Lue keskustelun säännöt.
”Haluaisin edes kerran kuussa kahvilaan...” Miten köyhyys määritellään?
09.10.2019 |
Miten tämä köyhyys nyt näin määritellään? Onko kahvilakäynti välttämättömyys? Olen mielestäni ihan kelpo toimeentuleva, ei kyllä ole mikään tarve kahviläkäynteihin. Jos olisi, olisinkin varman köyhä. Menojaan pitää miettiä. Pullat voi leipoa itse ja kahveet keittää. Kaikkien pitäisi saada kaikki nykyään.
Kommentit (689)
Vierailija kirjoitti:
En käy "kahviloissa" vaikka ei ole rahasta kiinni. Maksaisi toki enemmän kuin päivän ruuat ja olisi epäterveellistä, suola- tai sokeripommi. Lisäksi ei kai niistä nykyään edes saa kahvia mustana tai maidolla, vaan teini"barista" alkaa wittuilla supvein tyyliin.
Kyllä saa ihan tavallista kahvia, ja on aivan yleistä tilata sellaista. Menet kassalle, sanot "kahvi". Kukaan ei vittuile. Pullat ja kakut voi jättää väliin jos ei halua suolaa ja sokeria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä se kahvilassa käyminen kuvaa kaikkea sitä kivaa mitä ei saa ikinä. Ehkä se ei tarkoittanut konkreettisesti, että pitäisi päästä kerran kuussa just kahvilaan.
Se varmaan kuvaa sellaisia asioita kuin lintsin reissuja, lomamatkoja, elokuvissa käyntejä, jäätelön ostamista torikojusta, kivan vaatteen ostamista heräteostoksena jne. Tiedättehän? Tuollaiset asiat kuvaavat sitä normaaliutta mikä on Suomessa normaalia jos on säälliset tulot.
Ja jos tuollaisia ei saa koskaan, ei kertakaikkiaan ole varaa, niin kyllä sitä silloin tuntee itsensä tosi surkeaksi ja köyhäksi Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole ikinä varaa syödä ulkona, käydä kahvilla, elokuvissa, kuntosalilla tai ylinpäätään ihmisten ilmoilla niin onko se enää ihmisarvoista elämää?
T: eräs työtön jolla ei ole varaa kuin istua yksin kotona ja kävellä lähikauppaan punalappujen perässä. Eutanasiaa pyytäisin jos se olisi mahdollista.
Kannattaisiko ottaa vastaan ihan mitä työtä vain?
Onko ihmiset oikeasti näin tyhmiä vai pelleilyäkö tämä on?
Jos ei huolita mihinkään työhön (ei edes siivoamaan) kun on täyttänyt 50v, niin minkäs teet? En voi väkisin työntyä mihinkään työpaikkaan töitä tekemään.
Vierailija kirjoitti:
Mikä erottaa kohta elämänkoululaisen korkeakoulutetusta jos tämän lapsillekin aletaan jo kustantaa harrastukset, merkkivaatteet ja kahvilassa istuskelu ettei eroa muista? Ei hitto sentään. Täällä ei kyllä kannata pian kenenkään opiskella tai tehdä ylipäänsä yhtään mitään kun kaikki samat asiat saa hopeatarjottimella eteen, vaikka vetäisi pussikaljaa kaikki ne vuodet kun toiset opiskelee. Juuri näin se köyhyys periytyy kun ei opeteta itse hoitamaan asioitaan, vaan totutaan jo lapsuudesta siihen, että jollain muulla on aina vastuu ja muut hoitaa vaikkei itse pistäisi tikkua ristiin. Jos haluat jotain, sovitat kulusi ja menosi itse, säästät ja hoidat asian itse. Täällä kyllä passaataan köyhälle nenän eteen ilmainen koulutus, asunto, lapsilisää, varhaiskasvatus, lääkkeet, silmälasit, vaatteet, neuvolat, lääkärikäynnit, ruokakin tarvittaessa... Että kahvilat voinee jäädä ihan vanhemman omalle vastuulle.
Haha. Päivän paras #köyhävihapuhe. Menehän sinäkin siitä sinne ilmaiseen kouluun ja jätä jo ruikutus! Pitää olla katkera mieli ja luulot köyhän elämästä. Mutta arvaa mitä, se kun on ihan sun naaman edessä mahdollisuus, että sitä voi kokeilla. Suosittelen! 👍🏻
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole ikinä varaa syödä ulkona, käydä kahvilla, elokuvissa, kuntosalilla tai ylinpäätään ihmisten ilmoilla niin onko se enää ihmisarvoista elämää?
T: eräs työtön jolla ei ole varaa kuin istua yksin kotona ja kävellä lähikauppaan punalappujen perässä. Eutanasiaa pyytäisin jos se olisi mahdollista.
Laajenna maailmankuvaasi. Eutanasiaa? Oikeasti?
Sul on kämppä. Sähköt, joku lämmitys systeemi, juokseva vesi, mahdollisuus peseytyä, varmasti TV. Sul on tietokone tai älypuhelin kun tänne kirjoittelet.
Ei tarvitse pelätä henkes edestä kun lähdet ulos. Sul on veronmaksajien kuten esim minun maksama ruoka. Juomavettä saat turvallisesti hanasta. Olet rikas.
Matkustakaa hieman ympäri maailmaa tai herskatti vieköön kun siihe ei ole rahaa käykää kirjastossa ilmaiseksi oppimassa millaista on oikea köyhyys ympäri maailmaa. Tai katsokaa ilmaiseksi dokumentteja netillä.
Juuri olin komennuksella Manilassa. Jengi, kymmenet jos ei sadat tuhannet, kirjaimellisesti asuvat kadulla pahvilaatikoisssa ja syövät jätteitä. Intiassa sama meininki. Kyllä, lapset myös.
Suomessa ei ole köyhiä. On vain turhaa itsekeskeisyyttä ja itsesääliä.
Ei vittu miten tyhmiä ihmiset on. Ihan tosissasi ajattelet kertoa ihmiselle joka ei näe elämäänsä elämisen arvoisena että pitäisi hänen matkustaa Manilaan kun sinäkin siellä kävit? Muuttaa pahvilaatikkoon kun siellä asuu muitakin?
Mitä jos näillä ihmisille mielummin yrittäisiin antaa mahdollisuus tuntea itsensä tärkeäksi esim sillä että pystyisi itse elämään ilman muiden tukea? Ei vtussa kun niiden pitää olla onnellisia omasta turhasta olemassa olostaan jonka kokevat pelkkänä taakkana ja sitten olla siitä vielä kiitollisia!
Yritä itse elää ilman mitään näköalaa tai tulevaisuutta. Lukeminen ei selvästi sinua auta oppimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en usko mitenkään tuon olevan totta etteikö ois kaikilla varaa juoda kahvia 50c ja syödä berliininmunkki 1e kerran kuussa. Tai jopa päivittäisn. Vaikka menisi 2e/reissu. Edelleen vasta 60e/kk. Ruuat hakee 50e/kk. Asuminen on ilmaista koska asumistuet ja kaikki muu neuvoteltavissa. Mistä muka saa alle 110e/kk tukea kuussa?
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole ikinä varaa syödä ulkona, käydä kahvilla, elokuvissa, kuntosalilla tai ylinpäätään ihmisten ilmoilla niin onko se enää ihmisarvoista elämää?
T: eräs työtön jolla ei ole varaa kuin istua yksin kotona ja kävellä lähikauppaan punalappujen perässä. Eutanasiaa pyytäisin jos se olisi mahdollista.
Olen keskituloinen. Ostan AINA alennustuotteita jos niitä vain on, enkä koe sitä mitenkään hävettäväksi. En käy ulkona syömässä, töihinkin teen eväät. En kahviloissa, en leffassa, en baarissa, en kuntosalilla, en shoppailemassa. Sen sijaan harrastan kotoilua, juoksua, retkeilyä, marjastusta, sienestystä, lukemista ym joihin jokaisella olisi halutessaan varaa ja arvaa mitä! Pidän itseäni onnekkaana ja elämääni mielekkäänä. Rahaa toki jää säästöön, mutta jos tulotasoni tippuisi vaikkapa puoleen nykyisestä, eläisin samanlaista elämää kuin tähänkin saakka tuntematta itseäni köyhäksi tai kurjaksi. Asennekysymys tämä kuten niin moni muukin asia tässä elämässä. Ajatus, että ihminen on köyhä jos ei ole uusinta kännykkää, viimeisimpiä trendejä päällä tai syö ravintolassa, on naurettava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
en usko mitenkään tuon olevan totta etteikö ois kaikilla varaa juoda kahvia 50c ja syödä berliininmunkki 1e kerran kuussa. Tai jopa päivittäisn. Vaikka menisi 2e/reissu. Edelleen vasta 60e/kk. Ruuat hakee 50e/kk. Asuminen on ilmaista koska asumistuet ja kaikki muu neuvoteltavissa. Mistä muka saa alle 110e/kk tukea kuussa?
Tavallinen kahvi maksaa kahvilassa usein 2,50. Eurolla ei munkkia saa, ehkä pari konvehtia.
Kyllä hiljaiseksi vetää, kun lukee näitä kommentteja.
Ihan kuin köyhien perheiden lapset, olisi yksi ryhmä, joilla tulevaisuussa ei ole mitään potentiaalia tai lahjakkuuksia antaa tälle yhteiskunnalle ja elinkeinoelämälle ja siksi heidän pitääkin antaa kärsiä ja saavat tyytyä vähempään, joka on ihan oikeutettua, kunhan vain minun lapsi saa harrastaa tai ylläpitää kaveri-ja ystävyyssuhteita, eikä pisaraakaan löydy empatiakyky, vaan lyödään lyötyä ja kiusataan entisestään.
Miksiköhän lapsia kiusataan ja haukutaan, ettei vain lapset ole saaneet mallin ja esimerkin kotoa, omilta vanhemmiltaan. Köyhän lapsen ei tule saada edes sitä 7€ kuukaudessa omiin menoin, kun senkin euron voisi käyttää hyväosaisten vanhempien lasten harrastustoimintaa, joita tuetaan yhteiskunnan varoista, joihin meillä on oikeus.
Ja näille arvostelijoille. Elämässä ei koskaan kannata luottaa omaan erinomaisuuteensa ja onneensa, sieltä voi nimittäin tulla millä hetkellä ryminällä alas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kommentin oli kirjoittanut nuori (teini?)
Varmaan hänen kouluporukoissaan käydään istumassa kahvilassa? Ehkä jopa Starbucksilla tmv.
Omakin ensireaktio oli, että käyn ’kahvilassa’ n kerran vuodessa - kyläily kotona on paljon halvempaa ja tarjoilusta saa paremman edullisemmin ja siellä voi luuhata koko päivän. Meidän nuoret eivät käy kahviloissa koskaan.
Mutta tuo kirjoittaja ’Kaisa 15v’ (tmv) kokee, ettei pysty tekemään sitä jotain asiaa mitä hänen viiteryhmänsä ’kaikki muut’ Tekevät.
Sinällään erittäin surullista, ja saattaa aiheuttaa Kaisan syrjäytymistä - mutta toisaalta, mitä kaikkea voidaan oletetaan ’yhteiskunnan tarjoavan’ - mitkä ovat ne ’sosiaalisen elämän ihmisoikeudet’ ? Kaikki me tiedämme, että perheköyhyydessä on monenlaisia taustoja ja merkittävässä osassa lasten/nuorten osattomuutta on kyse aikuisten kyvyttömyydestä hyvään rahankäytölliseen vanhemmuuteen. Montaa Kaisaa ei yhtään auttaisi se, että yhteiskunta antaisi hänelle 20€/kk kahvilatukirahaa, koska sitäkään ei voi korvamerkitä. Ja perheellä saattaa olla oikeita tärkeämpiäkin rahanreikiä (esim Kaisan uudet kengät) - tai toki se mutsin röökiaski myöskin.
Minäkään en osaa ehdottaa hyvää ratkaisua, mutta toivoisin että Kaisakaan ei jäisi osattomaksi nuoruudesta!
Eivät läheskään kaikki Kaisan ikäiset käy joka kuukausi kahvilassa. Kaisa haluaisi kuitenkin kuulua niihin porukoihin, joissa käydään. Kaisalle ei kelpaa kavereiksi sellaisten vanhempien lapset, jotka maksavat asuntolainojaan tai investoivat rahansa mieluummin muuhun kuin teiniensä kahvilakäynteihin.
Ne jotka maksavat asuntolainoja ja investoivat taitaa myös olla sellaisia jotka saa jostain raavittua kuukaudessa vitosen kasaan, niin kuin Kaisan kaverit. Toisin kuin Kaisa.
Vierailija kirjoitti:
en usko mitenkään tuon olevan totta etteikö ois kaikilla varaa juoda kahvia 50c ja syödä berliininmunkki 1e kerran kuussa. Tai jopa päivittäisn. Vaikka menisi 2e/reissu. Edelleen vasta 60e/kk. Ruuat hakee 50e/kk. Asuminen on ilmaista koska asumistuet ja kaikki muu neuvoteltavissa. Mistä muka saa alle 110e/kk tukea kuussa?
Yhätikin puhutaan ’Kaisa 15vstä’ joka ei kehtaa kotona kertoa, että kengät on menneet rikki, kun tietää, ettei sitä rahaa ole. - Kerro minullekin mistä Kaisa saa tuon 110€/kk kahviin ja berliininmunkkiin? (Siis mikä on mikään inhimillinen keino?)
Luulenpa että tämän neuvon vastaanottaa mielellään moni teini ja vähän vanhempikin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Köyhyys ylläpitää yhteiskunnassa motivaatiota tehdä itse elämänsä eteen jotain. Jos kaikki annetaan valmiina, ei mitään kehitystä tapahdu. Miksi kukaan vaivautuisi enää tekemään mitään jos siitä ei olisi mitään hyötyä tai se ei näkyisi elintasossa lainkaan?
Toiseksi, köyhän oma valinta on pukata maailmaan se 3+ lasta ja ottaa sitä sun tätä lemmikkiä joukon jatkeeksi. Jos ylimitoitat perhekoon maksukykyysi nähden, tingit elintasosta. Ja olet siitä vastuussa itsellesi ja jälkikasvullesi. Johonkin on vedettävä raja mistä kaikesta yhteiskunta aina vain pelastaa.
Lapset saavat kaiken muun yhteiskunnan avun päälle ilmaisen koulutuksen ja mahdollisuus on ahkeralla työllä edetä opinnoissa ja katkaista suvun köyhyyskierre. Jokaisella uudella sukupolvella olisi ollut ja on mahdollisuus halutessaan tehdä asialle jotain ihan itse. Ei rahalla niitä korkeakoulupaikkoja jaeta,vaan taidoilla. Mitataan sinnikkyyttä ja motivaatiota. Nyt on vielä iso ensikertalaisuuskiintiökin apuna. Eikä köyhyydestä pääseminen vaadi edes korkeakouluopintoja. Mutta viitseliäisyyttä se vähän sentään vaatii ja sitä ei joulupuukeräyksistä kukaan jaa.
Vai uskaltaako tässä todeta suoraan, että moni (ei missään nimessä kaikki!) köyhä ehkä ei ole kansalaisten älykkäimmästä päästä. Geeneihin ei yhteiskunta voi vaikuttaa. Eli vaikka kuinka autettaisiin, ei se mukiloimalla vaan täyty. Se on elämää.
Vierailija kirjoitti:
Jutussa oli kohta "pelkään, että minusta tulee työtön ja alkoholisti niinkuin isästä ja veljistä"
- jospa vaikuttaisi asiaan omilla valinnoilla ettei tule.
Tämä! Oman vastuun välttely, se että asiat vain ovat niin kuin ovat ilman että omilla valinnoilla ja toimilla on mitään tekemistä niiden kanssa. Muillekin on vain taivaasta tipahtanut kahvilarahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pitkäaikaistyötön lähinnä terveydellisistä syistä.
Olen erittäin kiitollinen, että tässä tilanteessa olen syntynyt Suomeen, enkä esim. Amerikkaan.
Minulla on kaikkea, mitä tarvitsen.
Kotini on siisti ja puhdas.
Vaatteeni ovat siistejä ja puhtaita.
Ruokani on riittävän ravitsevaa.
Minulla ei ole autoa.
Polkupyörä on ja nautin läpi vuoden hyötypyöräilystä - samalla pidän selkäni paremmassa kunnossa.
Minulla ei ole lapsia.
Minulla ei ole lemmikkejä.
En tupakoi, enkä kapakoi.
Lyhyet hiukseni leikkautan säännöllisesti ja edullisesti kampaajakoulussa.
En värjää hiuksiani.
En harrasta tekoripsiä, enkä tekokynsiä.
Saamaani terveydenhuoltoon olen ollut enemmän kuin tyytyväinen.
En kaipaa matkustelua, elokuvissa käyntiä, enkä kahviloita.
Mikään tässä listassa ei muuttuisi, vaikka kävisin töissä ja tienaisin enemmän.
Tiukempaa kylläkin varmaankin olisi, jos olisin yksinhuoltaäiti ja asuisin sellaisessa paikassa, jossa olisi välttämätöntä olla auto.
Vierailija kirjoitti:
Köyhyys ylläpitää yhteiskunnassa motivaatiota tehdä itse elämänsä eteen jotain. Jos kaikki annetaan valmiina, ei mitään kehitystä tapahdu. Miksi kukaan vaivautuisi enää tekemään mitään jos siitä ei olisi mitään hyötyä tai se ei näkyisi elintasossa lainkaan?
Toiseksi, köyhän oma valinta on pukata maailmaan se 3+ lasta ja ottaa sitä sun tätä lemmikkiä joukon jatkeeksi. Jos ylimitoitat perhekoon maksukykyysi nähden, tingit elintasosta. Ja olet siitä vastuussa itsellesi ja jälkikasvullesi. Johonkin on vedettävä raja mistä kaikesta yhteiskunta aina vain pelastaa.
Lapset saavat kaiken muun yhteiskunnan avun päälle ilmaisen koulutuksen ja mahdollisuus on ahkeralla työllä edetä opinnoissa ja katkaista suvun köyhyyskierre. Jokaisella uudella sukupolvella olisi ollut ja on mahdollisuus halutessaan tehdä asialle jotain ihan itse. Ei rahalla niitä korkeakoulupaikkoja jaeta,vaan taidoilla. Mitataan sinnikkyyttä ja motivaatiota. Nyt on vielä iso ensikertalaisuuskiintiökin apuna. Eikä köyhyydestä pääseminen vaadi edes korkeakouluopintoja. Mutta viitseliäisyyttä se vähän sentään vaatii ja sitä ei joulupuukeräyksistä kukaan jaa.
Vai uskaltaako tässä todeta suoraan, että moni (ei missään nimessä kaikki!) köyhä ehkä ei ole kansalaisten älykkäimmästä päästä. Geeneihin ei yhteiskunta voi vaikuttaa. Eli vaikka kuinka autettaisiin, ei se mukiloimalla vaan täyty. Se on elämää.
Mukiloimalla = muki😅
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole ikinä varaa syödä ulkona, käydä kahvilla, elokuvissa, kuntosalilla tai ylinpäätään ihmisten ilmoilla niin onko se enää ihmisarvoista elämää?
T: eräs työtön jolla ei ole varaa kuin istua yksin kotona ja kävellä lähikauppaan punalappujen perässä. Eutanasiaa pyytäisin jos se olisi mahdollista.
Olen keskituloinen. Ostan AINA alennustuotteita jos niitä vain on, enkä koe sitä mitenkään hävettäväksi. En käy ulkona syömässä, töihinkin teen eväät. En kahviloissa, en leffassa, en baarissa, en kuntosalilla, en shoppailemassa. Sen sijaan harrastan kotoilua, juoksua, retkeilyä, marjastusta, sienestystä, lukemista ym joihin jokaisella olisi halutessaan varaa ja arvaa mitä! Pidän itseäni onnekkaana ja elämääni mielekkäänä. Rahaa toki jää säästöön, mutta jos tulotasoni tippuisi vaikkapa puoleen nykyisestä, eläisin samanlaista elämää kuin tähänkin saakka tuntematta itseäni köyhäksi tai kurjaksi. Asennekysymys tämä kuten niin moni muukin asia tässä elämässä. Ajatus, että ihminen on köyhä jos ei ole uusinta kännykkää, viimeisimpiä trendejä päällä tai syö ravintolassa, on naurettava.
Sä olet onnellinen noin mutta esim. mä en nauti marjastamisesta enkä sienestämisestä. En koe kotona olemista ilona vaan pakkopullana. Mä saan iloa kahvilassa käymisestä, kuntosalista ja shoppailusta. Vaikka vaan kävelisi kauppakeskuksessa ja katselisi kaikkea nättiä, niin piristyn.
Et sä voi vaatia muita nauttimaan niistä mistä sä pidät. Jokainen ihminen on erilainen. Eikä siinä auta edes asenne. Jos nautin istua kahvilla ja katsella ihmisvilinää, niin mitä iloa mä saan hiljaisesta metsästä? Eihän siellä edes ole ketään. Yksikseni saan möllöttää. Joku orava ei paljoo mulle juttele.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole ikinä varaa syödä ulkona, käydä kahvilla, elokuvissa, kuntosalilla tai ylinpäätään ihmisten ilmoilla niin onko se enää ihmisarvoista elämää?
T: eräs työtön jolla ei ole varaa kuin istua yksin kotona ja kävellä lähikauppaan punalappujen perässä. Eutanasiaa pyytäisin jos se olisi mahdollista.
Olen keskituloinen. Ostan AINA alennustuotteita jos niitä vain on, enkä koe sitä mitenkään hävettäväksi. En käy ulkona syömässä, töihinkin teen eväät. En kahviloissa, en leffassa, en baarissa, en kuntosalilla, en shoppailemassa. Sen sijaan harrastan kotoilua, juoksua, retkeilyä, marjastusta, sienestystä, lukemista ym joihin jokaisella olisi halutessaan varaa ja arvaa mitä! Pidän itseäni onnekkaana ja elämääni mielekkäänä. Rahaa toki jää säästöön, mutta jos tulotasoni tippuisi vaikkapa puoleen nykyisestä, eläisin samanlaista elämää kuin tähänkin saakka tuntematta itseäni köyhäksi tai kurjaksi. Asennekysymys tämä kuten niin moni muukin asia tässä elämässä. Ajatus, että ihminen on köyhä jos ei ole uusinta kännykkää, viimeisimpiä trendejä päällä tai syö ravintolassa, on naurettava.
Juu mutta sulla on turvattu olo niin kauan, kun on työpaikka ja varma jokakuinen palkka. Olo tuntuu turvatulta vielä silloinkin, kun päädyt YT-neuvotteluissa työttömäksi ja saat ansiosidonnaista työttömyystukea ja tililläsi on säästöjä, muutama osakekin ostettuna tuottamassa osinkoja.
Mutta jos et parin vuoden sisällä pääsekään töihin ja tipahdat peruspäivärahalle, KELA ei maksa mitään koska sinulla on ne pienet osingot ja joku homeinen perintömökki, säästöt hupenee ja joudut tosissaan miettimään, mitä kulutat ja mihin, alkaa ahdistaa. Ei olekaan enää niin kivaa laskea, paljonko säästit ruokaostoksissa, kun hait Cittarista, Lidlistä ja S-Marketista tarjoukset. Et voi enää osallistua samoihin asioihin kuin tuttavasi, jotka pitävät sitä vanhaa elintapaa jonakin normina. Keksit tekosyitä, koska et kehtaa kertoa totuutta. Valehtelet lapsillesikin tilanteesta, mutta ne huomaa silti.
Ei tarvitse olla viimeisimpiä IPhoneja, merkkivaatteita, ravintolakäyntejä ja matkoja tai Lasersota-synttäreitä. Kyllä sen huomaa, jos perheellä ei koskaan ole mitään ”normaalia” kuten toisilla.
Näköala kapenee ja tulevaisuus on sumussa. Kun ei ole toivoa näköpiirissä, koska tämä edes loppuu. Päivästä toiseen haet niitä ”dynaamisen hands-on -asenteen omaavan tiimityöskentelijän” paikkoja ja saat vastaukseksi ei kiitosta tällä kertaa.
En tietenkään vaadi työttömälle samaa elintasoa kuin työssäkäyvillä on. Mutta pointtini on osoittaa, että turvallisuuden- ja elämänhallinnantunne on aivan erilainen, kun on oikeasti taustalla rahaa ja voit valita, mitä teet. Se metsälenkkeily ei johdu köyhyydestä, vaan omasta halusta. Lenkilläkin voi keskittyä nauttimaan kuusten tuoksusta eikä pohtia mieli mustana, että tilin saldo on 123,40€ ja sillä pitäisi elää vielä pari viikkoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole ikinä varaa syödä ulkona, käydä kahvilla, elokuvissa, kuntosalilla tai ylinpäätään ihmisten ilmoilla niin onko se enää ihmisarvoista elämää?
T: eräs työtön jolla ei ole varaa kuin istua yksin kotona ja kävellä lähikauppaan punalappujen perässä. Eutanasiaa pyytäisin jos se olisi mahdollista.
Kyllä sää on tänäänkin hieno. Lähdet kävelylle n.10 kilsaa kävelet on kuule aivot tuulettunu ja nautit auringosta. Jos sulla on pyörä niin ajelet saman sit. Käyt kirjastossa, gallerioissa taidenäyttelyt ei maksa mitään. Tapahtumia on kuule joka kaupunginosassa ilmaseksi. Oli tossa iltsikassa kerran yks työtön joka keksi kävellä kaikki kadut eri asuinalueella. Keksit kyllä jotain. Ulos istumasta nyt tai sit teet treenin kotona. Ite olen tehnyt puntit vesikanistereista niitä täs nostelen aamuin illoin. Kyllä tää rahattomuus kaivertaa, mutta itse sain vapaaehtoistyön kautta itseni liikkeelle ja mielekästä tekemistä. Tsemppiä
Kuulostaa ihanalta nuo tapahtumat. Mä asun vesannolla, täällä ei ole mitään tapahtumia. Kenties kuopiossa on? Bussilippu suuntaansa maksaa 10€ ei mulla ole vara laittaa 20€ siihen, että pääsen ilmaisiin tapahtumiin jos niitä edes on kuopiossa. Harmi jää kaikki kivat ilmaiset tapahtumat kokematta. Aamulenkillä kävin jo. Laitoin myös leipätaikinan kohoamaan ja kohta alan katsoa yle areenasta au pairit miamissa. Siinäpä se päivä taas menee.
Kysehän on siitä että on mahdollisuus valita. Valita meneekö kahvilaan vai keittäkö kahvin kotona. Kun ei ole vaihtoehtoa, niin ahdistaa.
Olen omaishoitaja, tarvitsen auton asiointiin. Asiointi kerran viikossa ruokakaupassa,kirjastossa,postissa - useimmin ja muualle en voi lähteä. Lainasin autoni ystävälleni , jonka auto hajosi. Viideksi arkipäiväksi! Ja koko ajan ahdisti ettei auto ollut pihassa, ei ollut mahdollisuutta lähteä minnekään. Vaikken normaalisti kuitenkaan olisi lähtenyt..
Absoluuttinen köyhyys on janoa nälkää ja kodittomuutta.
Suhteellinen köyhyys on osattomuutta asioihin, joita yhteiskunnassa pidetään normina. Kyvyttömyyttä osallistua yhteiseen tekemiseen toisten kanssa, tässä tapauksessa nuorella se että ei pysty menemään sinne kahvilaan tai mäkkärille hengailemaan kavereiden kanssa.
Oikea vastaus ei ole se että hengaile toisten köyhien seurassa, vaan se että tarjotaan mahdollisuuksia ja tilanteita joissa voidaan porukalla olla ilman että raha on se ratkaiseva tekijä.