Lue keskustelun säännöt.
Tutkimus: Nuori äiti uupuu herkimmin, vanhat jaksaa porskuttaa. Häh!?
09.10.2019 |
Nyt tutkimus kertoo, että varttuneet vanhemmat jaksaa paremmin. Mitä nuorempi äiti, sitä suurempi uupumisriski. Mitä tää on? Eikö lapset pidä tehdä nuorena ja energisenä?
Kommentit (172)
Nuoret saa uupua, mutta isovanhemmat ei
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykypäivän nuoret nyt tuntuu uupuvan ihan kaikesta. Itse olen nuori äiti (sain lapset 20 ja 21 vuotiaana) nyt lapset siis jo teini-ikäisiä ja kun tyttäreni kertoi haluavansa lapset nuorena kannustin häntä siihen.
Yksi parhaita päätöksiä elämässäni oli nimenomaan se, että hankin lapseni nuorena. Nyt kun ikää on liki 40v ajatuskin vauvasta ja pikkulapsiarjesta saa niskakarvat pystyyn, hyh!
Lähinnä odottelen tässä iässä lapsenlapsia, en todellakaan omia.
Miksi niskakarvat nousee vauvasta ja pikkulapsiarjesta pystyyn, jos olet nauttinut vauvoistasi ja elänyt onnellisen pikkulapsiajan?
Vierailija kirjoitti:
Nuorena elämä on raskaampaa.
Elämässä on enemmän epävarmuustekijöitä esim. Taloudellisia ja välttämättä ei tunne itseään kypsäksi vanhemmaksi. Itse sain esikoisen 27 v ja stressasin kaikesta, koska pelkäsin että en osaa hoitaa lastani oikein ja lapsi joutuu siitä kärsimään. Seuraavat meni helpommin kun oli kokemusta ja itse oli varmempi.
Vierailija kirjoitti:
Nykypäivän nuoret nyt tuntuu uupuvan ihan kaikesta. Itse olen nuori äiti (sain lapset 20 ja 21 vuotiaana) nyt lapset siis jo teini-ikäisiä ja kun tyttäreni kertoi haluavansa lapset nuorena kannustin häntä siihen.
Yksi parhaita päätöksiä elämässäni oli nimenomaan se, että hankin lapseni nuorena. Nyt kun ikää on liki 40v ajatuskin vauvasta ja pikkulapsiarjesta saa niskakarvat pystyyn, hyh!
Lähinnä odottelen tässä iässä lapsenlapsia, en todellakaan omia.
Et siis halua osallistua tyttäresi vauva ja pikkulapsiarkeen, koska nousee niskakarvat pstyyn!?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tullut äidiksi 40-v ja kokenut pikkulapsiarjen ihanan voimaannuttava aikana. Vaikka vauva oli tosi valvottava, isovanhemmat kaukana ja mies paljon työmatkoilla. Kaikki on ollut ihanaa ja olen nauttinut lapsesta valtavasti. Nuorempana olisin varmasti uupunut.
Sulla on myös ilmeisesti vain yksi lapsi.
Ohis. Jos lasketaan pois ne, joille tulee kaksoset tai kolmoset, jokainen saa aluksi vain yhden lapsen ja voi itse punnita, jaksaako enempää.
Mutta yhteen lapseen jättänyt pääsee silti helpolla. Sehän on semmosta kotileikkiä sitten.
Ja kaikki tästä kärsii??
Mistä? Ketkä?
Ne, joiden mielestä lapsiarki ei saisi olla helppoa.
Mistä ihmeestä sinä horiset???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ihmetyttää näissä äitien uupumisissa se että aina vaan juututaqn tuohon vauva-aikaan.
Minusta se oli helppoa aikaa. Pienten koululaisten iltapäivät ja lomat ja elämä teinien kanssa on ollut paljon uuvuttavampaa.
Nuorilta puuttuu sitkeys. Ei meillä keski-ikäisilläkään sitä ole niin kuin vanhemmillamme, mutta nuorilla vielä vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse sain lapset nuorena ja kyllä se pikkulapsiaika meni sumussa. Talous heikko, nuori aviomies ei jaksanut arkea, töihin oli pakko mennä heti äitiyslomalta, oli pakko jättää itkevä vauva hoitoon. Isovanhemmat oli työelämässä.
Työkaveri 40+ tuntuu nauttivan pikkulapsiajastaan ihan täysillä. Oikein hehkuu. Tosin piti pitkät hoitovapaat ja tekee nyt 1/2 työaikaa. Talous tietty kunnossa.
Nuorille vanhemmille tulisi tarjota enemmän tukea, koska elämä on kesken ja parisuhdekin kovilla ilman omaa aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Nuorilta puuttuu sitkeys. Ei meillä keski-ikäisilläkään sitä ole niin kuin vanhemmillamme, mutta nuorilla vielä vähemmän.
Kyllä, sinnittele vain siellä. Toivottavasti saat edes hetkellisesti paremman olon kun pääset vähättelemään jotain kadehtimaasi ihmisryhmää kuten nuoria naisia, joilla on elämä edessä. Ketään nälvimisesi ei kyllä auta, mutta siihen sitä sitkeyttä tarvitaan, yksin pärjäämiseen, ihailtavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteiskunta on muuttunut sellaiseksi, että nuorena pitäisi tehdä KAIKKI kerralla. 30+vuotiaat ovat yleensä tehnyt nämä asiat. Mä taas teen nuorena äitinä toisinpäin, ymmärrän ettei elämä lopu lapsen saantiin ja mun lisääntynyt aika tulee sitten edessäpäin, jolloin voin tehdä enemmän, mitä haluan. Nykymaailmassa koetaan, että elämä loppuu, kun täyttää 30, ainakin nuorempien silmissä. Tosin en tavoittele muutenkaan täydellisen äidin titteliä ja toimin niinkuin itse koen parhaaksi, kun ei tarvitse heijastaa itseään muihin, niin ei tule mitään paineita.
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää näissä äitien uupumisissa se että aina vaan juututaqn tuohon vauva-aikaan.
Minusta se oli helppoa aikaa. Pienten koululaisten iltapäivät ja lomat ja elämä teinien kanssa on ollut paljon uuvuttavampaa.
Älä naurata! Kyllä koululaisten kanssa on helppoa. t. Neljän koululaisen työssä käyvä äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa kyllä löytyy määrättömästi rahaa kaikenmaailman typeriin tutkimuksiin. Kai sen nyt jokainen tajuaa ilman tutkimustakin, että nuorena ihminen keskimäärin ei osaa laittaa asioita tärkeysjärjestykseen yhtä hyvin kuin vanhempana. Ja turha kenenkään nuoren äidin tästä on vetää hernettä nenään. Vaikka he olisivat nyt omasta mielestään täydellisen järkeviä ja stressittömiä, 10 vuoden päästä ovat varmasti vieläkin järkevämpiä.
Mistä nämä rahat tällaisiin 'tutkimuksiin' löytyy?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää näissä äitien uupumisissa se että aina vaan juututaqn tuohon vauva-aikaan.
Minusta se oli helppoa aikaa. Pienten koululaisten iltapäivät ja lomat ja elämä teinien kanssa on ollut paljon uuvuttavampaa.
Älä naurata! Kyllä koululaisten kanssa on helppoa. t. Neljän koululaisen työssä käyvä äiti
Minusta niiden pitkien iltapäivien ja lomien sumplaaminen oli todella stressaavaa.
Sen sijaan pikkulapsiaika ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää näissä äitien uupumisissa se että aina vaan juututaqn tuohon vauva-aikaan.
Minusta se oli helppoa aikaa. Pienten koululaisten iltapäivät ja lomat ja elämä teinien kanssa on ollut paljon uuvuttavampaa.
Kaikilla ei oo yhtä helppoja vauvoja kuin sulla. Koululaiset ei yleensä itke öitä. Niiden kanssa voi iltasin pelata kimbleä ja viedä jalkapalloharkkoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää näissä äitien uupumisissa se että aina vaan juututaqn tuohon vauva-aikaan.
Minusta se oli helppoa aikaa. Pienten koululaisten iltapäivät ja lomat ja elämä teinien kanssa on ollut paljon uuvuttavampaa.
Kaikilla ei oo yhtä helppoja vauvoja kuin sulla. Koululaiset ei yleensä itke öitä. Niiden kanssa voi iltasin pelata kimbleä ja viedä jalkapalloharkkoihin.
Et sitten osaa lukea.
Tuossa lukee että pienten koululaisten pitkien iltapäivien ja lomien järjestäminen oli raskasta.
Samaten esim sairastelut. Mulla toisella paha migreeni yläkoululaisena. Ei voi jättää yksin, ei voi olla töistä pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää näissä äitien uupumisissa se että aina vaan juututaqn tuohon vauva-aikaan.
Minusta se oli helppoa aikaa. Pienten koululaisten iltapäivät ja lomat ja elämä teinien kanssa on ollut paljon uuvuttavampaa.
Älä naurata! Kyllä koululaisten kanssa on helppoa. t. Neljän koululaisen työssä käyvä äiti
Minusta niiden pitkien iltapäivien ja lomien sumplaaminen oli todella stressaavaa.
Sen sijaan pikkulapsiaika ei.
Et sitten tykkää olla lastesi kanssa iltaisin? Mikä niissä kerhoissa on vaikeaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorilta puuttuu sitkeys. Ei meillä keski-ikäisilläkään sitä ole niin kuin vanhemmillamme, mutta nuorilla vielä vähemmän.
Kyllä, sinnittele vain siellä. Toivottavasti saat edes hetkellisesti paremman olon kun pääset vähättelemään jotain kadehtimaasi ihmisryhmää kuten nuoria naisia, joilla on elämä edessä. Ketään nälvimisesi ei kyllä auta, mutta siihen sitä sitkeyttä tarvitaan, yksin pärjäämiseen, ihailtavaa.
En minä ketään nälvi. Puhun ihan faktasta, en tosin äitiyteen liittyvästä, vaan yleensä. Katson omia täysi-ikäisiä lapsiani tai opiskelijoita oppilaitoksessa, jossa olen opettajana. Ennen tehtiin asioita, koska ei nähty vaihtoehtoa. Käärittiin hihat ja tehtiin. Nykyään mietitään, ettei en minä tästä saa mitään, mitä välii. Olen ollut opettajana 20 v, ja kulttuuri muuttunut koko ajan. Kaikki huomaavat tämän.
Itse olen sitä kuuluisaa pullamössösukupolvea. Eikä minua voi verrata niihin työmyyriin, jotka ovat minua vanhempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää näissä äitien uupumisissa se että aina vaan juututaqn tuohon vauva-aikaan.
Minusta se oli helppoa aikaa. Pienten koululaisten iltapäivät ja lomat ja elämä teinien kanssa on ollut paljon uuvuttavampaa.
Älä naurata! Kyllä koululaisten kanssa on helppoa. t. Neljän koululaisen työssä käyvä äiti
Minusta niiden pitkien iltapäivien ja lomien sumplaaminen oli todella stressaavaa.
Sen sijaan pikkulapsiaika ei.
Et sitten tykkää olla lastesi kanssa iltaisin? Mikä niissä kerhoissa on vaikeaa?
Missä olen puhunut illoista yhtikäs mitään?
Ja iltiksiin oääsee eka- ja tokaluokkalaiset. Silti kolmosellakin koulu voi loppua jo kello 11.45.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää näissä äitien uupumisissa se että aina vaan juututaqn tuohon vauva-aikaan.
Minusta se oli helppoa aikaa. Pienten koululaisten iltapäivät ja lomat ja elämä teinien kanssa on ollut paljon uuvuttavampaa.
Kaikilla ei oo yhtä helppoja vauvoja kuin sulla. Koululaiset ei yleensä itke öitä. Niiden kanssa voi iltasin pelata kimbleä ja viedä jalkapalloharkkoihin.
Et sitten osaa lukea.
Tuossa lukee että pienten koululaisten pitkien iltapäivien ja lomien järjestäminen oli raskasta.
Samaten esim sairastelut. Mulla toisella paha migreeni yläkoululaisena. Ei voi jättää yksin, ei voi olla töistä pois.
Olisit kertonut, että sulla on vaikea erityislapsi. Silloin on aina rankkaa. Jaksuhali.
Omalla kohdallani rankkaa vanhemmuudessa (nuorena äitinä) on nimenomaan kommenttisi kaltaiset asenteet ja yksinäisyys/ulkopuolisuus. Sitä en tosiaan tiennytkään kuinka paljon vihaa nuorena äitinä tulisin kohtaamaan. Rakastan lapsiamme ja olen ihan vastuullinen ja tasapainoinen luonne, en olisi muuten äidiksi alkanutkaan, en ole tyhmä. Äiti-mammajumpissa ja muskareissa monen reilu 30-vuotiaan ennakkoluulo minusta on kuitenkin, että mummo hoitaa lapsemme, elämme tukien varassa ja elintavat ovat jotain ihan hirveää. Onneksi olen saanut viimein kaksi äitikaveriakin, molemmat töissä käyviä maahanmuuttajanaisia. Mainittakoon vielä, että nuorten naisten uupuminen ei johdu vain omasta huonosta paineensietokyvystä. Kyllä se syrjiminen ja ulkopuolelle jättäminen on ihan todellista perhekahviloissa ym. Toiset kestää yksinäisyyttä paremmin kuin toiset. Eikä ole yhtä ja ainoaa oikeaa ikää tulla äidiksi.