Masentunut, mikä on pahin neuvo mitä sulle on annettu?
Mulle on että lopeta uhriutuminen ja mene ulos lenkille, vastoinkäymiset kuuluu elämään. Kuten seks. hyväksikäyttö, kiusaaminen ekaluokalta työelämään asti, monen läheisen poismeno lyhyen ajan sisään, syöpään sairastuminen ym. pska. Tämän mulle sanoi eräs ystävänä pitämäni henkilö, joka siis tiesi kamalan elämäni käänteet. Ja palstan mukaan olenmyös heikko luuseri, työnvieroksuja ja narkkari koska syön lääkettä. Jälkimmäisen kommentin luin siis ketjusta, jossa masentuneet hakivat vertaistukea.
Tämän takia ei kannata kertoa kenellekään jos on lääkityksellä ja/tai terapiassa.
Kommentit (72)
Häntä pystyyn - kaikilla on joskus vaikeaa!
Olin kotiutunut lataamosta psykoottisesta masennuksesta.
Tsemppiä ap. Äläkä kuuntele mänttejä. Tämä ei siis toivottavasti ollut pahin neuvo, vaan kommentti sinulle.
Ettei kannata tappaa itseään. Paskanmarjat, se on ainoa järkevä asia minkä masentunut voi tehdä.
"Sinun pitää varoa psyykenlääkkeitä, sillä ne vaikuttavat vahvasti aivoihisi." No se on tarkoituskin, pösilö. Sama henkilö kertoi olevansa hyvin skeptinen Dr Philistä ja keittiöpsykologiasta. Ei Phil minulle niitä lääkkeitä määrännyt.
Ota itseäsi niskasta kiinni.
Mulla tosin oli kyse siitä, että tein yhden ison virheratkaisun elämässä ja en päässyt siitä yli millään vaan mun mieli jäi jauhamaan katumusta enkä nähnyt edessäni mitään korvaavia vaihtoehtoja.
että pitäisi käydä lenkillä. no voi nyt jmalauta eiköhän tässä oo 16 vuodessa käyty yksi jos toinenkin lenkki, mutta masennus on ja pysyy.
Eräässä ketjussa erehdyin avautumaan Cipralexin käytöstä ja ei mennyt kuin muutama minuutti, niin joku vastasi siihen että itsensä tppaminen on verrattavissa lääkkeiden syöntiin, mutta jälkimmäinen tuo kamalasti kustannuksia yhteiskunnalle joten itsensä eliminointi olisi parempi ratkaisu. Tämä sai paljon yläpeukkuja ja mä melkein tein sen, mitä tuo kirjoittaja halusi.
Joku voi kysyä mitä vttua mä majailen tällä palstalla, mutta tämä on ainoa paikka, jossa voin luoda sosiaalisia kontakteja. Ne harvat nuoruuden kaverit mitä mulla oli ovat lähteneet muualle kauas töihin, heillä on perheet ja oma elämä. Mä olen saikulla taas vaihteeksi ja yksin yksiössäni.
Hän ei itse ole ihminen, joka aikoisi masentua/masentuisi.
Vierailija kirjoitti:
"Sinun pitää varoa psyykenlääkkeitä, sillä ne vaikuttavat vahvasti aivoihisi." No se on tarkoituskin, pösilö. Sama henkilö kertoi olevansa hyvin skeptinen Dr Philistä ja keittiöpsykologiasta. Ei Phil minulle niitä lääkkeitä määrännyt.
Mitä lääkkeitä syöt?
En enää ihmettele miksi Suomi on täynnä masentuneita. Kaikki empatian ja terveen minäkuvan omaavat sairastuvat, koska suurin osa väestöstä on aivan kammottavia narsistisia hirviöitä. Mistä tämä johtuu?! En usko että sodat ovat ainoat selittävät tekijät, muuallakin on sodittu ja siitä huolimatta ihmiset ovat ystävällisiä ja tukevat toisiaan. Mummoni ja hänen sisarensa olivat aivan ihania ihmisiä, vaikka olivat joko rintamalla tai lottina. Sellaisen havainnon olen tehnyt, että 50-luvulla ja sen jälkeen syntyneissä on aivan järkyttäviä kiusaajia. Eli nämä sukupolvet, joiden ei ole tarvinnut kantaa tikkuaan ristiin kansakunnan hyvinvoinnin eteen.
No en tiedä. Se että ei sanota mitään perus rutiineista mitään tsemppaavaa kuin puhun masentavista asioista eikä uskota niihin. Minä omasta hyvyydestä olen tsempannut tälläisiä joille olen puhunut masennuksesta mutta ei kait sitä osata suhtautua kuin melkein kaikki joille olen puhunut masennuksesta niin ovat myös masentuneita. Aina pitää tsempata muita, siitä jää kumminkin +0 fiilis vaikka itse tsemppaa masentuneena kuin jos jättää tsemppaamiset masentavista asioista masentuneille, siitä tulee -0 fiilis.
Kun saadaan yhdessä tsemppaavia asioita tehty niin se on 5/5.
Monet neuvot ovat teoriassa hyviä; liikunta on todettu lääkitystä tehokkaammaksi ja uhriutuminen on yksi ajatusvääristymistä, jotka aiheuttavat ja ylläpitävät masennusta. Masentuneen ongelmana kuitenkin on, että ilman aloitekykyä ei noihin asioihin pysty riittävällä tavalla, vaan siihen tarvitaan aikaa ja apua.
Vierailija kirjoitti:
Hän ei itse ole ihminen, joka aikoisi masentua/masentuisi.
Saman kuulin ystävältä. Kiltti ihminen, ei varmasti tarkoittanut pahaa, mutta ei vaan voi ymmärtää, kun kaikki mennyt aina putkeen, näin sanoi itse. Kertoi siis äitinsä masennuksesta. Omasta diagnoosistani en sillä kertaa puhunut...
Lääkkeistä: "Miks sää semmosia syöt? Koettaisit lopettaa ne." ...Eikä ko. ihmisellä kuitenkaan ollut tarjota mitään muita neuvoja tai vaihtoehtoa lääkkeiden tilalle.
Itseäni ihmetyttää, että SSRI-lääkkeiden kuvitellaan olevan jotain supervaarallisia, huumausaineisiin verrattavia kolmiomömmöjä. (Joo, tiedän kyllä, että mielialalääkkeet eivät sovi kaikille ja niillä voi olla haittavaikutuksia. Kuitenkin joskus lääkkeet voivat olla ihan tarpeen, ja moni saa niistä apua.)
Sekin häiritsee, että jos kerron käyneeni psykiatrilla ja saaneeni masennusdiagnoosin ja lääkemääräyksen, minut on leimattu "hulluksi". Leimaaja oli itse ilkeä ja häiriintyneen oloinen ihminen, jolla oli ajoittain aistiharhoja (mutta koska hänellä ei ollut diagnoosia, hän ei tietenkään ollut "hullu"). Joo, en ole enää tekemisissä hänen kanssaan. Enkä kerro lääkityksestäni kenellekään.
Mielenterveysongelmat niputetaan kylähulluuteen vielä melkein 2020-luvulla. Luullaan että ne on jotakin hulluutta ja typeryyttä, eikä olosuhteiden ja biologian aikaansaamaa. Kukaan ei pidä keuhoahtauma tai -syöpäpotilasta typeryksenä, vaikka nämä sairaudet ovat liki aina itse aiheutettuja. Tupakoijat tietävät nämä riskit mutta silti tietoisesti aloittavat polttamisen ka jatkavat. Mielen sairauksia taas kukaan ei halua eikä valitse itselleen.
Vierailija kirjoitti:
https://www.tunnejamieli.fi/2018/05/09/markus-j-rantala-toinen-nakemys-…
Jahas joku besserwisseri ilmestyi pilaamaan ketjun. Mulle on kyllä kaikki kokeet tehty ja mitään ei löytynyt. On perhe ja paljon ystäviä, omistan metsää.Masennuksen syy oli lapsuudessa tapahtunut hyväksikäyttö.
(En kuitenkaan kiellä täysin Markuksen kantoja)
Perinteisten "mene lenkille" ja "lakkaat miettimästä negatiivisia juttuja" lisäksi olen usein kuullut sitä, että on muillakin vaikeaa syistä A tai B.
Leivo kakku. Hanki elämä. Onhan näitä.... miten voin hankkia elämän - työn, miehen, harrastuksia . kun en pääse edes sängystä ylös tai jaksa pestä hiuksia. Tai että mene hotellin kun sanoin että naapureidn kolistelut vaivaavat joka päivä enkä jaksa tässä kunnossa hankkia uutta kotia.
Positiivinen asenne.