa perheissä molemmat vanhemmat käyvät töissä, asutaan betoniyksiössä ilman autoa ja iltaisin seistään leipäjonossa. Verotus ja maksut nousevat vuosi vuodelta. Silti yhteiskunnan rahat on loppu ja ihmisetkin jo velkaantuvat.
Kommentit (1114)
Vierailija kirjoitti:
Paljon töitä tarjolla, hyvät palkat, kohtuulliset elinkusttannukset.
Töitä oli tarjolla pääkaupunkiseudulla, jossa oli asuntopula, muualla maassa oli pula työpaikoista. Joillain oli hyvä palkka, suurimmalla osalla ei. Eläminen oli kallista silloinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kristiina Halkola 1970 Siirtotyöläinen
Ei 80-luvullakaan duunarimies elättänyt perhettä yksin. Vaimo oli tehtaassa tai kaupan kassassa töissä.
Minusta kyse on myös siitä mitä se elämisen taso oli. Kyllä duunarikin saisi ne samat asiat edelleen, jos eläisi sillä tavalla miten me elettiin.
Isäni oli töissä huonekalutehtaassa ja kätevä käsistään. Hän rakensi isänsä ja veljensä kanssa meidän arava-laina-talon 1980-luvun alkupuolella. Isä oli kaiken vapaa-ajan siellä raksalla kaksi vuotta. Ja sitten muutaman vuoden päästä sama setti sedän rakentaessa. Se oli ihan hirveän raskasta aikaa koko perheelle.
Talo oli, mutta ei se kellekkään kelpaisi nykyään jos uutena semmosen tekisi. Isä teki mm. itse työpaikkansa ylijäämäpaloista kaikenlaisia kaappeja yms. Talossa oli joku kokorajoitus aravasäännöistä johtuen, että se ei saanut olla isompi. Makkareita oli kolme, joista kaksi ahdistavia koppeja. Mahtui kerrossänky ja pieni työpöytä ja yksi komero. Vessoja oli tasan yksi kolmilapsisessa perheessä. Sen seinät oli maalattua lastulevyä ja lattialla joka paikassa muovimattoa, myös märkätiloissa. Materiaalit oli sellaisia, että ei niitä kukaan haluaisi omaan kotiinsa nykyään. Ei ollut mitään kodinhoitohuonetta, napakka saunaosasto. Isä muurasi itse takankin.
Puutarhassa oli sitten kaikenlaisia pensaita, isohko perunamaa, kasvimaa ja kellari. Syksyisin säilöttiin satoa. Kerättiin itse kaikki marjat, tehtiin suolasienet ja hillot. Hirveä duuni, kaikki lomanloput meni siellä metsissä rämpiessä. Äiti teki kaiken ruuan itse. Lihaa oli aika harvoin. Lauantaisin talouskyljyksiä. Yleisin ruoka oli varmaan joku makkarajuttu. Äiti teki myös meidän vaatteet, neuloi paidat ja villasukat. Ruoka oli tosi simppeliä. Nakkisoppa perunoilla ja juureksilla ja ruisleipä. Perunoita suolasienillä. Perunalaatikkoa. Perunoita kananmunakastikkeella. Mökillä syötiin kalaa niin, että se syksyllä oikein odotti, että kaupungissa sitä ei tarvitse syödä.
Ei koskaan matkustettu mihinkään muualle kuin sinne mökille eikä oikeastaan kukaan muukaan käynyt missään. Sukuloimassa joskus ja sitten ihan siellä loppupäässä kasaria Ruotsissa laivalla. Lensin lentokoneessa ekan kerran 20-vuotiaana 1995.
Mökki tosiaan oli, sauna ja sen kamari ja ulkona teltta. Ulkohuussi, kantovesi järvestä saunassa ja juomavesi tuotiin mukana. Sähköt sentään oli. Sadepäivinä oli hermo piukassa siellä 10 neliön kamarissa.
Auto oli, se oli Fiat Ritmo. Äidillä oli sitten jossain kohtaa vanha kuplavolkkari.
Elintaso, noh, me ei nähty nälkää, mutta kaikki kierrätettiin sukulaisten kesken tai tehtiin itse. Oikeastaan mitään ei ostettu jos ei ollut pakko.
Kodinelektroniikkaa oli yksi televisio ja lankapuhelin. 1990 muistan, että mummoni osti meille mikron. Se oli aika hienoa, koska monilla ei ollut. Me lapset käytiin harrastamassa jotain halpaa, niinkuin partiota. Futiksessa ei ollut mitään turnausmaksuja tai tietynlaisia vaatteita jotka piti olla. Samat verkkarit päällä kaikessa urheilussa. Vanhemmilla ei juurikaan ollut harrastuksia. Isä hiihti talvella ja sitten vähän vanhempana pelasi puulaakilentistä. Äiti kävi joskus työväenopistossa jossain kurssilla.
Vaatteista vielä, että ei mulla ollut kymmeniä kenkiä. Mulla oli vielä teininäkin vain talvikengät, kesäkengät, jonkinlaiset sandaalit ja kumisaappaat. Veljellä oli nappikset ja nekin hankittiin aina käytettynä.
Että joo, tuohon elintasoon olisi varaa itseasiassa aikas monella, mutta harva tekee tuota kaikkea itse tai elää noin riisuttua elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla ostovoima oli suomessa vielä hyvä joten siksi silloin äidit pystyivät hoitamaan lapsia kotona.
Nykyään on todella haastavaa äidin hoitaa lapsia kotona kun suomessa on ostovoima yksi euroopan alhaisimmista.80-luvulla äidit kävi töissä.
Ei kaikki käynneet töissä.
Ja nyt tarkoitin sitä aikaa kun lapsi on pieni.
Tiedän monia perheitä 80-luvulta missä äiti pystyi hoitamaan lapsia siten että perhe pystyi elämään yhden työssäkäyvän palkalla.
Perhe-etuudet olivat suhteellisesti paljon paremmat 80-luvun alussa mitä nykyisin. Perheverotus taisi loppua jo 70-luvulla, samoin perheettömien lisäverotus, mutta 80-luvulla sai vielä lapsivähennystä ansioverotukses
Tämä korkovähennys varmaan selittää miten vanhempani pystyivät meidät elättää vaikka oli iso omakotitalo, älyttömästi lainaa, isot korkomenot, 2 autoa. Ja isä tuhlasi rahaa tupakkiin. 1992 syntynyt.
Tulot perus keskituloisten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1980-luvulla saattoi saada tehtyä jonkinlaisen talon mutta mikä oli rakentamisen laatu? Juuri tuolle ajalle osuvat monet rakennusvirheet, lisäksi taloissa käytettiin asbestia ja taisi se energiataloudellisuuskin olla vähän niin ja näin.
Iso osa autoista oli joko halpoja japanilaisia, itäautoja (joihin tuohon aikaan luyettiin myös Skoda) tai sitten vanhoja länsiautoja. Ja 100 000 km ajettua autoa pidettiin loppuunajettuna jonka odotettiin leviävän ihan koska vain.
Ulkomaanmatkustelu oli myös 80-luvulla paljon harvinaisempaa kuin nyt ja etenkin kaukomatkat olivat todella harvinaisia. Aika havassa perusduunariperheessä oli kahta autoa ja useimmilla lapsilla ei ollut omaa huonetta vaan huone piti jakaa sisarusten kanssa.
Ja yleensä jokaisessa perheessä oli vain yksi TV, jollakin harvalla saattoi olla toisena TV:nä matka-TV.
Asuntolainojen korot olivat nekin vähän muuta kuin mitä ne ovat nykyään..
Se mikä oli paremmin oli että työpaikan löytäminen oli paljon helpompaa silloin, koski niin kesätöitä kuin vakituisia töitäkin.
Markalla sai niin paljon. Ja palkka oli 12 000 markkaa.
Eurolla ei meinaa oikein saada mitään ja palkkakin on vain 3000 euroa.
On tuossa selvä ero!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni teistä oli perheellinen AIKUINEN 80-luvulla? Aivan, ei kukaan.
Minä olin, sain ensimmäiset lapseni v 81 ja 83
Vierailija kirjoitti:
Markalla sai niin paljon. Ja palkka oli 12 000 markkaa.
Eurolla ei meinaa oikein saada mitään ja palkkakin on vain 3000 euroa.
On tuossa selvä ero!
Sukulainen oli insinööri ja hän muutti pääkaupunkiseudulle. Työhaastattelussa hänelle luvattiin palkaksi 11000 markkaa kuukaudessa. Kyllä me ihmeteltiin miten isoja palkkoja siellä on. Itse olin rakennusalan toimistossa töissä ja palkka oli noin 5500 markkaa kuukaudessa. Mistähän sinäkin tuon palkan repäisit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Markalla sai niin paljon. Ja palkka oli 12 000 markkaa.
Eurolla ei meinaa oikein saada mitään ja palkkakin on vain 3000 euroa.
On tuossa selvä ero!
Sukulainen oli insinööri ja hän muutti pääkaupunkiseudulle. Työhaastattelussa hänelle luvattiin palkaksi 11000 markkaa kuukaudessa. Kyllä me ihmeteltiin miten isoja palkkoja siellä on. Itse olin rakennusalan toimistossa töissä ja palkka oli noin 5500 markkaa kuukaudessa. Mistähän sinäkin tuon palkan repäisit?
Tuttava sanoi tienanneensa markka-aikana mainosvaloasennushommissa 18 000 markkaa kuukaudessa. Kyllä silloin nimenomaan duunarit pystyivät tienaamaan valtavia summia verrattuna siihen mitä elämiseen kului. Muistan että isäni palkka (duunari, mutta myös toimistotyötä) oli markka-aikana 23 000 markkaa. Niin luki sen ajan paperisessa palkkakuitissa, joka tuli postissa. Minun kesätyön peruspalkka markka-ajan lopussa oli kuitenkin vain 12 535 markkaa.
Ei ollut normaalia.
Minun luokallani oli 3 perhettä, joissa vain toinen oli töissä ja he kaikki olivat lestadiolaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuolloin maksettiin vain omia menoja ei koko maailman tai ainakaan euroopan.
"Minun kesätyön peruspalkka markka-ajan lopussa oli kuitenkin vain 12 535 markkaa."
On kyllä ollut todella muhkea kesätyöpalkka. Miesten keskiansio kun oli markka-ajan lopulla vuonna 2001 13300 mk ja naisten 10900. Tuo kesätyöpalkkasi siis vastaa sitä kuin nyt saisit kesätöistä 3500e/kk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Markan ostovoima oli ihan eri tasolla onnettomaan euroon verrattuna. Markoista tuli euro hinnoissa, mutta ei todellakaan palkoissa.
Tosi hyvä kirjoitus, melkein samanlaista oli meillä. t. m- 77.
Vierailija kirjoitti:
Minusta kyse on myös siitä mitä se elämisen taso oli. Kyllä duunarikin saisi ne samat asiat edelleen, jos eläisi sillä tavalla miten me elettiin.
Isäni oli töissä huonekalutehtaassa ja kätevä käsistään. Hän rakensi isänsä ja veljensä kanssa meidän arava-laina-talon 1980-luvun alkupuolella. Isä oli kaiken vapaa-ajan siellä raksalla kaksi vuotta. Ja sitten muutaman vuoden päästä sama setti sedän rakentaessa. Se oli ihan hirveän raskasta aikaa koko perheelle.
Talo oli, mutta ei se kellekkään kelpaisi nykyään jos uutena semmosen tekisi. Isä teki mm. itse työpaikkansa ylijäämäpaloista kaikenlaisia kaappeja yms. Talossa oli joku kokorajoitus aravasäännöistä johtuen, että se ei saanut olla isompi. Makkareita oli kolme, joista kaksi ahdistavia koppeja. Mahtui kerrossänky ja pieni työpöytä ja yksi komero. Vessoja oli tasan yksi kolmilapsisessa perheessä. Sen seinät oli maalattua lastulevyä ja lattialla joka paikassa muo
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni teistä oli perheellinen AIKUINEN 80-luvulla? Aivan, ei kukaan.
Minä olin, sain ensimmäiset lapseni v 81 ja 83
Minä sain lapseni 73 ja 77, joten kai olin perheellinen aikuinen 80-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Koska 80-luku oli kulta-aikaa, joka ei koskaan enää palaa. Silloin oli varaa kaikenlaisiin etuuksiin koska veronmaksajia oli enemmän suhteessa huollettaviin ja hyvinvointiyhteiskunta oli huipussaan. Suuret ikäluokat ovat nyt ja 2020-30-luvuilla sairaampia ja vanhempia eli hoivattavia on yhä enemmän. Ei ole enää rahaa.
Siksi toisekseen elintasovaatimukset olivat 80-luvulla pienemmät. Nyt pitää olla jo pikkupennuilla älylaitteet ja hienoimmat harrastukset, muu ei kelpaa. Häät, synttärit, kaikki pitää tehdä isolla rahalla. Harrastukset maksavat. Kuulostan mummolta mutta kun olin nuori 80-luvulla minulla oli 1-8 halpaa harrastusta ja vaatteet käytettiin loppuun, ja olen hyvätuloisesta kodista.
Lisäksi kehotan tutustumaan käsitteeseen globalisaatio. Lue vaikka Korkmanin helppotajuinen opus. Perinteiset duunariammatit toivan varmasti leivän, nyt mikään ei ole varmaa kellekään. Ei se eurosta riipu.
Kerro nyt paikkansapitävä esimerk
TÄMÄ, NYT VAAN KAIKKI 29-39 VUOTIAAT LAPSENTEKOTALKOISIIN. Meidän järjestelmä ei kestä jos ei tule uusia veronmaksajia
Aatteen miehillä ja poliisilla oli ladoja meillä ökyillä datsun tai toyota