Kiellättekö puolisoitanne kutsumasta kotiinne

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta jos jotain puolison kaveria vihaa yli kaiken, niin onko sellainen pakko päästää omaan kotiinsa?

Jos tuntee todellakin syvää vihaa jotain ihmistä kohtaan, sille on varmasti niin perustellut syyt, että puolison kanssa on syytä miettiä koko kuviota - eli syitä ja seurauksia - todella tarkkaan.

Jos taas tuo ”vihaan yli kaiken” on ns. teinityylinen kommentti ja tarkoittaa lähinnä että henkilö ärsyttää tosi paljon. niin kannattaa koittaa vaan oppia sietämään sitä että ihmisiä on erilaisia ja pysyä itse pois paikalta. Kumppani saa vapaasti valita omat kaverinsa.

Kyllä... Jokainen saa valita kaverinsa, mutta jokaisella on myös oikeus oman kodin rauhaan. Ja jos ei jotain ihmistä halua kotiinsa koskaan päästää, ei hänen ole silloin häntä pakko sinne päästää. Toki asiasta pitää puolison kanssa keskustella ja tuskin kaveria silloin kotiin kutsutaankaan.

Miten ihminen jota nyt niin vihaat, haittaa kotonasi silloin kun et itse ole paikalla, eikö koti ole myös puolisosi? Hän kunnioittaa sinua sillä, ettei kutsu sinun aikana paikalle, eikö mikään riitä? Vai onko tuo kaveri sitten hajottanut teillä paikkoja vai mitä ihmettä? :D

Ilmeisesti et vihaa ketään?

Jo pelkkä ajatus jostain ihmisestä omassa kodissani on liikaa. Antakaa vaan alapeukkuja, mutta jos ja kun minä maksan kodistani, niin kyllä minä silloin myös päätän ketä siellä käy.

No mitä ihmettä hän on tehnyt sitten, että noin suurta vihaa tunnet? Yritän vaan ymmärtää, kun en keksi mitään tilannetta jossa noin pitäisi kontrolloida toista...

Kyseessä ei ole toisen kontrolloimista, en kiellä kaveruutta, kiellän vain ja ainoastaan sen, että minun kotiini kyseinen ihminen ei tule, eikä minun tarvitse täällä sen enepää syitä selvittää.

Mä kyllä ymmärrän. Exän hyvä kaveri kerran haukkui minut pyrkyrih**raksi joka oli tyypin kanssa vain päästäkseen tämän kaverin housuihin. Tarina kiersi mukavasti ympäri kyliä. Keitti niin hyvän sopan tosta, että sen jälkeen ilmoitin että tämä henkilö ei enää koskaan astu jalallaan siihen asuntoon missä minä asun.

Yllättäen se oli täysin tuhoon tuomittu suhde, mutta esim. tuollaisia perspäitä ei tarvitse elintilassaan sietää.

Onko "kaveri" vastakkaista sukupuolta vai mikä tässä tuttavassa on ongelmana?

Jos kyseessä on normaali ihminen, joka ei varasta, osaa käyttäytyä tms. niin tuntuu oudolta, että miehesi ei saa pyytää häntä käymään, kun olet poissa. Turha kontrollointi ja määräily voi kääntyä tässä itseäsi vastaan. Puolisosi alkaa oikeasti koettelemaan rajojaan, joka monesti johtaa eroon.

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole yksinomaan sinun kotisi. Se on myös sinun miehesi koti. Jos et ole edes kotona silloin, niin tietenkin hän saa sinne kutsua kenet haluaa. Kavereita, vanhempansa, varmaan olet kieltänyt myös anoppia tulemasta kotiisi. Mistä näitä määräileviä despootti- pikkuvaimoja tulee. Onko ravinnossamme liikaa hormoni-muovia. Vai onko lastenkasvatuksessa ollut jossain vaiheessa tapana lelliä liikaa pikkuprinsessoja. Kyllä normaaliin käyttäytymiseen kuuluu kyky seurustella asiallisesti myös niiden kanssa, joista ei tykkää. Ja vierailla puolin ja toisin.

Meillä se on siis mies, joka määrää näin ja siksi kyselen, meneekö tuo ihan oikein...Anoppi saa käydä (ainakin toistaiseksi), mutta mies pysyy makuuhuoneessa sen ajan mököttämässä. Itse en keksi kuin ex-mieheni, jota tosiaan en sallisi hänen kutsua tänne ilman neuvotteluja, mutta sitä hän ei varmasti tee. :D

Ap

Vierailija kirjoitti:

Oma mieheni on tutustunut parisen kuukautta sitten harrastuksessaan erääseen naiseen, jota tapaa usein kahdestaan. Ymmärtäisin, jos kyseessä olisi pitkäaikainen ystävä, mutta tällainen uusi tuttavuus tuntuu jotenkin... epämääräiseltä. Mies tosiaan käy hänen luonaan kahvilla ja kutsuu naista kylään kotiimme, kun en itse ole paikalla. Mies ei vaikuta petolliselta, häntä itseään on petetty aiemmassa suhteessa ja hän on aina suhtautunut hyvin jyrkästi pettäviin ihmisiin. Silti huomaan, etten pysty suhtautumaan tuohon naistuttavuuteen kovinkaan rauhallisesti. Yritän olla olematta mustasukkainen, mutta toivoisin kyllä, ettei mies viettäisi niin paljon aikaa naisen seurassa.

Ymmärrän siis aloittajan halun rajoittaa puolison tapaamisia joidenkin ystäviensä kanssa. Tosin en usko sen olevan kovin fiksua. Kotinne on myös miehen ja hänellä on oikeus tavata ketä haluaa siellä, olit sinä paikalla tai et.

Mieheni saa kutsua ketä haluaa.

Ap

Hmm... Jos kaveri ei riko ja sotke paikkoja tai varastele tavaroita, ei minusta oikein voi kieltää, puolin eikä toisin. Mutta itse haluan kyllä tietää hyvissä ajoin etukäteen, jos tietyt miehen kaverit ovat tulossa kylään niin pystyn järjestämään itseni siksi aikaa jonnekin muualle.

Vierailija kirjoitti:

Onko "kaveri" vastakkaista sukupuolta vai mikä tässä tuttavassa on ongelmana?

Jos kyseessä on normaali ihminen, joka ei varasta, osaa käyttäytyä tms. niin tuntuu oudolta, että miehesi ei saa pyytää häntä käymään, kun olet poissa. Turha kontrollointi ja määräily voi kääntyä tässä itseäsi vastaan. Puolisosi alkaa oikeasti koettelemaan rajojaan, joka monesti johtaa eroon.

Paras ystävä (tai no en ole nyt sitten nähnyt häntä kohta vuoteen kun en uskalla) on samaa sukupuolta minun kanssa. Ei varasta, ryyppää, riko tms. On lapseni kummi, ja ei saa osallistua nyt lapseni syntymäpäiville edes, joka tuntuu tosi pahalta... periaatteessa minua ei siis estetä näkemästä häntä muualla, mutta kyllä siitäkin ideasta niin nihkeä vastaus tulee, että jotenkin aristan asiaa ja vältän tätä tappelua, jota on siis ollut paljon. Ärsyttää, etten saa itse päättää kenestä pidän ja ketä haluan kutsua tänne kun olen yksin.

Ap

Meillä miehen mielestä on tosi hauskaa kutsua ihmisiä syömään ja kahville, mutta hän ei itse valitettavasti osaa tehdä mitään ruokaa eikä paljon vaivaudu käymään kaupassakaan. Tästä on riitaa käyty vuosikausia mutta aina niitä ruokavieraita vaan lappaa. Sen verran on tapahtunut kehitystä, että kahvitustarpeet hän osaa jo hankkia itse.

Onko kaverisi käyttäytynyt törkeästi miestäsi kohtaan? Jos ei, niin miettisin sinuna tarkkaan, yrittääkö mies muutenkin kontrolloida sinua. Kuulostaa vähän pelottavalta. Taas ollut uutisissa näitä naisia, jotka puoliso/ex on tappanut. Tuollainen käytös voisi olla ensimmäinen askel.

En kiellä. Mutta täytyy sanoa, että oloni on epämukava kun olen poissa ja tiedän yhden miehen kaverin olevan meillä. Kyseessä siis tapaus, joka reilu vuosi sitten avautui olevansa minuun umpirakastunut, ja oli puhunut miehelleni että eiköhän se Liisa vaihda tuotapikaa sinut minuun. Oli siis jostain saanut käsityksen että tunne on molemminpuolinen ja että aion erota miehestäni hänen takiaan.

Emme ole enää missään väleissä, ts. miehen kaveriporukkaan tämä tyyppi edelleen kuuluu, mutta hoidetaan asiat niin että me kaksi emme ole samaan aikaan paikalla. 

Jostain syystä en tykkää ideasta, että tämä mies on meillä kun en ole siellä. En tiedä miksi. Mutta en minä sitä kieltääkään halua.

Vierailija kirjoitti:

Onko kaverisi käyttäytynyt törkeästi miestäsi kohtaan? Jos ei, niin miettisin sinuna tarkkaan, yrittääkö mies muutenkin kontrolloida sinua. Kuulostaa vähän pelottavalta. Taas ollut uutisissa näitä naisia, jotka puoliso/ex on tappanut. Tuollainen käytös voisi olla ensimmäinen askel.

Kerran on kertonut eteenpäin mitä mies on puhunut, ei siis haukkunut häntä, mutta asiattomasti meni sanomaan kuitenkin eteenpäin yhden heiton, jonka mies vitsillä sanoi, ja joku luuli todeksi tätä heittoa. Mitään sen suurempia ongelmia ei siis siitä syntynyt. Kaveri pyysi tätä anteeksi ja meillä oli siis hänen kanssa silloin iso riita, jossa kummatkin sanoi rumasti ja hän muutenkin toimi minua kohtaan väärin, sen enempää nyt avaamatta (pyysi tätä monesti anteeksi häpeillen). Sovittiin tämä ja tämä tuntuu olevan ainoa syy siis minkä osaa perustella. Muuten lähinnä haukkuu ystäväni ulkonäköä ja kaikkea hänessä. Asiasta on siis jo yli vuosi aikaa. En sitten tiedä, riittääkö tuo syyksi? Minä olen miehen mielestä liian anteeksiantavainen, omasta mielestäni taas siinä asiassa hyvä. Pahat sanat riitatilanteessa voin hyvin antaa anteeksi, jos sitä aidosti pyydetään. Mies taas jumittaa tässä samassa asiassa. Tämä ystävä on kuitenkin auttanut minua vuosien varrella paljon ja hänessä on sata kertaa enemmän hyvää. Tuntuu, etten saa itse päättää annanko itse anteeksi jollekin vai onko se sopimatonta. Sanokaa mielipiteitä, toivoisin kyllä olevani väärässä :/

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko "kaveri" vastakkaista sukupuolta vai mikä tässä tuttavassa on ongelmana?

Jos kyseessä on normaali ihminen, joka ei varasta, osaa käyttäytyä tms. niin tuntuu oudolta, että miehesi ei saa pyytää häntä käymään, kun olet poissa. Turha kontrollointi ja määräily voi kääntyä tässä itseäsi vastaan. Puolisosi alkaa oikeasti koettelemaan rajojaan, joka monesti johtaa eroon.

Paras ystävä (tai no en ole nyt sitten nähnyt häntä kohta vuoteen kun en uskalla) on samaa sukupuolta minun kanssa. Ei varasta, ryyppää, riko tms. On lapseni kummi, ja ei saa osallistua nyt lapseni syntymäpäiville edes, joka tuntuu tosi pahalta... periaatteessa minua ei siis estetä näkemästä häntä muualla, mutta kyllä siitäkin ideasta niin nihkeä vastaus tulee, että jotenkin aristan asiaa ja vältän tätä tappelua, jota on siis ollut paljon. Ärsyttää, etten saa itse päättää kenestä pidän ja ketä haluan kutsua tänne kun olen yksin.

Ap

Ei kuulosta ihan normaalilta, että et USKALLA nähdä kaveriasi miehen reaktion vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kaverisi käyttäytynyt törkeästi miestäsi kohtaan? Jos ei, niin miettisin sinuna tarkkaan, yrittääkö mies muutenkin kontrolloida sinua. Kuulostaa vähän pelottavalta. Taas ollut uutisissa näitä naisia, jotka puoliso/ex on tappanut. Tuollainen käytös voisi olla ensimmäinen askel.

Kerran on kertonut eteenpäin mitä mies on puhunut, ei siis haukkunut häntä, mutta asiattomasti meni sanomaan kuitenkin eteenpäin yhden heiton, jonka mies vitsillä sanoi, ja joku luuli todeksi tätä heittoa. Mitään sen suurempia ongelmia ei siis siitä syntynyt. Kaveri pyysi tätä anteeksi ja meillä oli siis hänen kanssa silloin iso riita, jossa kummatkin sanoi rumasti ja hän muutenkin toimi minua kohtaan väärin, sen enempää nyt avaamatta (pyysi tätä monesti anteeksi häpeillen). Sovittiin tämä ja tämä tuntuu olevan ainoa syy siis minkä osaa perustella. Muuten lähinnä haukkuu ystäväni ulkonäköä ja kaikkea hänessä. Asiasta on siis jo yli vuosi aikaa. En sitten tiedä, riittääkö tuo syyksi? Minä olen miehen mielestä liian anteeksiantavainen, omasta mielestäni taas siinä asiassa hyvä. Pahat sanat riitatilanteessa voin hyvin antaa anteeksi, jos sitä aidosti pyydetään. Mies taas jumittaa tässä samassa asiassa. Tämä ystävä on kuitenkin auttanut minua vuosien varrella paljon ja hänessä on sata kertaa enemmän hyvää. Tuntuu, etten saa itse päättää annanko itse anteeksi jollekin vai onko se sopimatonta. Sanokaa mielipiteitä, toivoisin kyllä olevani väärässä :/

Ap

Oletko miehen mielestä liian anteeksiantavainen myös silloin, kun olet hänelle vihainen? Saatko nähdä muita kavereitasi ja perhettäsi ilman, että tulee sanomista? Saatko harrastaa ja mennä omiin menoihisi vai katsotaanko sitä nyrpeästi? Onko mustasukkaisuutta? Vähätteleekö hän sinua? Jne.

Jos yhtään mietit,että voisiko olla henkistä väkivaltaa, niin soita johonkin auttavaan puhelimeen. He osaavat paremmin arvioida tilannetta kanssasi.

Jos taas ei ole muita ongelmia kuin tuo yksi kaveri, niin kyllä mun mielestä pitkään ihmissuhteeseen saa sisältyä jokin yksittäinen isompikin töppäys, jonka voi antaa anteeksi. Näkisin sinuna ystävää. Mieheltä ei tarvitse hyväksyntää kaikelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko "kaveri" vastakkaista sukupuolta vai mikä tässä tuttavassa on ongelmana?

Jos kyseessä on normaali ihminen, joka ei varasta, osaa käyttäytyä tms. niin tuntuu oudolta, että miehesi ei saa pyytää häntä käymään, kun olet poissa. Turha kontrollointi ja määräily voi kääntyä tässä itseäsi vastaan. Puolisosi alkaa oikeasti koettelemaan rajojaan, joka monesti johtaa eroon.

Paras ystävä (tai no en ole nyt sitten nähnyt häntä kohta vuoteen kun en uskalla) on samaa sukupuolta minun kanssa. Ei varasta, ryyppää, riko tms. On lapseni kummi, ja ei saa osallistua nyt lapseni syntymäpäiville edes, joka tuntuu tosi pahalta... periaatteessa minua ei siis estetä näkemästä häntä muualla, mutta kyllä siitäkin ideasta niin nihkeä vastaus tulee, että jotenkin aristan asiaa ja vältän tätä tappelua, jota on siis ollut paljon. Ärsyttää, etten saa itse päättää kenestä pidän ja ketä haluan kutsua tänne kun olen yksin.

Ap

Ei kuulosta ihan normaalilta, että et USKALLA nähdä kaveriasi miehen reaktion vuoksi.

Ei mieheni varmasti siitä mitään räjähtäisi, mutta kotona olisi taas negatiivinen ilmapiiri, muutenkin mies aika pahantuulinen ja tuntuu, että teen vähän kaiken väärin koko ajan, siksi en jotenkin jaksa edes sitä nihkeilyä ja kyseenalaistamista. Viimeksi lasteni isä tuli hakemaan istuinta kotipihamme tieltä, oli siis toisella puolella tietä, ei tullut edes pihaan. Kävin pyytämässä sisällä avaimia varastoon, että saisin istuimen annettua, miehen ei siis yhtäkkiä tarvinnut tavata vihaamaansa exääni, mutta huusi minulle vihaisena siitä, etten ehtinyt ilmoittaa tästä, että tulen pyytämään niitä avaimia. Se oli minulta kuulemma alistamista, että tulen käskyttämään exääni varten. Ihan huikkasin miehelle, että ”hei saisko avaimia varastoon ni saan ton istuimen tuolta pojalle”. En komentanut tai mielestäni kysynyt sopimattomasti...

Tällainen olisi kuulemma pitänyt sopia etukäteen, mutta en tajunnut sitä ongelmaa, kun tosiaan minulta kysyi voiko hakea ja kun itse hoidin sen tilanteen.. en muistanut, että minulla ei ole niitä avaimia, ja siksi jouduin ”yhtäkkiä kysymään”, enkä siksi tajunnut ilmoittaa avainten hausta etukäteen. kaikesta tällaisesta tulee ihan koko ajan riitaa, enkä jotenkin tajua olla aina ”oikeanlainen”, yritän kyllä, mutta tuntuu että olen vähän hölmö noissa, en aina ihan hoksaa, missä toimin väärin ja missä en. Yritän ihan oikeasti toimia tavalla, joka ei aiheuttaisi raivoa, mutta en tiedä olenko oikeanlainen ihminen hänelle... :/

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kaverisi käyttäytynyt törkeästi miestäsi kohtaan? Jos ei, niin miettisin sinuna tarkkaan, yrittääkö mies muutenkin kontrolloida sinua. Kuulostaa vähän pelottavalta. Taas ollut uutisissa näitä naisia, jotka puoliso/ex on tappanut. Tuollainen käytös voisi olla ensimmäinen askel.

Kerran on kertonut eteenpäin mitä mies on puhunut, ei siis haukkunut häntä, mutta asiattomasti meni sanomaan kuitenkin eteenpäin yhden heiton, jonka mies vitsillä sanoi, ja joku luuli todeksi tätä heittoa. Mitään sen suurempia ongelmia ei siis siitä syntynyt. Kaveri pyysi tätä anteeksi ja meillä oli siis hänen kanssa silloin iso riita, jossa kummatkin sanoi rumasti ja hän muutenkin toimi minua kohtaan väärin, sen enempää nyt avaamatta (pyysi tätä monesti anteeksi häpeillen). Sovittiin tämä ja tämä tuntuu olevan ainoa syy siis minkä osaa perustella. Muuten lähinnä haukkuu ystäväni ulkonäköä ja kaikkea hänessä. Asiasta on siis jo yli vuosi aikaa. En sitten tiedä, riittääkö tuo syyksi? Minä olen miehen mielestä liian anteeksiantavainen, omasta mielestäni taas siinä asiassa hyvä. Pahat sanat riitatilanteessa voin hyvin antaa anteeksi, jos sitä aidosti pyydetään. Mies taas jumittaa tässä samassa asiassa. Tämä ystävä on kuitenkin auttanut minua vuosien varrella paljon ja hänessä on sata kertaa enemmän hyvää. Tuntuu, etten saa itse päättää annanko itse anteeksi jollekin vai onko se sopimatonta. Sanokaa mielipiteitä, toivoisin kyllä olevani väärässä :/

Ap

Oletko miehen mielestä liian anteeksiantavainen myös silloin, kun olet hänelle vihainen? Saatko nähdä muita kavereitasi ja perhettäsi ilman, että tulee sanomista? Saatko harrastaa ja mennä omiin menoihisi vai katsotaanko sitä nyrpeästi? Onko mustasukkaisuutta? Vähätteleekö hän sinua? Jne.

Jos yhtään mietit,että voisiko olla henkistä väkivaltaa, niin soita johonkin auttavaan puhelimeen. He osaavat paremmin arvioida tilannetta kanssasi.

Hmm harrastaa saan kyllä, ei siitä ole tullut mitään. Mustasukkaisuutta on, mutta en osaa arvoida mikä on normaalia kun en itse ole, voi olla ihan normaalia siis. Omia menoja katsotaan nyrpeästi, mutta riippuu mitä se meno on. Sillä tavalla vähättelee, etten tee kuulemma ”mitään” kotona, vaikka se on mielestäni kyllä ihan hölynpölyä, teen kyllä paljon. Jos olen surullisen, niin se on aina uhriutumista joka on ärsyttävää. Jos kerron että olen väsynyt, niin hän helposti vähättelee että mitä mulla muka on, pelkkä työ (paitsi että kotityöt ja monta lasta).

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kaverisi käyttäytynyt törkeästi miestäsi kohtaan? Jos ei, niin miettisin sinuna tarkkaan, yrittääkö mies muutenkin kontrolloida sinua. Kuulostaa vähän pelottavalta. Taas ollut uutisissa näitä naisia, jotka puoliso/ex on tappanut. Tuollainen käytös voisi olla ensimmäinen askel.

Kerran on kertonut eteenpäin mitä mies on puhunut, ei siis haukkunut häntä, mutta asiattomasti meni sanomaan kuitenkin eteenpäin yhden heiton, jonka mies vitsillä sanoi, ja joku luuli todeksi tätä heittoa. Mitään sen suurempia ongelmia ei siis siitä syntynyt. Kaveri pyysi tätä anteeksi ja meillä oli siis hänen kanssa silloin iso riita, jossa kummatkin sanoi rumasti ja hän muutenkin toimi minua kohtaan väärin, sen enempää nyt avaamatta (pyysi tätä monesti anteeksi häpeillen). Sovittiin tämä ja tämä tuntuu olevan ainoa syy siis minkä osaa perustella. Muuten lähinnä haukkuu ystäväni ulkonäköä ja kaikkea hänessä. Asiasta on siis jo yli vuosi aikaa. En sitten tiedä, riittääkö tuo syyksi? Minä olen miehen mielestä liian anteeksiantavainen, omasta mielestäni taas siinä asiassa hyvä. Pahat sanat riitatilanteessa voin hyvin antaa anteeksi, jos sitä aidosti pyydetään. Mies taas jumittaa tässä samassa asiassa. Tämä ystävä on kuitenkin auttanut minua vuosien varrella paljon ja hänessä on sata kertaa enemmän hyvää. Tuntuu, etten saa itse päättää annanko itse anteeksi jollekin vai onko se sopimatonta. Sanokaa mielipiteitä, toivoisin kyllä olevani väärässä :/

Ap

Oletko miehen mielestä liian anteeksiantavainen myös silloin, kun olet hänelle vihainen? Saatko nähdä muita kavereitasi ja perhettäsi ilman, että tulee sanomista? Saatko harrastaa ja mennä omiin menoihisi vai katsotaanko sitä nyrpeästi? Onko mustasukkaisuutta? Vähätteleekö hän sinua? Jne.

Jos yhtään mietit,että voisiko olla henkistä väkivaltaa, niin soita johonkin auttavaan puhelimeen. He osaavat paremmin arvioida tilannetta kanssasi.

Niin ja en minä silloin kuulemma ole liian anteeksiantavainen, tai ei ainakaan ole sanonut niin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kaverisi käyttäytynyt törkeästi miestäsi kohtaan? Jos ei, niin miettisin sinuna tarkkaan, yrittääkö mies muutenkin kontrolloida sinua. Kuulostaa vähän pelottavalta. Taas ollut uutisissa näitä naisia, jotka puoliso/ex on tappanut. Tuollainen käytös voisi olla ensimmäinen askel.

Kerran on kertonut eteenpäin mitä mies on puhunut, ei siis haukkunut häntä, mutta asiattomasti meni sanomaan kuitenkin eteenpäin yhden heiton, jonka mies vitsillä sanoi, ja joku luuli todeksi tätä heittoa. Mitään sen suurempia ongelmia ei siis siitä syntynyt. Kaveri pyysi tätä anteeksi ja meillä oli siis hänen kanssa silloin iso riita, jossa kummatkin sanoi rumasti ja hän muutenkin toimi minua kohtaan väärin, sen enempää nyt avaamatta (pyysi tätä monesti anteeksi häpeillen). Sovittiin tämä ja tämä tuntuu olevan ainoa syy siis minkä osaa perustella. Muuten lähinnä haukkuu ystäväni ulkonäköä ja kaikkea hänessä. Asiasta on siis jo yli vuosi aikaa. En sitten tiedä, riittääkö tuo syyksi? Minä olen miehen mielestä liian anteeksiantavainen, omasta mielestäni taas siinä asiassa hyvä. Pahat sanat riitatilanteessa voin hyvin antaa anteeksi, jos sitä aidosti pyydetään. Mies taas jumittaa tässä samassa asiassa. Tämä ystävä on kuitenkin auttanut minua vuosien varrella paljon ja hänessä on sata kertaa enemmän hyvää. Tuntuu, etten saa itse päättää annanko itse anteeksi jollekin vai onko se sopimatonta. Sanokaa mielipiteitä, toivoisin kyllä olevani väärässä :/

Ap

Oletko miehen mielestä liian anteeksiantavainen myös silloin, kun olet hänelle vihainen? Saatko nähdä muita kavereitasi ja perhettäsi ilman, että tulee sanomista? Saatko harrastaa ja mennä omiin menoihisi vai katsotaanko sitä nyrpeästi? Onko mustasukkaisuutta? Vähätteleekö hän sinua? Jne.

Jos yhtään mietit,että voisiko olla henkistä väkivaltaa, niin soita johonkin auttavaan puhelimeen. He osaavat paremmin arvioida tilannetta kanssasi.

Niin ja en minä silloin kuulemma ole liian anteeksiantavainen, tai ei ainakaan ole sanonut niin.

Ap

Tai ei tuollaisia tilanteita ole, kun ei mies oikein näe itsessään vikoja, vaikka yrittäisin tuoda jotain rakentavaa ehdostusta esille. Esim viimeksi sanoin, että kun häneltä tulee paljon kritiikkiä miten minä voisin toimia paremmin niin sanoin, että olen aika väsynyt ja teen parhaani, että voisiko välillä sanoa jotain kivoja juttuja mitä teen hyvin. Sanoin vielä, että ymmärrän sen olevan vaikeaa jos ne tuntuvat turhilta korulauseilta, mutta voisi motivoida minuakin tekemään vielä enemmän. Kauniiksi kyllä kehuu.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko "kaveri" vastakkaista sukupuolta vai mikä tässä tuttavassa on ongelmana?

Jos kyseessä on normaali ihminen, joka ei varasta, osaa käyttäytyä tms. niin tuntuu oudolta, että miehesi ei saa pyytää häntä käymään, kun olet poissa. Turha kontrollointi ja määräily voi kääntyä tässä itseäsi vastaan. Puolisosi alkaa oikeasti koettelemaan rajojaan, joka monesti johtaa eroon.

Paras ystävä (tai no en ole nyt sitten nähnyt häntä kohta vuoteen kun en uskalla) on samaa sukupuolta minun kanssa. Ei varasta, ryyppää, riko tms. On lapseni kummi, ja ei saa osallistua nyt lapseni syntymäpäiville edes, joka tuntuu tosi pahalta... periaatteessa minua ei siis estetä näkemästä häntä muualla, mutta kyllä siitäkin ideasta niin nihkeä vastaus tulee, että jotenkin aristan asiaa ja vältän tätä tappelua, jota on siis ollut paljon. Ärsyttää, etten saa itse päättää kenestä pidän ja ketä haluan kutsua tänne kun olen yksin.

Ap

Ei kuulosta ihan normaalilta, että et USKALLA nähdä kaveriasi miehen reaktion vuoksi.

Ei mieheni varmasti siitä mitään räjähtäisi, mutta kotona olisi taas negatiivinen ilmapiiri, muutenkin mies aika pahantuulinen ja tuntuu, että teen vähän kaiken väärin koko ajan, siksi en jotenkin jaksa edes sitä nihkeilyä ja kyseenalaistamista. Viimeksi lasteni isä tuli hakemaan istuinta kotipihamme tieltä, oli siis toisella puolella tietä, ei tullut edes pihaan. Kävin pyytämässä sisällä avaimia varastoon, että saisin istuimen annettua, miehen ei siis yhtäkkiä tarvinnut tavata vihaamaansa exääni, mutta huusi minulle vihaisena siitä, etten ehtinyt ilmoittaa tästä, että tulen pyytämään niitä avaimia. Se oli minulta kuulemma alistamista, että tulen käskyttämään exääni varten. Ihan huikkasin miehelle, että ”hei saisko avaimia varastoon ni saan ton istuimen tuolta pojalle”. En komentanut tai mielestäni kysynyt sopimattomasti...

Tällainen olisi kuulemma pitänyt sopia etukäteen, mutta en tajunnut sitä ongelmaa, kun tosiaan minulta kysyi voiko hakea ja kun itse hoidin sen tilanteen.. en muistanut, että minulla ei ole niitä avaimia, ja siksi jouduin ”yhtäkkiä kysymään”, enkä siksi tajunnut ilmoittaa avainten hausta etukäteen. kaikesta tällaisesta tulee ihan koko ajan riitaa, enkä jotenkin tajua olla aina ”oikeanlainen”, yritän kyllä, mutta tuntuu että olen vähän hölmö noissa, en aina ihan hoksaa, missä toimin väärin ja missä en. Yritän ihan oikeasti toimia tavalla, joka ei aiheuttaisi raivoa, mutta en tiedä olenko oikeanlainen ihminen hänelle... :/

Ap

Nyt kyllä kuulostaa siltä, että hän käyttää henkistä väkivaltaa ja että sinua on jo lannistettu niin, ettet edes huomaa, että vika on hänessä eikä sinussa. Joku muu varmaan löytäisi parempiakin linkkejä, mutta katso vaikka tästä: https://www.studio55.fi/hyvinvointi/article/naita-merkkeja-ei-haluta-na…

Soita Nollalinjaan 080 005 005. Voit soittaa anonyymisti. Suosittelen eroa, mutta se pitää tehdä harkitusti, koska juuri erotilanteet ovat kaikkein vaarallisimpia. Ei ole ok joutua elämään varpaillaan koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kaverisi käyttäytynyt törkeästi miestäsi kohtaan? Jos ei, niin miettisin sinuna tarkkaan, yrittääkö mies muutenkin kontrolloida sinua. Kuulostaa vähän pelottavalta. Taas ollut uutisissa näitä naisia, jotka puoliso/ex on tappanut. Tuollainen käytös voisi olla ensimmäinen askel.

Kerran on kertonut eteenpäin mitä mies on puhunut, ei siis haukkunut häntä, mutta asiattomasti meni sanomaan kuitenkin eteenpäin yhden heiton, jonka mies vitsillä sanoi, ja joku luuli todeksi tätä heittoa. Mitään sen suurempia ongelmia ei siis siitä syntynyt. Kaveri pyysi tätä anteeksi ja meillä oli siis hänen kanssa silloin iso riita, jossa kummatkin sanoi rumasti ja hän muutenkin toimi minua kohtaan väärin, sen enempää nyt avaamatta (pyysi tätä monesti anteeksi häpeillen). Sovittiin tämä ja tämä tuntuu olevan ainoa syy siis minkä osaa perustella. Muuten lähinnä haukkuu ystäväni ulkonäköä ja kaikkea hänessä. Asiasta on siis jo yli vuosi aikaa. En sitten tiedä, riittääkö tuo syyksi? Minä olen miehen mielestä liian anteeksiantavainen, omasta mielestäni taas siinä asiassa hyvä. Pahat sanat riitatilanteessa voin hyvin antaa anteeksi, jos sitä aidosti pyydetään. Mies taas jumittaa tässä samassa asiassa. Tämä ystävä on kuitenkin auttanut minua vuosien varrella paljon ja hänessä on sata kertaa enemmän hyvää. Tuntuu, etten saa itse päättää annanko itse anteeksi jollekin vai onko se sopimatonta. Sanokaa mielipiteitä, toivoisin kyllä olevani väärässä :/

Ap

Oletko miehen mielestä liian anteeksiantavainen myös silloin, kun olet hänelle vihainen? Saatko nähdä muita kavereitasi ja perhettäsi ilman, että tulee sanomista? Saatko harrastaa ja mennä omiin menoihisi vai katsotaanko sitä nyrpeästi? Onko mustasukkaisuutta? Vähätteleekö hän sinua? Jne.

Jos yhtään mietit,että voisiko olla henkistä väkivaltaa, niin soita johonkin auttavaan puhelimeen. He osaavat paremmin arvioida tilannetta kanssasi.

Hmm harrastaa saan kyllä, ei siitä ole tullut mitään. Mustasukkaisuutta on, mutta en osaa arvoida mikä on normaalia kun en itse ole, voi olla ihan normaalia siis. Omia menoja katsotaan nyrpeästi, mutta riippuu mitä se meno on. Sillä tavalla vähättelee, etten tee kuulemma ”mitään” kotona, vaikka se on mielestäni kyllä ihan hölynpölyä, teen kyllä paljon. Jos olen surullisen, niin se on aina uhriutumista joka on ärsyttävää. Jos kerron että olen väsynyt, niin hän helposti vähättelee että mitä mulla muka on, pelkkä työ (paitsi että kotityöt ja monta lasta).

Ap

Normaalia olisi olla mustasukkainen, jos vaikka menet yökylään eksälle tai jatkuvasti olet puhelimessa jonkun miespuolisen kaverin kanssa. Ei sellainen, että hymyilet ystävällisesti kaupan kassalle tai sanot jotain jollekulle bussipysäkillä tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko "kaveri" vastakkaista sukupuolta vai mikä tässä tuttavassa on ongelmana?

Jos kyseessä on normaali ihminen, joka ei varasta, osaa käyttäytyä tms. niin tuntuu oudolta, että miehesi ei saa pyytää häntä käymään, kun olet poissa. Turha kontrollointi ja määräily voi kääntyä tässä itseäsi vastaan. Puolisosi alkaa oikeasti koettelemaan rajojaan, joka monesti johtaa eroon.

Paras ystävä (tai no en ole nyt sitten nähnyt häntä kohta vuoteen kun en uskalla) on samaa sukupuolta minun kanssa. Ei varasta, ryyppää, riko tms. On lapseni kummi, ja ei saa osallistua nyt lapseni syntymäpäiville edes, joka tuntuu tosi pahalta... periaatteessa minua ei siis estetä näkemästä häntä muualla, mutta kyllä siitäkin ideasta niin nihkeä vastaus tulee, että jotenkin aristan asiaa ja vältän tätä tappelua, jota on siis ollut paljon. Ärsyttää, etten saa itse päättää kenestä pidän ja ketä haluan kutsua tänne kun olen yksin.

Ap

Ei kuulosta ihan normaalilta, että et USKALLA nähdä kaveriasi miehen reaktion vuoksi.

Ei mieheni varmasti siitä mitään räjähtäisi, mutta kotona olisi taas negatiivinen ilmapiiri, muutenkin mies aika pahantuulinen ja tuntuu, että teen vähän kaiken väärin koko ajan, siksi en jotenkin jaksa edes sitä nihkeilyä ja kyseenalaistamista. Viimeksi lasteni isä tuli hakemaan istuinta kotipihamme tieltä, oli siis toisella puolella tietä, ei tullut edes pihaan. Kävin pyytämässä sisällä avaimia varastoon, että saisin istuimen annettua, miehen ei siis yhtäkkiä tarvinnut tavata vihaamaansa exääni, mutta huusi minulle vihaisena siitä, etten ehtinyt ilmoittaa tästä, että tulen pyytämään niitä avaimia. Se oli minulta kuulemma alistamista, että tulen käskyttämään exääni varten. Ihan huikkasin miehelle, että ”hei saisko avaimia varastoon ni saan ton istuimen tuolta pojalle”. En komentanut tai mielestäni kysynyt sopimattomasti...

Tällainen olisi kuulemma pitänyt sopia etukäteen, mutta en tajunnut sitä ongelmaa, kun tosiaan minulta kysyi voiko hakea ja kun itse hoidin sen tilanteen.. en muistanut, että minulla ei ole niitä avaimia, ja siksi jouduin ”yhtäkkiä kysymään”, enkä siksi tajunnut ilmoittaa avainten hausta etukäteen. kaikesta tällaisesta tulee ihan koko ajan riitaa, enkä jotenkin tajua olla aina ”oikeanlainen”, yritän kyllä, mutta tuntuu että olen vähän hölmö noissa, en aina ihan hoksaa, missä toimin väärin ja missä en. Yritän ihan oikeasti toimia tavalla, joka ei aiheuttaisi raivoa, mutta en tiedä olenko oikeanlainen ihminen hänelle... :/

Ap

Nyt kyllä kuulostaa siltä, että hän käyttää henkistä väkivaltaa ja että sinua on jo lannistettu niin, ettet edes huomaa, että vika on hänessä eikä sinussa. Joku muu varmaan löytäisi parempiakin linkkejä, mutta katso vaikka tästä: https://www.studio55.fi/hyvinvointi/article/naita-merkkeja-ei-haluta-na…

Soita Nollalinjaan 080 005 005. Voit soittaa anonyymisti. Suosittelen eroa, mutta se pitää tehdä harkitusti, koska juuri erotilanteet ovat kaikkein vaarallisimpia. Ei ole ok joutua elämään varpaillaan koko ajan.

Kiitos paljon avustasi. En voi käsittää, että minusta niin vahvasta luonteesta on alkanut muokkaantua sellainen, joka välttelee hyvin paljon sanomisiaan asioista, jotka häiritsevät ja joutuu jopa pelkäämään ihan keskustelua, jonka toivoisi käytävän, ne ovat niin turhia, miehessä ei ole koskaan korjattavaa, ei edes vaikka miten tsemppaavasti yrittäisi puhua. Olin tosi heikossa kunnossa kun tapasimme, ja mies piti huolta sillä tavalla, mitä en uskonut kenenkään niin hyvin tekevän, sitten vähitellen vuodessa muuttui tällaiseksi enkä voi käsittää. Hän käyttää tuota jatkuvasti hyödyksi, miten hän silloin niin hoivasi, ja olenkin super kiitollinen siitä, mutta nykytilanne kalvaa silti mieltä eikä kotiin ole hyvä tulla.

Kiitos vielä

Ap