Mä olen yksin mökillä. Kertokaa pelottavia juttuja mitä teille on sattunut

Muistaakseni tältä palstalta luin kerran melko karmivan mökkijutun: nainen oli yksin mökillä, veranta pimeänä ja kello kai yli keskiyön kun vieras mies tuli koputtelemaan ovelle. Mies kuiski siitä oven läpi että älä laita valoja päälle eikä tarvitse avata ovea mutta soittaisitko häkeen kun häntä jahdataan haulikkojen kanssa. Kauempana tosiaan oli ryskettä ja taskulampun valokeiloja. Oli tullut jotain erimielisyyksiä kesken ryyppäjäisten tms.

Yksityiskohtia en muista mutta poliisit tuli paikalle ja ampumavahingoilta taidettiin säästyä.

Mökeissä kummittelee aina

Olin murkkuna yksin himassa yötä, mun lapsuuskoti on syrjässä ja lähimpään naapuriin kilometrejä.  Katsoin jossain vaiheessa sattumalta ulos ja tajusin että siellä on joku röökillä,  mitään muuta ei näynyt kuin pimeässä hehkuva tulipää.  Kohta soi ovikello. En mennyt avaamaan ja kuulin miten ovea koputeltiin sekä   raavittiin, sitten siirrytiin rynkyttämään takaovea ja koputeltiin ikkunoihin. Huusin että menkää pois! 

Seuraavana päivänä selvisi että meidän postilaatikko oli rikottu, ihan mäsänä.  Mulla ei ollut hulluja ex-poikkiksia tai epämääräisiä tuttavia jotka olisivat olleet pelottelemassa tai velan perinnässä tms.  Eikä tietääkseni ollut vanhemmillakaan .

Kerran mökillä lepakko lensi yöllä kuistin ohi.

Olin menossa erääseen siivous kohteeseen siivoamaan, tiesin ettei ketään paikalla silloin, kun laitoin eteiseen valot, näin liikettä siivous komeron suunnlta... Sydän hyppäsi kurkkuun, kun aukaisin oven niin... Yllätys yllätys siellä nurkassa kökötti hiiri!, pelkään muutenkin ja inhoan jyrsijöitä, äkkiä otin siivoustarvikkeet yms ja jätin hiiren sinne tuijottamaan...

Mistä lie tullut, luultavasti joku tuulettanut ovet auki ja hiiri hakeutunut lämpimään, oli sen verran kylmä talvi

olin kerrran talvella mökillä yötä ja keskellä yötä pimjeästä tuli ovelle koputtaja taskulamppu kädessä, mies sanoo olevansa  naapurista ja kysyy että "onko se täällä?" kysyin että kuka? no se hänen avovaimonsa, kun se kuulemma karkaileee aina huoraamaan joka paikkaan ja valehtelee missä on ollut. sanoin että no ei täällä ketään ole. Sitten mies vielä sanoo että "saako hän vielä tarkistaa taskulampulla sängyn alle?"., sanoin että no kato vaikka sinnekin.

sitten lähti, outo tyyppi

Hyi näitä koputtelujuttuja. Itsekin asuin lapsuuteni maalla syrjässä ja silloin tällöin noita koputtelijoita oli ovella. Osoittautuivat aina lapsiksi/nuoriksi, jotka pelleilivät ja halusivat säikytellä, mutta se tietoisuus omasta avuttomuudesta keskellä ei mitään on tosi kammottavaa. Vaikka tilastollisesti me kaupunkilaiset ollaan enemmän vaarassa.

- Parikymmppisenä olin tupakalla luhtitalon portailla ja paikalle pölähti kaverin mustasukkainen hullu ex  joka tivasi että "Onks Sanna  sulla?", ei uskonut kun sanoin ettei ole vaan tunki sisälle etsimään ja repi sohvastakin tyynyt kun kuvitteli että "Sanna" mahtui niiden alle. Lopulta istui keittiöön ja selosti sätkää kääntäen mitä tekee "sille huor"lle" kunhan saa kiinni, myötäilin  ja toivoin että lähtisi. Pihalla heitti vielä yhden penkin nurin  ja mesosi jotain. 

- Kolmekymppisenä tein järkkärin töitä ja kerran  olin yhdessä rauhallisessa  puistokonsertissa. Äkkiä tunsin selässäni kovan iskun ja käännyin ,mutta lähelläni ei ollut yhtään ihmistä

Heräsin yhtenä yönä paniikinomaiseen tunteeseen siitä että kuolen, en pystynyt nostamaan päätäni, enkä liikuttamaan käsiäni. 

Ovellekoputtelijalla voi olla oikeasti hätä.

Aviomieheni ajoi armeija-aikana autollaan lomalta palatessaan metsän keskellä ojaan. Siihen aikaan ei vielä ollut kännyköitä (tai oli joku Mobira Cityman, muttei kaikilla) ja hän joutui kävelemään lähimpään taloon soittamaan puhelimella.

Siellä talossa jotkut vanhukset kurkkivat peloissaan ikkunasta, että kuka siellä pimeässä koputtelee, kun klo oli jotakin 21:30. Miehellä oli kuitenkin armeijan vermeet yllään, joten oli ehkä vähemmän pelottava ja pääsi asiansa selitettyään heille sisään soittamaan apua onnettomuuspaikalle.

Se tunne, kun istut aamuyöllä krapulaisena mökin kuistilla, usvaiselle järvelle tuijotellen, ja kuovi lentää ohi matalalla.  Muistat heti, kun mummosi aina sanoi, että kuovi huutaa kuolemaa. Ohimennen mietit, että voi kun pitäisikin paikkansa.

Vierailija kirjoitti:

Heräsin yhtenä yönä paniikinomaiseen tunteeseen siitä että kuolen, en pystynyt nostamaan päätäni, enkä liikuttamaan käsiäni. 

Googlaa "unihalvaus".

Olimme kerran katsomassa erästä myynnissä olevaa vanhaa omakotitaloa. Siellä olin kahdestaan 2v. tyttäreni kanssa isossa tyhjässä kellarissa, kun tytär sanoi "mies nukkuu". Vastasin hänelle "ei täällä ole ketään muita kuin me" . Hän vain toisteli "mies nukkuu". Sitten kysyin häneltä "missä täällä muka on mies?"

Tyttäreni osoitti kellarissa olevaa syvennystä, ainoaan paikkaan missä oli pimeää ja toisti "mies nukkuu".

Vaikken usko kummitusjuttuihin, niin silti ei tehnyt mieli ostaa taloa, minkä kellarissa "nukkuu mies".

Olisi inhottava olla kellarissa yksin, kun mies herää.

Menin ekaa kertaa poikakaverin mökille. Hänen isänsä esitteli meille yöpymismökin, jossa me saisimme ihan kaksin olla. Samalla iskä laittoi huoneen lattianrajassa olevaan reikään sanomalehden tukkeeksi, ”ettei käärmeet pääse sisään.” Pihalla oli luikerrellut kuulemma kyy äsken.

Makasin koko yön puoliksi valveilla ja mietin kauhuissani, pystyyköhän kyykäärme kiipeämään sängynjalkaa pitkin sänkyyn. Aamulla heräsimme ja mikäs siinä matolla olikaan auringonpaisteessa: iso 40 cm KYY. Hyi htti, kun kirkaisin ja kovaa. Poikkis hyppäsi heti ensi töikseen kärmesjahtiin. Siinä mökissä en enää ikinä ole yöpynyt. Nykyisinkin katselen sänkyni alle uudessa paikassa, että voin nukkua.

On pimeä ja sateinen yö. Heräät oven koputukseen. Hetken on hiljaista. Ja taas kuuluu sama voimakas ääni, selvä koputus ovelta. Sitten rapinaa ja narinaa, kun ovi avataan hiljaa. Sisään tulvahtaa ummehtunut märkien vaatteide ja tupakan sekainen lemu. Näet kaksi kalvakkaa valokiilaa jotka hapuilevat ympäri pimeää mökkiä. Toinen kiiloista pysähtyy hetkeksi. Sitten lähenee hitaasti kohti sinua, ja huomaat tuijottavasi suoraan taskulampun keltaissta sydäntä. Valo sammuu. Tunnet kuinka raskaat askeleet lähestyvät, kuulet huohottavan hengityksen, joka haisee voimakkaasti alkoholille. Sitten suuri koura tarttuu hiuksiisi ja nostaa sinut tuskallisen hitaasti seisomaan lattialle. Vyönsolki kilahtaa auki takanasi. Kätesi taivutetaan hellästi, mutta varmasti selkäsi taa ja tunnet kuinka kylmä nahkainen vyö kiristyy ranteittesi ympärille. Sinut talutetaan oven viereen ja paiskataan rajusti tuoliin. Kylmä sade kastelee sinua ja saa nännisi kovettumaan kipeästi. Sitten toinen suurista hahmoista lähestyy sinua ja

Saa jatkaa.

Oltiin miehen kanssa matkalla mökille laittamaan mökkiä talvilevolle, perille vievällä tiellä ei juurikaan muita autoja näy ja mökkimme on ainoa mökki  monen kilometrin säteellä . Äkkiä nähtiin että tienvierta kävelee MORSIAN,  tummatukkainen nainen hääpuvussa pää painuksissa. Vilkaistiin toisiamme suut auki ja sitten mies käänsi auton ja sanoi että nyt mennään kysymään onko kaikki hyvin. Kolea syyspäivä, ei asutusta missään ja joku kuljeskeli kevyessä hääpuvussa... Mies ajoi aika pitkälle takaisin, mutta emme nähneet naista enää . 

Mä näin kerran NAAPURIN!

Vierailija kirjoitti:

Syksy on mökkimurtojen aikaa.

Murtautujat eivät yleensä tule hommiin, jos huomaavat että paikalla on ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

No se kun porukka huumehörhöjä ajoi ojaan autolla syrjäisellä paikalla, menivät läheiseen mökkiin, varastivat mönkijän hinatakseen auton pois ojasta. Isäntä oli herännyt ja mennyt perässä. Hörhöt oli tehnyt isännälle niks ja naks. Sitten menneet takaisin mökille ja rouva pakoitettu siirtämään rahaa nettipankista. Sitten kaapattu rouva kyytiin ja tuikattu mökki palamaan. Rouva viety Ruotsiin Jne, löytynee netistä tämä rikosjuttu.

Pakoitettu :''D OPETELKAA. IHAN oikeasti.

Kerran yksin ollessani mökillä, huomasin kun pepunreiän kuva ilmestyi höyrystyen ikkunaan. Vähänkö pelkäsin ja tärisin. Hrrrr!