Miksi 80-luvulla duunari-isä pystyi yksi elättämään perheen, maksamaan auton ja omakotitalon?
Markka-aikana (80-luvulla) oli ihan normaalia, että perheen äiti oli lasten kanssa kotona ja vain isä kävi töissä.
Silti duunarikin pystyi silloin yksin elättämään perheensä, maksamaan omakotitalon ja auton. Työttömyyttä ei silloin juuri tunnettu.
Nyt euroaikana monissa perheissä molemmat vanhemmat käyvät töissä, asutaan betoniyksiössä ilman autoa ja iltaisin seistään leipäjonossa. Verotus ja maksut nousevat vuosi vuodelta. Silti yhteiskunnan rahat on loppu ja ihmisetkin jo velkaantuvat.
Kommentit (1114)
Vierailija kirjoitti:
Itse kyllä muistelisin että ihan tavikset ostelevat nykymittapuun mukaan ihan hulppeita omakotitaloja. Meidän lähellä oli oikeasti isoja taloja ja ei sitä silloin tajunnut. Uima-altaat sun muut. Takkahuoneet yms
Ja kaikki oli ihan taviksia. Insinööri-pankkivirkailija. Mutta nähtävästi tuolla tulotasolla oli jo rikas? Omilla vanhemmilla sihteeri-myymäläpäällikkö myös iso omakotitalo mutta paljon vaatimattomampi kuin muilla.
No ei ne olleet sen ajan taviksia. Aika suuri osa väestöstä oli vain kansakoulun käynyttä. Joku insinööri ja opettaja oli jo herroja. Veljeni meni ehkä -86 opiskelemaan merkonomiksi, lukiota ei ollut käynyt. Se oli jotain tosi hienoa ja veljelläni oli oikein salkku. Minun valkolakkini oli erityinen saavutus. Koko suku ajatteli, että saan tosi siistin ja varman vakityön ja huikean palkan, kun pääsin oikein yliopistoon.
Edellisestä tuli vielä mieleeni, että nykypäivän valtava kuluerä on opiskelu, joka ei hyödytä. Ennen parin vuoden lisäpanostuksella sai paremman palkan ja yhteiskunta sai enemmän verotuloja. Nykyisin kampaaja opiskelee ompelijaksi ja ompelija kampaajaksi, kaupan kassalle saa jo melkein olla amk-paperit, tohtorit ei saa töitä. Ja koska koulutus lähes ilmaista, persnettoa tulee.
80-luvulla me suuret ikäluokat olimme noin 40.
Meistä suurin osa kansakoulun käyneitä. Toki eri lähtökohdista, varakkaista kodeistakin monen koulutus jäi heikoksi vaikka sitten oli perintöjä ja vanhemmat antoivat hirret ja tarvikkeet.
Eli nyt on taviksia ammattkorkean käyneet. 80-luvun tavis oli kansakoulun käynyt. Suorittavassa perustyössä. Joku koneteknikko, enää ei teknikkokoulutusta ole, oli hänkin jo herra tehtaalla.
Mulla kotona joku lähihistorian kirja, sen mukaan n 11 % suurista ikäluokista oli ylioppilaita.
Vierailija kirjoitti:
Yksi isä pystyy elättämään 10 lasta, mutta 10 lasta ei pysty elättämään yhtä isää.
Juurikin näin. Ne lapset haukkuu iskää netissä boomeriksi, loiseksi ja seniorilomailijaksi, joka syö heidän leipäänsä ja nauttii eläkettä, joka kuuluisi heille.
Sic. 🤷🏻🤦🏻
Terveiset eläkkeeltä, N67
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla me suuret ikäluokat olimme noin 40.
Meistä suurin osa kansakoulun käyneitä. Toki eri lähtökohdista, varakkaista kodeistakin monen koulutus jäi heikoksi vaikka sitten oli perintöjä ja vanhemmat antoivat hirret ja tarvikkeet.
Eli nyt on taviksia ammattkorkean käyneet. 80-luvun tavis oli kansakoulun käynyt. Suorittavassa perustyössä. Joku koneteknikko, enää ei teknikkokoulutusta ole, oli hänkin jo herra tehtaalla.
Mulla kotona joku lähihistorian kirja, sen mukaan n 11 % suurista ikäluokista oli ylioppilaita.
Vanhempani olivat syntyneet 40-luvulla ja kumpikin on opiskellut opistoasteen, joka myöhemmin muunnettiin amk:si. Eivät olleet mistään varakkaista perheistä lähtöisin. Molemmat olivat myös työelämässä. Meidän perheeseen ensimmäinen auto tuli vasta 70-luvulla.
Nykyään on hyväksyttävää elää yhteiskunnan varoilla. Työssä käyvien verotus on kiristynyt ja vähennykset poistuneet.
Vierailija kirjoitti:
Koska duunari ei ollut siihen aikaan työssäkäyvien alin taso, kun ei ollut vielä näin kehittyneitä koneita, joten heistä piti pitää huolta. Siihen aikaan oli vielä kaikenlaisia apumiehiä/-naisia, jotka vastasivat asemaltaan nykypäivän duunareita.
Tämän takia rahat piti jakaa isomman porukan kesken. Nykyäänhän ei johtoa lukuunottamatta juuri muita tarvita.
Myös asenteet työelämässä olivat erilaiset. Työntekijä oli lojaali työnantajalle ja hoiti vastuullisesti kaiken. Työnantaja palkitsi hyvät työsuoritukset hyvällä palkalla. Asiakas sai laatupalvelua, tilauskannat oli hyvät. Firmat kannatti, voittoa tuli. Kaikki oli tyytyväisiä.
EU:n myötä tuli toinen työkulttuuri. Laadulla ei ole niin väliä, kunhan saadaan revittyä voittoa. Työntekijät on kertakäyttöisiä, poltetaan loppuun ja ajetaan pihalle. Työttömien reservi on niin iso, että uusia piisaa olemattomalla palkalla.
Tämän ahneuden seuraukset maksaa veronmaksajat sairauspoissaoloina, työkyvyttömyyseläkkeinä ja työttömyyspäivärahoina. Tyhmät ajetaan levittämään huhua, että porukka on vaan laiskaa ja työhalutonta.
Tämä koskee niin duunareita kuin toimihenkilöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani syntyivät 1899 ja 1903. Heidän koulunkäyntinsä oli kiertokoulu mutta lukivat, kirjoittivat, isällä huikea laskupää, ymmärsi pinta-alat ja kuutiot jne. Äiti luki paljon.
Jonkun isovanhemmat tai isoisivanhemmat ovat tietysti voineet olla samanlaisia mutta kyllä kansakoulu oli 6 vuotta jo 1920-luvulla kun laki tuli. Oppivelvollisuuden tulo täytyy katsoa nyt netistä.
Koska olen näin vanha tiedän ihan tarkalleen että maaseudulla jo 192o luvun lopussa syntynyt veljenikin kävi kansakoulua 7 vuotta. Aloitti siis 1934. Kansakoulu jota itsekin kävin, rakennettu 20-luvulla, nyt kylätalona.
Tietysti voi kuntakohtaisesti olla eroja ja sota -aika saattoi ehkä aiheuttaa poikkeuksia.
Isäni on syntynyt vuonna 1930. Hän on kotoisin pohjoisesta syrjäpitäjästä. Kaksi ensimmäistä luokkaa kansakoulua kiertokouluna ( 6 viikkoa/luokka), 3. Luokka pelkkä syyslukukausi (talvisota), 4. luokka konkaan, 5. luokka 1/2 vuotta, seuraava lukuvuosi metsätöissä, 6. luokka kokonaan. Sitten oli vuorossa Lapin sodan evakko Ruotsissa ja lopulta kolmivuotinen keskikoulu.
Luki sitten teknillisessä opistossa kotikuntansa ensimmäiseksi opistoinsinööriksi.
#Isäni on syntynyt vuonna 1930. Hän on kotoisin pohjoisesta syrjäpitäjästä. Kaksi ensimmäistä luokkaa kansakoulua kiertokouluna ( 6 viikkoa/luokka), 3. Luokka pelkkä syyslukukausi (talvisota), 4. luokka konkaan, 5. luokka 1/2 vuotta, seuraava lukuvuosi metsätöissä, 6. luokka kokonaan. Sitten oli vuorossa Lapin sodan evakko Ruotsissa ja lopulta kolmivuotinen keskikoulu.
Luki sitten teknillisessä opistossa kotikuntansa ensimmäiseksi opistoinsinööriksi.#
4. luokka kokonaan, ei konkaan
Se myyttinen duunari-isä eli säästäväisesti. Kännyköitä ja tietsikoita ei ollut olemassakaan, joten niitä ei ollut lapsillekaan. Syötiin tavallista kotiruokaa, ei syöty ulkona. Lapsilla ei tarvinnut olla merkkivaatteita. Ulkomaanmatkoja ei tehty. Duunariäiti kävi myös töissä jo 1970-80-luvulla. Rakennettiin yksin ja talkoilla kaikki, mihin ei vaadittu luvat saanutta ammattimiestä, säästettiin materiaaleissa, joten nuo 1970-80-lukujen talot alkavat olla sisäilmaongelmaisia *hometaloja*. Auto hankittiin sitten, kun siihen oli varaa ja se oli joku käytetty japsi tai, jos oli uusi, niin todennäköisesti Lada. Ennen sitä kuljettiin polkupyörällä tai mopolla.
Ei kaikki kuitenkaan. Meillä myös äiti kävi töissä. Oli asunto kerrostalossa ja ei ollut autoa. Ei ollut edes ajokorttia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä helvettiä? 80-luvulla farkut eivät maksaneet 1000 markkaa missään. Nyt parhaat on yli 200€.
***
Olin Seppälässä töissä v 76 ja silloin farkkujen sisäänostohinta oli 43mk ja myyntihinta 98mk.
Jos miettii että mun duunari-isäni palkka oli n 2000mk
Tämä. Farkut maksoi hänelle siis 1/20 kk bruttopalkasta. Mun eka kk palkka oli vielä tuon alle.
Itse ostin 80- luvun puolivälissä alesta takin jonka ovh oli 600mk. Sitä oikein päiviteltiin kun se ovh oli niin älyttömän kallis.
Nyt jos laittasin noin kolmasosan palkasta takkiin niin aika kallishan se olisi.
Vuoden 1976 rahassa 2000. markkaa on noin 1750 € nykyrahassa.
Silloin vuokra-asuminen oli harvinaisempaa eli ihmiset eivät tuhlanneet rahojaan vuokriin. Ja asunnot olivat naurettavan halpoja, jos vertaa tämän päivän hintatasoon.
Verotus oli silloin kevyempi, koska yhteiskunnan loiset olivat vähissä.
Vierailija kirjoitti:
Silloin vuokra-asuminen oli harvinaisempaa eli ihmiset eivät tuhlanneet rahojaan vuokriin. Ja asunnot olivat naurettavan halpoja, jos vertaa tämän päivän hintatasoon.
Verotus oli silloin kevyempi, koska yhteiskunnan loiset olivat vähissä.
Vuokra-asuntoja ei ollut juurikaan saatavilla. Kaupungin vuokra-asuntoihin oli tiukat rajat ja yksityisillä oli tarjolla lähinnä omakotitalon yläkertoja, joissa ei ollut muita mukavuuksia kuin sähköt. Vessa ja sauna oli piharakennuksessa.
Itse etsin kaverini kanssa kimppakämppää 80-luvun puolivälissä. Oli ihan hirveän vaikea löytää ja se mikä saatiin, oli kallis. Ei edes asuttu edes Helsingissä, missä oli vielä pahempi asuntopula.
Mun suvussa oli kyllä töissä naisetkin. Jo mun isomummo kävi töissä. Enkä muista että kavereilla olisi ollut kotiäitejä.
Vierailija kirjoitti:
Silloin vuokra-asuminen oli harvinaisempaa eli ihmiset eivät tuhlanneet rahojaan vuokriin. Ja asunnot olivat naurettavan halpoja, jos vertaa tämän päivän hintatasoon.
Verotus oli silloin kevyempi, koska yhteiskunnan loiset olivat vähissä.
Älä vertaa tämän päivän hintoihin, sehän on älytöntä??
Asuntojen hintoja voit verrata vain vertaamalla saman ajankohdan tulotasoon.
V 79 kun ostin 1. yksiöni se maksoi 3 v bruttotulojen verran
Tänään tyttäreni maksaisi vastaavasta 3v bruttotulojen verran
70-luvulla syntyi isoja vuokralähiöitä ainakin teollisuuskaupunkeihin. VVo, Vatro, kaupungit, isot työnantajat osarakennuttajina.
Ihmiset pääsivät omakotitalojen yläkerroista ja pihamökeistä nykyaikaisempaan asumiseen.
Jossain maaseudulla ei ehkä asuttu vuokralla koska köyhät lähtivät työn perään
.
80-luvun lapsena kerron kokemukseni tästä. Meillä molemmat vanhemmat kävivät töissä, myös mummoni ja ukkini olivat molemmat työelämässä. Toinen mummoni oli kotiäiti, jolla ei ikinä muuta ammattia ollut, hän hoiti useimpia lastenlapsista päiväaikaan. Autona oli Lada ja myöhemmin Toyota. Kotina itse rakennettu Arava-lainalla rahoitettu pienehkö omakotitalo. Meillä oli televisio, videonauhuri ja myöhemmin jopa Commodore 64.
Vanhempieni ulkomaanmatkat nuoruudessaan olivat Leningrad, Pariisi ja Tukholma. Perheenä emme matkustaneet kuin kolme kertaa parinkymmenen vuoden aikana, näistä kaksi sukulaisille Ruotsiin ja kerran Tallinnan risteilylle koko perheellä. Lisäksi äiti ja isä kävivät pari kertaa Kanarialla keskenään lapsuutemme aikana. Kesien kohokohta oli järvessä uiminen suvun yhteisellä mökillä ja tivolissa tai peräti joskus Särkänniemessä käyminen.
Tämä oli normaalia elämää, eikä sen kummempaa ollut kenenkään koulukaverinkaan perheissä. Ehkä nykyaikanakin olisi useimmilla varaa tällaiseen elintasoon, mutta se ei mahtaisi monelle enää kelvata.
Vierailija kirjoitti:
Edellisestä tuli vielä mieleeni, että nykypäivän valtava kuluerä on opiskelu, joka ei hyödytä. Ennen parin vuoden lisäpanostuksella sai paremman palkan ja yhteiskunta sai enemmän verotuloja. Nykyisin kampaaja opiskelee ompelijaksi ja ompelija kampaajaksi, kaupan kassalle saa jo melkein olla amk-paperit, tohtorit ei saa töitä. Ja koska koulutus lähes ilmaista, persnettoa tulee.
Mitä ihmettä tarkoitat? Kova kaipuu aikaan, jolloin kansakoulu riitti ihmisille eikä koulutusta ollut.
Nämä ajatukset on kuin trumpin kaipuuta 1800-luvulle.