Tutkimus: Nuori äiti uupuu herkimmin, vanhat jaksaa porskuttaa. Häh!?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykypäivän nuoret nyt tuntuu uupuvan ihan kaikesta. Itse olen nuori äiti (sain lapset 20 ja 21 vuotiaana) nyt lapset siis jo teini-ikäisiä ja kun tyttäreni kertoi haluavansa lapset nuorena kannustin häntä siihen.

Yksi parhaita päätöksiä elämässäni oli nimenomaan se, että hankin lapseni nuorena. Nyt kun ikää on liki 40v ajatuskin vauvasta ja pikkulapsiarjesta saa niskakarvat pystyyn, hyh!

Lähinnä odottelen tässä iässä lapsenlapsia, en todellakaan omia.

Et siis halua osallistua tyttäresi vauva ja pikkulapsiarkeen, koska nousee niskakarvat pstyyn!?

Luoja mitä väärinymmärrystä.

Kyllä, mä nautin ihan suunnattomasti siitä, kun lapseni olivat pieniä, mutta olen sen saanut jo kokea, eikä ole pienintäkään halua aloittaa liki nelikymppisenä sitä uudestaan.

40v äidit siis vihasivat lapsia nuorena, koska eivät silloin lasta halunneet ja ovat vastuuttomia, koska silloin olivat?? koska tuo johtopäätös on järkevyydeltään tasan tuota luokkaa

Tottakai voin osallistua tyttäreni ja hänen mahdollisen tulevan vauvansa elämään, mutta oman katon alle en heitä asumaan ottaisi, isoäitinä olo kun on täysin eri asia, kun saada itse se vauva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ihmetyttää näissä äitien uupumisissa se että aina vaan juututaqn tuohon vauva-aikaan.

Minusta se oli helppoa aikaa. Pienten koululaisten iltapäivät ja lomat ja elämä teinien kanssa on ollut paljon uuvuttavampaa.

Kaikilla ei oo yhtä helppoja vauvoja kuin sulla. Koululaiset ei yleensä itke öitä. Niiden kanssa voi iltasin pelata kimbleä ja viedä jalkapalloharkkoihin.

Tämän on pakko olla luonnekysymys. Minustakin koululainen on tuhat kertaa helpompi kuin pikkulapsi. Lähinnä siksi että koululainen osaa ottaa vastuuta itsestään ja elämisestään kun taas pikkulapsi on täysin riippuvainen siitä että hänestä huolehditaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ihmetyttää näissä äitien uupumisissa se että aina vaan juututaqn tuohon vauva-aikaan.

Minusta se oli helppoa aikaa. Pienten koululaisten iltapäivät ja lomat ja elämä teinien kanssa on ollut paljon uuvuttavampaa.

Kaikilla ei oo yhtä helppoja vauvoja kuin sulla. Koululaiset ei yleensä itke öitä. Niiden kanssa voi iltasin pelata kimbleä ja viedä jalkapalloharkkoihin.

Tämän on pakko olla luonnekysymys. Minustakin koululainen on tuhat kertaa helpompi kuin pikkulapsi. Lähinnä siksi että koululainen osaa ottaa vastuuta itsestään ja elämisestään kun taas pikkulapsi on täysin riippuvainen siitä että hänestä huolehditaan.

Ei se ole luonnekysymys. Riippuu siitä missä asuu, onko ketään apuna ja millainen työnantaja on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ihmetyttää näissä äitien uupumisissa se että aina vaan juututaqn tuohon vauva-aikaan.

Minusta se oli helppoa aikaa. Pienten koululaisten iltapäivät ja lomat ja elämä teinien kanssa on ollut paljon uuvuttavampaa.

Kaikilla ei oo yhtä helppoja vauvoja kuin sulla. Koululaiset ei yleensä itke öitä. Niiden kanssa voi iltasin pelata kimbleä ja viedä jalkapalloharkkoihin.

Tämän on pakko olla luonnekysymys. Minustakin koululainen on tuhat kertaa helpompi kuin pikkulapsi. Lähinnä siksi että koululainen osaa ottaa vastuuta itsestään ja elämisestään kun taas pikkulapsi on täysin riippuvainen siitä että hänestä huolehditaan.

Onhan siinä monta muuttujaa. Meillä molemmat nuo menivät, mutta murrosiässä meinasi lähteä lopullisesti järki päästä niin lapselta kuin vanhemmiltakin. Varmasti tietää vasta jälkeenpäin.

neuvolassa pitäisi automaattisesti mitata synnyttäneeltä äidiltä rautavarasto eli ferritiiniarvo riippumatta siitä mitä hemoglobiiniarvo näyttää. ja toki neuvolassa pitäisi myös osata tulkita näitä arvoja.  eli raudanpuutos voi olla monen nuoren äidin, ja miksei vanhemmankin äidin uupumuksen taustalla..

Vierailija kirjoitti:

En yhtään ihmettele. Monet nuorena vanhemmiksi tulleet tekevät ne lapset loppujen lopuks eri motiiveilla kun vanhemmat vanhemmat. Se missä elämää on eletty näkyy kykynä sitoutua lapsiinsa, näkyy nuori ikä kuitenkin eräänlaisena vapaudenmenetyksenä.

Tuttavapiirissä monia näitä jotka nuorena lisääntyy kun kanit ja sitten ihmetellään miksei raha riitä kun sossu ei enään maksakkaan lumitaikaa ja jeccixan elämisestä koituvia kuluja.

T: nuori äiti itsekkin

Joo, tästä olen samaa mieltä. Itse sain ensimmäisen lapseni 26 vuotiaana ja toisen 29 v. Ja huomaan selvästi että ensimmäisen kohdalla vielä menojalkaa vipatti ja toisinaan viikonloppuisin haikeana mietti mitä ennen lasta teki.. toisen kanssa suunnitteli innoissaan perhejuttuja, saunaa rauhassa perheen kanssa ja pulkkamäkeä sunnuntaina :D ei tehnyt enää mieli edes lähteä viettämään iltaa ilman lapsia. Kai tämä lapsiinkin heijastuu!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorilta puuttuu sitkeys. Ei meillä keski-ikäisilläkään sitä ole niin kuin vanhemmillamme, mutta nuorilla vielä vähemmän.

Kyllä, sinnittele vain siellä. Toivottavasti saat edes hetkellisesti paremman olon kun pääset vähättelemään jotain kadehtimaasi ihmisryhmää kuten nuoria naisia, joilla on elämä edessä. Ketään nälvimisesi ei kyllä auta, mutta siihen sitä sitkeyttä tarvitaan, yksin pärjäämiseen, ihailtavaa.

En minä ketään nälvi. Puhun ihan faktasta, en tosin äitiyteen liittyvästä, vaan yleensä. Katson omia täysi-ikäisiä lapsiani tai opiskelijoita oppilaitoksessa, jossa olen opettajana. Ennen tehtiin asioita, koska ei nähty vaihtoehtoa. Käärittiin hihat ja tehtiin. Nykyään mietitään, ettei en minä tästä saa mitään, mitä välii. Olen ollut opettajana 20 v, ja kulttuuri muuttunut koko ajan. Kaikki huomaavat tämän.

Itse olen sitä kuuluisaa pullamössösukupolvea. Eikä minua voi verrata niihin työmyyriin, jotka ovat minua vanhempia.

Nykyään tosiaan on liikaakin vaihtoehtoja. Ennen monet asiat olivat pakollisia jos halusi päästä elämässä eteenpäin. Nykyään voi vain googlettaa "mitä vaihtoehtoja minulla on?" ja näin voi suunnitella elämästään mieluisaa. En kuitenkaan usko, että eri vaihtoehtojen harkitseminen tekee kenestäkään heti heikkoa tai sisutonta. Toki nuorisoa ei olla samallalailla yleisesti karaistu kuin vanhempia sukupolvia ja on tuossa varmaan perääkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykypäivän nuoret nyt tuntuu uupuvan ihan kaikesta. Itse olen nuori äiti (sain lapset 20 ja 21 vuotiaana) nyt lapset siis jo teini-ikäisiä ja kun tyttäreni kertoi haluavansa lapset nuorena kannustin häntä siihen.

Yksi parhaita päätöksiä elämässäni oli nimenomaan se, että hankin lapseni nuorena. Nyt kun ikää on liki 40v ajatuskin vauvasta ja pikkulapsiarjesta saa niskakarvat pystyyn, hyh!

Lähinnä odottelen tässä iässä lapsenlapsia, en todellakaan omia.

Miksi niskakarvat nousee vauvasta ja pikkulapsiarjesta pystyyn, jos olet nauttinut vauvoistasi ja elänyt onnellisen pikkulapsiajan?

Koska sitä ei haluaa enää tässä iässä ymmärrätkö?? Minäkin olen käynyt nuorena armeijan ja siellä oli ihan hauskaa ja mahtava kokemus, mutta en nyt 15 vuotta myöhemmin mistään hinnasta enää menisi takaisin!! Se oli silloin se.

Ne joilla oli valvottavat vauvat ja haastavat taaperot, pitävät kouluikäisiä erityisen helppoina. Vaikeudet kasvattaa. Sumpliminen on pienta monen vuoden valvomiseen verrattuna. Kaikki on järjesteltävissä, kunhan saa nukuttua. Been there done that

Vaikka tästä asiasta on käyty yhteiskunnallista keskustelua jo vuosia, edelleen mediassa nostetaan esille tosi paljon niitä vanhempia, jotka jonglööraavat pikkulapsiarjen, työn, treenaamisen, väitöskirjantekemisen ja ties minkä kanssa. En tiedä, millä tavalla eri mediat heihin asennoituvat, ajatellaanko, että kyseessä on joku friikkisirkus vai että tästätä esimerkkiä kaikille. Ei ehkä kumpaakaan, mutta kyllä näiden tarinoiden jatkuva nostaminen vaikuttaa siihen, miten vanhemmat näkevät itsensä. Nyt on kuitenkin vallalla niin vahva pärjäämisen eetos. Kaikkien pitäisi pysyä yhteiskunnan nopeissa muutoksissa mukana hyvässä hengessä.

Kun mä sain toisen lapseni, nostettiin koko ajan voimakkaasti esille raskauden aikana kovasti treenaavia ja raskaudesta erittäin nopeasti (ulkoisesti) palautuvia äitejä. Olin aloittanut ensimmäisen lapseni jälkeen kahvakuulaharrastuksen, ja ajattelin, että minäpä sitten voimailen läpi raskauden. No, ei se ihan niin mennyt. Ensinnäkin kahvakuulaopeni (koulutukseltaan PT) tuli sanomaan minulle erään tunnin jälkeen, että ei suosittele näitä, näitä ja näitä liikkeitä raskauden aikana (raskaus oli melko alussa, mutta hänen harjaantunut silmänsä tunnisti pömpön). Toiseksi hyvin pian tuon jälkeen havaitsin, että raskaus aiheuttaa virheasennon, joka saa lihakset kipeytymään etenkin niska- ja hartiaseudulla. Tämän jälkeen olinkin sitten koko raskauden ajan todella huonovointinen, eikä mistään kuntoilusta tullut mitään, hyvä että normaali elämä onnistui. Tämä oli aika tärkeä oppitunti.

Vierailija kirjoitti:

Ne joilla oli valvottavat vauvat ja haastavat taaperot, pitävät kouluikäisiä erityisen helppoina. Vaikeudet kasvattaa. Sumpliminen on pienta monen vuoden valvomiseen verrattuna. Kaikki on järjesteltävissä, kunhan saa nukuttua. Been there done that

Minulla toisella lapsella paha astma ja refluksi. En nukkunut kuuteen vuoteen ehjää yötä.

Silti ne koululaisten iltapäivät ja lomat oli työläämpiä jaksaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ihmetyttää näissä äitien uupumisissa se että aina vaan juututaqn tuohon vauva-aikaan.

Minusta se oli helppoa aikaa. Pienten koululaisten iltapäivät ja lomat ja elämä teinien kanssa on ollut paljon uuvuttavampaa.

Älä naurata! Kyllä koululaisten kanssa on helppoa. t. Neljän koululaisen työssä käyvä äiti

Niinpä, kyllä on heti helpompaa kun lapset voivat olla edes pieniä aikoja yksin kotona ilman jatkuvaa valvontaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En yhtään ihmettele. Monet nuorena vanhemmiksi tulleet tekevät ne lapset loppujen lopuks eri motiiveilla kun vanhemmat vanhemmat. Se missä elämää on eletty näkyy kykynä sitoutua lapsiinsa, näkyy nuori ikä kuitenkin eräänlaisena vapaudenmenetyksenä.

Tuttavapiirissä monia näitä jotka nuorena lisääntyy kun kanit ja sitten ihmetellään miksei raha riitä kun sossu ei enään maksakkaan lumitaikaa ja jeccixan elämisestä koituvia kuluja.

T: nuori äiti itsekkin

Joo, tästä olen samaa mieltä. Itse sain ensimmäisen lapseni 26 vuotiaana ja toisen 29 v. Ja huomaan selvästi että ensimmäisen kohdalla vielä menojalkaa vipatti ja toisinaan viikonloppuisin haikeana mietti mitä ennen lasta teki.. toisen kanssa suunnitteli innoissaan perhejuttuja, saunaa rauhassa perheen kanssa ja pulkkamäkeä sunnuntaina :D ei tehnyt enää mieli edes lähteä viettämään iltaa ilman lapsia. Kai tämä lapsiinkin heijastuu!

Tai sitten olit vaan tottunut siihen perhe-elämään, ja siksi nautit eri asioista. En näkisi, että iällä on tuossa kovin merkittävä vaikutus, kolme vuotta ei ole niin paljon tuossa iässä.

Yli 30 on jo enemmän itseluottamusta ja itsetuntoa, suhteellisuudentajua. Ei panikoi joka iltiksen uutisesta, antaa anopin juttujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. On ehkä jo huomannut ettei hyvä äitiys ole mahdollisimman kalliit vaunut, ja että lapsi ei kuole jos valvoo illan jouluna tai koira nuolee sen naaman.

Vierailija kirjoitti:

Ne joilla oli valvottavat vauvat ja haastavat taaperot, pitävät kouluikäisiä erityisen helppoina. Vaikeudet kasvattaa. Sumpliminen on pienta monen vuoden valvomiseen verrattuna. Kaikki on järjesteltävissä, kunhan saa nukuttua. Been there done that

Itselläni oli samaan aikaan valvottava vauva, vahvatahtoinen uhmaikäinen ja mielenterveysongelmainen lasten isä saman katon alla. Olin +30v.

Edelleen olen järjissäni ja lapset pian jo molemmat kouluikäisiä, hyvinvoivia, mies ex.

Nukkuminen on ihanaa, lasten kanssa keskusteleminen on ihanaa, koululainen pärjää jo yksinkin kotona hetken, ihanaa. Teini-iät toki vasta tulossa, mutta jos äidiltä perivät niin helpolla pääsen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne joilla oli valvottavat vauvat ja haastavat taaperot, pitävät kouluikäisiä erityisen helppoina. Vaikeudet kasvattaa. Sumpliminen on pienta monen vuoden valvomiseen verrattuna. Kaikki on järjesteltävissä, kunhan saa nukuttua. Been there done that

Minulla toisella lapsella paha astma ja refluksi. En nukkunut kuuteen vuoteen ehjää yötä.

Silti ne koululaisten iltapäivät ja lomat oli työläämpiä jaksaa.

Itse ideoin vaikka pää höyryten aktiviteetteja päiviin kuin enää koskaan valvon öitä/vuosia muutaman tunnin unilla. Isot lapset sentää hoitavat vessa- ja monet muut asiat ihan itsekseen.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka tästä asiasta on käyty yhteiskunnallista keskustelua jo vuosia, edelleen mediassa nostetaan esille tosi paljon niitä vanhempia, jotka jonglööraavat pikkulapsiarjen, työn, treenaamisen, väitöskirjantekemisen ja ties minkä kanssa. En tiedä, millä tavalla eri mediat heihin asennoituvat, ajatellaanko, että kyseessä on joku friikkisirkus vai että tästätä esimerkkiä kaikille. Ei ehkä kumpaakaan, mutta kyllä näiden tarinoiden jatkuva nostaminen vaikuttaa siihen, miten vanhemmat näkevät itsensä. Nyt on kuitenkin vallalla niin vahva pärjäämisen eetos. Kaikkien pitäisi pysyä yhteiskunnan nopeissa muutoksissa mukana hyvässä hengessä.

Kun mä sain toisen lapseni, nostettiin koko ajan voimakkaasti esille raskauden aikana kovasti treenaavia ja raskaudesta erittäin nopeasti (ulkoisesti) palautuvia äitejä. Olin aloittanut ensimmäisen lapseni jälkeen kahvakuulaharrastuksen, ja ajattelin, että minäpä sitten voimailen läpi raskauden. No, ei se ihan niin mennyt. Ensinnäkin kahvakuulaopeni (koulutukseltaan PT) tuli sanomaan minulle erään tunnin jälkeen, että ei suosittele näitä, näitä ja näitä liikkeitä raskauden aikana (raskaus oli melko alussa, mutta hänen harjaantunut silmänsä tunnisti pömpön). Toiseksi hyvin pian tuon jälkeen havaitsin, että raskaus aiheuttaa virheasennon, joka saa lihakset kipeytymään etenkin niska- ja hartiaseudulla. Tämän jälkeen olinkin sitten koko raskauden ajan todella huonovointinen, eikä mistään kuntoilusta tullut mitään, hyvä että normaali elämä onnistui. Tämä oli aika tärkeä oppitunti.

Tuli tuosta raskauden aikaisesta liikunnasta mieleen, että neuvoloissa voisi olla jonkinlainen linja siitä mikä on ok ja mitä ei suositella. Joka paikassa tietenkin suositellaan liikuntaa, mutta minkälaista, siihen ei ole suosituksia paitsi - käytä maalaisjärkeä. Pyöräily ja muut lajit, missä voi kaatua on tietenkin hyvä unohtaa raskausajaksi. Itse harrastin tanssia kunnes raskauden puolivälissä tuli iso hematooma/istukka repesi hieman reunasta. Lopulta parani, mutta vauva oli syntyessään vain 2,5-kiloinen. Vieläkin ajattelen, että se johtui varmaan liian rajuista liikkeistä ja siitä hematoomasta. Onneksi lapsi ok kuitenkin ihan terve ja kasvussa ja kehityksessä ei ole ongelmia. Seuraavissa raskauksissa harrastin joogaa ja uintia, muuta en uskaltanut ja lapset olivat yli 3-kiloisia.

-Nuori ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne joilla oli valvottavat vauvat ja haastavat taaperot, pitävät kouluikäisiä erityisen helppoina. Vaikeudet kasvattaa. Sumpliminen on pienta monen vuoden valvomiseen verrattuna. Kaikki on järjesteltävissä, kunhan saa nukuttua. Been there done that

Minulla toisella lapsella paha astma ja refluksi. En nukkunut kuuteen vuoteen ehjää yötä.

Silti ne koululaisten iltapäivät ja lomat oli työläämpiä jaksaa.

Näin sinulla. Luuletko, ettei tällä palstalla ole koululaisten vanhempia? Minulla suht helpot vauvat, mutta kyllähän noi koululaiset on jo helppoja. Ymmärrän toki heitä, jotka kokevat kaiken järjestelyn raskaana. Mutta kyllähän järjestely hyvin nukuttujen öiden jälkeen aikuiselta ihmiseltä onnisttuu. Oletko masentunut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne joilla oli valvottavat vauvat ja haastavat taaperot, pitävät kouluikäisiä erityisen helppoina. Vaikeudet kasvattaa. Sumpliminen on pienta monen vuoden valvomiseen verrattuna. Kaikki on järjesteltävissä, kunhan saa nukuttua. Been there done that

Minulla toisella lapsella paha astma ja refluksi. En nukkunut kuuteen vuoteen ehjää yötä.

Silti ne koululaisten iltapäivät ja lomat oli työläämpiä jaksaa.

Itse ideoin vaikka pää höyryten aktiviteetteja päiviin kuin enää koskaan valvon öitä/vuosia muutaman tunnin unilla. Isot lapset sentää hoitavat vessa- ja monet muut asiat ihan itsekseen.

Ihmiset on erilaisia.

Myös se on uuvuttavaa että äideille on tarjolla vain yksi ainoa ahdas sabluuna joks määrää jopa sen, mikä äidistä on raskasta ja mikä ei.

Viedään itsemääräämisoikeus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne joilla oli valvottavat vauvat ja haastavat taaperot, pitävät kouluikäisiä erityisen helppoina. Vaikeudet kasvattaa. Sumpliminen on pienta monen vuoden valvomiseen verrattuna. Kaikki on järjesteltävissä, kunhan saa nukuttua. Been there done that

Minulla toisella lapsella paha astma ja refluksi. En nukkunut kuuteen vuoteen ehjää yötä.

Silti ne koululaisten iltapäivät ja lomat oli työläämpiä jaksaa.

Näin sinulla. Luuletko, ettei tällä palstalla ole koululaisten vanhempia? Minulla suht helpot vauvat, mutta kyllähän noi koululaiset on jo helppoja. Ymmärrän toki heitä, jotka kokevat kaiken järjestelyn raskaana. Mutta kyllähän järjestely hyvin nukuttujen öiden jälkeen aikuiselta ihmiseltä onnisttuu. Oletko masentunut?

Juupajuu. Ystävällistä. Kiitos.

Kärsitkö sinä mielenterveysongelmista? Kun et kestä edes nimettömänä netissä jotakuta joka on eri mieltä kuin sinä.