Lue keskustelun säännöt.
Tutkimus: Nuori äiti uupuu herkimmin, vanhat jaksaa porskuttaa. Häh!?
09.10.2019 |
Nyt tutkimus kertoo, että varttuneet vanhemmat jaksaa paremmin. Mitä nuorempi äiti, sitä suurempi uupumisriski. Mitä tää on? Eikö lapset pidä tehdä nuorena ja energisenä?
Kommentit (172)
Vierailija kirjoitti:
No elä huoli. Nyt joku palstamamma tulee kertomaan, että ei hän yli 35-v jaksa yhtään mitään.
Terveys tekee paljon. Mä en nyt nelikymppisenä enää jaksaisi pienen lapsen kanssa, sen verran perussairaudet verottavat voimia. Huonoa tuuria - ja hyvää, koska se elämänvaihe on jo takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin, että nuoret saavat enemmän tukea isovanhemmilta, koska isovanhemmatkin ovat silloin nuorempia. Mielestäni on väärin jättää äidit niin yksin, jos voisi kuntonsa puolesta olla mukana lastenlasten elämässä. Isovanhemmuus kriisissä? Pienikin apu olisi aina tarpeen.
Itse sain lapset nuorena ja se ns isovanhempien tuki oli yhtä helvettiä.
Oli pakko muuttaa esikoisen jälkeen kauas anopista ja apesta, kun en mitään osannut heidän mielikseen tehdä.
Omat vanhemmat eivät puuttuneet mihinkään.
Olin hermoromahduksen partaallla esikoisen kanssa ja toisen lapsen syntyminen ja vauva-aika olivat helpompia, kun ei kukaan ollut pilaamassa elämäämme.
Lastenlasten vanhemmat olleet heidän syntyessään lähellä 40 ja eivät kyllä olleet mitenkään erityisen stressaantuneita.
Olen auttanut heitä paljon, mutta vain pyydettäessä.
Mulla oli ihan sama.
Se ns läheisverkosto rasitti kaikkein eniten.
Mä sain lapsen 26-vuotiaana eli en mielestäni edes erityisen nuorena, mutta voi jestas sitä ikäni päivittelyä. Ihan pari vuotta vanhempi mamma kertoi vauvakerhossa, että ei ole missään nimessä hyvä saada lasta niin nuorena kuin minä. Koin, että en saa pyytää apua ja kuormittaa toisia, koska on ollut tietoinen päätös saada lapsi niin "nuorena". Tuntui, että vanhemmat äidit osasivat paremmin hyödyntää apua.
Nuoret vanhemmat tekevät todennäköisemmin 2 lasta pienellä ikäerolla putkeen. Se jos mikä uuvuttaa. Ei osata laskea omia voimavaroja oikein ja luullaan että "niin kuuluu tehdä" ja koska "kaikki muutkin". Vanhemmilla äideillä on useammin vain se yksi pieni (kerrallaan) ja niin jaksaa paremmin.
Pieni ikäero ei oikeasti sovi kuin äärimmäisen tasapainoisesti eläville pariskunnille, joilla on kattava tukiverkko kunnossa. Muuten ei voi suositella kenellekään. Mutta tätähän ei kukaan usko ennen kuin osuu omalle kohdalle ja silloin on jo liian myöhäistä tehdä asialle mitään.
Vierailija kirjoitti:
Luulin, että nuoret saavat enemmän tukea isovanhemmilta, koska isovanhemmatkin ovat silloin nuorempia. Mielestäni on väärin jättää äidit niin yksin, jos voisi kuntonsa puolesta olla mukana lastenlasten elämässä. Isovanhemmuus kriisissä? Pienikin apu olisi aina tarpeen.
Nuorten vanhempien omat vanhemmat ovat yleensä vielä työelämässä. Eniten apua saa hiljattain eläköityneiltä isovanhemmilta jotka mielellään täyttävät työn jättämän tyhjiön lastenlasten hoitamisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuoret vanhemmat tekevät todennäköisemmin 2 lasta pienellä ikäerolla putkeen. Se jos mikä uuvuttaa. Ei osata laskea omia voimavaroja oikein ja luullaan että "niin kuuluu tehdä" ja koska "kaikki muutkin". Vanhemmilla äideillä on useammin vain se yksi pieni (kerrallaan) ja niin jaksaa paremmin.
Pieni ikäero ei oikeasti sovi kuin äärimmäisen tasapainoisesti eläville pariskunnille, joilla on kattava tukiverkko kunnossa. Muuten ei voi suositella kenellekään. Mutta tätähän ei kukaan usko ennen kuin osuu omalle kohdalle ja silloin on jo liian myöhäistä tehdä asialle mitään.
Hmm, niinkö? Minusta taas vanhemmat usein tekevät lapsia putkeen, koska ikä ei enää anna samanlaista pelivaraa.
Olen tullut äidiksi 40-v ja kokenut pikkulapsiarjen ihanan voimaannuttava aikana. Vaikka vauva oli tosi valvottava, isovanhemmat kaukana ja mies paljon työmatkoilla. Kaikki on ollut ihanaa ja olen nauttinut lapsesta valtavasti. Nuorempana olisin varmasti uupunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuoret vanhemmat tekevät todennäköisemmin 2 lasta pienellä ikäerolla putkeen. Se jos mikä uuvuttaa. Ei osata laskea omia voimavaroja oikein ja luullaan että "niin kuuluu tehdä" ja koska "kaikki muutkin". Vanhemmilla äideillä on useammin vain se yksi pieni (kerrallaan) ja niin jaksaa paremmin.
Pieni ikäero ei oikeasti sovi kuin äärimmäisen tasapainoisesti eläville pariskunnille, joilla on kattava tukiverkko kunnossa. Muuten ei voi suositella kenellekään. Mutta tätähän ei kukaan usko ennen kuin osuu omalle kohdalle ja silloin on jo liian myöhäistä tehdä asialle mitään.
Tästä olen kyllä eri mieltä. Jos aloittaa lasten saannin 35-vuotiaana ja tavoitteena on pari-kolme lasta, ei isoihin ikäeroihin ole varaa. Nimim. ”Kokemusta on.”
Itselläni on kolme ”vanhana” saatua lasta pienillä ikäeroilla eikä turvaverkkoa paitsi osallistuva kumppani. Ei tämä nyt niin kamalaa ole.
Vierailija kirjoitti:
Olen tullut äidiksi 40-v ja kokenut pikkulapsiarjen ihanan voimaannuttava aikana. Vaikka vauva oli tosi valvottava, isovanhemmat kaukana ja mies paljon työmatkoilla. Kaikki on ollut ihanaa ja olen nauttinut lapsesta valtavasti. Nuorempana olisin varmasti uupunut.
Sulla on myös ilmeisesti vain yksi lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tullut äidiksi 40-v ja kokenut pikkulapsiarjen ihanan voimaannuttava aikana. Vaikka vauva oli tosi valvottava, isovanhemmat kaukana ja mies paljon työmatkoilla. Kaikki on ollut ihanaa ja olen nauttinut lapsesta valtavasti. Nuorempana olisin varmasti uupunut.
Sulla on myös ilmeisesti vain yksi lapsi.
Ohis. Jos lasketaan pois ne, joille tulee kaksoset tai kolmoset, jokainen saa aluksi vain yhden lapsen ja voi itse punnita, jaksaako enempää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tullut äidiksi 40-v ja kokenut pikkulapsiarjen ihanan voimaannuttava aikana. Vaikka vauva oli tosi valvottava, isovanhemmat kaukana ja mies paljon työmatkoilla. Kaikki on ollut ihanaa ja olen nauttinut lapsesta valtavasti. Nuorempana olisin varmasti uupunut.
Sulla on myös ilmeisesti vain yksi lapsi.
Ohis. Jos lasketaan pois ne, joille tulee kaksoset tai kolmoset, jokainen saa aluksi vain yhden lapsen ja voi itse punnita, jaksaako enempää.
Mutta yhteen lapseen jättänyt pääsee silti helpolla. Sehän on semmosta kotileikkiä sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tullut äidiksi 40-v ja kokenut pikkulapsiarjen ihanan voimaannuttava aikana. Vaikka vauva oli tosi valvottava, isovanhemmat kaukana ja mies paljon työmatkoilla. Kaikki on ollut ihanaa ja olen nauttinut lapsesta valtavasti. Nuorempana olisin varmasti uupunut.
Sulla on myös ilmeisesti vain yksi lapsi.
Ohis. Jos lasketaan pois ne, joille tulee kaksoset tai kolmoset, jokainen saa aluksi vain yhden lapsen ja voi itse punnita, jaksaako enempää.
Mutta yhteen lapseen jättänyt pääsee silti helpolla. Sehän on semmosta kotileikkiä sitten.
Kaikki on kotileikkiä jos lapsia on alle 12 ja kotona sähköt ja juokseva vesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tullut äidiksi 40-v ja kokenut pikkulapsiarjen ihanan voimaannuttava aikana. Vaikka vauva oli tosi valvottava, isovanhemmat kaukana ja mies paljon työmatkoilla. Kaikki on ollut ihanaa ja olen nauttinut lapsesta valtavasti. Nuorempana olisin varmasti uupunut.
Sulla on myös ilmeisesti vain yksi lapsi.
Ohis. Jos lasketaan pois ne, joille tulee kaksoset tai kolmoset, jokainen saa aluksi vain yhden lapsen ja voi itse punnita, jaksaako enempää.
Mutta yhteen lapseen jättänyt pääsee silti helpolla. Sehän on semmosta kotileikkiä sitten.
Ja kaikki tästä kärsii??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse saanut lapseni 40v täytettyäni. Minulla on jo takana vuosikausia omaa aikaa, jolloin olen voinut harrastaa, matkustaa, tehdä mitä vaan. Taloudelliset asiat kunnissa, ei enää asuntolainaa.
Parikymppisillä on enemmän paineita. Pitäisi vielä päästä bilettämään, omat harrastukset tärkeimpiä kuin lapsen, pitäisi saada isompi asunto jne. Ihan ymmärrettävää, kiire kokea asioita, koska ei ole vielä ehtinyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tullut äidiksi 40-v ja kokenut pikkulapsiarjen ihanan voimaannuttava aikana. Vaikka vauva oli tosi valvottava, isovanhemmat kaukana ja mies paljon työmatkoilla. Kaikki on ollut ihanaa ja olen nauttinut lapsesta valtavasti. Nuorempana olisin varmasti uupunut.
Sulla on myös ilmeisesti vain yksi lapsi.
Ohis. Jos lasketaan pois ne, joille tulee kaksoset tai kolmoset, jokainen saa aluksi vain yhden lapsen ja voi itse punnita, jaksaako enempää.
Mutta yhteen lapseen jättänyt pääsee silti helpolla. Sehän on semmosta kotileikkiä sitten.
Olen eri, mutta lapset tehty 39 ja 41 vuotiaana. Ja todella kotileikiltä tuntuu. Tää on ihanaa aikaa. Nuorempi nyt 2-v ja kotona olen kolmeen vuoteen asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tullut äidiksi 40-v ja kokenut pikkulapsiarjen ihanan voimaannuttava aikana. Vaikka vauva oli tosi valvottava, isovanhemmat kaukana ja mies paljon työmatkoilla. Kaikki on ollut ihanaa ja olen nauttinut lapsesta valtavasti. Nuorempana olisin varmasti uupunut.
Sulla on myös ilmeisesti vain yksi lapsi.
Ohis. Jos lasketaan pois ne, joille tulee kaksoset tai kolmoset, jokainen saa aluksi vain yhden lapsen ja voi itse punnita, jaksaako enempää.
Mutta yhteen lapseen jättänyt pääsee silti helpolla. Sehän on semmosta kotileikkiä sitten.
Ja kaikki tästä kärsii??
Mistä? Ketkä?
Omassa pihapiirissä vertailukohtana 3 yh-äitiä, kahden nuoremman lapset pihaa ja ihmisiä terrorisoivia vintiöitä, äidit vaikuttavat olevan joko uupuneita tai sitten viihteellä. Kolmas on saanut lapset vähän kolmenkympin molemminpuolin, jaksaa ulkoilla ja valvoa lapsia ja lasten käytöskin on huomattavasti järkevämpää. Isät ovat kai kaikilla jollaintapaa tekemisissä lasten kanssa, mutta selkeästi eniten lapset ovat äitien vastuulla.
Tässä ainakin tuntuu pätevän tuo että vanhempana äitinä pärjää paremmin. Voi toki olla ihan äitien luonne- tai perhetaustakysymyskin.
Nykypäivän nuoret nyt tuntuu uupuvan ihan kaikesta. Itse olen nuori äiti (sain lapset 20 ja 21 vuotiaana) nyt lapset siis jo teini-ikäisiä ja kun tyttäreni kertoi haluavansa lapset nuorena kannustin häntä siihen.
Yksi parhaita päätöksiä elämässäni oli nimenomaan se, että hankin lapseni nuorena. Nyt kun ikää on liki 40v ajatuskin vauvasta ja pikkulapsiarjesta saa niskakarvat pystyyn, hyh!
Lähinnä odottelen tässä iässä lapsenlapsia, en todellakaan omia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tullut äidiksi 40-v ja kokenut pikkulapsiarjen ihanan voimaannuttava aikana. Vaikka vauva oli tosi valvottava, isovanhemmat kaukana ja mies paljon työmatkoilla. Kaikki on ollut ihanaa ja olen nauttinut lapsesta valtavasti. Nuorempana olisin varmasti uupunut.
Sulla on myös ilmeisesti vain yksi lapsi.
Ohis. Jos lasketaan pois ne, joille tulee kaksoset tai kolmoset, jokainen saa aluksi vain yhden lapsen ja voi itse punnita, jaksaako enempää.
Mutta yhteen lapseen jättänyt pääsee silti helpolla. Sehän on semmosta kotileikkiä sitten.
Ja kaikki tästä kärsii??
Mistä? Ketkä?
Ne, joiden mielestä lapsiarki ei saisi olla helppoa.
Nuorilla vanhemmilla ne isovanhemmatkin ovat tosiaan nuorempia - ja sen seurauksena itsekin vielä työelämässä. Se on aika paha jaksaa esim. vähän päälle viisikymppisenä enää ihan hirveän paljon lastenhoitorumbaa joka viikonloppu, kun on painanut täyden työviikon mahdollisesti vaativassakin työssä. Viisikymppisellä kun se jaksaminen työelämässäkin alkaa pikku hiljaa olla haastavampaa kuin nuoremmalla. Vahempana kun saat lapsen, ovat isovanhemmatkin ehtineet ehkä olla jo pari vuotta eläkkeellä ja oikeasti kaipaavat lisäsisältöä ja tekemistä elämäänsä. Aikaa ainakin varmasti löytyy enemmän. Toisen pään ongelma tulee vastaan vasta siinä vaiheessa, kun isovanhemmat alakvat olla oikeasti vanhoja ja heillä itsellään kremppaa ja sairautta. Ei se mummu välttämättä silloin pysty hirveästi lapsia vahtimaan, jos pitää jo vahtia dementoitunutta ja huonokuntoista pappaa päivät pitkät.