Lue keskustelun säännöt.
Tutkimus: Nuori äiti uupuu herkimmin, vanhat jaksaa porskuttaa. Häh!?
09.10.2019 |
Nyt tutkimus kertoo, että varttuneet vanhemmat jaksaa paremmin. Mitä nuorempi äiti, sitä suurempi uupumisriski. Mitä tää on? Eikö lapset pidä tehdä nuorena ja energisenä?
Kommentit (172)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne joilla oli valvottavat vauvat ja haastavat taaperot, pitävät kouluikäisiä erityisen helppoina. Vaikeudet kasvattaa. Sumpliminen on pienta monen vuoden valvomiseen verrattuna. Kaikki on järjesteltävissä, kunhan saa nukuttua. Been there done that
Minulla toisella lapsella paha astma ja refluksi. En nukkunut kuuteen vuoteen ehjää yötä.
Silti ne koululaisten iltapäivät ja lomat oli työläämpiä jaksaa.
Itse ideoin vaikka pää höyryten aktiviteetteja päiviin kuin enää koskaan valvon öitä/vuosia muutaman tunnin unilla. Isot lapset sentää hoitavat vessa- ja monet muut asiat ihan itsekseen.
Ihmiset on erilaisia.
Myös se on uuvuttavaa että äideille on tarjolla vain yksi ainoa ahdas sabluuna joks määrää jopa sen, mikä äidistä on raskasta ja mikä ei.
Viedään itsemääräämisoikeus.
No onhan se ihan fakta että ihminen tarvitsee lepoa elääkseen terveenä, toiset toki vähemmän kuin toiset.
Tekemisen keksiminen/lasten itsenäisiksi opettaminen taas ei ole kovin vaarallista terveydelle.En itsekään mikään superideoijaäiti ole, mutta jos noista on valittava niin mieluummin vaikka se ideointi kuin jatkuva zombipalvelijana olo.
Mitä koululaiset tekevät lomilla? Auttaako sinua joku?
Viime kesän olin aikalailla itsekseni 7 ja 5v lasteni kanssa. Olen lähivanhempi, isäänsä näkivät max yhden yökyläilyn verran viikossa. Yleensä ovat kesällä tehneet useamman päivän reissun isänsä kanssa, mutta se jäi koska isä viimeisteli opintojaan.
Kesäämme kuului mm. äitini hautajaiset ja siihen liittyvät järjestelyt ja huolet. Silti ulkoilimme/retkeilimme, uitiin, käytiin huvipuistossa ja kaupungin ilmaistapahtumissa kolmisin, joskus tavattiin ystäväperheitä. Pari kertaa kuussa kyläilimme isäni luona.
Tokaluokan nyt aloittanut voi olla jo valvomatta pihassa kavereiden kanssa ja puuhailee muutenkin mielellään yksin esim kädentaitotöitä, pienemmän kanssa vietän aikaa sisällä silloin kun en itse jaksa ulkoilla, pitää autoista ja legoista, joskus katsovat lasten leffoja. Ainoat pelit meillä on lautapelejä, joita lapset pelaavat keskenään. Varsinaisia turvaverkostoja meillä ei ole lähistöllä koskaan ollut.
Eli et tiedä mitään siitä mitä se pienten koululaisten kesälomien sumpliminen ykwinään on. Huutelet vain. Etkä ilmeisesti käy edes töissä😂😂😂😂
Ei me tiedetä mitään sumplimisen raskaudesta, kun me vaan hoidetaan lapsiamme! Toista se
on se sumpliminen.-eri
Niin. Helppo on hoitaa kun isovanhemmat passaa ja verorahoillani kustannan teille sen kotona makaamisen.
Isovanhempia ei valitettavasti ole, mutta onhan tämä melko lokoisaa ainakin juuri nyt kun taapero on sairas ja isommat koulussa ja eskarissa.
Enemmän ihmetyttää mitä sinä täällä keskellä päivää teet. Eikö sinun pitäisi tehdä töitä tai sumplia?
Miksi?
Ja mitäs ongelmaa tuossa onkaan kun kerran kotona makaat.
En makaa. Mutta olen sinusta vähän huolissani, koska pitäisi sinunkin jotain tehdä, jotta säilytät työpaikkasi ja jatkat verojen maksamista.
Sitä paitsi koululaisesikin kaipaa varmasti taas sumplintaa, kello on kohta 12.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne joilla oli valvottavat vauvat ja haastavat taaperot, pitävät kouluikäisiä erityisen helppoina. Vaikeudet kasvattaa. Sumpliminen on pienta monen vuoden valvomiseen verrattuna. Kaikki on järjesteltävissä, kunhan saa nukuttua. Been there done that
Minulla toisella lapsella paha astma ja refluksi. En nukkunut kuuteen vuoteen ehjää yötä.
Silti ne koululaisten iltapäivät ja lomat oli työläämpiä jaksaa.
Itse ideoin vaikka pää höyryten aktiviteetteja päiviin kuin enää koskaan valvon öitä/vuosia muutaman tunnin unilla. Isot lapset sentää hoitavat vessa- ja monet muut asiat ihan itsekseen.
Ihmiset on erilaisia.
Myös se on uuvuttavaa että äideille on tarjolla vain yksi ainoa ahdas sabluuna joks määrää jopa sen, mikä äidistä on raskasta ja mikä ei.
Viedään itsemääräämisoikeus.
No onhan se ihan fakta että ihminen tarvitsee lepoa elääkseen terveenä, toiset toki vähemmän kuin toiset.
Tekemisen keksiminen/lasten itsenäisiksi opettaminen taas ei ole kovin vaarallista terveydelle.En itsekään mikään superideoijaäiti ole, mutta jos noista on valittava niin mieluummin vaikka se ideointi kuin jatkuva zombipalvelijana olo.
Mitä koululaiset tekevät lomilla? Auttaako sinua joku?
Viime kesän olin aikalailla itsekseni 7 ja 5v lasteni kanssa. Olen lähivanhempi, isäänsä näkivät max yhden yökyläilyn verran viikossa. Yleensä ovat kesällä tehneet useamman päivän reissun isänsä kanssa, mutta se jäi koska isä viimeisteli opintojaan.
Kesäämme kuului mm. äitini hautajaiset ja siihen liittyvät järjestelyt ja huolet. Silti ulkoilimme/retkeilimme, uitiin, käytiin huvipuistossa ja kaupungin ilmaistapahtumissa kolmisin, joskus tavattiin ystäväperheitä. Pari kertaa kuussa kyläilimme isäni luona.
Tokaluokan nyt aloittanut voi olla jo valvomatta pihassa kavereiden kanssa ja puuhailee muutenkin mielellään yksin esim kädentaitotöitä, pienemmän kanssa vietän aikaa sisällä silloin kun en itse jaksa ulkoilla, pitää autoista ja legoista, joskus katsovat lasten leffoja. Ainoat pelit meillä on lautapelejä, joita lapset pelaavat keskenään. Varsinaisia turvaverkostoja meillä ei ole lähistöllä koskaan ollut.
Eli et tiedä mitään siitä mitä se pienten koululaisten kesälomien sumpliminen ykwinään on. Huutelet vain. Etkä ilmeisesti käy edes töissä😂😂😂😂
Ei me tiedetä mitään sumplimisen raskaudesta, kun me vaan hoidetaan lapsiamme! Toista se
on se sumpliminen.-eri
Niin. Helppo on hoitaa kun isovanhemmat passaa ja verorahoillani kustannan teille sen kotona makaamisen.
En tiedä kenelle vastasit, mutta itse en ainakaan ole saanut mitään apua lasten isovanhemmilta, kroonisesti sairaita tai kuolleet, poislukien työssäkäyvä mummi joka asuu satojen kilometrien päässä ja auttaa lasten kanssa pari kertaa vuodessa. Työuraa on itselläkin takana vaikka kesä meni työttömänä.
Ja työttömänä ollessani nimenomaan panostan lasten asioihin työnhaun lisäksi, en makaamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neuvolan tätinä tunnistan tämän. Eniten ongelmia alle 25- v äideillä, vähiten yli 35-v. Varttuneempien vanhempien lapsilla selvästi vähemmän ongelmia kehityksessä ja kayttäytymisessä.
Varttuneemmat vanhemmat ovat yleensä koulutetumpia kuin nuoret. Koulutetumpi vanhempi osaa tukea lapsensa kehitystä paremmin kuin kouluttamaton, siksi varttuneempien vanhempien lapset kehittyvät nopeammin. Kyse ei ole siis iästä vaan koulutustaustasta. Jos on nuori, joka on ehtinyt itsensä opiskella maistetiksi 24sena ja heti lapsen ei ole sen kummemmassa tilanteessa kuin 35 vuotias äiti. Nimim: esikoinen 31 vuotiaana
Me saimme lapset parikymppisinä opiskelijoina ja olemme jaksaneet hyvin eikä lapsissakaan ole vikaa. Nuoria äitejä on kaikenlaisia ja tottakai lapsetkin ovat aina yksilöitä vaikka moni haluaa yleistää, että nuorilla vanhemmilla on enemmän kaikenlaisia ongelmia.
Ei kuitenkaan tarvitse olla kuin elämänkoululainen ymmärtääkseen, että parikymppiset saavat enemmän myös niitä ei-toivottuja lapsia kuin nelikymppiset, joista joka toisen raskaus alkaa lahjamunasoluin keinohedelmöityksellä. Se jo vääristää näitä äidin ikään perustuvia vertailuja.
Nelikymppisistä kyllä puolet tulee raskaaksi vuoden sisällä ilman minkäänlaisia hoitoja, joten varmastikaan puolet ei tarvitse lahjamunasolua. Ja vahinkoja sattuu yllättävän paljon jopa 45+ -ikäisille, tokikaan nykyään ei ole pakko lasta synnyttää.
T. Nelikymppisenä ihan yhtä helposti kuin nuorempanakin raskaaksi tullut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne joilla oli valvottavat vauvat ja haastavat taaperot, pitävät kouluikäisiä erityisen helppoina. Vaikeudet kasvattaa. Sumpliminen on pienta monen vuoden valvomiseen verrattuna. Kaikki on järjesteltävissä, kunhan saa nukuttua. Been there done that
Minulla toisella lapsella paha astma ja refluksi. En nukkunut kuuteen vuoteen ehjää yötä.
Silti ne koululaisten iltapäivät ja lomat oli työläämpiä jaksaa.
Itse ideoin vaikka pää höyryten aktiviteetteja päiviin kuin enää koskaan valvon öitä/vuosia muutaman tunnin unilla. Isot lapset sentää hoitavat vessa- ja monet muut asiat ihan itsekseen.
Ihmiset on erilaisia.
Myös se on uuvuttavaa että äideille on tarjolla vain yksi ainoa ahdas sabluuna joks määrää jopa sen, mikä äidistä on raskasta ja mikä ei.
Viedään itsemääräämisoikeus.
No onhan se ihan fakta että ihminen tarvitsee lepoa elääkseen terveenä, toiset toki vähemmän kuin toiset.
Tekemisen keksiminen/lasten itsenäisiksi opettaminen taas ei ole kovin vaarallista terveydelle.En itsekään mikään superideoijaäiti ole, mutta jos noista on valittava niin mieluummin vaikka se ideointi kuin jatkuva zombipalvelijana olo.
Mitä koululaiset tekevät lomilla? Auttaako sinua joku?
Viime kesän olin aikalailla itsekseni 7 ja 5v lasteni kanssa. Olen lähivanhempi, isäänsä näkivät max yhden yökyläilyn verran viikossa. Yleensä ovat kesällä tehneet useamman päivän reissun isänsä kanssa, mutta se jäi koska isä viimeisteli opintojaan.
Kesäämme kuului mm. äitini hautajaiset ja siihen liittyvät järjestelyt ja huolet. Silti ulkoilimme/retkeilimme, uitiin, käytiin huvipuistossa ja kaupungin ilmaistapahtumissa kolmisin, joskus tavattiin ystäväperheitä. Pari kertaa kuussa kyläilimme isäni luona.
Tokaluokan nyt aloittanut voi olla jo valvomatta pihassa kavereiden kanssa ja puuhailee muutenkin mielellään yksin esim kädentaitotöitä, pienemmän kanssa vietän aikaa sisällä silloin kun en itse jaksa ulkoilla, pitää autoista ja legoista, joskus katsovat lasten leffoja. Ainoat pelit meillä on lautapelejä, joita lapset pelaavat keskenään. Varsinaisia turvaverkostoja meillä ei ole lähistöllä koskaan ollut.
Eli et tiedä mitään siitä mitä se pienten koululaisten kesälomien sumpliminen ykwinään on. Huutelet vain. Etkä ilmeisesti käy edes töissä😂😂😂😂
Ei me tiedetä mitään sumplimisen raskaudesta, kun me vaan hoidetaan lapsiamme! Toista se
on se sumpliminen.-eri
Niin. Helppo on hoitaa kun isovanhemmat passaa ja verorahoillani kustannan teille sen kotona makaamisen.
En tiedä kenelle vastasit, mutta itse en ainakaan ole saanut mitään apua lasten isovanhemmilta, kroonisesti sairaita tai kuolleet, poislukien työssäkäyvä mummi joka asuu satojen kilometrien päässä ja auttaa lasten kanssa pari kertaa vuodessa. Työuraa on itselläkin takana vaikka kesä meni työttömänä.
Ja työttömänä ollessani nimenomaan panostan lasten asioihin työnhaun lisäksi, en makaamiseen.
Eli makaat työttömänä kotona isojen lasten kanssa. Mitäs vaikeaa tuossa nyt on?
Ja apua se on pari kertaa vuodessakin saatu apu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne joilla oli valvottavat vauvat ja haastavat taaperot, pitävät kouluikäisiä erityisen helppoina. Vaikeudet kasvattaa. Sumpliminen on pienta monen vuoden valvomiseen verrattuna. Kaikki on järjesteltävissä, kunhan saa nukuttua. Been there done that
Minulla toisella lapsella paha astma ja refluksi. En nukkunut kuuteen vuoteen ehjää yötä.
Silti ne koululaisten iltapäivät ja lomat oli työläämpiä jaksaa.
Itse ideoin vaikka pää höyryten aktiviteetteja päiviin kuin enää koskaan valvon öitä/vuosia muutaman tunnin unilla. Isot lapset sentää hoitavat vessa- ja monet muut asiat ihan itsekseen.
Ihmiset on erilaisia.
Myös se on uuvuttavaa että äideille on tarjolla vain yksi ainoa ahdas sabluuna joks määrää jopa sen, mikä äidistä on raskasta ja mikä ei.
Viedään itsemääräämisoikeus.
No onhan se ihan fakta että ihminen tarvitsee lepoa elääkseen terveenä, toiset toki vähemmän kuin toiset.
Tekemisen keksiminen/lasten itsenäisiksi opettaminen taas ei ole kovin vaarallista terveydelle.En itsekään mikään superideoijaäiti ole, mutta jos noista on valittava niin mieluummin vaikka se ideointi kuin jatkuva zombipalvelijana olo.
Mitä koululaiset tekevät lomilla? Auttaako sinua joku?
Viime kesän olin aikalailla itsekseni 7 ja 5v lasteni kanssa. Olen lähivanhempi, isäänsä näkivät max yhden yökyläilyn verran viikossa. Yleensä ovat kesällä tehneet useamman päivän reissun isänsä kanssa, mutta se jäi koska isä viimeisteli opintojaan.
Kesäämme kuului mm. äitini hautajaiset ja siihen liittyvät järjestelyt ja huolet. Silti ulkoilimme/retkeilimme, uitiin, käytiin huvipuistossa ja kaupungin ilmaistapahtumissa kolmisin, joskus tavattiin ystäväperheitä. Pari kertaa kuussa kyläilimme isäni luona.
Tokaluokan nyt aloittanut voi olla jo valvomatta pihassa kavereiden kanssa ja puuhailee muutenkin mielellään yksin esim kädentaitotöitä, pienemmän kanssa vietän aikaa sisällä silloin kun en itse jaksa ulkoilla, pitää autoista ja legoista, joskus katsovat lasten leffoja. Ainoat pelit meillä on lautapelejä, joita lapset pelaavat keskenään. Varsinaisia turvaverkostoja meillä ei ole lähistöllä koskaan ollut.
Eli et tiedä mitään siitä mitä se pienten koululaisten kesälomien sumpliminen ykwinään on. Huutelet vain. Etkä ilmeisesti käy edes töissä😂😂😂😂
Ei me tiedetä mitään sumplimisen raskaudesta, kun me vaan hoidetaan lapsiamme! Toista se
on se sumpliminen.-eri
Niin. Helppo on hoitaa kun isovanhemmat passaa ja verorahoillani kustannan teille sen kotona makaamisen.
En tiedä kenelle vastasit, mutta itse en ainakaan ole saanut mitään apua lasten isovanhemmilta, kroonisesti sairaita tai kuolleet, poislukien työssäkäyvä mummi joka asuu satojen kilometrien päässä ja auttaa lasten kanssa pari kertaa vuodessa. Työuraa on itselläkin takana vaikka kesä meni työttömänä.
Ja työttömänä ollessani nimenomaan panostan lasten asioihin työnhaun lisäksi, en makaamiseen.Eli makaat työttömänä kotona isojen lasten kanssa. Mitäs vaikeaa tuossa nyt on?
Ja apua se on pari kertaa vuodessakin saatu apu.
Kokoajan vahvistuu kuva että sinulla ei lapsia, saati työtä ole :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne joilla oli valvottavat vauvat ja haastavat taaperot, pitävät kouluikäisiä erityisen helppoina. Vaikeudet kasvattaa. Sumpliminen on pienta monen vuoden valvomiseen verrattuna. Kaikki on järjesteltävissä, kunhan saa nukuttua. Been there done that
Minulla toisella lapsella paha astma ja refluksi. En nukkunut kuuteen vuoteen ehjää yötä.
Silti ne koululaisten iltapäivät ja lomat oli työläämpiä jaksaa.
Itse ideoin vaikka pää höyryten aktiviteetteja päiviin kuin enää koskaan valvon öitä/vuosia muutaman tunnin unilla. Isot lapset sentää hoitavat vessa- ja monet muut asiat ihan itsekseen.
Ihmiset on erilaisia.
Myös se on uuvuttavaa että äideille on tarjolla vain yksi ainoa ahdas sabluuna joks määrää jopa sen, mikä äidistä on raskasta ja mikä ei.
Viedään itsemääräämisoikeus.
No onhan se ihan fakta että ihminen tarvitsee lepoa elääkseen terveenä, toiset toki vähemmän kuin toiset.
Tekemisen keksiminen/lasten itsenäisiksi opettaminen taas ei ole kovin vaarallista terveydelle.En itsekään mikään superideoijaäiti ole, mutta jos noista on valittava niin mieluummin vaikka se ideointi kuin jatkuva zombipalvelijana olo.
Mitä koululaiset tekevät lomilla? Auttaako sinua joku?
Viime kesän olin aikalailla itsekseni 7 ja 5v lasteni kanssa. Olen lähivanhempi, isäänsä näkivät max yhden yökyläilyn verran viikossa. Yleensä ovat kesällä tehneet useamman päivän reissun isänsä kanssa, mutta se jäi koska isä viimeisteli opintojaan.
Kesäämme kuului mm. äitini hautajaiset ja siihen liittyvät järjestelyt ja huolet. Silti ulkoilimme/retkeilimme, uitiin, käytiin huvipuistossa ja kaupungin ilmaistapahtumissa kolmisin, joskus tavattiin ystäväperheitä. Pari kertaa kuussa kyläilimme isäni luona.
Tokaluokan nyt aloittanut voi olla jo valvomatta pihassa kavereiden kanssa ja puuhailee muutenkin mielellään yksin esim kädentaitotöitä, pienemmän kanssa vietän aikaa sisällä silloin kun en itse jaksa ulkoilla, pitää autoista ja legoista, joskus katsovat lasten leffoja. Ainoat pelit meillä on lautapelejä, joita lapset pelaavat keskenään. Varsinaisia turvaverkostoja meillä ei ole lähistöllä koskaan ollut.
Eli et tiedä mitään siitä mitä se pienten koululaisten kesälomien sumpliminen ykwinään on. Huutelet vain. Etkä ilmeisesti käy edes töissä😂😂😂😂
Ei me tiedetä mitään sumplimisen raskaudesta, kun me vaan hoidetaan lapsiamme! Toista se
on se sumpliminen.-eri
Niin. Helppo on hoitaa kun isovanhemmat passaa ja verorahoillani kustannan teille sen kotona makaamisen.
En tiedä kenelle vastasit, mutta itse en ainakaan ole saanut mitään apua lasten isovanhemmilta, kroonisesti sairaita tai kuolleet, poislukien työssäkäyvä mummi joka asuu satojen kilometrien päässä ja auttaa lasten kanssa pari kertaa vuodessa. Työuraa on itselläkin takana vaikka kesä meni työttömänä.
Ja työttömänä ollessani nimenomaan panostan lasten asioihin työnhaun lisäksi, en makaamiseen.Eli makaat työttömänä kotona isojen lasten kanssa. Mitäs vaikeaa tuossa nyt on?
Ja apua se on pari kertaa vuodessakin saatu apu.
Kokoajan vahvistuu kuva että sinulla ei lapsia, saati työtä ole :D
Juujuu. Jatka löhöömistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne joilla oli valvottavat vauvat ja haastavat taaperot, pitävät kouluikäisiä erityisen helppoina. Vaikeudet kasvattaa. Sumpliminen on pienta monen vuoden valvomiseen verrattuna. Kaikki on järjesteltävissä, kunhan saa nukuttua. Been there done that
Minulla toisella lapsella paha astma ja refluksi. En nukkunut kuuteen vuoteen ehjää yötä.
Silti ne koululaisten iltapäivät ja lomat oli työläämpiä jaksaa.
Itse ideoin vaikka pää höyryten aktiviteetteja päiviin kuin enää koskaan valvon öitä/vuosia muutaman tunnin unilla. Isot lapset sentää hoitavat vessa- ja monet muut asiat ihan itsekseen.
Ihmiset on erilaisia.
Myös se on uuvuttavaa että äideille on tarjolla vain yksi ainoa ahdas sabluuna joks määrää jopa sen, mikä äidistä on raskasta ja mikä ei.
Viedään itsemääräämisoikeus.
No onhan se ihan fakta että ihminen tarvitsee lepoa elääkseen terveenä, toiset toki vähemmän kuin toiset.
Tekemisen keksiminen/lasten itsenäisiksi opettaminen taas ei ole kovin vaarallista terveydelle.En itsekään mikään superideoijaäiti ole, mutta jos noista on valittava niin mieluummin vaikka se ideointi kuin jatkuva zombipalvelijana olo.
Mitä koululaiset tekevät lomilla? Auttaako sinua joku?
Viime kesän olin aikalailla itsekseni 7 ja 5v lasteni kanssa. Olen lähivanhempi, isäänsä näkivät max yhden yökyläilyn verran viikossa. Yleensä ovat kesällä tehneet useamman päivän reissun isänsä kanssa, mutta se jäi koska isä viimeisteli opintojaan.
Kesäämme kuului mm. äitini hautajaiset ja siihen liittyvät järjestelyt ja huolet. Silti ulkoilimme/retkeilimme, uitiin, käytiin huvipuistossa ja kaupungin ilmaistapahtumissa kolmisin, joskus tavattiin ystäväperheitä. Pari kertaa kuussa kyläilimme isäni luona.
Tokaluokan nyt aloittanut voi olla jo valvomatta pihassa kavereiden kanssa ja puuhailee muutenkin mielellään yksin esim kädentaitotöitä, pienemmän kanssa vietän aikaa sisällä silloin kun en itse jaksa ulkoilla, pitää autoista ja legoista, joskus katsovat lasten leffoja. Ainoat pelit meillä on lautapelejä, joita lapset pelaavat keskenään. Varsinaisia turvaverkostoja meillä ei ole lähistöllä koskaan ollut.
Eli et tiedä mitään siitä mitä se pienten koululaisten kesälomien sumpliminen ykwinään on. Huutelet vain. Etkä ilmeisesti käy edes töissä😂😂😂😂
Ei me tiedetä mitään sumplimisen raskaudesta, kun me vaan hoidetaan lapsiamme! Toista se
on se sumpliminen.-eri
Niin. Helppo on hoitaa kun isovanhemmat passaa ja verorahoillani kustannan teille sen kotona makaamisen.
En tiedä kenelle vastasit, mutta itse en ainakaan ole saanut mitään apua lasten isovanhemmilta, kroonisesti sairaita tai kuolleet, poislukien työssäkäyvä mummi joka asuu satojen kilometrien päässä ja auttaa lasten kanssa pari kertaa vuodessa. Työuraa on itselläkin takana vaikka kesä meni työttömänä.
Ja työttömänä ollessani nimenomaan panostan lasten asioihin työnhaun lisäksi, en makaamiseen.Eli makaat työttömänä kotona isojen lasten kanssa. Mitäs vaikeaa tuossa nyt on?
Ja apua se on pari kertaa vuodessakin saatu apu.
Kokoajan vahvistuu kuva että sinulla ei lapsia, saati työtä ole :D
Juujuu. Jatka löhöömistä.
:D
Ehei lähden sumplimaan :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen saanut nuorena lapset ja nyt hän vanhempana pystyn tarkastelemaan tuota aikaa.
Varmasti en olisi ollut niin uupunut lasten ollessa pieniä, jos oli in saanut lapset vanhemmalla iällä. Yksi syy on se, että nuorena joudut todistamaan kaikille olevasi hyvä äiti, että jaksat ja pärjäät yksin. Siinä kun menet nuorena vaikka lasten päiväkodin vanhempainiltaan, niin kyllä tunsin olevani kuin ilmaa. Ehkä myöskin olin epävarmempi itsestäni ja nyt vanhempana osaisin paremmin olla välittämättä, vaikkaimmuuni en olisi vieläkään.
Toinen syy on taloudellinen tilanne, joksin vanhempana olisi parempi.
Kolmas tekijä oli, ettei mies ehkä vielä ollut kypsä isäksi. Toisaalta hän on kasvanut mielettömän uoeaksivsnhemmaks kyllä tässä vuosien saatossa.
Jäin myös miettimään sitä, että a he mille pitäisi tarjota enemmän apua. Mitähän apua se voisi olla? Mietin vain, että mikään apu ei sinänsä olisi pelastanut minua uupumuksekta. Joku parin tunnin kestävä ulkopuolisen vierailu muutaman kerran viikossa ei auta.
Oikeastaan ainoa mikä olisi auttanut, lasten päivähoito uupumuksen vuoksi, isovanhempien (joita siis ei ollut) tehokas tuki, jota taas mielestäni ei voi edes toivoa ja yleinen lohduttava ilmapiiri ja vertaisten tuki.
Sain omat lapseni 25-27-vuotiaana, ja jos mietin pikkulapsiaikaa, se täyttyi tosi monista projekteista: yliopisto-opintojen loppuun saattaminen, työelämään siirtyminen monine määräaikaisuuksineen (ei puhettakaan että olisin uskaltanut tehdä lyhennettyä työaikaa), uranousua, ensiasunnon ostamista, remonttia. Elämä ei todellakaan ollut valmis.
Toisaalta pystyin näyttämään itselleni ja muille, ettei elämä lopu siihen, että saa lapsia. Ei ole pakko jäädä tukien varaan.
Toisaalta taas nuo vuodet meni järjettömässä sumussa, stressissä ja lopulta parisuhdekin kaatui myöhemmin "kun ei ollut enää mitään yhteistä". Ei siis ollut mitään lattemammailua ja vapaiden jakamista puolison kanssa, vanhaan työpaikkaan palaamista vaan jatkuvaa suorittamista. Isovanhemmatkin olivat vielä työelämässä.
Jälkiviisaana en suosittele samaa muille, joskaan omiani en kadu. Nyt on ihan hyvä olla nuorena vähän isompien lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neuvolan tätinä tunnistan tämän. Eniten ongelmia alle 25- v äideillä, vähiten yli 35-v. Varttuneempien vanhempien lapsilla selvästi vähemmän ongelmia kehityksessä ja kayttäytymisessä.
Varttuneemmat vanhemmat ovat yleensä koulutetumpia kuin nuoret. Koulutetumpi vanhempi osaa tukea lapsensa kehitystä paremmin kuin kouluttamaton, siksi varttuneempien vanhempien lapset kehittyvät nopeammin. Kyse ei ole siis iästä vaan koulutustaustasta. Jos on nuori, joka on ehtinyt itsensä opiskella maistetiksi 24sena ja heti lapsen ei ole sen kummemmassa tilanteessa kuin 35 vuotias äiti. Nimim: esikoinen 31 vuotiaana
Me saimme lapset parikymppisinä opiskelijoina ja olemme jaksaneet hyvin eikä lapsissakaan ole vikaa. Nuoria äitejä on kaikenlaisia ja tottakai lapsetkin ovat aina yksilöitä vaikka moni haluaa yleistää, että nuorilla vanhemmilla on enemmän kaikenlaisia ongelmia.
Ei kuitenkaan tarvitse olla kuin elämänkoululainen ymmärtääkseen, että parikymppiset saavat enemmän myös niitä ei-toivottuja lapsia kuin nelikymppiset, joista joka toisen raskaus alkaa lahjamunasoluin keinohedelmöityksellä. Se jo vääristää näitä äidin ikään perustuvia vertailuja.
Nelikymppisistä kyllä puolet tulee raskaaksi vuoden sisällä ilman minkäänlaisia hoitoja, joten varmastikaan puolet ei tarvitse lahjamunasolua. Ja vahinkoja sattuu yllättävän paljon jopa 45+ -ikäisille, tokikaan nykyään ei ole pakko lasta synnyttää.
T. Nelikymppisenä ihan yhtä helposti kuin nuorempanakin raskaaksi tullut.
Nelikymppinen tarkoittaa 40-49-vuotiasta. Viittaat nyt siihen, että tasan 40-vuotiaista puolet raskautuu vielä luomusti/ilman hoitoja ja näistäkään raskauksista läheskään kaikista ei synny lasta. Eli kyllä niitä ei-toivottuja lapsia syntyy nelikymppisille vähemmän kuin parikymppisille ja kolmekymppisille.
Mielestäni on aika mutkat suoriksi -ajattelua yleistää, että nuoremmat äidit olisivat kouluttamattomia ja kaiken lisäksi he olisivat vähemmän kyvykkäitä eivätkä edes pärjäisi opinnoissa/tulisi opiskelemaankaan. Ja iäkkäämmät äidit olisivat pääasiassa niitä, joiden perheen perustaminen viivästyi koska he opiskelivat pitkään ja halusivat saada ensin uran ja vakaan toimeentulon. Totuushan on, että osa naisista tulee äidiksi valmistuttuaan amiksesta, osa kesken korkeakouluopintojen (jopa ihan suunnitellusti), osa valmistuttuaan maisteriksi, osa kun löytää sopivan miehen 40-vuotiaana... Ja ne nuoretkin äidit ehtivät ja usein opiskelevatkin vielä lapset saatuaan ja monella on ihan hyvät eväät vanhemmuuteen nuoresta iästään huolimatta.
Hedelmällisimmässä iässä olevien naisten kesken elämäntilanteita on useammanlaisia, on paha yleistää. Iäkkäämpänä äidiksi tulevat ovat enemmän (eivät täysin) homogeeninen ryhmä.
Vierailija kirjoitti:
Neuvolan tätinä tunnistan tämän. Eniten ongelmia alle 25- v äideillä, vähiten yli 35-v. Varttuneempien vanhempien lapsilla selvästi vähemmän ongelmia kehityksessä ja kayttäytymisessä.
Tässä on muitakin tekijöitä kuin ikä.
Jos oikeasti "neuvolan täti" (mitä epäilen, koska käytämme itse toisia termejä), niin olet varmasti havainnut seuraavaa:
Iäkkäämmät äidit ovat useimmiten akateemisesti koulutettuja, terveystietoisia ja lapsi on tarkkaan suunniteltu. On luettu lapsen kehityspsykologiasta, yhteiskunnan rakenteet lapsiperheelle ovat tiedossa ym.
Hyvin nuori äiti on yleensä alhaisessa sosioekonomisessa asemassa. Peruskoulu, ehkä jotkin ammattiopinnot kesken.
Eli suhtaudun skeptisesti sinänsä ikään liittyvistä määrittävistä tekijöistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neuvolan tätinä tunnistan tämän. Eniten ongelmia alle 25- v äideillä, vähiten yli 35-v. Varttuneempien vanhempien lapsilla selvästi vähemmän ongelmia kehityksessä ja kayttäytymisessä.
Olen 39v ja odotan toista lasta, esikoinen vuoden, neuvolassa aina jotenkin ajatellaan että lapsen kanssa on tosi epävarma ja miettii että uskaltaako sille vaihtaa vaipan jne. En tunnista ollenkaan noita neuvolassa kuvailtuja ja oletettuja ongelmia. Nytkin puhuivat että toisen kanssa sitä ei ole niin epävarma. Ei mua kyllä juuri koskaan mietitytä, osaanko olla "oikein" lapseni kanssa. En tietenkään ole täydellinen mutta pyrin olemaan hyvä äiti. Ja mielestäni myös olen. Lapsi on kiva ja touhukas ja yritän häntä tukea niin hyvin kuin osaan. Tietysti haukkumista ja arvostelua tulee mutta niiden sukulaisten kanssa ei vain tarvitse olla enää tekemisissä. Tietysti lapset valvottaa välillä myös meitä ikääntyneempiä vanhempia, nyt täytyy koputtaa puuta koska esikoinen oli superhyvä nukkuja. Saa nähdä kuinka toisen kanssa.
Ei sitten pälkähdä päähän että kaikki neuvolatädit ei ole toistensa klooneja.
Minä olen törmännyt yhteen riivinrautaan, joka oikein saalisti vaikeuksia, jotain väärää sanaa, silmäpusseja jne. Kyttäsi ja letkautteli.
Onneksi meidän vakkariterkka oli fiksu.
T vanha äiti
Tietysti tiedän että heitä on erilaisia, totesinhan itsekin että en tunnista neuvolantädin kuvailemia ja olettamia ongelmia. Hän siis ehdotti viimeksi psykiatria, kun sanoin että lapsi joskus syö huonosti. Jne. Viittaan kintaalla heidän ohjeilleen, kun pääsen ovesta ulos olen jo unohtanut mitä tällä kertaa neuvoivat. Pointtini viittasi enemmän siihen suuntaan, että hieman vanhempi äiti ei ehkä ota niin paljoa ulkopuolisia paineita.
Olen sun kanssa samoilla linjoilla
-äidiksi 35 v -
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En yhtään ihmettele. Monet nuorena vanhemmiksi tulleet tekevät ne lapset loppujen lopuks eri motiiveilla kun vanhemmat vanhemmat. Se missä elämää on eletty näkyy kykynä sitoutua lapsiinsa, näkyy nuori ikä kuitenkin eräänlaisena vapaudenmenetyksenä.
Tuttavapiirissä monia näitä jotka nuorena lisääntyy kun kanit ja sitten ihmetellään miksei raha riitä kun sossu ei enään maksakkaan lumitaikaa ja jeccixan elämisestä koituvia kuluja.
T: nuori äiti itsekkin
Joo, tästä olen samaa mieltä. Itse sain ensimmäisen lapseni 26 vuotiaana ja toisen 29 v. Ja huomaan selvästi että ensimmäisen kohdalla vielä menojalkaa vipatti ja toisinaan viikonloppuisin haikeana mietti mitä ennen lasta teki.. toisen kanssa suunnitteli innoissaan perhejuttuja, saunaa rauhassa perheen kanssa ja pulkkamäkeä sunnuntaina :D ei tehnyt enää mieli edes lähteä viettämään iltaa ilman lapsia. Kai tämä lapsiinkin heijastuu!
Tai sitten olit vaan tottunut siihen perhe-elämään, ja siksi nautit eri asioista. En näkisi, että iällä on tuossa kovin merkittävä vaikutus, kolme vuotta ei ole niin paljon tuossa iässä.
Sekin voi olla osaltaan olla, mutta näin minä sen koin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juuri kuulin uutisista tuon ja mikään ei yllättänyt. Onko ihme että vähävaraiset uupuvat enemmän ja nuoret?
Asia, jonka tajuaa tutkimattakin.
Näin se varmasti on, kun joutuu murehtimaan useampia asioita. Itse sain esikoiseni 39-vuotiaana ja lisäksi on 8-vuotias poikapuoli, joka on meillä hyvin paljon. Tässä vaiheessa on ehditty jo juhlia, matkustaa, luoda uraa, kerryttää varallisuutta jne. Meidän lapsilta ei puutu yhtään mitään ja meillä on myös aikaa heille. Kääntöpuolena tässä on sitten se, että olemme väistämättä vanhat vanhemmat. Haluaisin olla lasten elämässä mahdollisimman pitkään, mutta en tiedä toteutuuko se. En tiedä, näenkö omia lapsenlapsiani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neuvolan tätinä tunnistan tämän. Eniten ongelmia alle 25- v äideillä, vähiten yli 35-v. Varttuneempien vanhempien lapsilla selvästi vähemmän ongelmia kehityksessä ja kayttäytymisessä.
Olen 39v ja odotan toista lasta, esikoinen vuoden, neuvolassa aina jotenkin ajatellaan että lapsen kanssa on tosi epävarma ja miettii että uskaltaako sille vaihtaa vaipan jne. En tunnista ollenkaan noita neuvolassa kuvailtuja ja oletettuja ongelmia. Nytkin puhuivat että toisen kanssa sitä ei ole niin epävarma. Ei mua kyllä juuri koskaan mietitytä, osaanko olla "oikein" lapseni kanssa. En tietenkään ole täydellinen mutta pyrin olemaan hyvä äiti. Ja mielestäni myös olen. Lapsi on kiva ja touhukas ja yritän häntä tukea niin hyvin kuin osaan. Tietysti haukkumista ja arvostelua tulee mutta niiden sukulaisten kanssa ei vain tarvitse olla enää tekemisissä. Tietysti lapset valvottaa välillä myös meitä ikääntyneempiä vanhempia, nyt täytyy koputtaa puuta koska esikoinen oli superhyvä nukkuja. Saa nähdä kuinka toisen kanssa.
Samaa mieltä, itsevarmuudessa se ydin. Itsevarmuus varmaan kuitenkin noin yleisesti kasvaa iän myötä, se heijastuu myös vanhemmuuteen. Kokee että meidän perhe toimii näin, ja se on sillä hyvä. Nuoret vertailevat itseään enemmän toisiin, kaikessa. Siten myös äidin roolissa paineita. Mä sain lapset nelikymppisenä, ja tuntuu että samanikäisten äitikavereiden kanssa tää on meistä vaan hauskaa. En tuhlaa ajatustakaan sille, että naapurin samanikäinen pikku Irmeli osaa jo sitä ja tätä ja puistossa toisilla on puhtaammat vaatteet. Mulla ja lapsen isällä on ura jo siinä vaiheessa, että voitiin molemmat olla pitkään kotona vuorotellen. Väsymys ei edennyt uupumukseksi.
Silti seurasin suosituksia läpi raskauden, ja tein itse sormiruokia taaperoille. Mutta katson itseäni jo armollisesti, ja jätän meille turhat kommervenkit väliin. Lasten kanssa tärkeintä on yhteys ja rakkaus.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa kyllä löytyy määrättömästi rahaa kaikenmaailman typeriin tutkimuksiin. Kai sen nyt jokainen tajuaa ilman tutkimustakin, että nuorena ihminen keskimäärin ei osaa laittaa asioita tärkeysjärjestykseen yhtä hyvin kuin vanhempana. Ja turha kenenkään nuoren äidin tästä on vetää hernettä nenään. Vaikka he olisivat nyt omasta mielestään täydellisen järkeviä ja stressittömiä, 10 vuoden päästä ovat varmasti vieläkin järkevämpiä.
Mistä nämä rahat tällaisiin 'tutkimuksiin' löytyy?
Oli aihe mikä hyvänsä, aina löytyy elämänkoululainen, jonka mielestä kaikenlainen tutkimus on turhaa, kun voihan nämä asiat arvatakin. Ihan sama, vaikka naapurin Pirjo arvaisi täysin päinvastaista, sitten on kiva vääntää tuhisen asiasta Pirjon kanssa maailman tappiin. Koska ”näin nämä asiat koetaan” ja tavisten mutu on yhtä arvokasta kuin tieteellinen tutkimus.
/ohis
Vanhempana sitä ei varmaan välitä niin paljon muiden mielipiteistä, tuntee itsensä paremin eikä ole muiden pompoteltavissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neuvolan tätinä tunnistan tämän. Eniten ongelmia alle 25- v äideillä, vähiten yli 35-v. Varttuneempien vanhempien lapsilla selvästi vähemmän ongelmia kehityksessä ja kayttäytymisessä.
Varttuneemmat vanhemmat ovat yleensä koulutetumpia kuin nuoret. Koulutetumpi vanhempi osaa tukea lapsensa kehitystä paremmin kuin kouluttamaton, siksi varttuneempien vanhempien lapset kehittyvät nopeammin. Kyse ei ole siis iästä vaan koulutustaustasta. Jos on nuori, joka on ehtinyt itsensä opiskella maistetiksi 24sena ja heti lapsen ei ole sen kummemmassa tilanteessa kuin 35 vuotias äiti. Nimim: esikoinen 31 vuotiaana
Me saimme lapset parikymppisinä opiskelijoina ja olemme jaksaneet hyvin eikä lapsissakaan ole vikaa. Nuoria äitejä on kaikenlaisia ja tottakai lapsetkin ovat aina yksilöitä vaikka moni haluaa yleistää, että nuorilla vanhemmilla on enemmän kaikenlaisia ongelmia.
Ei kuitenkaan tarvitse olla kuin elämänkoululainen ymmärtääkseen, että parikymppiset saavat enemmän myös niitä ei-toivottuja lapsia kuin nelikymppiset, joista joka toisen raskaus alkaa lahjamunasoluin keinohedelmöityksellä. Se jo vääristää näitä äidin ikään perustuvia vertailuja.
Nelikymppisistä kyllä puolet tulee raskaaksi vuoden sisällä ilman minkäänlaisia hoitoja, joten varmastikaan puolet ei tarvitse lahjamunasolua. Ja vahinkoja sattuu yllättävän paljon jopa 45+ -ikäisille, tokikaan nykyään ei ole pakko lasta synnyttää.
T. Nelikymppisenä ihan yhtä helposti kuin nuorempanakin raskaaksi tullut.
Nelikymppinen tarkoittaa 40-49-vuotiasta. Viittaat nyt siihen, että tasan 40-vuotiaista puolet raskautuu vielä luomusti/ilman hoitoja ja näistäkään raskauksista läheskään kaikista ei synny lasta. Eli kyllä niitä ei-toivottuja lapsia syntyy nelikymppisille vähemmän kuin parikymppisille ja kolmekymppisille.
Mielestäni on aika mutkat suoriksi -ajattelua yleistää, että nuoremmat äidit olisivat kouluttamattomia ja kaiken lisäksi he olisivat vähemmän kyvykkäitä eivätkä edes pärjäisi opinnoissa/tulisi opiskelemaankaan. Ja iäkkäämmät äidit olisivat pääasiassa niitä, joiden perheen perustaminen viivästyi koska he opiskelivat pitkään ja halusivat saada ensin uran ja vakaan toimeentulon. Totuushan on, että osa naisista tulee äidiksi valmistuttuaan amiksesta, osa kesken korkeakouluopintojen (jopa ihan suunnitellusti), osa valmistuttuaan maisteriksi, osa kun löytää sopivan miehen 40-vuotiaana... Ja ne nuoretkin äidit ehtivät ja usein opiskelevatkin vielä lapset saatuaan ja monella on ihan hyvät eväät vanhemmuuteen nuoresta iästään huolimatta.
Hedelmällisimmässä iässä olevien naisten kesken elämäntilanteita on useammanlaisia, on paha yleistää. Iäkkäämpänä äidiksi tulevat ovat enemmän (eivät täysin) homogeeninen ryhmä.
Nelikymppinen on kylläkin 36-44-vuotias.
Entä isät? Ainiin mutta mistäpä ne vapaamatkustajat uupuis... ihme loisia miehet
Älä anna niiden lannistaa. Teidän elämä on teidän elämä, pyri tekemään siitä teille niin hyvää kuin mahdollista. Samoja asioita ei tarvitse kaikkien tehdä, eikä edes samassa järjestyksessä. T: Ä40T18, työelämässä, naimisissa, lapsi, velaton, maisteri, tässä järjestyksessä. Kyllä ne suunsoittajat ajan kanssa hiljenevät.