Tiedättekö miksi lääkärit ja hoitajat ja vastaavat eivät ole kovin empaattisia?

Empaattisuudesta ei makseta eikä se tavallaan kuuluu työnkuvaan. Tulee lisänä jos tulee.

En usko. Koen itse olevani hyvin empaattinen (ja erityisherkkä) ihminen ja olen hoitoalalla. Tiedän monia muitakin. Se että on empaattinen ei tarkoita että on sillä tavalla psyykkisesti rajaton, ettei osaa pitää toisten oloja ja tunteita erillään itsestään, tai että ei osaa hallita ajatteluaan vaan vatvoo työpäivän asioita vapaallakin. Tunnen kyllä hoitotyössä kohtaamieni ihmisten ahdistukset, pelot jne. tunneperäisesti, mutta ne eivät lamauta minua, enkä mieti niitä enää vapaalla.

Voidaanko siis ajatella että hoitajat ja muut ovat tavallaan hyvin kylmiä?

Vierailija kirjoitti:

En usko. Koen itse olevani hyvin empaattinen (ja erityisherkkä) ihminen ja olen hoitoalalla. Tiedän monia muitakin. Se että on empaattinen ei tarkoita että on sillä tavalla psyykkisesti rajaton, ettei osaa pitää toisten oloja ja tunteita erillään itsestään, tai että ei osaa hallita ajatteluaan vaan vatvoo työpäivän asioita vapaallakin. Tunnen kyllä hoitotyössä kohtaamieni ihmisten ahdistukset, pelot jne. tunneperäisesti, mutta ne eivät lamauta minua, enkä mieti niitä enää vapaalla.

Hmm.

Mikä sitten on sinun selitys sille, että suuri osa lääkäreistä ja hoitajista ja vastaavista ei ole kovin empaattisia?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Voidaanko siis ajatella että hoitajat ja muut ovat tavallaan hyvin kylmiä?

Ei mielestäni vaan ihan tavallisia ihmisiä. Eivät vain erityisen empaattisia kuin ihmiset nyt keskimäärin eivät ole. Ap

Kyllä hoitajien tulee empaattisia, se edistää potilaan tervehtymistä.

Lääkärit ovat eri asia, näkevät potilasta loppujen lopuksi niin vähän, ettei ole väliä millainen tyyppinä on, kunhan osaa oman ammattinsa erinomaisesti.

Hoitajat ovat ykkösasemassa potilaan suhteen.

Ei empaattisuus ole sitä että ottaa muiden huolet omille harteilleen.

Tottakai täytyy kunnioittaa potilasta ja osata käytöstavat mutta muiden ongelmia ei saisi ottaa yksin itselle pohdittavaksi. Eikä varsinkaan viedä kotiin. Hoitoalalla tarvitaan empatiaa, en tarkoitatko lääkärien ja hoitajien olevan kylmiä. Mutta ehkä he ovat kyllästyneet työhönsä tai käyttävät kylmyyttään "suojamuurina". Varsinkin osastoilla on lähes koko ajan kiire, niin se voi tuntua ettei henkilökuntaa kiinnosta.

Lääkäreillä on usein matikka-aivot ja matikka-aivot eivät usein ole niin "herkät". Ehkä.

Siksi että kaikkeen turtuu lopulta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä hoitajien tulee empaattisia, se edistää potilaan tervehtymistä.

Lääkärit ovat eri asia, näkevät potilasta loppujen lopuksi niin vähän, ettei ole väliä millainen tyyppinä on, kunhan osaa oman ammattinsa erinomaisesti.

Hoitajat ovat ykkösasemassa potilaan suhteen.

Itsekin haluan minua hoitavien ihmisten olevan empaattisia! Tietenkin. Ja voisin sanoa samoin kuin sinä, että hoitajien tulee olla empaattisia.

Mutta väitän silti, että suuren osan potilaista kokemuksen mukaan kovin moni hoitaja ei ole empaattinen. Sanoin vain aloituksessa syyn sille, että miksi ei ole. 

Minulla on tänä vuonna takana kaksi eri sairaalareissua kahdessa eri sairaalassa ja niillä olen kohdannut yhteensä varmaan 30-40 hoitajaa. Vain yksi jäi mieleen empaattisena. Kaikki ammattitaitoisina kyllä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Voidaanko siis ajatella että hoitajat ja muut ovat tavallaan hyvin kylmiä?

Potilaisiin on ihan hyvä pitää tietty etäisyys. Varmasti se monista tuntuu kylmältä suhtautumiselta, mutta etäisyys on myös osa ammatillisuutta.

Siitä tämä ainakin lääkärien kohdalla johtuu että alalle ei ole soveltuvuuskokeita ja valintakoe ja ammatin asema on järjestetty sellaiseksi että lääkikseen menee melkein pelkästään hyvistä perheistä tulevia ihmisiä joille arvostus ja asema on tärkeää.

Empatiaa ei testata pääsykokeissa eikä empaattisuus ole minkäänlainen sisäänpääsykriteeri alalle. 

Ai, säkö tunnet enpaattisia ihmisiä jotka siis on samalla myös tyhmiä??????! 😊Et enpaattinen ei voi olla sellanen, joka tekee asioille jotain ja sitä kautta toteuttaa empatiaa saa, vaan enpaattinen on vaan huono? Kerropa sit oikee ala hoivaviettiselle , jos itse hoitaminen on kielletty.

Totta.

Olen erittäin herkkä/empaattinen ihminen. Pystyn hoitamaan erittäin kärsivää ihmistä päivässä tunnin. Sitä enemmän jos pitää niin kyllä, alan uupua tosi pahasti. Eli kyllä herkätkin ihmiset voivat hoitotöitä tehdä, mutta ei liian paljon.

Ei hoitotöitä pitäisi järjestää sillä lailla että tulee pitkiä työvuoroja. Ei potilaita pitäisi hoitaa liukuhihnatyönä, tukkutyönä. Se on huonoksi potilaille ja huonoksi hoitajille. Vain paatuneet tunteettomat hoitajat jaksavat.

Ja psyk osastoilla meno on vielä rankempaa. Sitä varten psyk osastoille jäävät töihin vain sadistiset hoitajat. Normaalit hoitajat eivät psyk osastojen menoa kestä.

Vierailija kirjoitti:

Ai, säkö tunnet enpaattisia ihmisiä jotka siis on samalla myös tyhmiä??????! 😊Et enpaattinen ei voi olla sellanen, joka tekee asioille jotain ja sitä kautta toteuttaa empatiaa saa, vaan enpaattinen on vaan huono? Kerropa sit oikee ala hoivaviettiselle , jos itse hoitaminen on kielletty.

En nyt ihan ymmärtänyt kommenttiasi. Mistä sinä tuon tyhmyyden keksit? En minä mistään tyhmyydestä ole tänne mitään kirjoittanut enkä väittänyt. 

Ja hoivavietti ja empatia ei edes liity toisiinsa. Ne on ihan eri asiat. 

Ap

Empaattinen ja sympaattinen ovat eri asia. Voin auttaa potilaan pois kaivosta, mutta minun ei kannata hypätä kaivoon hänen kanssaan. Liian lähelle potilasta ei voi mennä. Siitä kärsivät kaikki hoitosuhteesta potilaaseen ja hoitajaan. Rajat on vedettävä. Myötätuntoa voi tuntea ja ilmaista, mutta siinä on rajansa.

Kaikkeen tottuu.

En osaa edes kuvitella mitä kaikkea pelastushenkilöstö ja lääkärit näkevät työssään ja silti he säilyttävät järkensä.

Pitkään sosiaalityöntekijänä työskennelleenä voin sanoa, että pidän itseäni empaattisena ja mielestäni empatian pitäisi tavallaan olla lähtökohta kaikelle ihmissuhde- ja auttamistyölle. MUTTA empatian rinnalle tarvitaan järkevyyttä, jämäkkyyttä ja kykyä rajata. 

Työssä tuntemani empatia on erilaista kuin vapaa-ajan empatia - ei niin voimakasta eikä myötäelämisen voi antaa ns. mennä ihon alle. Se ei tarkoita, ettenkö välittäisi ollenkaan tai haluaisi tehdä parastani asiakkaiden eteen. Koen kuitenkin kontrolloivani ammatillista empatiaa ja tämä pitää minut työkykyisenä ja estää myötätuntouupumiseen sairastumisen. Aina näin ei ole ollut, vaan pitkä työkokemus on opettanut minua rajaamaan asiakastyössä kohtaamani vaikeat asiat työajalle. Jos kokisin menettäväni kykyni empatiaan kokonaan, en kokisi enää olevani hyvä työssäni.