Lue keskustelun säännöt.
Lapseton joka et halua lapsia, koska et pidä lapsista
08.10.2019 |
Pidätkö yleensä ihmisistä?
Onko sinulla paljon ystäviä, kavereita, oletko työssä jossa kohtaat paljon ihmisiä? 912
Kommentit (25)
En erityisemmin pidä ihmisistä.
Ironista on että elämässäni on silti aina ollut paljon kavereita, ystäviä ja parisuhteeseen pyrkijöitäkin. Olen ison monilapsisen perheen vanhin, joten lapset eivät ole mikään vieras asia. Tiedän mitä arki on lapsiperheessä enkä halua sellaista. Työssäni tapaan jonkin verran ihmisiä mutta en työskentele asiakaspalvelussa. Olen ihan ok pidetty työyhteisön jäsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole erityisen "ihmiskeskeinen", minulla on pieni piiri (puolisoni, muutama hyvä ystävä) jonka seurassa viihdyn hyvin mutta olen hyvin introvertti ja ihmiset yleisellä tasolla eivät kiinnosta minua lainkaan. Olen asiakaspalvelualalla ja tässä työssä saan päivittäin vahvistusta siitä, että ihmiset on pääosin aivan valtavan perseestä.
Olen kuusilapsisen perheen vanhin joten olen saanut hoitaa muksuja ihan tarpeeksi tietääkseni miten tylsää ja homehduttavaa se on.
Aikuisissa ihmisissä on sentään toisinaan syvyyttä. Lapset on vaan niin plaah.
En pidä humalaisista enkä pidä lapsista.
Mulla oli tämä syynä, vaikka nyt onkin lapsia. Omia lapsiani rakastan, mutta en vieläkään oikein osaa käyttäytyä muiden lapsien kanssa. En varsinaisesti ole pitämättä lapsista (paitsi räkä- ja ruokasotkunaamoista, jos eivät ole omia), mutta en vaan ymmärrä niitä. Jotkut 5- vuotiaasta ylöspäin ovat ok, jos osaavat käyttäytyä. Tässä nyt joutuu olosuhteiden pakosta katselemaan muidenkin lapsia, joten sietokyky on tottakai kasvanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidän ihmisistä ja olen hyvin sosiaalinen. Lapset ovat vaan hyvin rasittavia. Toki myös hitaat ja typerät aikuiset ovat rasittavia.
Vierailija kirjoitti:
En ole tuollainen henkilö, mutta voisin veikata etteivät he pidä ärsyttävistä, huutavista ja epärationaalisesti käyttäytyvistä aikuisistakaan. Lapsilla tuollaista esiintyy keskimäärin enemmän.
Minulla on just näin. En esimerkiksi nuorena aikuisenakaan käy baareissa, koska en siedä sellaista käytöstä keneltäkään ikään katsomatta. Ja useimmiten ne nyt vain sattuu olemaan lapsia, jotka ovat äänekkäitä.
Pidän kyllä rauhallisista ja hillitysti käyttäyvistä lapsista, kuin myös samoin käyttäytyvistä aikuisista. Työpaikallani ei onneksi ole riehakkaita työkavereita.
Useat lapset ovat riehakkaita ja se on okei, kuuluukin vähän lapsuuteen. En näe riehakkaita lapsia mitenkään "pahoina" tai minään sellaisena. En vain pidä hälinästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tykkään tiettyyn rajaan asti muiden (läheisten ihmisten) lapsista. Voin hoitaa myös naapurin lapsia silloin tällöin. En vain ole koskaan halunut omia, enkä elää lapsiperhe-elämää. 19 vuotta sitä riitti kotikotona.
olen 15-lapsisen perheen vanhimmasta päästä, olen joutunut sietämään kaikenikäisiä lapsia kotona jo aivan tarpeeksi loppuelämän ajaksi.
kyllähän minulta paljon kavereita löytyy, mutta harvoista ihmisistä todella pidän. nykyajan ihmiset kun valitettavasti ovat niin pinnallisia ja (omasta mielestäni) aivan vääriin asioihin keskittyviä, että harvoin löydän omanlaistani seuraa, jossa viihtyisin pidemmän aikaa. Joskus kyllä olen sitä mieltä, että tämä ihmiskunta on aivan pilalla, mutta yleensä siedän ihmisiä sen verran tarpeeksi, että tulen kyllä kaikkien kanssa toimeen. En vain haluaisi edes tulla kaikkien kanssa toimeen, kuten lasten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykymaailmassa ei ole suotavaa pitää lapsista, jos ei ole omia tai työskentele ammatikseen lasten parissa. Se vähän rajoittaa.
En ole lapseton, mutta saanen vastata?
Miltei inhosin lapsia ennen omaa tai vähintäänkin vieroksuin kovasti. Itselläni ei ole pikkusisaruksia ja mitään kontakteja lapsiin ei ollut.
Oma kun tuli, niin halusin toisen ja kolmannenkin. Sittemmin olen oppinut tykkäämään muidenkin lapsista valikoivasti. Jotkut lapset ovat fiksuja ja kivoja. Ikä ei ole olennainen. Yksivuotiaskin voi olla viehättävä omalla tavallaan.
Oikein en ymmärrä, mitä tarkoitetaan yleisellä ihmisrakkaudella? Pidän joistain ihmisistä, en lähtökohtaisesti ihmisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole lapseton, mutta saanen vastata?
Miltei inhosin lapsia ennen omaa tai vähintäänkin vieroksuin kovasti. Itselläni ei ole pikkusisaruksia ja mitään kontakteja lapsiin ei ollut.
Oma kun tuli, niin halusin toisen ja kolmannenkin. Sittemmin olen oppinut tykkäämään muidenkin lapsista valikoivasti. Jotkut lapset ovat fiksuja ja kivoja. Ikä ei ole olennainen. Yksivuotiaskin voi olla viehättävä omalla tavallaan.
Oikein en ymmärrä, mitä tarkoitetaan yleisellä ihmisrakkaudella? Pidän joistain ihmisistä, en lähtökohtaisesti ihmisistä.
Itselleni yleinen ihmisrakkaus on melko teoreettinen asia. "Rakastan" ihmiskuntaa asiana ja lajina. Mutta yksilöitä siedän rajallisesti.
No minulla on yksi vahinkolapsi, mutta vastaan silti.
En ole ikinä halunnut tai pitänyt lapsista. Pidän yleisesti ihmisistä ja minulla on erittäin laaja kaveripiiri. Olen sosiaalinen ja tulen kaikkien kanssa toimeen.
Omaansa tietenkin kiintyy niin kuin koiraan tai kissaan, mutta yleisesti ottaen lapset ovat minusta nykyään todella huonosti kasvatettuja. Eivät ihmiset vihaa lapsia koska he ovat lapsia. He vihaavat lapsia koska vanhemmat eivät ole tehneet duuniaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En yleisestikään pidä ihmisistä ja mielummin olen omassa rauhassa/pienessä porukassa. Olen isosta perheestä ja sisaruksilla on paljon lapsia. Itse en vaan koe mitenkään olevani sellainen että haluaisin kantaa huolta väkisin yhdestäkään pennusta, edes omasta. Tuttuja muksuja siedän mutta ylipäätään koen lapset epämiellyttävinä, äänekkäinä ja likaisina.
en mitenkään vihaa lapsia mutta nykyään (rajattomuuden ja kasvatuksen puuttumisen aikana) lähes kaikki kohtaamiset lapsiperheiden kanssa ovat huonoja.
Viikonloppuna Pirttimäen ulkoilualueen kahviossa isä kahden pojan kanssa, - huutoa, ryntäilyä, esittämistä ja meteliä melskettä, kaikki lohikeiton kimpussa lusikka kouraotteella pipot päässä.
Lentokoneessa edessä istuva lapsiperhe - kummatkin pelaavat tabletillä järkyttävät äänet päällä. Vanhemmat eivät tee mitään.
Mikä näitä vaivaa? Miksi Suomessa ei lapsiperheet ota muita huomioon vaan käyttäytyvät kuin olisivat maailman napa-
En pidä kenestäkään joka on meluisa, itsekäs, vaikeasti ennakoitava, koko ajan vailla jotain ilman vastavuoroisuutta, joka sotkee ilman että itse siivoaa, jne jne. Lähes jokainen lapsi on tällainen, myös jotkut aikuiset, enkä tietenkään pidä heistäkään.
Itse myös ison perheen vanhin lapsi ja siksi vela.
En pidä lapsista ollenkaan, yhtään, ollenkaan, enkä mistään lapsiperhe-elämään liittyvästä. Näen sen oikean elämän painajaisena. Elämäni onnellisin päivä oli se, kun pääsin eroon perheestäni.
Pidän kyllä muista ihmisistä ja tulen toimeen ihmisten kanssa, olen myös naimisissa.
Olen sosiaalinen ja puhelias introvertti. En jaksaisi huolehtia ja olla vastuussa kenestäkään 24/7 koska tarvitsen omaa aikaa. Puolisooni olen kyllä niin rakastunut ja kiintynyt, että pahan paikan tullen hoitaisin häntä kyllä parhaani mukaan, mutta mieluummin silti palkkaisin apua kotiin.
En erikoisesti pidä ihmisistä. Suurinta osaa voin sietää, joistain harvoista pidän. Useimmat ovat vain tylsiä tai mitäänsanomattomia ja mielenkiinnottomia, toiset sitten ärsyttäviä, typeriä, hermostuttavia. Lapsista en oikeastaan pidä yhdestäkään. Ne on kaikki joko luokkaa mielenkiinnoton tai hermostuttava.
En ole tuollainen henkilö, mutta voisin veikata etteivät he pidä ärsyttävistä, huutavista ja epärationaalisesti käyttäytyvistä aikuisistakaan. Lapsilla tuollaista esiintyy keskimäärin enemmän.