Lue keskustelun säännöt.
Henkinen väkivalta parisuhteessa?
07.10.2019 |
Kertokaa kokemuksia ja miten olette selvinneet vai onko parisuhteen lopettaminen ainoa vaihtoehto. Luulen, että saan kokea miehen suunnasta sitä jatkuvasti. En vaan osaa enää erottaa mikä on normaalia ja mikä ei.
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.is.fi/hyvaolo/art-2000000977565.html
"Mykkäkoulu on kovimpia aseita fyysisen väkivallan jälkeen"
"Pariterapeutti Keijo Markova sanoo, että mykkäkoulussa katkaistaan tietoisesti yhteys toiseen. Mykkäkoulun viesti on: ”Sinä olet niin mahdoton, että suljen sinut ulkopuolelle ja ehkä hylkäänkin.”"
Missä tämä on päätetty että se viesti on tämä? Miksi se ei yhtä hyvin voi olla "tarvitsen nyt vähän aikaa rauhoittua, etten sano rumasti"?
Turhaan te minua haukutte, kun en todellakaan ymmärrä mistä te tässä puhutte, ja luulen ettei aika moni muukaan.
Mykkäkoulussa ja monissa muissa henkisen väkivallan muodoissa juttu on se, että vaikka sä et tarkoittaisi sitä väkivallaksi, siinä tilanteessa on myös toinen ihminen. Jos sä olet vaan hiljaa nurkassa ja et reagoi mihinkään, niin ehkä se sulla johtuu siitä että olet oikeasti tunteiden vallassa ja et pysty puhumaan tms., mut puolisosta silti tuntuu siltä, että halveksut häntä etkä pidä häntä tarpeeksi hyvänä edes puhumiseen.
Joskus puolisot jättääkin mykkäkoulua pitävän ihmisen omaan arvoonsa (varmaan helpompi kestää myös jos mykkäkoululaisella on joku mielenterveysdiagnoosi, voi vaan ajatella et toi on se sairaus eikä se ihminen). Moni ei tähän pysty, vaan se alkaa raaastaa henkisesti. Siksi esim. Mykkäkoulussa olisi parempi vaan sanoa, et hei saanko pari tuntia omaa aikaa ja puhutaan sitten tästä ongelmasta.
Todella vaikea ymmärtää että asian voi kokea noin että en pitäisi häntä tarpeeksi hyvänä puhumiseen tai että se että en juuri tietyllä hetkellä halua puhua, olisi uhkaus siitä että aion jättää. Minusta on tosi outoa että sille etten heti pysty puhumaan, annetaan uusia merkityksiä omassa mielessä ja että minä olen siitä vastuussa. Varmasti joo on parempi sanoa, että vedän nyt henkeä pari tuntia ja puhutaan sitten, mutta enhän tiedä silloinkaan jos ihminen senkin kokee jonain verisenä loukkauksena ja olen taas siitäkin vastuussa.
Minä en ymmärrä tätä kyllä väkivallaksi. Ei se varmasti kivaa ole kun tarpeet menee ristiin, mutta eihän toinen ihminen voi olla vastuussa siitä minkälaisia merkityksiä toinen päässään asioille keksii.
Minulla oli kumppani, joka uhkaili aina jättävänsä minut kun tuli erimielisyyksiä. Kun kerroin että tuo on henkistä väkivaltaa, hän vastasi samoin kuin sinä tuossa: "En minä oikeasti tarkoita niitä asioita mitä sanon kun olen vihainen. Ei pitäisi ottaa niin tosissaan." Kyseessä on vastuun välttely omasta käytöksestä, joka samalla sälyttää liian suuren osan vastuusta toiselle. Minun olisi siis pitänyt pystyä hallitsemaan niitä kielteisiä tunteita, joita minussa heräsi kun minut uhattiin jättää (minussa heräsi myös halveksuntaa toista kohtaan, kun hän käyttäytyi noin lapsellisesti ja halpamaisesti). Kumppanin taas ei omasta mielestään tarvinnut hallita omia vihanpurkauksiaan edes sen vertaa, että olisi jättänyt sanomatta ne asiat joita ei oikeasti tarkoita.
Kuvio meni vielä niinkin, että vaikka en itse ikinä uhannut jättää häntä, niin hän onnistui silti loukkaantumaan siitä että olin muka tällaisella uhkaillut. Vaikka olisinkin uhkaillut, niin silloinhan olisin vain tehnyt aivan samaa, minkä sietämistä hän minulta vaati. Mutta kun en edes tehnyt niin!
Tuollaisessa suhteessa menee kiltillä ihmisellä aivot aivan solmuun. Minä pääsin onneksi suhteesta irti, mutta ehdin sairastua vakavaan masennukseen ja olen edelleen siitä syystä sairauslomalla.
Kauheaa, että sinulle on käynyt noin! Ja tosi paljon jaksamista! Mutta ero tuossa kommentoijassa ja sinun partnerissa on nuo viimeiset sanat, "ei pitöisi ottaa niin tosissaan". Korjatkaa jos olen väärässä, mutta kommentoija ei ole missään kohtaa kieltänyt ketään ottamasta tätä asiaa tosissaan. Hän on vain sanonut, ettei ymmärrä miten se on henkistä väkivaltaa, ja että hän ei pidä sitä henkisenä väkivaltana. Se on toinen asia kuin väittää, että kukaan ei saisi pitää sitä henkisenä väkivaltana tai loukkaantua siitä.
Jos tuollaista tulee sanomaan julkiselle palstalle, jossa keskustellaan henkisestä väkivallasta, niin kyllä siitä välittyy viesti että sanoja pyrkii saamaan muitakin ihmisiä puolelleen ja ajattelemaan samalla tavalla. Hän näyttäisi ikään kuin ajavan läpi sellaista ajattelumallia, jossa henkinen väkivalta on uhrin syytä. Pohjimmiltaan on juuri tuollaisesta samasta ajattelusta kysymys, kuin tuo mitä kuvailin kumppanillani olevan. Hänenkin mielestään oli minun syyni, kun loukkaannuin noista jättämisuhkailuista. Hän väitti että ei se ole henkistä väkivaltaa, koska hän ei tarkoita mitä sanoo. Se on sama kuin väittäisi että lyöminen ei ole fyysistä väkivaltaa, koska en tarkoittanut lyödä vaan siinä vain jotenkin pääsi käymään niin.
Tällä tavalla puhuva henkilö yrittää saada tukea omalle vastuuttomalle käytökselleen, jotta hänen ei tarvitsisi itselleen myöntää olevansa väkivaltaisesti käyttäytyvä ihminen. Niin kauan kuin hän tällaista yrittää, hän käytännössä levittää yhteiskunnassa väkivaltaisia ja väkivaltamyönteisiä asenteita. Sekin voidaan tietystä näkökulmasta määritellä väkivaltaisuudeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkistä väkivaltaa on:
- Mykkäkoulu
- Läheisyyden kieltäminen
- Manipulointi
-Vitsiksi naamioitu toisen pilkkaaminen
- Omaisuuden rikkominen
- Turvattomuuden tunteen aiheuttaminen toiselle, uhkailu.
- Pettäminen, valehtelu
- Toisen saavutusten ja persoonan mitätöinti
- Huutaminen
Tässä nyt muutama alkuun.Mykkäkoulu ja läheisyyden kieltäminen eivät ole henkistä väkivaltaa. Ei toista voi pakottaa seksiin tai puhumiseen. Niitä tehdään silloin kun molemmille sopii. Jos ei sovi niin sitten erotaan.
Et vain ymmärrä mitä tuossa tarkoitetaan.
Seksistä kieltäytyminen siksi, että ei tee mieli, ei ole henkistä väkivaltaa. Mutta seksistä kieltäytyminen siksi, että saisi toiselle aikaan pahan mielen, on sitä.
Vuorovaikutuksesta kieltäytyminen ilman että sille järjestetään korvaava tilaisuus, on henkistä väkivaltaa, koska viime kädessä parisuhdetta ei ole olemassa ilman vuorovaikutusta. Vuorovaikutuksesta kieltäytyminen joksikin ajaksi siitä syystä, että ei pysty juuri silloin vuorovaikuttamaan rakentavasti, ei ole väkivaltaa vaan vastuullista käytöstä.
Öh, miten maagisesti luet henkilön ajatuksista, että kieltäytyykö hän satuttaakseen vai koska ei halua? Jollei hän sitten suoraan sano, että en halua harrastaa seksiä koska se sattuu sinuun?
Jos toinen kokee sen henkisenä väkivaltana, se on henkistä väkivaltaa.
Ei tietenkään ole. Mikäli toivotat henkilölle X hyvää illanjatkoa niin se ei ole henkistä väkivaltaa vaikka X kokisi sen niin. X:llä on vikaa päässä.
Mutta jos tiedät, että henkilö X ahdistuu suunnattomasti siitä, että hänelle toivotetaan hyvää illanjatkoa ja teet niin edelleen, se on henkistä väkivaltaa. Vaikka henkilö X:llä olisi "vikaa päässä".
Kummanko ihmisoikeudet ovat tärkeämpiä? Normaalin ihmisen oikeus normaaliin kommunikointiin vai vikapään oikeus laittaa normaalit ihmiset tanssimaan oman pillinsä mukaan ja rajoittaa normaalien ihmisten elämää? Silloinhan vikapää harjoittaa henkistä väkivaltaa normaaleja kohtaan heitä rajoittamalla.
Jos tilanteessa ei päästä yksimielisyyteen, kannattaa ottaa etäisyyttä tällaisesta ihmisestä. Jos joutuu vastaavaan tilanteeseen hyvin monien ihmisten kanssa, kannattaa alkaa pohtia, mitä omassa käytöksessä ja asenteessa on pielessä. Terve ja ei-väkivaltainen ihminen ei joudu tuollaiseen tilanteeseen jatkuvasti.
t. 48
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkistä väkivaltaa on:
- Mykkäkoulu
- Läheisyyden kieltäminen
- Manipulointi
-Vitsiksi naamioitu toisen pilkkaaminen
- Omaisuuden rikkominen
- Turvattomuuden tunteen aiheuttaminen toiselle, uhkailu.
- Pettäminen, valehtelu
- Toisen saavutusten ja persoonan mitätöinti
- Huutaminen
Tässä nyt muutama alkuun.Mykkäkoulu ja läheisyyden kieltäminen eivät ole henkistä väkivaltaa. Ei toista voi pakottaa seksiin tai puhumiseen. Niitä tehdään silloin kun molemmille sopii. Jos ei sovi niin sitten erotaan.
Et vain ymmärrä mitä tuossa tarkoitetaan.
Seksistä kieltäytyminen siksi, että ei tee mieli, ei ole henkistä väkivaltaa. Mutta seksistä kieltäytyminen siksi, että saisi toiselle aikaan pahan mielen, on sitä.
Vuorovaikutuksesta kieltäytyminen ilman että sille järjestetään korvaava tilaisuus, on henkistä väkivaltaa, koska viime kädessä parisuhdetta ei ole olemassa ilman vuorovaikutusta. Vuorovaikutuksesta kieltäytyminen joksikin ajaksi siitä syystä, että ei pysty juuri silloin vuorovaikuttamaan rakentavasti, ei ole väkivaltaa vaan vastuullista käytöstä.
Öh, miten maagisesti luet henkilön ajatuksista, että kieltäytyykö hän satuttaakseen vai koska ei halua? Jollei hän sitten suoraan sano, että en halua harrastaa seksiä koska se sattuu sinuun?
Jos toinen kokee sen henkisenä väkivaltana, se on henkistä väkivaltaa.
Ei tietenkään ole. Mikäli toivotat henkilölle X hyvää illanjatkoa niin se ei ole henkistä väkivaltaa vaikka X kokisi sen niin. X:llä on vikaa päässä.
Mutta jos tiedät, että henkilö X ahdistuu suunnattomasti siitä, että hänelle toivotetaan hyvää illanjatkoa ja teet niin edelleen, se on henkistä väkivaltaa. Vaikka henkilö X:llä olisi "vikaa päässä".
Kummanko ihmisoikeudet ovat tärkeämpiä? Normaalin ihmisen oikeus normaaliin kommunikointiin vai vikapään oikeus laittaa normaalit ihmiset tanssimaan oman pillinsä mukaan ja rajoittaa normaalien ihmisten elämää? Silloinhan vikapää harjoittaa henkistä väkivaltaa normaaleja kohtaan heitä rajoittamalla.
"Vikapäillä", eli mielenterveysongelmista kärsivillä ihmisillä, on samat ihmisoikeudet kuin kaikilla muillakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkistä väkivaltaa on:
- Mykkäkoulu
- Läheisyyden kieltäminen
- Manipulointi
-Vitsiksi naamioitu toisen pilkkaaminen
- Omaisuuden rikkominen
- Turvattomuuden tunteen aiheuttaminen toiselle, uhkailu.
- Pettäminen, valehtelu
- Toisen saavutusten ja persoonan mitätöinti
- Huutaminen
Tässä nyt muutama alkuun.Mykkäkoulu ja läheisyyden kieltäminen eivät ole henkistä väkivaltaa. Ei toista voi pakottaa seksiin tai puhumiseen. Niitä tehdään silloin kun molemmille sopii. Jos ei sovi niin sitten erotaan.
Et vain ymmärrä mitä tuossa tarkoitetaan.
Seksistä kieltäytyminen siksi, että ei tee mieli, ei ole henkistä väkivaltaa. Mutta seksistä kieltäytyminen siksi, että saisi toiselle aikaan pahan mielen, on sitä.
Vuorovaikutuksesta kieltäytyminen ilman että sille järjestetään korvaava tilaisuus, on henkistä väkivaltaa, koska viime kädessä parisuhdetta ei ole olemassa ilman vuorovaikutusta. Vuorovaikutuksesta kieltäytyminen joksikin ajaksi siitä syystä, että ei pysty juuri silloin vuorovaikuttamaan rakentavasti, ei ole väkivaltaa vaan vastuullista käytöstä.
Öh, miten maagisesti luet henkilön ajatuksista, että kieltäytyykö hän satuttaakseen vai koska ei halua? Jollei hän sitten suoraan sano, että en halua harrastaa seksiä koska se sattuu sinuun?
Jos toinen kokee sen henkisenä väkivaltana, se on henkistä väkivaltaa.
Kyllä sen mielestä yleensä aika helposti erottaa, onko puolison kiinnostus harrastaa seksiä on riippuvaista jostain muusta kuin hänen seksihaluistaan. Siis halutaanko seksiä siksi että siitä saa nautintoa ja se lisää parin henkistä yhteyttä, vai siksi että seksillä yritetään esim. käydä kauppaa tai kiristää toista, jne. Jos ei ole ikinä ollut terveessä suhteessa, näiden erottaminen toisistaan voi olla vaikeampaa.
Minun eksäni syytteli minua väkivaltaiseksi mm. juuri tällä perusteella, kun oli jostain lukenut että seksistä kieltäytyminen on henkistä väkivaltaa. En halunnut loppuvaiheessa seksiä hänen kanssaan, koska pelkäsin häntä niin paljon. Seksi on todella herkkä ja intiimi toimitus, ja on aivan normaalia olla haluamatta sitä tuollaisessa tilanteessa. Mutta voihan olla että eksäni ei vain pystynyt erottamaan totuutta omista kuvitelmistaan - hänhän myös syytteli minua siitä että uhkailin häntä jättämisellä, vaikka en ihan varmasti kertaakaan niin tehnyt.
Tästä syystä jokaisen tulisi ensisijaisesti keskittyä kyseenalaistamaan itseään ja omia tulkintojaan, eikä toisen osapuolen syyttelemiseen.
t. 48
Itselläni ei ole kokemusta siitä, että minua syytettäisiin mielestäni syyttä henkisestä väkivallasta -- mutta sen sijaan on kokemusta ihmisestä, joka luuli voivansa lukea suunnilleen vastaantulijoiden katseesta, että onko tuo pahantahtoinen vai ei. Kyseessä on sukulainen, ja kun olen ruvennut haastamaan näitä hänen näkemyksiään, sanomaan että et sä ihan oikeasti et kykene lukemaan ihmisten ajatuksia lyhyiden tapaamisten aikana, hän on alkanut kertomaan minulle, ettei kanssani voi keskustella.
Ja omalla ihmistuntemuksellani väitän, että ainakin minun sukulaisellani tuo kokemus tuntuu olevan 100% todellinen. Hän ei väitä pahuuttaan, että kyllä nyt tuokin ihminen häntä tahallaan loukkasi ja tahtoo pahaa, vaan ihan oikeasti uskoo näihin kuvitelmiinsa. Samaan aikaan hän antaa tuota "en minä edes huuda!"-reaktiota, kun ihmiset sanoo hänelle, että riitojen aikana huutaminen ahdistaa heitä. Hänellä on kuvitelma, että jos hän ei tarkoita jotain loukkauksena, niin se ei ole loukkaus -- mutta jos joku loukkaa häntä, sitä loukkausta aina tarkoitettiin, ja siksi se on loukkaus.
Tällaisten ihmisten takia haluan itse herätellä sitä, että henkistä väkivaltaa ei määritellä sun tekemisten kautta, vaan sen kautta, kuinka paljon se sattuu kumppaniin. Jos omenamehun juominen sattuu kumppaniin hemmetisti ja sä tiedät sen, niin omenamehun juominen sen kumppanin edessä on henkistä väkivaltaa -- vaikka sä et tarkoittaisi sitä loukkauksena.
Minun eksänikin aika varmasti itse uskoi omaan totuuteensa. Jotkut ihmiset ovat siinä määrin harhaisia, että heitä ei voi auttaa yrittämällä korjata noita harhakäsityksiä. Siinä käy vain noin kuin kerrot, että harhainen osapuoli tulkitsee auttajan väkivaltaiseksi. Juuri kuten eksäni tulkitsi minut väkivaltaiseksi.
Eksäni on aloittanut terapian, ja sen avulla hänellä on nyt paras mahdollinen tilaisuus parantua. Toivon, että hän jatkaa sitä tarpeeksi pitkään ja puhuu terapeutille edes jotenkin totuudenmukaisesti elämästään ja sen tapahtumista. Muutenhan edes se ei auta. Kun vielä olimme yhdessä, hän sai terapeutinkin uskomaan että minulla on narsistinen persoonallisuushäiriö tai olen psykopaatti tmv. Eikä ihmekään, jos ja kun hän on terapeutillekin puhunut että minä uhkailen erolla, manipuloin häntä seksillä, valehtelen ja pimitän asioita, jne. (nämä syytökset menivät lopulta aivan järjettömiin mittasuhteisiin ja aina täysin ohi siitä, millainen olen oikeasti).
Valitettavasti pahimmat tapaukset eivät koskaan parane. Älä yritä auttaa tai opettaa tällaista ihmistä vaan keskity suojelemaan itseäsi hänen käytökseltään, ja hanki itsellesi parempia ihmissuhteita tilalle.
t. 48
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkistä väkivaltaa on:
- Mykkäkoulu
- Läheisyyden kieltäminen
- Manipulointi
-Vitsiksi naamioitu toisen pilkkaaminen
- Omaisuuden rikkominen
- Turvattomuuden tunteen aiheuttaminen toiselle, uhkailu.
- Pettäminen, valehtelu
- Toisen saavutusten ja persoonan mitätöinti
- Huutaminen
Tässä nyt muutama alkuun.Mykkäkoulu ja läheisyyden kieltäminen eivät ole henkistä väkivaltaa. Ei toista voi pakottaa seksiin tai puhumiseen. Niitä tehdään silloin kun molemmille sopii. Jos ei sovi niin sitten erotaan.
Et vain ymmärrä mitä tuossa tarkoitetaan.
Seksistä kieltäytyminen siksi, että ei tee mieli, ei ole henkistä väkivaltaa. Mutta seksistä kieltäytyminen siksi, että saisi toiselle aikaan pahan mielen, on sitä.
Vuorovaikutuksesta kieltäytyminen ilman että sille järjestetään korvaava tilaisuus, on henkistä väkivaltaa, koska viime kädessä parisuhdetta ei ole olemassa ilman vuorovaikutusta. Vuorovaikutuksesta kieltäytyminen joksikin ajaksi siitä syystä, että ei pysty juuri silloin vuorovaikuttamaan rakentavasti, ei ole väkivaltaa vaan vastuullista käytöstä.
Öh, miten maagisesti luet henkilön ajatuksista, että kieltäytyykö hän satuttaakseen vai koska ei halua? Jollei hän sitten suoraan sano, että en halua harrastaa seksiä koska se sattuu sinuun?
Jos toinen kokee sen henkisenä väkivaltana, se on henkistä väkivaltaa.
Ei tietenkään ole. Mikäli toivotat henkilölle X hyvää illanjatkoa niin se ei ole henkistä väkivaltaa vaikka X kokisi sen niin. X:llä on vikaa päässä.
Mutta jos tiedät, että henkilö X ahdistuu suunnattomasti siitä, että hänelle toivotetaan hyvää illanjatkoa ja teet niin edelleen, se on henkistä väkivaltaa. Vaikka henkilö X:llä olisi "vikaa päässä".
Kummanko ihmisoikeudet ovat tärkeämpiä? Normaalin ihmisen oikeus normaaliin kommunikointiin vai vikapään oikeus laittaa normaalit ihmiset tanssimaan oman pillinsä mukaan ja rajoittaa normaalien ihmisten elämää? Silloinhan vikapää harjoittaa henkistä väkivaltaa normaaleja kohtaan heitä rajoittamalla.
"Vikapäillä", eli mielenterveysongelmista kärsivillä ihmisillä, on samat ihmisoikeudet kuin kaikilla muillakin.
Mutta muilla ei näytä olevan mielestäsi samoa oikeuksia kuin vikapäillä vai miten ajattelit ratkaista ongelman niin, että molempien oikeudet toteutuvat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.is.fi/hyvaolo/art-2000000977565.html
"Mykkäkoulu on kovimpia aseita fyysisen väkivallan jälkeen"
"Pariterapeutti Keijo Markova sanoo, että mykkäkoulussa katkaistaan tietoisesti yhteys toiseen. Mykkäkoulun viesti on: ”Sinä olet niin mahdoton, että suljen sinut ulkopuolelle ja ehkä hylkäänkin.”"
Missä tämä on päätetty että se viesti on tämä? Miksi se ei yhtä hyvin voi olla "tarvitsen nyt vähän aikaa rauhoittua, etten sano rumasti"?
Turhaan te minua haukutte, kun en todellakaan ymmärrä mistä te tässä puhutte, ja luulen ettei aika moni muukaan.
Mykkäkoulussa ja monissa muissa henkisen väkivallan muodoissa juttu on se, että vaikka sä et tarkoittaisi sitä väkivallaksi, siinä tilanteessa on myös toinen ihminen. Jos sä olet vaan hiljaa nurkassa ja et reagoi mihinkään, niin ehkä se sulla johtuu siitä että olet oikeasti tunteiden vallassa ja et pysty puhumaan tms., mut puolisosta silti tuntuu siltä, että halveksut häntä etkä pidä häntä tarpeeksi hyvänä edes puhumiseen.
Joskus puolisot jättääkin mykkäkoulua pitävän ihmisen omaan arvoonsa (varmaan helpompi kestää myös jos mykkäkoululaisella on joku mielenterveysdiagnoosi, voi vaan ajatella et toi on se sairaus eikä se ihminen). Moni ei tähän pysty, vaan se alkaa raaastaa henkisesti. Siksi esim. Mykkäkoulussa olisi parempi vaan sanoa, et hei saanko pari tuntia omaa aikaa ja puhutaan sitten tästä ongelmasta.
Todella vaikea ymmärtää että asian voi kokea noin että en pitäisi häntä tarpeeksi hyvänä puhumiseen tai että se että en juuri tietyllä hetkellä halua puhua, olisi uhkaus siitä että aion jättää. Minusta on tosi outoa että sille etten heti pysty puhumaan, annetaan uusia merkityksiä omassa mielessä ja että minä olen siitä vastuussa. Varmasti joo on parempi sanoa, että vedän nyt henkeä pari tuntia ja puhutaan sitten, mutta enhän tiedä silloinkaan jos ihminen senkin kokee jonain verisenä loukkauksena ja olen taas siitäkin vastuussa.
Minä en ymmärrä tätä kyllä väkivallaksi. Ei se varmasti kivaa ole kun tarpeet menee ristiin, mutta eihän toinen ihminen voi olla vastuussa siitä minkälaisia merkityksiä toinen päässään asioille keksii.
Minulla oli kumppani, joka uhkaili aina jättävänsä minut kun tuli erimielisyyksiä. Kun kerroin että tuo on henkistä väkivaltaa, hän vastasi samoin kuin sinä tuossa: "En minä oikeasti tarkoita niitä asioita mitä sanon kun olen vihainen. Ei pitäisi ottaa niin tosissaan." Kyseessä on vastuun välttely omasta käytöksestä, joka samalla sälyttää liian suuren osan vastuusta toiselle. Minun olisi siis pitänyt pystyä hallitsemaan niitä kielteisiä tunteita, joita minussa heräsi kun minut uhattiin jättää (minussa heräsi myös halveksuntaa toista kohtaan, kun hän käyttäytyi noin lapsellisesti ja halpamaisesti). Kumppanin taas ei omasta mielestään tarvinnut hallita omia vihanpurkauksiaan edes sen vertaa, että olisi jättänyt sanomatta ne asiat joita ei oikeasti tarkoita.
Kuvio meni vielä niinkin, että vaikka en itse ikinä uhannut jättää häntä, niin hän onnistui silti loukkaantumaan siitä että olin muka tällaisella uhkaillut. Vaikka olisinkin uhkaillut, niin silloinhan olisin vain tehnyt aivan samaa, minkä sietämistä hän minulta vaati. Mutta kun en edes tehnyt niin!
Tuollaisessa suhteessa menee kiltillä ihmisellä aivot aivan solmuun. Minä pääsin onneksi suhteesta irti, mutta ehdin sairastua vakavaan masennukseen ja olen edelleen siitä syystä sairauslomalla.
Kauheaa, että sinulle on käynyt noin! Ja tosi paljon jaksamista! Mutta ero tuossa kommentoijassa ja sinun partnerissa on nuo viimeiset sanat, "ei pitöisi ottaa niin tosissaan". Korjatkaa jos olen väärässä, mutta kommentoija ei ole missään kohtaa kieltänyt ketään ottamasta tätä asiaa tosissaan. Hän on vain sanonut, ettei ymmärrä miten se on henkistä väkivaltaa, ja että hän ei pidä sitä henkisenä väkivaltana. Se on toinen asia kuin väittää, että kukaan ei saisi pitää sitä henkisenä väkivaltana tai loukkaantua siitä.
Jos tuollaista tulee sanomaan julkiselle palstalle, jossa keskustellaan henkisestä väkivallasta, niin kyllä siitä välittyy viesti että sanoja pyrkii saamaan muitakin ihmisiä puolelleen ja ajattelemaan samalla tavalla. Hän näyttäisi ikään kuin ajavan läpi sellaista ajattelumallia, jossa henkinen väkivalta on uhrin syytä. Pohjimmiltaan on juuri tuollaisesta samasta ajattelusta kysymys, kuin tuo mitä kuvailin kumppanillani olevan. Hänenkin mielestään oli minun syyni, kun loukkaannuin noista jättämisuhkailuista. Hän väitti että ei se ole henkistä väkivaltaa, koska hän ei tarkoita mitä sanoo. Se on sama kuin väittäisi että lyöminen ei ole fyysistä väkivaltaa, koska en tarkoittanut lyödä vaan siinä vain jotenkin pääsi käymään niin.
Tällä tavalla puhuva henkilö yrittää saada tukea omalle vastuuttomalle käytökselleen, jotta hänen ei tarvitsisi itselleen myöntää olevansa väkivaltaisesti käyttäytyvä ihminen. Niin kauan kuin hän tällaista yrittää, hän käytännössä levittää yhteiskunnassa väkivaltaisia ja väkivaltamyönteisiä asenteita. Sekin voidaan tietystä näkökulmasta määritellä väkivaltaisuudeksi.
Olen samaa mieltä siitä, että "en ymmärrä miten tuo voi olla väkivaltaa" on vähän samansuuntainen ajatus kuin uhrin syyttäminen. Sen sijaan ei ole samaa mieltä, että se ON sama asia kuin uhrin syyttäminen, tai että hän tulisi esittämään kysymyksensä siksi, että haluaisi kerätä tukea tai levittää väkivaltamyönteisiä asioita. Väkivaltaa tukevat asenteet ovat skaalalla; yksi on sitä mieltä, että ei x voi olla henkistä väkivaltaa kun se ei häntä satu, toinen oikeasti ymmällään että miten tuo nyt on väkivaltaa, yksi sitä mieltä että vain normaaleja pelkoja kokeviin ihmisiin tehty väkivalta on väkivaltaa, mutta hämähäkin kippaaminen araknofoobikon syliin taas on hyvä vitsi.
Kun liikumme pois päin väkivaltaa puolustelevasta kulttuurista, se tapahtuu asteittain. Jos ihminen on saatu pois "ei x voi olla väkivaltaa"-mielentilasta, "miten x on väkivaltaa?"-mielentilaan, se on voitto! Tämä henkilö on sanojensa perusteella jo alkanut kyseenalaistamaan aiemman olettamuksensa siitä, että voisiko se kuitenkin olla väkivaltaa. Silloin meidän ei pidä vastata väkivallalla (esimerkiksi haukkumalla pahoinpitelijäksi, kun meillä ei ole siitä muita todisteita kuin joku kysymys), vaan selostamalla ja herättämällä heidän empatiakykyä. Ja en tarkoita, että kaikkien tätä pitäisi tehdä, mutta että se on minusta paljon parempi ja tehokkaampi taktiikka väkivallan vähentämiseksi.
Samoin tuo, että henkilö joka sanoo, ettei ymmärrä, ehdottomasti olisi itse pahoinpitelijä. Kuten tässäkin keskustelussa on käynyt ilmi, henkinen pahoinpitely on eri asioita eri ihmisille. Jos hän on koko elämänsä aikana ollut vain sellaisissa suhteissa, jossa yleensä ollaan hiljaa riidan jälkeen ja se on kaikille ok, voi olla vaikea ymmärtää kun joku väittää mykkäkoulun olevan väkivaltaa. Siksikään en lähtisi sanoittamaan jonkun ymmärryksen puutteelle pahantahtoisia motiiveja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkistä väkivaltaa on:
- Mykkäkoulu
- Läheisyyden kieltäminen
- Manipulointi
-Vitsiksi naamioitu toisen pilkkaaminen
- Omaisuuden rikkominen
- Turvattomuuden tunteen aiheuttaminen toiselle, uhkailu.
- Pettäminen, valehtelu
- Toisen saavutusten ja persoonan mitätöinti
- Huutaminen
Tässä nyt muutama alkuun.Mykkäkoulu ja läheisyyden kieltäminen eivät ole henkistä väkivaltaa. Ei toista voi pakottaa seksiin tai puhumiseen. Niitä tehdään silloin kun molemmille sopii. Jos ei sovi niin sitten erotaan.
Et vain ymmärrä mitä tuossa tarkoitetaan.
Seksistä kieltäytyminen siksi, että ei tee mieli, ei ole henkistä väkivaltaa. Mutta seksistä kieltäytyminen siksi, että saisi toiselle aikaan pahan mielen, on sitä.
Vuorovaikutuksesta kieltäytyminen ilman että sille järjestetään korvaava tilaisuus, on henkistä väkivaltaa, koska viime kädessä parisuhdetta ei ole olemassa ilman vuorovaikutusta. Vuorovaikutuksesta kieltäytyminen joksikin ajaksi siitä syystä, että ei pysty juuri silloin vuorovaikuttamaan rakentavasti, ei ole väkivaltaa vaan vastuullista käytöstä.
Öh, miten maagisesti luet henkilön ajatuksista, että kieltäytyykö hän satuttaakseen vai koska ei halua? Jollei hän sitten suoraan sano, että en halua harrastaa seksiä koska se sattuu sinuun?
Jos toinen kokee sen henkisenä väkivaltana, se on henkistä väkivaltaa.
Ei tietenkään ole. Mikäli toivotat henkilölle X hyvää illanjatkoa niin se ei ole henkistä väkivaltaa vaikka X kokisi sen niin. X:llä on vikaa päässä.
Mutta jos tiedät, että henkilö X ahdistuu suunnattomasti siitä, että hänelle toivotetaan hyvää illanjatkoa ja teet niin edelleen, se on henkistä väkivaltaa. Vaikka henkilö X:llä olisi "vikaa päässä".
Kummanko ihmisoikeudet ovat tärkeämpiä? Normaalin ihmisen oikeus normaaliin kommunikointiin vai vikapään oikeus laittaa normaalit ihmiset tanssimaan oman pillinsä mukaan ja rajoittaa normaalien ihmisten elämää? Silloinhan vikapää harjoittaa henkistä väkivaltaa normaaleja kohtaan heitä rajoittamalla.
"Vikapäillä", eli mielenterveysongelmista kärsivillä ihmisillä, on samat ihmisoikeudet kuin kaikilla muillakin.
Mutta muilla ei näytä olevan mielestäsi samoa oikeuksia kuin vikapäillä vai miten ajattelit ratkaista ongelman niin, että molempien oikeudet toteutuvat?
Aika helppoa. Älä ryhdy parisuhteeseen heidän kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkistä väkivaltaa on:
- Mykkäkoulu
- Läheisyyden kieltäminen
- Manipulointi
-Vitsiksi naamioitu toisen pilkkaaminen
- Omaisuuden rikkominen
- Turvattomuuden tunteen aiheuttaminen toiselle, uhkailu.
- Pettäminen, valehtelu
- Toisen saavutusten ja persoonan mitätöinti
- Huutaminen
Tässä nyt muutama alkuun.Mykkäkoulu ja läheisyyden kieltäminen eivät ole henkistä väkivaltaa. Ei toista voi pakottaa seksiin tai puhumiseen. Niitä tehdään silloin kun molemmille sopii. Jos ei sovi niin sitten erotaan.
Et vain ymmärrä mitä tuossa tarkoitetaan.
Seksistä kieltäytyminen siksi, että ei tee mieli, ei ole henkistä väkivaltaa. Mutta seksistä kieltäytyminen siksi, että saisi toiselle aikaan pahan mielen, on sitä.
Vuorovaikutuksesta kieltäytyminen ilman että sille järjestetään korvaava tilaisuus, on henkistä väkivaltaa, koska viime kädessä parisuhdetta ei ole olemassa ilman vuorovaikutusta. Vuorovaikutuksesta kieltäytyminen joksikin ajaksi siitä syystä, että ei pysty juuri silloin vuorovaikuttamaan rakentavasti, ei ole väkivaltaa vaan vastuullista käytöstä.
Öh, miten maagisesti luet henkilön ajatuksista, että kieltäytyykö hän satuttaakseen vai koska ei halua? Jollei hän sitten suoraan sano, että en halua harrastaa seksiä koska se sattuu sinuun?
Jos toinen kokee sen henkisenä väkivaltana, se on henkistä väkivaltaa.
Ei tietenkään ole. Mikäli toivotat henkilölle X hyvää illanjatkoa niin se ei ole henkistä väkivaltaa vaikka X kokisi sen niin. X:llä on vikaa päässä.
Mutta jos tiedät, että henkilö X ahdistuu suunnattomasti siitä, että hänelle toivotetaan hyvää illanjatkoa ja teet niin edelleen, se on henkistä väkivaltaa. Vaikka henkilö X:llä olisi "vikaa päässä".
Kummanko ihmisoikeudet ovat tärkeämpiä? Normaalin ihmisen oikeus normaaliin kommunikointiin vai vikapään oikeus laittaa normaalit ihmiset tanssimaan oman pillinsä mukaan ja rajoittaa normaalien ihmisten elämää? Silloinhan vikapää harjoittaa henkistä väkivaltaa normaaleja kohtaan heitä rajoittamalla.
"Vikapäillä", eli mielenterveysongelmista kärsivillä ihmisillä, on samat ihmisoikeudet kuin kaikilla muillakin.
Mutta muilla ei näytä olevan mielestäsi samoa oikeuksia kuin vikapäillä vai miten ajattelit ratkaista ongelman niin, että molempien oikeudet toteutuvat?
Aika helppoa. Älä ryhdy parisuhteeseen heidän kanssaan.
Eihän se selviä ennen kuin parisuhteen aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkistä väkivaltaa on:
- Mykkäkoulu
- Läheisyyden kieltäminen
- Manipulointi
-Vitsiksi naamioitu toisen pilkkaaminen
- Omaisuuden rikkominen
- Turvattomuuden tunteen aiheuttaminen toiselle, uhkailu.
- Pettäminen, valehtelu
- Toisen saavutusten ja persoonan mitätöinti
- Huutaminen
Tässä nyt muutama alkuun.Läheisyyden kieltäminen? Eiköhän jokaisella ole oikeus koskemattomuuteen parisuhteessakin.
Keskustelu ei käsittelekään oikeuksia vaan henkistä väkivaltaa. On myös oikeus vaieta, silti mykkäkoulu on vökivaltaa. On myös oikeus halveksua ja pilkata, silti se on väkivaltaa.on oikeus huutaa, silti se on vökivaltaa. Ihmisellä ylipäänsä on usein mahdollisuus ja oikeus olla typerä ja haitallinen törttö. Katso vaikka persuja sananvapausväkytyksineen.
Jos toinen ei halua tai osaa keskustella, hän on väkivaltainen (henkisesti)?
Jos toinen ei halua tai osaa keskustella, ei ainakaan ole mitään syytä jatkaa parisuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Henkistä väkivaltaa on:
- Mykkäkoulu
- Läheisyyden kieltäminen
- Manipulointi
-Vitsiksi naamioitu toisen pilkkaaminen
- Omaisuuden rikkominen
- Turvattomuuden tunteen aiheuttaminen toiselle, uhkailu.
- Pettäminen, valehtelu
- Toisen saavutusten ja persoonan mitätöinti
- Huutaminen
Tässä nyt muutama alkuun.
Minun suhteessa henkistä väkivaltaa on ollut se, että mies mitätöi persoonaani. Hän väittää, että jos ihmiset tietäisivät kuka oikeasti olen, he eivät haluaisi olla kaverini. Hän heittää diagnooseja minulle mihin hänen mielestään mahtuisin. Hän on haukkunut kaikki kävelytyylistäni ja puhetyylistäni alkaen, kuin minussa olisi joku vika. Hänen mielestään en osaa tehdä mitään oikein, eli jos siivoankin,siinä on kaikki väärin tehty. Hän aina valistaa minua miten asiat pitäisi tehdä. Hän käyttää sukunimeäni haukkumistarkoituksessa, eli kuten perheeni niin minä olen samanlainen jollain tavalla huono, ja epäonnistunut. Kun kävelemme ulkona, hän saattaa sanoa SHH ja katsoa minua vihaisesti jos puhun liian isoon ääneen. Hän ottaa joskus tuon saman ilmeen kun olemme vaikka vieraana jossain. Hän haluaa, että kaikki on aina mahdollisimman hillittyä, ja kun olen eloisampi persoona, hän kokee sen ongelmaksi. Hän vitsailee kustannuksellani niin että joku vitsi on oikeasti loukkaus. Hän ei pitkään halunnut suhteen aikana oikein mitään fyysistä läheisyyttä, mikä ahdisti minua ja hän tuntuu aina haluavan määritellä milloin fyysistä läheisyyttä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkistä väkivaltaa on:
- Mykkäkoulu
- Läheisyyden kieltäminen
- Manipulointi
-Vitsiksi naamioitu toisen pilkkaaminen
- Omaisuuden rikkominen
- Turvattomuuden tunteen aiheuttaminen toiselle, uhkailu.
- Pettäminen, valehtelu
- Toisen saavutusten ja persoonan mitätöinti
- Huutaminen
Tässä nyt muutama alkuun.Mykkäkoulu ja läheisyyden kieltäminen eivät ole henkistä väkivaltaa. Ei toista voi pakottaa seksiin tai puhumiseen. Niitä tehdään silloin kun molemmille sopii. Jos ei sovi niin sitten erotaan.
Et vain ymmärrä mitä tuossa tarkoitetaan.
Seksistä kieltäytyminen siksi, että ei tee mieli, ei ole henkistä väkivaltaa. Mutta seksistä kieltäytyminen siksi, että saisi toiselle aikaan pahan mielen, on sitä.
Vuorovaikutuksesta kieltäytyminen ilman että sille järjestetään korvaava tilaisuus, on henkistä väkivaltaa, koska viime kädessä parisuhdetta ei ole olemassa ilman vuorovaikutusta. Vuorovaikutuksesta kieltäytyminen joksikin ajaksi siitä syystä, että ei pysty juuri silloin vuorovaikuttamaan rakentavasti, ei ole väkivaltaa vaan vastuullista käytöstä.
Öh, miten maagisesti luet henkilön ajatuksista, että kieltäytyykö hän satuttaakseen vai koska ei halua? Jollei hän sitten suoraan sano, että en halua harrastaa seksiä koska se sattuu sinuun?
Jos toinen kokee sen henkisenä väkivaltana, se on henkistä väkivaltaa.
Kyllä sen mielestä yleensä aika helposti erottaa, onko puolison kiinnostus harrastaa seksiä on riippuvaista jostain muusta kuin hänen seksihaluistaan. Siis halutaanko seksiä siksi että siitä saa nautintoa ja se lisää parin henkistä yhteyttä, vai siksi että seksillä yritetään esim. käydä kauppaa tai kiristää toista, jne. Jos ei ole ikinä ollut terveessä suhteessa, näiden erottaminen toisistaan voi olla vaikeampaa.
Minun eksäni syytteli minua väkivaltaiseksi mm. juuri tällä perusteella, kun oli jostain lukenut että seksistä kieltäytyminen on henkistä väkivaltaa. En halunnut loppuvaiheessa seksiä hänen kanssaan, koska pelkäsin häntä niin paljon. Seksi on todella herkkä ja intiimi toimitus, ja on aivan normaalia olla haluamatta sitä tuollaisessa tilanteessa. Mutta voihan olla että eksäni ei vain pystynyt erottamaan totuutta omista kuvitelmistaan - hänhän myös syytteli minua siitä että uhkailin häntä jättämisellä, vaikka en ihan varmasti kertaakaan niin tehnyt.
Tästä syystä jokaisen tulisi ensisijaisesti keskittyä kyseenalaistamaan itseään ja omia tulkintojaan, eikä toisen osapuolen syyttelemiseen.
t. 48
Itselläni ei ole kokemusta siitä, että minua syytettäisiin mielestäni syyttä henkisestä väkivallasta -- mutta sen sijaan on kokemusta ihmisestä, joka luuli voivansa lukea suunnilleen vastaantulijoiden katseesta, että onko tuo pahantahtoinen vai ei. Kyseessä on sukulainen, ja kun olen ruvennut haastamaan näitä hänen näkemyksiään, sanomaan että et sä ihan oikeasti et kykene lukemaan ihmisten ajatuksia lyhyiden tapaamisten aikana, hän on alkanut kertomaan minulle, ettei kanssani voi keskustella.
Ja omalla ihmistuntemuksellani väitän, että ainakin minun sukulaisellani tuo kokemus tuntuu olevan 100% todellinen. Hän ei väitä pahuuttaan, että kyllä nyt tuokin ihminen häntä tahallaan loukkasi ja tahtoo pahaa, vaan ihan oikeasti uskoo näihin kuvitelmiinsa. Samaan aikaan hän antaa tuota "en minä edes huuda!"-reaktiota, kun ihmiset sanoo hänelle, että riitojen aikana huutaminen ahdistaa heitä. Hänellä on kuvitelma, että jos hän ei tarkoita jotain loukkauksena, niin se ei ole loukkaus -- mutta jos joku loukkaa häntä, sitä loukkausta aina tarkoitettiin, ja siksi se on loukkaus.
Tällaisten ihmisten takia haluan itse herätellä sitä, että henkistä väkivaltaa ei määritellä sun tekemisten kautta, vaan sen kautta, kuinka paljon se sattuu kumppaniin. Jos omenamehun juominen sattuu kumppaniin hemmetisti ja sä tiedät sen, niin omenamehun juominen sen kumppanin edessä on henkistä väkivaltaa -- vaikka sä et tarkoittaisi sitä loukkauksena.
Minun eksänikin aika varmasti itse uskoi omaan totuuteensa. Jotkut ihmiset ovat siinä määrin harhaisia, että heitä ei voi auttaa yrittämällä korjata noita harhakäsityksiä. Siinä käy vain noin kuin kerrot, että harhainen osapuoli tulkitsee auttajan väkivaltaiseksi. Juuri kuten eksäni tulkitsi minut väkivaltaiseksi.
Eksäni on aloittanut terapian, ja sen avulla hänellä on nyt paras mahdollinen tilaisuus parantua. Toivon, että hän jatkaa sitä tarpeeksi pitkään ja puhuu terapeutille edes jotenkin totuudenmukaisesti elämästään ja sen tapahtumista. Muutenhan edes se ei auta. Kun vielä olimme yhdessä, hän sai terapeutinkin uskomaan että minulla on narsistinen persoonallisuushäiriö tai olen psykopaatti tmv. Eikä ihmekään, jos ja kun hän on terapeutillekin puhunut että minä uhkailen erolla, manipuloin häntä seksillä, valehtelen ja pimitän asioita, jne. (nämä syytökset menivät lopulta aivan järjettömiin mittasuhteisiin ja aina täysin ohi siitä, millainen olen oikeasti).
Valitettavasti pahimmat tapaukset eivät koskaan parane. Älä yritä auttaa tai opettaa tällaista ihmistä vaan keskity suojelemaan itseäsi hänen käytökseltään, ja hanki itsellesi parempia ihmissuhteita tilalle.
t. 48
Samaa mieltä viimeisten lauseiden kanssa! Oman itsensä suojelu pitää aina olla ykkösasia. Jos sen lisäksi jaksaa vuorovaikuttaa tällaisen vähän hankalamman ihmisen kanssa, niin se on sitten oma valinta -- mutta sitä pitää tehdä vain oman jaksamisen rajoissa!
Jos sun kaltaisten ihmisten takia mä en mitenkään suoraan usko sitä, kun ihmiset sanoo, että "mun eksä on pahantahtoinen manipuloija" tms. Uskon, että puhujalla on KOKEMUS pahantahtoisesta manipulaatiosta -- mutta kokemus ei tarkoita, että se olisi objektiivinen totuus. Ja on ihan kauheaa, että kenellekään tällaista kokemusta pääsee syntymään, mutta joskus objektiivisesti katsottuna se kokemus ei vaan ole ihan todellinen ja henkilö tarvitsee apua päästäkseen näistä luuloistaan eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkistä väkivaltaa on:
- Mykkäkoulu
- Läheisyyden kieltäminen
- Manipulointi
-Vitsiksi naamioitu toisen pilkkaaminen
- Omaisuuden rikkominen
- Turvattomuuden tunteen aiheuttaminen toiselle, uhkailu.
- Pettäminen, valehtelu
- Toisen saavutusten ja persoonan mitätöinti
- Huutaminen
Tässä nyt muutama alkuun.Mykkäkoulu ja läheisyyden kieltäminen eivät ole henkistä väkivaltaa. Ei toista voi pakottaa seksiin tai puhumiseen. Niitä tehdään silloin kun molemmille sopii. Jos ei sovi niin sitten erotaan.
Et vain ymmärrä mitä tuossa tarkoitetaan.
Seksistä kieltäytyminen siksi, että ei tee mieli, ei ole henkistä väkivaltaa. Mutta seksistä kieltäytyminen siksi, että saisi toiselle aikaan pahan mielen, on sitä.
Vuorovaikutuksesta kieltäytyminen ilman että sille järjestetään korvaava tilaisuus, on henkistä väkivaltaa, koska viime kädessä parisuhdetta ei ole olemassa ilman vuorovaikutusta. Vuorovaikutuksesta kieltäytyminen joksikin ajaksi siitä syystä, että ei pysty juuri silloin vuorovaikuttamaan rakentavasti, ei ole väkivaltaa vaan vastuullista käytöstä.
Öh, miten maagisesti luet henkilön ajatuksista, että kieltäytyykö hän satuttaakseen vai koska ei halua? Jollei hän sitten suoraan sano, että en halua harrastaa seksiä koska se sattuu sinuun?
Jos toinen kokee sen henkisenä väkivaltana, se on henkistä väkivaltaa.
Ei tietenkään ole. Mikäli toivotat henkilölle X hyvää illanjatkoa niin se ei ole henkistä väkivaltaa vaikka X kokisi sen niin. X:llä on vikaa päässä.
Mutta jos tiedät, että henkilö X ahdistuu suunnattomasti siitä, että hänelle toivotetaan hyvää illanjatkoa ja teet niin edelleen, se on henkistä väkivaltaa. Vaikka henkilö X:llä olisi "vikaa päässä".
Kummanko ihmisoikeudet ovat tärkeämpiä? Normaalin ihmisen oikeus normaaliin kommunikointiin vai vikapään oikeus laittaa normaalit ihmiset tanssimaan oman pillinsä mukaan ja rajoittaa normaalien ihmisten elämää? Silloinhan vikapää harjoittaa henkistä väkivaltaa normaaleja kohtaan heitä rajoittamalla.
"Vikapäillä", eli mielenterveysongelmista kärsivillä ihmisillä, on samat ihmisoikeudet kuin kaikilla muillakin.
Mutta muilla ei näytä olevan mielestäsi samoa oikeuksia kuin vikapäillä vai miten ajattelit ratkaista ongelman niin, että molempien oikeudet toteutuvat?
Aika helppoa. Älä ryhdy parisuhteeseen heidän kanssaan.
Eihän se selviä ennen kuin parisuhteen aikana.
Jos parisuhteen aikana selviää, että kumppani ahdistuu suunnattomasti asiasta jota sinä pidät normaalina etkä halua sitä lopettaa, teidän pitää erota. Kumppanin rääkkääminen koska "ei oo normaalia ahdistua tuollaisesta!" on julmaa puuhaa. Itse taidat olla "vikapää", jos haluat olla yhdessä ihmisen kanssa, vaikket tunne sen vertaa empatiaa häntä kohtaan, että välttelisit hänen satuttamistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkistä väkivaltaa on:
- Mykkäkoulu
- Läheisyyden kieltäminen
- Manipulointi
-Vitsiksi naamioitu toisen pilkkaaminen
- Omaisuuden rikkominen
- Turvattomuuden tunteen aiheuttaminen toiselle, uhkailu.
- Pettäminen, valehtelu
- Toisen saavutusten ja persoonan mitätöinti
- Huutaminen
Tässä nyt muutama alkuun.Minun suhteessa henkistä väkivaltaa on ollut se, että mies mitätöi persoonaani. Hän väittää, että jos ihmiset tietäisivät kuka oikeasti olen, he eivät haluaisi olla kaverini. Hän heittää diagnooseja minulle mihin hänen mielestään mahtuisin. Hän on haukkunut kaikki kävelytyylistäni ja puhetyylistäni alkaen, kuin minussa olisi joku vika. Hänen mielestään en osaa tehdä mitään oikein, eli jos siivoankin,siinä on kaikki väärin tehty. Hän aina valistaa minua miten asiat pitäisi tehdä. Hän käyttää sukunimeäni haukkumistarkoituksessa, eli kuten perheeni niin minä olen samanlainen jollain tavalla huono, ja epäonnistunut. Kun kävelemme ulkona, hän saattaa sanoa SHH ja katsoa minua vihaisesti jos puhun liian isoon ääneen. Hän ottaa joskus tuon saman ilmeen kun olemme vaikka vieraana jossain. Hän haluaa, että kaikki on aina mahdollisimman hillittyä, ja kun olen eloisampi persoona, hän kokee sen ongelmaksi. Hän vitsailee kustannuksellani niin että joku vitsi on oikeasti loukkaus. Hän ei pitkään halunnut suhteen aikana oikein mitään fyysistä läheisyyttä, mikä ahdisti minua ja hän tuntuu aina haluavan määritellä milloin fyysistä läheisyyttä on.
Voi herranen aika ja tuollaisella älykääpiölle annat seksiä? Hanki PAREMPI elämä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkistä väkivaltaa on:
- Mykkäkoulu
- Läheisyyden kieltäminen
- Manipulointi
-Vitsiksi naamioitu toisen pilkkaaminen
- Omaisuuden rikkominen
- Turvattomuuden tunteen aiheuttaminen toiselle, uhkailu.
- Pettäminen, valehtelu
- Toisen saavutusten ja persoonan mitätöinti
- Huutaminen
Tässä nyt muutama alkuun.Mykkäkoulu ja läheisyyden kieltäminen eivät ole henkistä väkivaltaa. Ei toista voi pakottaa seksiin tai puhumiseen. Niitä tehdään silloin kun molemmille sopii. Jos ei sovi niin sitten erotaan.
Et vain ymmärrä mitä tuossa tarkoitetaan.
Seksistä kieltäytyminen siksi, että ei tee mieli, ei ole henkistä väkivaltaa. Mutta seksistä kieltäytyminen siksi, että saisi toiselle aikaan pahan mielen, on sitä.
Vuorovaikutuksesta kieltäytyminen ilman että sille järjestetään korvaava tilaisuus, on henkistä väkivaltaa, koska viime kädessä parisuhdetta ei ole olemassa ilman vuorovaikutusta. Vuorovaikutuksesta kieltäytyminen joksikin ajaksi siitä syystä, että ei pysty juuri silloin vuorovaikuttamaan rakentavasti, ei ole väkivaltaa vaan vastuullista käytöstä.
Öh, miten maagisesti luet henkilön ajatuksista, että kieltäytyykö hän satuttaakseen vai koska ei halua? Jollei hän sitten suoraan sano, että en halua harrastaa seksiä koska se sattuu sinuun?
Jos toinen kokee sen henkisenä väkivaltana, se on henkistä väkivaltaa.
Ei tietenkään ole. Mikäli toivotat henkilölle X hyvää illanjatkoa niin se ei ole henkistä väkivaltaa vaikka X kokisi sen niin. X:llä on vikaa päässä.
Mutta jos tiedät, että henkilö X ahdistuu suunnattomasti siitä, että hänelle toivotetaan hyvää illanjatkoa ja teet niin edelleen, se on henkistä väkivaltaa. Vaikka henkilö X:llä olisi "vikaa päässä".
Kummanko ihmisoikeudet ovat tärkeämpiä? Normaalin ihmisen oikeus normaaliin kommunikointiin vai vikapään oikeus laittaa normaalit ihmiset tanssimaan oman pillinsä mukaan ja rajoittaa normaalien ihmisten elämää? Silloinhan vikapää harjoittaa henkistä väkivaltaa normaaleja kohtaan heitä rajoittamalla.
"Vikapäillä", eli mielenterveysongelmista kärsivillä ihmisillä, on samat ihmisoikeudet kuin kaikilla muillakin.
Mutta muilla ei näytä olevan mielestäsi samoa oikeuksia kuin vikapäillä vai miten ajattelit ratkaista ongelman niin, että molempien oikeudet toteutuvat?
Aika helppoa. Älä ryhdy parisuhteeseen heidän kanssaan.
Eihän se selviä ennen kuin parisuhteen aikana.
Jos parisuhteen aikana selviää, että kumppani ahdistuu suunnattomasti asiasta jota sinä pidät normaalina etkä halua sitä lopettaa, teidän pitää erota. Kumppanin rääkkääminen koska "ei oo normaalia ahdistua tuollaisesta!" on julmaa puuhaa. Itse taidat olla "vikapää", jos haluat olla yhdessä ihmisen kanssa, vaikket tunne sen vertaa empatiaa häntä kohtaan, että välttelisit hänen satuttamistaan.
En henk. koht edusta kumpaakaan osapuolta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.is.fi/hyvaolo/art-2000000977565.html
"Mykkäkoulu on kovimpia aseita fyysisen väkivallan jälkeen"
"Pariterapeutti Keijo Markova sanoo, että mykkäkoulussa katkaistaan tietoisesti yhteys toiseen. Mykkäkoulun viesti on: ”Sinä olet niin mahdoton, että suljen sinut ulkopuolelle ja ehkä hylkäänkin.”"
Missä tämä on päätetty että se viesti on tämä? Miksi se ei yhtä hyvin voi olla "tarvitsen nyt vähän aikaa rauhoittua, etten sano rumasti"?
Turhaan te minua haukutte, kun en todellakaan ymmärrä mistä te tässä puhutte, ja luulen ettei aika moni muukaan.
Mykkäkoulussa ja monissa muissa henkisen väkivallan muodoissa juttu on se, että vaikka sä et tarkoittaisi sitä väkivallaksi, siinä tilanteessa on myös toinen ihminen. Jos sä olet vaan hiljaa nurkassa ja et reagoi mihinkään, niin ehkä se sulla johtuu siitä että olet oikeasti tunteiden vallassa ja et pysty puhumaan tms., mut puolisosta silti tuntuu siltä, että halveksut häntä etkä pidä häntä tarpeeksi hyvänä edes puhumiseen.
Joskus puolisot jättääkin mykkäkoulua pitävän ihmisen omaan arvoonsa (varmaan helpompi kestää myös jos mykkäkoululaisella on joku mielenterveysdiagnoosi, voi vaan ajatella et toi on se sairaus eikä se ihminen). Moni ei tähän pysty, vaan se alkaa raaastaa henkisesti. Siksi esim. Mykkäkoulussa olisi parempi vaan sanoa, et hei saanko pari tuntia omaa aikaa ja puhutaan sitten tästä ongelmasta.
Todella vaikea ymmärtää että asian voi kokea noin että en pitäisi häntä tarpeeksi hyvänä puhumiseen tai että se että en juuri tietyllä hetkellä halua puhua, olisi uhkaus siitä että aion jättää. Minusta on tosi outoa että sille etten heti pysty puhumaan, annetaan uusia merkityksiä omassa mielessä ja että minä olen siitä vastuussa. Varmasti joo on parempi sanoa, että vedän nyt henkeä pari tuntia ja puhutaan sitten, mutta enhän tiedä silloinkaan jos ihminen senkin kokee jonain verisenä loukkauksena ja olen taas siitäkin vastuussa.
Minä en ymmärrä tätä kyllä väkivallaksi. Ei se varmasti kivaa ole kun tarpeet menee ristiin, mutta eihän toinen ihminen voi olla vastuussa siitä minkälaisia merkityksiä toinen päässään asioille keksii.
Varmastikin keskeistä on noiden tilanteiden kesto ja systemaattinen käyttö siihen, että saa toisen "taipumaan tahtoonsa". Jos teillä on riita, suutut ja tarvitset omaa aikaa ja sulkeudut vaikka pariksi tunniksi huoneeseesi tai lähdet yksin pitkälle kävelylle selvittämään ajatuksiasi ennen riidan sopimista, kukaan tuskin pitää sitä henkisenä väkivaltana.
Jos sinun mykkäkoulut taas kestää vaikkapa viikkoja, ovat lähes jatkuva tila parisuhteessa ja päättyvät aina pelkästään siihen, että toinen on hyvitellyt sinua tarpeeksi tai taipuu sinun tahtoosi, voidaan puhua henkisestä väkivallasta. Eli rankaiset toista aina jokaisesta pienestäkin virheestä, kun hän ei toimi haluamallasi tavalla. Vika ei voi ikinä olla sinussa tai jos onkin, et sitä koskaan myönnä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkistä väkivaltaa on:
- Mykkäkoulu
- Läheisyyden kieltäminen
- Manipulointi
-Vitsiksi naamioitu toisen pilkkaaminen
- Omaisuuden rikkominen
- Turvattomuuden tunteen aiheuttaminen toiselle, uhkailu.
- Pettäminen, valehtelu
- Toisen saavutusten ja persoonan mitätöinti
- Huutaminen
Tässä nyt muutama alkuun.Mykkäkoulu ja läheisyyden kieltäminen eivät ole henkistä väkivaltaa. Ei toista voi pakottaa seksiin tai puhumiseen. Niitä tehdään silloin kun molemmille sopii. Jos ei sovi niin sitten erotaan.
Et vain ymmärrä mitä tuossa tarkoitetaan.
Seksistä kieltäytyminen siksi, että ei tee mieli, ei ole henkistä väkivaltaa. Mutta seksistä kieltäytyminen siksi, että saisi toiselle aikaan pahan mielen, on sitä.
Vuorovaikutuksesta kieltäytyminen ilman että sille järjestetään korvaava tilaisuus, on henkistä väkivaltaa, koska viime kädessä parisuhdetta ei ole olemassa ilman vuorovaikutusta. Vuorovaikutuksesta kieltäytyminen joksikin ajaksi siitä syystä, että ei pysty juuri silloin vuorovaikuttamaan rakentavasti, ei ole väkivaltaa vaan vastuullista käytöstä.
Öh, miten maagisesti luet henkilön ajatuksista, että kieltäytyykö hän satuttaakseen vai koska ei halua? Jollei hän sitten suoraan sano, että en halua harrastaa seksiä koska se sattuu sinuun?
Jos toinen kokee sen henkisenä väkivaltana, se on henkistä väkivaltaa.
Ei tietenkään ole. Mikäli toivotat henkilölle X hyvää illanjatkoa niin se ei ole henkistä väkivaltaa vaikka X kokisi sen niin. X:llä on vikaa päässä.
Mutta jos tiedät, että henkilö X ahdistuu suunnattomasti siitä, että hänelle toivotetaan hyvää illanjatkoa ja teet niin edelleen, se on henkistä väkivaltaa. Vaikka henkilö X:llä olisi "vikaa päässä".
Kummanko ihmisoikeudet ovat tärkeämpiä? Normaalin ihmisen oikeus normaaliin kommunikointiin vai vikapään oikeus laittaa normaalit ihmiset tanssimaan oman pillinsä mukaan ja rajoittaa normaalien ihmisten elämää? Silloinhan vikapää harjoittaa henkistä väkivaltaa normaaleja kohtaan heitä rajoittamalla.
"Vikapäillä", eli mielenterveysongelmista kärsivillä ihmisillä, on samat ihmisoikeudet kuin kaikilla muillakin.
Mutta muilla ei näytä olevan mielestäsi samoa oikeuksia kuin vikapäillä vai miten ajattelit ratkaista ongelman niin, että molempien oikeudet toteutuvat?
Aika helppoa. Älä ryhdy parisuhteeseen heidän kanssaan.
Eihän se selviä ennen kuin parisuhteen aikana.
Jos parisuhteen aikana selviää, että kumppani ahdistuu suunnattomasti asiasta jota sinä pidät normaalina etkä halua sitä lopettaa, teidän pitää erota. Kumppanin rääkkääminen koska "ei oo normaalia ahdistua tuollaisesta!" on julmaa puuhaa. Itse taidat olla "vikapää", jos haluat olla yhdessä ihmisen kanssa, vaikket tunne sen vertaa empatiaa häntä kohtaan, että välttelisit hänen satuttamistaan.
En henk. koht edusta kumpaakaan osapuolta.
Hyvä juttu! Toivoisin sitten, että et puolustelisi väkivaltaa niissä tapauksissa, kun sen kohteena on "vikapää", eli mielenterveysongelmista kärsivä ihminen. Ne mielenterveysongelmat voi johtua esimerkiksi edellisestä väkivaltaisesta parisuhteesta, jossa jokin tavallinen asia on ollut merkki tulevasta väkivallasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkistä väkivaltaa on:
- Mykkäkoulu
- Läheisyyden kieltäminen
- Manipulointi
-Vitsiksi naamioitu toisen pilkkaaminen
- Omaisuuden rikkominen
- Turvattomuuden tunteen aiheuttaminen toiselle, uhkailu.
- Pettäminen, valehtelu
- Toisen saavutusten ja persoonan mitätöinti
- Huutaminen
Tässä nyt muutama alkuun.Mykkäkoulu ja läheisyyden kieltäminen eivät ole henkistä väkivaltaa. Ei toista voi pakottaa seksiin tai puhumiseen. Niitä tehdään silloin kun molemmille sopii. Jos ei sovi niin sitten erotaan.
Et vain ymmärrä mitä tuossa tarkoitetaan.
Seksistä kieltäytyminen siksi, että ei tee mieli, ei ole henkistä väkivaltaa. Mutta seksistä kieltäytyminen siksi, että saisi toiselle aikaan pahan mielen, on sitä.
Vuorovaikutuksesta kieltäytyminen ilman että sille järjestetään korvaava tilaisuus, on henkistä väkivaltaa, koska viime kädessä parisuhdetta ei ole olemassa ilman vuorovaikutusta. Vuorovaikutuksesta kieltäytyminen joksikin ajaksi siitä syystä, että ei pysty juuri silloin vuorovaikuttamaan rakentavasti, ei ole väkivaltaa vaan vastuullista käytöstä.
Öh, miten maagisesti luet henkilön ajatuksista, että kieltäytyykö hän satuttaakseen vai koska ei halua? Jollei hän sitten suoraan sano, että en halua harrastaa seksiä koska se sattuu sinuun?
Jos toinen kokee sen henkisenä väkivaltana, se on henkistä väkivaltaa.
Ei tietenkään ole. Mikäli toivotat henkilölle X hyvää illanjatkoa niin se ei ole henkistä väkivaltaa vaikka X kokisi sen niin. X:llä on vikaa päässä.
Mutta jos tiedät, että henkilö X ahdistuu suunnattomasti siitä, että hänelle toivotetaan hyvää illanjatkoa ja teet niin edelleen, se on henkistä väkivaltaa. Vaikka henkilö X:llä olisi "vikaa päässä".
Kummanko ihmisoikeudet ovat tärkeämpiä? Normaalin ihmisen oikeus normaaliin kommunikointiin vai vikapään oikeus laittaa normaalit ihmiset tanssimaan oman pillinsä mukaan ja rajoittaa normaalien ihmisten elämää? Silloinhan vikapää harjoittaa henkistä väkivaltaa normaaleja kohtaan heitä rajoittamalla.
"Vikapäillä", eli mielenterveysongelmista kärsivillä ihmisillä, on samat ihmisoikeudet kuin kaikilla muillakin.
Mutta muilla ei näytä olevan mielestäsi samoa oikeuksia kuin vikapäillä vai miten ajattelit ratkaista ongelman niin, että molempien oikeudet toteutuvat?
Aika helppoa. Älä ryhdy parisuhteeseen heidän kanssaan.
Eihän se selviä ennen kuin parisuhteen aikana.
Jos parisuhteen aikana selviää, että kumppani ahdistuu suunnattomasti asiasta jota sinä pidät normaalina etkä halua sitä lopettaa, teidän pitää erota. Kumppanin rääkkääminen koska "ei oo normaalia ahdistua tuollaisesta!" on julmaa puuhaa. Itse taidat olla "vikapää", jos haluat olla yhdessä ihmisen kanssa, vaikket tunne sen vertaa empatiaa häntä kohtaan, että välttelisit hänen satuttamistaan.
En henk. koht edusta kumpaakaan osapuolta.
Jonkinlaisessa suhteessa olet kuitenkin jompaan kumpaan, jos koet tarvetta puuttua tilanteeseen niin että osapuolten ihmisoikeudet saataisiin toteutumaan. Tai pohdit jotakin muuta ihmissuhdettasi, jossa olet (ollut) osapuolena. Jokin syyhän sinulla on osallistua tällaiseen keskusteluun.
t. 48
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkistä väkivaltaa on:
- Mykkäkoulu
- Läheisyyden kieltäminen
- Manipulointi
-Vitsiksi naamioitu toisen pilkkaaminen
- Omaisuuden rikkominen
- Turvattomuuden tunteen aiheuttaminen toiselle, uhkailu.
- Pettäminen, valehtelu
- Toisen saavutusten ja persoonan mitätöinti
- Huutaminen
Tässä nyt muutama alkuun.Mykkäkoulu ja läheisyyden kieltäminen eivät ole henkistä väkivaltaa. Ei toista voi pakottaa seksiin tai puhumiseen. Niitä tehdään silloin kun molemmille sopii. Jos ei sovi niin sitten erotaan.
Et vain ymmärrä mitä tuossa tarkoitetaan.
Seksistä kieltäytyminen siksi, että ei tee mieli, ei ole henkistä väkivaltaa. Mutta seksistä kieltäytyminen siksi, että saisi toiselle aikaan pahan mielen, on sitä.
Vuorovaikutuksesta kieltäytyminen ilman että sille järjestetään korvaava tilaisuus, on henkistä väkivaltaa, koska viime kädessä parisuhdetta ei ole olemassa ilman vuorovaikutusta. Vuorovaikutuksesta kieltäytyminen joksikin ajaksi siitä syystä, että ei pysty juuri silloin vuorovaikuttamaan rakentavasti, ei ole väkivaltaa vaan vastuullista käytöstä.
Öh, miten maagisesti luet henkilön ajatuksista, että kieltäytyykö hän satuttaakseen vai koska ei halua? Jollei hän sitten suoraan sano, että en halua harrastaa seksiä koska se sattuu sinuun?
Jos toinen kokee sen henkisenä väkivaltana, se on henkistä väkivaltaa.
Ei tietenkään ole. Mikäli toivotat henkilölle X hyvää illanjatkoa niin se ei ole henkistä väkivaltaa vaikka X kokisi sen niin. X:llä on vikaa päässä.
Mutta jos tiedät, että henkilö X ahdistuu suunnattomasti siitä, että hänelle toivotetaan hyvää illanjatkoa ja teet niin edelleen, se on henkistä väkivaltaa. Vaikka henkilö X:llä olisi "vikaa päässä".
Kummanko ihmisoikeudet ovat tärkeämpiä? Normaalin ihmisen oikeus normaaliin kommunikointiin vai vikapään oikeus laittaa normaalit ihmiset tanssimaan oman pillinsä mukaan ja rajoittaa normaalien ihmisten elämää? Silloinhan vikapää harjoittaa henkistä väkivaltaa normaaleja kohtaan heitä rajoittamalla.
"Vikapäillä", eli mielenterveysongelmista kärsivillä ihmisillä, on samat ihmisoikeudet kuin kaikilla muillakin.
Mutta muilla ei näytä olevan mielestäsi samoa oikeuksia kuin vikapäillä vai miten ajattelit ratkaista ongelman niin, että molempien oikeudet toteutuvat?
Aika helppoa. Älä ryhdy parisuhteeseen heidän kanssaan.
Eihän se selviä ennen kuin parisuhteen aikana.
Jos parisuhteen aikana selviää, että kumppani ahdistuu suunnattomasti asiasta jota sinä pidät normaalina etkä halua sitä lopettaa, teidän pitää erota. Kumppanin rääkkääminen koska "ei oo normaalia ahdistua tuollaisesta!" on julmaa puuhaa. Itse taidat olla "vikapää", jos haluat olla yhdessä ihmisen kanssa, vaikket tunne sen vertaa empatiaa häntä kohtaan, että välttelisit hänen satuttamistaan.
En henk. koht edusta kumpaakaan osapuolta.
Jonkinlaisessa suhteessa olet kuitenkin jompaan kumpaan, jos koet tarvetta puuttua tilanteeseen niin että osapuolten ihmisoikeudet saataisiin toteutumaan. Tai pohdit jotakin muuta ihmissuhdettasi, jossa olet (ollut) osapuolena. Jokin syyhän sinulla on osallistua tällaiseen keskusteluun.
t. 48
Ei sen tarvitse olla omakohtainen kokemus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkistä väkivaltaa on:
- Mykkäkoulu
- Läheisyyden kieltäminen
- Manipulointi
-Vitsiksi naamioitu toisen pilkkaaminen
- Omaisuuden rikkominen
- Turvattomuuden tunteen aiheuttaminen toiselle, uhkailu.
- Pettäminen, valehtelu
- Toisen saavutusten ja persoonan mitätöinti
- Huutaminen
Tässä nyt muutama alkuun.Mykkäkoulu ja läheisyyden kieltäminen eivät ole henkistä väkivaltaa. Ei toista voi pakottaa seksiin tai puhumiseen. Niitä tehdään silloin kun molemmille sopii. Jos ei sovi niin sitten erotaan.
Et vain ymmärrä mitä tuossa tarkoitetaan.
Seksistä kieltäytyminen siksi, että ei tee mieli, ei ole henkistä väkivaltaa. Mutta seksistä kieltäytyminen siksi, että saisi toiselle aikaan pahan mielen, on sitä.
Vuorovaikutuksesta kieltäytyminen ilman että sille järjestetään korvaava tilaisuus, on henkistä väkivaltaa, koska viime kädessä parisuhdetta ei ole olemassa ilman vuorovaikutusta. Vuorovaikutuksesta kieltäytyminen joksikin ajaksi siitä syystä, että ei pysty juuri silloin vuorovaikuttamaan rakentavasti, ei ole väkivaltaa vaan vastuullista käytöstä.
Öh, miten maagisesti luet henkilön ajatuksista, että kieltäytyykö hän satuttaakseen vai koska ei halua? Jollei hän sitten suoraan sano, että en halua harrastaa seksiä koska se sattuu sinuun?
Jos toinen kokee sen henkisenä väkivaltana, se on henkistä väkivaltaa.
Ei tietenkään ole. Mikäli toivotat henkilölle X hyvää illanjatkoa niin se ei ole henkistä väkivaltaa vaikka X kokisi sen niin. X:llä on vikaa päässä.
Mutta jos tiedät, että henkilö X ahdistuu suunnattomasti siitä, että hänelle toivotetaan hyvää illanjatkoa ja teet niin edelleen, se on henkistä väkivaltaa. Vaikka henkilö X:llä olisi "vikaa päässä".
Kummanko ihmisoikeudet ovat tärkeämpiä? Normaalin ihmisen oikeus normaaliin kommunikointiin vai vikapään oikeus laittaa normaalit ihmiset tanssimaan oman pillinsä mukaan ja rajoittaa normaalien ihmisten elämää? Silloinhan vikapää harjoittaa henkistä väkivaltaa normaaleja kohtaan heitä rajoittamalla.
"Vikapäillä", eli mielenterveysongelmista kärsivillä ihmisillä, on samat ihmisoikeudet kuin kaikilla muillakin.
Mutta muilla ei näytä olevan mielestäsi samoa oikeuksia kuin vikapäillä vai miten ajattelit ratkaista ongelman niin, että molempien oikeudet toteutuvat?
Aika helppoa. Älä ryhdy parisuhteeseen heidän kanssaan.
Eihän se selviä ennen kuin parisuhteen aikana.
Jos parisuhteen aikana selviää, että kumppani ahdistuu suunnattomasti asiasta jota sinä pidät normaalina etkä halua sitä lopettaa, teidän pitää erota. Kumppanin rääkkääminen koska "ei oo normaalia ahdistua tuollaisesta!" on julmaa puuhaa. Itse taidat olla "vikapää", jos haluat olla yhdessä ihmisen kanssa, vaikket tunne sen vertaa empatiaa häntä kohtaan, että välttelisit hänen satuttamistaan.
En henk. koht edusta kumpaakaan osapuolta.
Hyvä juttu! Toivoisin sitten, että et puolustelisi väkivaltaa niissä tapauksissa, kun sen kohteena on "vikapää", eli mielenterveysongelmista kärsivä ihminen. Ne mielenterveysongelmat voi johtua esimerkiksi edellisestä väkivaltaisesta parisuhteesta, jossa jokin tavallinen asia on ollut merkki tulevasta väkivallasta.
Edelleen ei ongelmaisella ole oikeutta rajoittaa muita ilman ettei se myös olisi hänen harjoittamaansa henkistä väkivaltaa muita kohtaan.
Itselläni ei ole kokemusta siitä, että minua syytettäisiin mielestäni syyttä henkisestä väkivallasta -- mutta sen sijaan on kokemusta ihmisestä, joka luuli voivansa lukea suunnilleen vastaantulijoiden katseesta, että onko tuo pahantahtoinen vai ei. Kyseessä on sukulainen, ja kun olen ruvennut haastamaan näitä hänen näkemyksiään, sanomaan että et sä ihan oikeasti et kykene lukemaan ihmisten ajatuksia lyhyiden tapaamisten aikana, hän on alkanut kertomaan minulle, ettei kanssani voi keskustella.
Ja omalla ihmistuntemuksellani väitän, että ainakin minun sukulaisellani tuo kokemus tuntuu olevan 100% todellinen. Hän ei väitä pahuuttaan, että kyllä nyt tuokin ihminen häntä tahallaan loukkasi ja tahtoo pahaa, vaan ihan oikeasti uskoo näihin kuvitelmiinsa. Samaan aikaan hän antaa tuota "en minä edes huuda!"-reaktiota, kun ihmiset sanoo hänelle, että riitojen aikana huutaminen ahdistaa heitä. Hänellä on kuvitelma, että jos hän ei tarkoita jotain loukkauksena, niin se ei ole loukkaus -- mutta jos joku loukkaa häntä, sitä loukkausta aina tarkoitettiin, ja siksi se on loukkaus.
Tällaisten ihmisten takia haluan itse herätellä sitä, että henkistä väkivaltaa ei määritellä sun tekemisten kautta, vaan sen kautta, kuinka paljon se sattuu kumppaniin. Jos omenamehun juominen sattuu kumppaniin hemmetisti ja sä tiedät sen, niin omenamehun juominen sen kumppanin edessä on henkistä väkivaltaa -- vaikka sä et tarkoittaisi sitä loukkauksena.