”Haluaisin edes kerran kuussa kahvilaan...” Miten köyhyys määritellään?

No minä voin nauttia kummastakin, metsästä toki enemmän, meitä on moneksi.

Älä lisäänny jollet kykene tarjoamaan lapselle haluamasi tasoista elämää. Ei tarvitse sitten anella muilta ja uhriutua. Tai pilata lapsen elämää kun ei saa notkua donitsilla ja kahvilla. Simppeliä. Mekään emme siitä syystä hanki toista lasta. Ainakaan tällä hetkellä se ei ole järkevää.

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä on ymmärtämätöntä porukkaa. Jos kavereilla on mahdollista istua silloin tällöin kahvilassa ja yhdellä ei ole, se syrjäyttää. Jotkut ovat oikeasti niin köyhiä, ettei ole sitä rahaa kahvikuppiin kahvilassa. Miten tämä on niin vaikeaa ymmärtää?

No, mitä ne sellaiset kaverit ovat jotka eivät näe toisen hätää eivätkä jeesaa piudaamalla kaffea ja pullaa, häh?

Vierailija kirjoitti:

Samaa ihmettelin ja en jaksanut lukea sen enempää, koska tuo kertoi jo olennaisen "köyhyydestä". Mielenköyhyyttä tuollainen köyhyys vain on, ei muuta.

Itse tulkitsen kirjoituksen niin, että henkilö haluaisi edes sen mahdollisuuden käydä kahviloissa niin kuin työssäkäyvien lapsetkin. Mä en käy kuin kolme kertaa vuodessa kahvilla ulkona mutta mahdollisuus olisi mennä milloin haluan.

Pitää muistaa, että kirjoittajat ovat 13-18 vuotiaita ja sen tosiasian edessä sinä tunnut kovin mielen köyhältä. Lapset ja teinit usein haluavat niitä asioita joita muillakin on ja jos muut käyvät päivittäin kahvilla, niin kyllä se ottaa päästä jos ei voi koskaan ottaa kahvia kahvilassa.

Oikeasti, joskus tuntuu ettei tällä palstalla kukaan ole ollut lapsi tai nuori koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole ikinä varaa syödä ulkona, käydä kahvilla, elokuvissa, kuntosalilla tai ylinpäätään ihmisten ilmoilla niin onko se enää ihmisarvoista elämää?

T: eräs työtön jolla ei ole varaa kuin istua yksin kotona ja kävellä lähikauppaan punalappujen perässä. Eutanasiaa pyytäisin jos se olisi mahdollista.

Mä olen ihan työssäkäyvä ihminen ja hyvin harvoin syön ulkona, kahvilla vielä harvemmin, elokuvat hankin kotiin ja liikkua voi ihan oman kehon painollakin. Mikään noista ei ole sellaista tekemistä, mitä sosiaalituella elävän pitäisi saada, mutta johon kyllä varmasti on Suomen sosiaaliturvalla varaa, jos ei päivittäin niin silloin tällöin varmasti.

Esim. täällä kunnan kuntosali maksaa 10€/kk, johon varmasti työttömälläkin on varaa. Tietenkään kunnan kuntosali ei oo yhtä hip ja pop, kun joku trendisali, mutta miksi veronmaksajien pitäisi kustantaa muiden salikäynnit?

Työttömältä puuttuu juuri se sosiaalinen yhteisö mikä tulee työssäkäyvälle luontaisetuna.

Vierailija kirjoitti:

Köyhyydessä on pahinta se, että se sulkee niin monia ovia.

Ne, joilla olisi varaa, mutta eivät käy kahviloissa, konserteissa, kampaamoissa, mitä tahansa heillä kuitenkin ovi avoinna mennä niihin.

Enkä lainkaan usko, että on olemassa ihmisiä, joilla ei ole MITÄÄN tarvetta mihinkään muuhun kuin työssäkäymiseen, riittävään ruokaan ja uneen. Eikä se ole edes tarkoituskaan.

Jos se ei ole kahvila se on ehkä urheilu, metsästys, keräilyharrastus tms. johon menee rahaa.

Ajatellaan vankilaa. Siellähän ihminen saa kaiken tarvitsemansa, ei hänellä siellä ole mitään hätää. Jopa ei tarvitse huolehtia laskuista eikä ruuanlaitosta, kaikki tulee valmiina.

Ainut on se, että ovesta ulos ei pääse vapaasti kulkemaan ja siellä on vartijat valvomassa mitä teet.

Kuka sanoo, että ei ymmärrä miksi se vankila nyt on niin kurja paikka, eihän ihminen tarvitse kuin perusasiat, en minäkään kaipaa mitään vapautta mennä vapaasti ulos ja sisään. Voisin ihan hyvin vankilassa.

Niin, ihminen voi vapaaehtoisesti olla kotonaan vaikka viikon menemättä ulos eikä se tressaa.

Mutta kun se kotiovi on lukittuna ja vartioituna ettei voi ja ihminen sen tietää ettei pääsekään, niin varmaan alkaa ahdistaa ja kaivata juuri sitä asiaa mitä ei voi tehdä.

Se on juuri se, ettei voi itse valita, ei voi hallita omaa elämäänsä vaan sitä hallinnoi joku muu.

Köyhyys on juuri se "vanginvartija" ja lukittu ovi joka hallinnoi ihmisen elämää.

Ajatelkaa itse, jos teillä omassa elämässänne suurin osa normaaliasioista olisivatkin niiden lukittujen ovien takana.

Turha tätä on selittää, ne jotka tajuavat niin tajuavat ja ne jotka ei tajua tai ei halua tajuta eivät tajua.

Kunhan kirjoitin.

Olen 8v. taistellut jo yksin tässä vankilassa. Mun voimat on loppu eikä ulospääsyä ole. Juuri se musertaa, kun tietää ettei ulospääsyä ole. Se on se mikä hiljalleen tap paa. Olen käynyt hirveitä asioita elämässäni läpi. Luulen, että jos joku niin minä pystyn elämään siten, että ajattelen tilan olosuhteena. Se onnistuu jopa aika kauan. Kuitenkin jossain vaiheessa totuus lävähtää silmille, etkä voi enää paeta. Jossain kohtaa ihminen romahtaa ja mukaan saattaa tulla esim. päihteet. Kun et kestä sitä elämääsi. Masennut ja sairastut ehkä fyysisesti. Onneksi itse en ole päihteisiin ollut koskaan taipuvainen, mutta syön suruun, suklaata, karkkia, vähän niin kuin Linda Lampenius joka omien sanojensa mukaan alkoi ahmia kun kontrolli katosi elämästä . En ole lihava köyhä. Olen hyvännäköinen köyhä nainen. Kukaan ei uskoisi mua ulospäin köyhäksi.

Elämä on täysin pysähtynyt, kaikki valuu ohi. Ei voi suunnitella, tai voi, mutta putoat joka kerta. Siinä joku kahvila ei paina siis yhtään mitään, voin mennä kahvilaan kyllä jos haluan, en ymmärrä tämäntyyppistä pintavalitusta, siinä ikäänkuin häpäistään köyhän todelliset ongelmat ja niiden syvyys ja laajuus. Mua ei omasta puolesta enää edes haittaa, että elämäni on ohi, mutta tyttäreni lapsuuden monet menetykset on musertanut pikkuhiljaa.

On mulla silti myös vähän sukanvarressa mikä tuo edes vähän turvallisuuden tunnetta, (sitä en kerro miten onnistuin siinä). En kestäisi enää, että ei ole edes ruokarahaa, vuosia elettiin täysin kädestä suuhun.

Köyhyyden määrittelee aina ympäristö.

Köyhyys Helsingissä on erilaista kuin köyhyys Rautavaaralla.

Jollekulle se, että ei voi käydä päivittäin tai lähes päivittäin kahvilassa, voi olla tuskastuttava ja ahdistava kysymys, riippuen siitä, millaisessa ympäristössä hän elää. Jos hän elää vähintään kohtuullisesti toimeentulevan ystävä- ja tuttavapiirin sekä sukulaisten ympäröimänä, voi olla aivan hyvin näinkin.

Eri asia on sitten olla köyhä jollakin pienellä maalaispaikkakunnalla, jolla ei edes ole kahvilaa. Rivitaloyksiössä noin tuhannen asukkaan taajamassa asuva eläkeläinen Eila, 79 v, tai pitkäaikaistyötön Arska, 45 v, ei varmaan näe viikottaista lattekahvilassa käyntiä yhtä tärkeäksi.

Köyhyyttä auttaa kestämään - paradoksaalisesti - vetäytyminen muiden köyhien joukkoon. Hurstin Valinnan jonossa saa varmasti konkreettisen avun (ruokakassin) lisäksi myös henkistä apua: ymmärryksen siitä, ettei ole tässä tilanteessa yksin, vaan muiden yhtä kurjien perkuleiden ympäröimänä. Sama pätee johonkin pikkupaikkakuntaan, jossa oletusarvo usein on, että naapurissa asuu yhtä pienituloista väkeä.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole ikinä varaa syödä ulkona, käydä kahvilla, elokuvissa, kuntosalilla tai ylinpäätään ihmisten ilmoilla niin onko se enää ihmisarvoista elämää?

T: eräs työtön jolla ei ole varaa kuin istua yksin kotona ja kävellä lähikauppaan punalappujen perässä. Eutanasiaa pyytäisin jos se olisi mahdollista.

Onhan sinulla mahdollista katsella TV:ta, netistä vaikka mitä, käydä lenkillä, kirjastoissa, näyttelyissä ja sienimetsässä. Varmaan kaupungilla on ilmaisia kuntoiluryhmiäkin.

Mutta ei kelpaa?

Suu säkkiä myöten.

Vierailija kirjoitti:

en usko mitenkään tuon olevan totta etteikö ois kaikilla varaa juoda kahvia 50c ja syödä berliininmunkki 1e kerran kuussa. Tai jopa päivittäisn. Vaikka menisi 2e/reissu. Edelleen vasta 60e/kk. Ruuat hakee 50e/kk. Asuminen on ilmaista koska asumistuet ja kaikki muu neuvoteltavissa. Mistä muka saa alle 110e/kk tukea kuussa?

Sä et ainakaan käy koskaan kahvilassa jos luulet, että kahvin ja Berliininmunkin saa yhteishintaan 1,50e.

Vierailija kirjoitti:

Älä lisäänny jollet kykene tarjoamaan lapselle haluamasi tasoista elämää. Ei tarvitse sitten anella muilta ja uhriutua. Tai pilata lapsen elämää kun ei saa notkua donitsilla ja kahvilla. Simppeliä. Mekään emme siitä syystä hanki toista lasta. Ainakaan tällä hetkellä se ei ole järkevää.

Paljoko sitä pätäkkää pitää tilillä olla kun hankkii lapsen, että tietää että kykenee tarjoamaan riittävän hyvän elämän? Katsos mun kristallipallossa on jotain vikaa, enkä pysty etukäteen tietämään jäänkö työttömäksi, tuleeko avioero tai sairastunko vakavasti? Nuorena sitä tuntee olevansa kuolematon, eikä mikään näistä voi koskettaa itseä. Omasta puolestaan voi sanoa ettei eroa koskaan, mutta siitä toisesta osapuolesta et ikinä voi varmaksi tietää.

Surettaa tää ihmisten kovuus siltä osin, että aikuinen on itse oman onnensa seppä, ja voi ainakin joiltakin osn vaikuttaa siihen onko köyhä vai rikas. Lapsi joka perheeseen syntyy, ei voi vaikuttaa vanhempiensa köyhyyteen. Siinä mielessä kaipaisi vähän armoa siihen, miten suhtaudutte 15-vuotiaaseen joka joskus haluaisi kahville. Ei vanhempien köyhyys ole sen nuoren vika, eikä joka paikassa ole edes niitä lehdenjakajan hommia nuorille tarjolla.

Kyllä on kovat asenteet ihmisillä. Eli jos ei ole töissäkäyvä veronmaksaja, ei ole mitään oikeutta haaveilla mistään tai haluta toteuttaa pientä unelmaa jostain, esim. kahvilakäynnistä?

Eli lapsilla, vanhuksilla, työttömillä, sairailla jne. ei ole edes oikeutta haaveilla mistään pienestä huvituksesta? Iso osa työttömistäkin on oikeasti sairaita mutta eivät pääse eläkkeelle, siinä tilanteessa ei paljon elämänhalua välttämättä ole.

En enää ihmettele Suomen masennustilastoja. Ollaan kateellisia siitä, jos köyhä onnistuu jostain tuesta säästämään yhden kahvilakäynnin.

Minäkään en käy kahviloissa kuin aniharvoin. Mutta jos otetaan esimerkiksi vaikka uimahallissa käynti lasten kanssa, kyllä siihen minusta pitäis jokaisella olla varaa edes kerran kuukaudessa. Totuus on kuitenkin ettei monella ole. Uimahallimaksu on täällä 6euron molemmin puolin, hallista riippuen ja lapsilta noin puolet siitä. Lisäksi sinne halliin pitäisi jotenkin päästä eli tuohon päälle tulee bussimaksut. Eli yllättäen halvasta huvista tuleekin 20e reissu. Ja kerran kuussa ei edes riitä siihen, että lapsi oppii kunnolla uimaan eli uimahallireissu pitäisi sitä tarkoitusta varten tehdä paljon useammin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

en usko mitenkään tuon olevan totta etteikö ois kaikilla varaa juoda kahvia 50c ja syödä berliininmunkki 1e kerran kuussa. Tai jopa päivittäisn. Vaikka menisi 2e/reissu. Edelleen vasta 60e/kk. Ruuat hakee 50e/kk. Asuminen on ilmaista koska asumistuet ja kaikki muu neuvoteltavissa. Mistä muka saa alle 110e/kk tukea kuussa?

Sä et ainakaan käy koskaan kahvilassa jos luulet, että kahvin ja Berliininmunkin saa yhteishintaan 1,50e.

No jossain markettikahvilassa tai r-kioskilla voikin saada, ainakin kahdella eurolla.

Ensinnäkin tässä oli kyse nuorista. Minusta on ihan oikein, että nuorten pitää saada haaveilla eri jutuista ja todellisuudessa se on aikuisellakin vaikeaa myöntää jos esim ystävät tahtovat mennä kahvilaan ja itsellä ei ole siihen varaa. Silloin joutuu aika ikävään tilanteeseen ja oikeasti se on paha asia jos ei ole koskaan varaa tehdä niitä juttuja mitä muu porukka tekee. Tässä voi käydä niin ettei sinua enää kutsuta mukaan ja uskon, että nuorilla joilla vielä tärkeämpää kuulua porukkaan tämä olisi kova paikka ja toisaalta moni saattaisi saada pilkkaa, että on niin köyhä jos nämä asiat paljastuisivat. Kahvilla käynnit, elokuvissa käynnit, harrastukset yleensä ovat kuitenkin myös niitä missä tapaa ihmisiä ja ne toisaalta pitävät mielenterveyttä yllä. Pidemmän päälle se on raskasta jos kaikki sellainen "ylimääräinen turha" pitää jättää pois, joka on kuitenkin monelle ihan normaalia elämää. Joku joutuu jo muutenkin tinkimään kaikesta, joten joskus haluaisi kokea jotain ekstraa. Jollakin se on kahvilakäynti ja jollekin lomamatka, mutta kuitenkin jotain sellaista mitä ei yleensä tee.

Jotkut varmasti sanovat, ettei ihminen tarvi mitään turhaa, mutta väitän silti, että teette monesti sellaisia asioita, että ostatte jotain itsellenne tai palkitsette itsennä jollakin mieluisella asialla. Tässä on oikeastaan kyse myös siitä ja elämään tarvii joskus niitä asioita, missä erottaa arki ja juhla toisistaan. Itsellä on myös kokemusta siitä, että pilkattiin vanhoista vaatteista ja siitä ettei ollut "hyvää puhelinta" yms. Monesti täälläkin ollaan kirjoitettu, että lapsella ja varsinkin nuorella pitäisi olla merkkivaatteet tai muuten samanlaiset kuin muilla ja niistä herkästi pilkataan jos ole. Sen vuoksi uskon elämän täällä menevän vain enemmän siihen suuntaan, ettei ymmärretä toisten elämää ja pilkataan köyhiä. Tietenkään tästäkään ei tarvi välittää, mutta varsinkin nuorempana toisten käytös kyllä satutti ja se vaatteiden pilkkaaminen. Tässä erottuu joukosta niin helposti ja muutenkin on todella pieniäkin juttuja mistä muut voivat alkaa pilkkaamaan ja mitään suurta ei tarvita. Tämän vuoksi ymmärrän sen miksi monet tahtoisivat kuulua porukkaan niin paljon kuin mahdollista.

Jatkuu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä lisäänny jollet kykene tarjoamaan lapselle haluamasi tasoista elämää. Ei tarvitse sitten anella muilta ja uhriutua. Tai pilata lapsen elämää kun ei saa notkua donitsilla ja kahvilla. Simppeliä. Mekään emme siitä syystä hanki toista lasta. Ainakaan tällä hetkellä se ei ole järkevää.

Paljoko sitä pätäkkää pitää tilillä olla kun hankkii lapsen, että tietää että kykenee tarjoamaan riittävän hyvän elämän? Katsos mun kristallipallossa on jotain vikaa, enkä pysty etukäteen tietämään jäänkö työttömäksi, tuleeko avioero tai sairastunko vakavasti? Nuorena sitä tuntee olevansa kuolematon, eikä mikään näistä voi koskettaa itseä. Omasta puolestaan voi sanoa ettei eroa koskaan, mutta siitä toisesta osapuolesta et ikinä voi varmaksi tietää.

Surettaa tää ihmisten kovuus siltä osin, että aikuinen on itse oman onnensa seppä, ja voi ainakin joiltakin osn vaikuttaa siihen onko köyhä vai rikas. Lapsi joka perheeseen syntyy, ei voi vaikuttaa vanhempiensa köyhyyteen. Siinä mielessä kaipaisi vähän armoa siihen, miten suhtaudutte 15-vuotiaaseen joka joskus haluaisi kahville. Ei vanhempien köyhyys ole sen nuoren vika, eikä joka paikassa ole edes niitä lehdenjakajan hommia nuorille tarjolla.

Mäkin haluaisin tietää, mikä on se summa joka pitää olla varattuna ennen kuin lapsia saa tehdä.

Riittääkö kymppitonni vai pärjääkö vähemmällä?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on kovat asenteet ihmisillä. Eli jos ei ole töissäkäyvä veronmaksaja, ei ole mitään oikeutta haaveilla mistään tai haluta toteuttaa pientä unelmaa jostain, esim. kahvilakäynnistä?

Eli lapsilla, vanhuksilla, työttömillä, sairailla jne. ei ole edes oikeutta haaveilla mistään pienestä huvituksesta? Iso osa työttömistäkin on oikeasti sairaita mutta eivät pääse eläkkeelle, siinä tilanteessa ei paljon elämänhalua välttämättä ole.

En enää ihmettele Suomen masennustilastoja. Ollaan kateellisia siitä, jos köyhä onnistuu jostain tuesta säästämään yhden kahvilakäynnin.

Tämä on juuri se suuntaus mikä tuhoaa lopulta ne hyväosaisetkin. Sivistys ei ole tätä. Ollaan menossa kovaa kyytiä kohti tuhoa.

"Koira on perheenjäsen" mainittu.

jatkoa

Ihminen voi myös ajatella, että on ihan ok ettei käy kahvilla ja on "vanhemmat ja huonommat vaatteet" tai ei harrasta mitään kallista. Toisaalta yhteiskunta kuitenkin antaa painetta siihen millainen ihmisen pitäisi olla ja sen tekevät myös toiset ihmiset. Silloin on varsinkin nuorempien hankala mennä aina vastavirtaan näissä asioissa ja helposti erottuu. Luin juuri tuota ketjua missä mietittiin onko puolison varallisuudella merkitystä kumppanin valinnassa ja sielläkin monessa viestissä korostui ajatus, että pitäisi olla samaa yhteiskuntaluokkaa tai ainakin suhteellisesti sama varallisuus, että voi tehdä samoja juttuja kuten matkustaa tai käydä siellä kahvilla. Tämä on varmasti yleistä myös esim ystävien suhteen ja moni kertoikin, että tykkää oikeasti että pystytään elämään sillä samalla tasolla. Nyt tässä ketjussa ollaan sitten sitä mieltä, ettei mitään kahvilakäyntejäkään tarvita, eikä mitään muutakaan turhaa ja pitäisi elää niin nuukasti. Taitaa olla kyse siitä, että köyhien pitäisi elää kädestä suuhun ilman mitään huveja ja rikkaammat saavat ja heidän pitääkin saada kuluttaa ihan samalla lailla kuin ennenkin. Eli se on heille sallittua ja oikein, mutta jokin pieni huvi on köyhemmälle liikaa. En minäkään vaadi tietenkään sitä, että yhteiskunnan pitäisi maksaa kaikki, mutta minusta on ihan ymmärrettävää, että ihminen toivoo joskus ekstraa elämäänsä ja siinä ei ole pahaa.

Minun nuoruudessa olivat myös ne ihmiset yleensä heti "köyhäksi leimaantuneita", joilla ei ollut samoja edellytyksiä harrastaa, vaatteet olivat huonommat tai ei ollutkaan varaa kahvilaan yms. Kukaan tuskin tahtoo antaa itsestään sellaista vaikutelmaa ja uskon monen köyhän piilottelevan näitä asioita, etteivät muut huomaisi mikä tilanne on. Moni häpeää muutenkin köyhyyttään ja se on vanhemmillekin ikävä paikka jos ei pysty tarjoamaan lapselleen ikinä mitään mitä hän toivoo tai joutuu tinkimään kaikesta. Täytyy tähän vielä muistaa se, että kaikki töissäkäyvätkään eivät ole rikkaita ja itse tulen sellaisesta perheestä missä isäni pieni palkka riitti jotenkin ja äiti oli pitkään työtön. Meilläkään ei koskaan ollut mitään "ylimääräistä" ja ne vähäiset kahvilakäynnit, ravintolassa käynnit ja ehkä se kerran kesässä tapahtuva lomamatka sukulaisten tykö oli jotain niin hienoa. Kyllä sitä silti huomasi sen, että monet muut tekevät paljon enemmän ja saavat paljon enemmän kuin itse.

jatkuu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole ikinä varaa syödä ulkona, käydä kahvilla, elokuvissa, kuntosalilla tai ylinpäätään ihmisten ilmoilla niin onko se enää ihmisarvoista elämää?

T: eräs työtön jolla ei ole varaa kuin istua yksin kotona ja kävellä lähikauppaan punalappujen perässä. Eutanasiaa pyytäisin jos se olisi mahdollista.

Laajenna maailmankuvaasi. Eutanasiaa? Oikeasti?

Sul on kämppä. Sähköt, joku lämmitys systeemi, juokseva vesi, mahdollisuus peseytyä, varmasti TV. Sul on tietokone tai älypuhelin kun tänne kirjoittelet.

Ei tarvitse pelätä henkes edestä kun lähdet ulos. Sul on veronmaksajien kuten esim minun maksama ruoka. Juomavettä saat turvallisesti hanasta. Olet rikas.

Matkustakaa hieman ympäri maailmaa tai herskatti vieköön kun siihe ei ole rahaa käykää kirjastossa ilmaiseksi oppimassa millaista on oikea köyhyys ympäri maailmaa. Tai katsokaa ilmaiseksi dokumentteja netillä.

Juuri olin komennuksella Manilassa. Jengi, kymmenet jos ei sadat tuhannet, kirjaimellisesti asuvat kadulla pahvilaatikoisssa ja syövät jätteitä. Intiassa sama meininki. Kyllä, lapset myös.

Suomessa ei ole köyhiä. On vain turhaa itsekeskeisyyttä ja itsesääliä.

Kuten aiemminkin on tässä ketjussa tuotu esiin, köyhyyttä on kahta eri lajia. On absoluuttista köyhyyttä, mikä on sitä ettei elämän perustarpeita ole mahdollista täyttää. Sekään ei oikeasti ole absoluuttista vaan muuttuu ajan mittaan, kaikkien meidän isoisovanhemmat olisivat nykymittapuulla absoluuttisesti köyhiä sillä 

Suhteellinen köyhyys on sitä, mikä syrjäyttää yhteiskunnasta ja tekee ihmisestä halveksitun. Joko halveksunta tai viha on avointa, kuten sinulla nyt. Tai sitten, jos köyhä on riittävän nöyrä, häntä vain säälitään. Mutta tasaveroisena ihmisenä, jolla on oikeus samanlaiseen arvokkuuteen kuin muilla, ei varmasti suhtauduta kuin toisten köyhien kesken. Tämä se on, mikä tuntuu raskaalta, kun ei pysty pitämään vanhoihin ystäviin enää yhteyttä. Mitä ikinä niillä onkin tapana tehdä, jäät ulkopuolelle, tai joudut pyytämään heitä tulemaan ulkopuolelle kanssasi ja tekemään itsestäsi erilaisen.

Tämä varmasti kuulostaa sinulle epäempaattisena ihmisenä tosi mitättömältä asialta joka pitäisi kenen tahansa vaan kestää, mutta nämä kokemukset kertyvät. Mulla ei ole enää yhtään ystävää. Vaatteisiin ja kuntosaliin menee suhteeton osa vähistä rahoistani, että pysyn jotenkuten terveenä ja voin kohdata edes tuntemattomat tasavertaista teeskennellen ja kulkea kadulla ilman häpeää. Toissapäivänä aloin itkeä kaupassa, kun tajusin, että olen päästänyt itseni luisumaan tilanteeseen, etten pääse edes sienimetsälle ellen yksin käy julkisten kulkureittien varsia läpi jalan ilman kunnon kenkiä kunnes löydän koluamattoman paikan.