Kiellättekö puolisoitanne kutsumasta kotiinne

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kaverisi käyttäytynyt törkeästi miestäsi kohtaan? Jos ei, niin miettisin sinuna tarkkaan, yrittääkö mies muutenkin kontrolloida sinua. Kuulostaa vähän pelottavalta. Taas ollut uutisissa näitä naisia, jotka puoliso/ex on tappanut. Tuollainen käytös voisi olla ensimmäinen askel.

Kerran on kertonut eteenpäin mitä mies on puhunut, ei siis haukkunut häntä, mutta asiattomasti meni sanomaan kuitenkin eteenpäin yhden heiton, jonka mies vitsillä sanoi, ja joku luuli todeksi tätä heittoa. Mitään sen suurempia ongelmia ei siis siitä syntynyt. Kaveri pyysi tätä anteeksi ja meillä oli siis hänen kanssa silloin iso riita, jossa kummatkin sanoi rumasti ja hän muutenkin toimi minua kohtaan väärin, sen enempää nyt avaamatta (pyysi tätä monesti anteeksi häpeillen). Sovittiin tämä ja tämä tuntuu olevan ainoa syy siis minkä osaa perustella. Muuten lähinnä haukkuu ystäväni ulkonäköä ja kaikkea hänessä. Asiasta on siis jo yli vuosi aikaa. En sitten tiedä, riittääkö tuo syyksi? Minä olen miehen mielestä liian anteeksiantavainen, omasta mielestäni taas siinä asiassa hyvä. Pahat sanat riitatilanteessa voin hyvin antaa anteeksi, jos sitä aidosti pyydetään. Mies taas jumittaa tässä samassa asiassa. Tämä ystävä on kuitenkin auttanut minua vuosien varrella paljon ja hänessä on sata kertaa enemmän hyvää. Tuntuu, etten saa itse päättää annanko itse anteeksi jollekin vai onko se sopimatonta. Sanokaa mielipiteitä, toivoisin kyllä olevani väärässä :/

Ap

Oletko miehen mielestä liian anteeksiantavainen myös silloin, kun olet hänelle vihainen? Saatko nähdä muita kavereitasi ja perhettäsi ilman, että tulee sanomista? Saatko harrastaa ja mennä omiin menoihisi vai katsotaanko sitä nyrpeästi? Onko mustasukkaisuutta? Vähätteleekö hän sinua? Jne.

Jos yhtään mietit,että voisiko olla henkistä väkivaltaa, niin soita johonkin auttavaan puhelimeen. He osaavat paremmin arvioida tilannetta kanssasi.

Hmm harrastaa saan kyllä, ei siitä ole tullut mitään. Mustasukkaisuutta on, mutta en osaa arvoida mikä on normaalia kun en itse ole, voi olla ihan normaalia siis. Omia menoja katsotaan nyrpeästi, mutta riippuu mitä se meno on. Sillä tavalla vähättelee, etten tee kuulemma ”mitään” kotona, vaikka se on mielestäni kyllä ihan hölynpölyä, teen kyllä paljon. Jos olen surullisen, niin se on aina uhriutumista joka on ärsyttävää. Jos kerron että olen väsynyt, niin hän helposti vähättelee että mitä mulla muka on, pelkkä työ (paitsi että kotityöt ja monta lasta).

Ap

Normaalia olisi olla mustasukkainen, jos vaikka menet yökylään eksälle tai jatkuvasti olet puhelimessa jonkun miespuolisen kaverin kanssa. Ei sellainen, että hymyilet ystävällisesti kaupan kassalle tai sanot jotain jollekulle bussipysäkillä tms.

No ei ole kuin yksi ehkä näin räikeä, istuin metrossa lapseni kanssa ja vastakkaiselle puolelle ei mahtunut siis, mieheni istui sillä viereisellä penkillä. Tilaa tulikin ja vastapuolella istui joku mies joka hymyili lapselleni ja minä hymyilin ystävällisesti takaisin. En tajunnut siirtyä siitä miehen luokse, kun jo pienen kanssa istuttiin ja hän siitä sitten kyseli, että no tykkäsitkö just tuollaisista miehistä ja et miksi en heti tullut hänen viereen kun tilaa tuli (minä todella en vaan tajunnut siirtyä). Muuten ollut sellaisia mielipide-eroja, että jos sanon ”liian ystävällisesti” vaikka kahteen otteeseen iskuyritykseen, että heh ei kiitos, olen varattu” tms. Saatan vaihtaa pari lausettakin, siitä, kuinka en nyt ole sinne jatkoille lähdössä ja kiittää kuitenki pyynnöstä. Yritän vaan olla ystävällinen, kun ei minusta ole mitenkään loukkaavaa jos joku pyytelee jatkoille, en tietenkään ole menossa kuitenkaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko "kaveri" vastakkaista sukupuolta vai mikä tässä tuttavassa on ongelmana?

Jos kyseessä on normaali ihminen, joka ei varasta, osaa käyttäytyä tms. niin tuntuu oudolta, että miehesi ei saa pyytää häntä käymään, kun olet poissa. Turha kontrollointi ja määräily voi kääntyä tässä itseäsi vastaan. Puolisosi alkaa oikeasti koettelemaan rajojaan, joka monesti johtaa eroon.

Paras ystävä (tai no en ole nyt sitten nähnyt häntä kohta vuoteen kun en uskalla) on samaa sukupuolta minun kanssa. Ei varasta, ryyppää, riko tms. On lapseni kummi, ja ei saa osallistua nyt lapseni syntymäpäiville edes, joka tuntuu tosi pahalta... periaatteessa minua ei siis estetä näkemästä häntä muualla, mutta kyllä siitäkin ideasta niin nihkeä vastaus tulee, että jotenkin aristan asiaa ja vältän tätä tappelua, jota on siis ollut paljon. Ärsyttää, etten saa itse päättää kenestä pidän ja ketä haluan kutsua tänne kun olen yksin.

Ap

Ei kuulosta ihan normaalilta, että et USKALLA nähdä kaveriasi miehen reaktion vuoksi.

Ei mieheni varmasti siitä mitään räjähtäisi, mutta kotona olisi taas negatiivinen ilmapiiri, muutenkin mies aika pahantuulinen ja tuntuu, että teen vähän kaiken väärin koko ajan, siksi en jotenkin jaksa edes sitä nihkeilyä ja kyseenalaistamista. Viimeksi lasteni isä tuli hakemaan istuinta kotipihamme tieltä, oli siis toisella puolella tietä, ei tullut edes pihaan. Kävin pyytämässä sisällä avaimia varastoon, että saisin istuimen annettua, miehen ei siis yhtäkkiä tarvinnut tavata vihaamaansa exääni, mutta huusi minulle vihaisena siitä, etten ehtinyt ilmoittaa tästä, että tulen pyytämään niitä avaimia. Se oli minulta kuulemma alistamista, että tulen käskyttämään exääni varten. Ihan huikkasin miehelle, että ”hei saisko avaimia varastoon ni saan ton istuimen tuolta pojalle”. En komentanut tai mielestäni kysynyt sopimattomasti...

Tällainen olisi kuulemma pitänyt sopia etukäteen, mutta en tajunnut sitä ongelmaa, kun tosiaan minulta kysyi voiko hakea ja kun itse hoidin sen tilanteen.. en muistanut, että minulla ei ole niitä avaimia, ja siksi jouduin ”yhtäkkiä kysymään”, enkä siksi tajunnut ilmoittaa avainten hausta etukäteen. kaikesta tällaisesta tulee ihan koko ajan riitaa, enkä jotenkin tajua olla aina ”oikeanlainen”, yritän kyllä, mutta tuntuu että olen vähän hölmö noissa, en aina ihan hoksaa, missä toimin väärin ja missä en. Yritän ihan oikeasti toimia tavalla, joka ei aiheuttaisi raivoa, mutta en tiedä olenko oikeanlainen ihminen hänelle... :/

Ap

Nyt kyllä kuulostaa siltä, että hän käyttää henkistä väkivaltaa ja että sinua on jo lannistettu niin, ettet edes huomaa, että vika on hänessä eikä sinussa. Joku muu varmaan löytäisi parempiakin linkkejä, mutta katso vaikka tästä: https://www.studio55.fi/hyvinvointi/article/naita-merkkeja-ei-haluta-na…

Soita Nollalinjaan 080 005 005. Voit soittaa anonyymisti. Suosittelen eroa, mutta se pitää tehdä harkitusti, koska juuri erotilanteet ovat kaikkein vaarallisimpia. Ei ole ok joutua elämään varpaillaan koko ajan.

Kiitos paljon avustasi. En voi käsittää, että minusta niin vahvasta luonteesta on alkanut muokkaantua sellainen, joka välttelee hyvin paljon sanomisiaan asioista, jotka häiritsevät ja joutuu jopa pelkäämään ihan keskustelua, jonka toivoisi käytävän, ne ovat niin turhia, miehessä ei ole koskaan korjattavaa, ei edes vaikka miten tsemppaavasti yrittäisi puhua. Olin tosi heikossa kunnossa kun tapasimme, ja mies piti huolta sillä tavalla, mitä en uskonut kenenkään niin hyvin tekevän, sitten vähitellen vuodessa muuttui tällaiseksi enkä voi käsittää. Hän käyttää tuota jatkuvasti hyödyksi, miten hän silloin niin hoivasi, ja olenkin super kiitollinen siitä, mutta nykytilanne kalvaa silti mieltä eikä kotiin ole hyvä tulla.

Kiitos vielä <3

Ap

Haethan apua ja jätät miehen turvallisesti? Noita väkivallan uhreja on uutisissa ihan tarpeeksi. Mies vielä käyttää hyväkseen sitä, että on ollut suhteen alussa ihana. Käsittääkseni tuo on todella tyypillistä väkivaltaisessa suhteessa.

Kaikkea hyvää ja ota yhteyttä myös siihen ystävääsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko "kaveri" vastakkaista sukupuolta vai mikä tässä tuttavassa on ongelmana?

Jos kyseessä on normaali ihminen, joka ei varasta, osaa käyttäytyä tms. niin tuntuu oudolta, että miehesi ei saa pyytää häntä käymään, kun olet poissa. Turha kontrollointi ja määräily voi kääntyä tässä itseäsi vastaan. Puolisosi alkaa oikeasti koettelemaan rajojaan, joka monesti johtaa eroon.

Paras ystävä (tai no en ole nyt sitten nähnyt häntä kohta vuoteen kun en uskalla) on samaa sukupuolta minun kanssa. Ei varasta, ryyppää, riko tms. On lapseni kummi, ja ei saa osallistua nyt lapseni syntymäpäiville edes, joka tuntuu tosi pahalta... periaatteessa minua ei siis estetä näkemästä häntä muualla, mutta kyllä siitäkin ideasta niin nihkeä vastaus tulee, että jotenkin aristan asiaa ja vältän tätä tappelua, jota on siis ollut paljon. Ärsyttää, etten saa itse päättää kenestä pidän ja ketä haluan kutsua tänne kun olen yksin.

Ap

Ei kuulosta ihan normaalilta, että et USKALLA nähdä kaveriasi miehen reaktion vuoksi.

Ei mieheni varmasti siitä mitään räjähtäisi, mutta kotona olisi taas negatiivinen ilmapiiri, muutenkin mies aika pahantuulinen ja tuntuu, että teen vähän kaiken väärin koko ajan, siksi en jotenkin jaksa edes sitä nihkeilyä ja kyseenalaistamista. Viimeksi lasteni isä tuli hakemaan istuinta kotipihamme tieltä, oli siis toisella puolella tietä, ei tullut edes pihaan. Kävin pyytämässä sisällä avaimia varastoon, että saisin istuimen annettua, miehen ei siis yhtäkkiä tarvinnut tavata vihaamaansa exääni, mutta huusi minulle vihaisena siitä, etten ehtinyt ilmoittaa tästä, että tulen pyytämään niitä avaimia. Se oli minulta kuulemma alistamista, että tulen käskyttämään exääni varten. Ihan huikkasin miehelle, että ”hei saisko avaimia varastoon ni saan ton istuimen tuolta pojalle”. En komentanut tai mielestäni kysynyt sopimattomasti...

Tällainen olisi kuulemma pitänyt sopia etukäteen, mutta en tajunnut sitä ongelmaa, kun tosiaan minulta kysyi voiko hakea ja kun itse hoidin sen tilanteen.. en muistanut, että minulla ei ole niitä avaimia, ja siksi jouduin ”yhtäkkiä kysymään”, enkä siksi tajunnut ilmoittaa avainten hausta etukäteen. kaikesta tällaisesta tulee ihan koko ajan riitaa, enkä jotenkin tajua olla aina ”oikeanlainen”, yritän kyllä, mutta tuntuu että olen vähän hölmö noissa, en aina ihan hoksaa, missä toimin väärin ja missä en. Yritän ihan oikeasti toimia tavalla, joka ei aiheuttaisi raivoa, mutta en tiedä olenko oikeanlainen ihminen hänelle... :/

Ap

Nyt kyllä kuulostaa siltä, että hän käyttää henkistä väkivaltaa ja että sinua on jo lannistettu niin, ettet edes huomaa, että vika on hänessä eikä sinussa. Joku muu varmaan löytäisi parempiakin linkkejä, mutta katso vaikka tästä: https://www.studio55.fi/hyvinvointi/article/naita-merkkeja-ei-haluta-na…

Soita Nollalinjaan 080 005 005. Voit soittaa anonyymisti. Suosittelen eroa, mutta se pitää tehdä harkitusti, koska juuri erotilanteet ovat kaikkein vaarallisimpia. Ei ole ok joutua elämään varpaillaan koko ajan.

Kiitos paljon avustasi. En voi käsittää, että minusta niin vahvasta luonteesta on alkanut muokkaantua sellainen, joka välttelee hyvin paljon sanomisiaan asioista, jotka häiritsevät ja joutuu jopa pelkäämään ihan keskustelua, jonka toivoisi käytävän, ne ovat niin turhia, miehessä ei ole koskaan korjattavaa, ei edes vaikka miten tsemppaavasti yrittäisi puhua. Olin tosi heikossa kunnossa kun tapasimme, ja mies piti huolta sillä tavalla, mitä en uskonut kenenkään niin hyvin tekevän, sitten vähitellen vuodessa muuttui tällaiseksi enkä voi käsittää. Hän käyttää tuota jatkuvasti hyödyksi, miten hän silloin niin hoivasi, ja olenkin super kiitollinen siitä, mutta nykytilanne kalvaa silti mieltä eikä kotiin ole hyvä tulla.

Kiitos vielä <3

Ap

Haethan apua ja jätät miehen turvallisesti? Noita väkivallan uhreja on uutisissa ihan tarpeeksi. Mies vielä käyttää hyväkseen sitä, että on ollut suhteen alussa ihana. Käsittääkseni tuo on todella tyypillistä väkivaltaisessa suhteessa.

Kaikkea hyvää ja ota yhteyttä myös siihen ystävääsi.

Huh helpottavaa kuulla, etten ole vain jotenkin ”liian herkkä” tms, vaan ainakin jotain vikaa on. Toki tämä on minun versio ja miehellä omansa, mutta ettei ainakaan nyt kaikki ihan normaalisti ole. Kuvittelin saavani sellaisen ryöpytyksen täältä, että alan sitten vaan korjaamaan itseäni enemmän, mutta toisin kävi. Kiitos neuvoistasi!

Ap