Noloin auton reistailusi?

Katsastusmies sai työntää kuplavolkkarini käyntiin kun se ei muuten lähtenyt. Työntämällä sen sai aina käyntiin. 

Minulla oli joskus 90-luvulla selvästi miehenkipeä Opel Kadett. Useamman kerran se ei suostunut käynnistymään, teki mitä tahansa temppuja. Mutta odotapas, kun mies tuli auton viereen, niin johan hörähti käyntiin ensimmäisellä yrittämällä. Samaisesta Kadetista meni sitten pakoputki ja ääneet olivat todella "miehekkäät". Piti katsella tarkkaan, mitä reittiä ajoin korjaamolle. Korjaaja virnuili, että kuului jo kaukaa, kun olin tulossa tuomaan autoani verstaalle.

Olin kaupungilla, kun autosta alkoi kuulumaan aivan jumalaton metallinen kirskunta. Pysäytin auton heti kun voin, sammutin vähäksi aikaa ja käynnistin uudelleen mutta heti kun lähdin liikkeelle, meteli alkoi taas. Soitin miehelle, joka oli työreissussa, ja hän käski viemään auton huoltoliikkeeseen. Soitin sinne mutta olivat sulkemassa ja käskettiin tuoda auto seuraavana aamuna. Puhelimessa ollut epäili että on jarrulevyjen välissä kivi. En uskaltanut enkä halunnut ajaa kotiin asti, joten ajoin auton aseman parkkikselle, ja sieltä hyppäsin taksiin. Aamulla piti sitten ajaa auto kirskuvana huoltoon ja toden totta, kivihän sieltä jarruista löytyi.

Se meteli oli aivan kauhea. Taksikuskikin sanoi, että hän jo luuli että asemalle tuli juna, joka kirskuu jarruttaessaan harvinaisen pahasti.

22 jatkaa vielä: edelleen sama Kadett simahti katsastuskonttorille. Leimat oli lyöty paperiin ja minun piti ajaa auto ulos hallista. Mutta ei, akku oli loppu. Onneksi katsastuskonttorin piha oli hieman viettävä eli kun miehet lykkäsivät auton ulos, niin hiukan nikotellen se suostui käynnistymään. Eli ei muuta kuin suoraa tietä korjaamolle ja uusi akku. Toisenkin kerran akku temppuili, kun ajoin pihasta kadulle. Siihen sammui ja ensimmäinen auttaja, joka kiiruhti paikalle, oli autoista kiinnostunut kirkkoherra!

Automme meni virrattomaksi kaupungin keskeisessä risteyksessä, kun jonotimme kääntyvällä kaistalla ruuhka-aikaan. Se ihana tunne, kun kojetaulu pimenee ja auto hyytyy täysin! Onneksi risteysalueella oli iso koroke, jonne työnsimme ukon kanssa auton hiki hatussa. Hälytysajossa olevan poliisiauton matkustajien kaulat venyivät kaarteessa, kun he tiirailivat, oliko meille sattunut onnettomuus. Hinausauto poimi automme, jonka näin riemusaatossa lipuvan ohitseni, kun odottelin linja-autoa lähimmällä pysäkillä. Ukko sentään sai istua hinausauton kopissa. Auto oli tosi pitkään korjaamolla ja siihen jouduttiin vaihtamaan lopulta koko moottori, kiitos jonkun aikaisemman omistajan pielavetisen korjaustoimenpiteen.

Auto piti ihmeellistä kolinaa, luulin että rengas puhkesi. Pysäytin pientareelle ja menin katsomaan; olin unohtanut irrottaa lohkolämmittimen pistokkeen ja se johto oli hakannut auton pohjaa vauhdissa.

Tämä ei ollut reistailua , mutta juuri kortin saaneena lainasin usein isäni autoa joka ammui. Siis autosta kuului matala "MUU- MUUU "  aina, kun pysäytin . Hitto että hävetti ajaa johonkin parkkikseen "muu muu".

Mulla ei auto reistaillut, olin itse aivan pää sekaisin tai ihan vaan idiootti. Imetin silloin vielä pientä vauvaa ja möin jotain vauvakamaa ja tavattiin ostajan kanssa parkkiksella, ajoin siihen viereen ja nousin autosta. Auto käynnissä enkä tietenkään edes käsijarrua laittanut.

Se lähti siitä vierimään eteenpäin enkä silloinkaan tehnyt mitään, katsoin vain hölmistyneenä. Mukava ostaja otti pari juoksuaskelta ja pysäytti auton.

Syytän imetyshormoneja jotka pisti pään sekaisin :DDD aina välillä toi tulee mieleen kun ajan tapahtumapaikalta ohi. Skarppasin sen jälkeen kyllä :D

Ikivanhan autoni etuovet jäätyivät talvisin reunoistaan kiinni, eikä takaovissa ollut lukkopesiä ollenkaan. Yhtenä aamuna eivät kuumavesipullot ja muut keinot auttaneet, joten työnnyin pää edellä takakonttiin, väänsin takapenkin selkänojan alas, lassosin narulenkin takaoven kahvaan ja vedin oven auki. Olen hyvin pitkä ja minulla oli jalassa korkeahkokorkoiset talvisaappaat, joten melko kookas takapuoleni heilui takakontin laidalla ainakin kymmenen minuutin ajan. Lisää ylösalaisin heilumista seurasi, kun kömmin takaovesta sisään ja käsijarrukahvan yli etupenkille, jossa työnsin jaloillani kuskinoven auki.

Kun palasin nostamaan selkänojia ja sulkemaan takakonttia, huomasin naapurini, joka seisoi ikkunassaan kahvimuki kädessä, virnisteli ja näytti minulle peukkua. Olin ollut salaa ihastunut juuri tähän naapuriini jo pitkään, mutta en saanut vastakaikua edes tämän takapuolenheiluttelun jälkeen. Tai juuri sen takia. :(

Oltiin palaamassa norjasta kesälomamatkalta ja ajettiin yhtä soittoa ruotsin läpi Uumajaan, loppupätkällä pitkä katutyöosuus, töyssyjä täynnä ja sorapintaa.

Ajettiin lauttarannassa jonon jatkoksi ja kun piti jatkaa eteenpäin jonon liikkuessa, auto starttasi, mutta ei käynnistynyt.

Autosta ulos, viittoilemaan takanatuleville että ajakaa ohi ja tutkimaan konepeiton alle missä vika.

Kaikki johdotn tukevasti paikoillaan, ilmaletkut ok. eikä enempää tullut mieleen tutkia, joten kyselemään henkilökunnalta päästäisiinkö lautalle työntämällä tai jotenkin muuten.

Lupa lautalle pääsystä tuli, joten takaisin autolle ja työnsimme kärryn vaimon kanssa paalupaikalle, eli lähelle lippupistettä.

Seuraavaksi paikalle saapui hoonosoomi puhuva hur ri, joka yllättäen kieltäytyikin ottamasta käynnistymätöntä autoa lautalle, joten uudelleen vikaa etsimään ja ehdin siinä hätäpäissäni jo kyselemään ohilipuvilta olisiko haluja hinata meitä lautalle.

Ja vit ut ketään ei kiinnostanut.

Seuraavana operaationa oli purkaa melkein kaikki tavara autosta ulos ja sitä oli paljon, päästäkseni tutkimaan polttoainepumpun johtoja, sillä painetta tuntui järjestelmässä olevan niukasti.

Hieman ennen sitä olin jo kaatanut 5 litran varakanisterillisen tankkiin ja ohi ajavista autoista virnuili satoja hur reja ja kusipääsuomalaisia yhdenkään edes pysähtymättä kyselemään mikä ongelmana.

Seuraavaksi paikalle saapui parempaa suomea puhuva henkilö ja kertois syyn miksi emme lautalle pääse ja syynä oli lautan yläosan paikka, jonne sitä ei onnistu käsipelillä työntämään. Koneita ei saanut hommaan käyttää.

Kaveri kysyi luvan saisiko yrittää vielä kerran startata ja se sa atanan Mondeon pa ska käynnistyi kun hieman virta-avaimesta käänsi :-)

Lautalle, auto käynnissä seuraavan tunnin jonotuskaistalla ja illalla pelko persiissä lähteekö se enää käyntiin. Lähti se ja yhtä soittoa keskellä yötä vaasasta tampereelle.

Myöhemmin selvisi, että käynnistymättömyyden syynä oli bensapumpun heikko liitos ja kun olin siihen koskenut juuri ennen henkilökunnan käynnistysyritystä, se riitti palauttamaan virrat pumpulle.

Hävetti kyllä hieman lautalla edestakaisin kulkiessa ja aikaa kuluttaessa.

Ajelin mökille kutostietä pitkin väljässä jonomuodostelmassa satasen alueella. Huomaan vasemmalta pihasta pakettiauton tunkevan edessä ajavan eteen turhan pieneen rakoon ja ehdin jo manata ja jarruttaa. Suuni varmaan loksahti auki, kun pakettiauto jatkoi suoraan pientareelle ja siitä pellolle. Samaan aikaan mieshenkilö levitteli käsiään tuon pihan portilla. Jollakin unohtunut seisontajarru?

Olin saanut ihan kuukausi-pari aiemmin ajokortin. Eka autoni ei todellakaan ollut mikään uusi, mäkilähtöavusteinen tai ylipäätään ihan joka tilanteessa toimiva menopeli, vaan sedän vanha 70-luvun hoppa, jossa oli pientä akkuvikaa ja huippunopeuskin taisi olla pitkässä alamäessä saavutettu 90 km/h, johon pääsi kun monotti kaasupolkimen pohjasta läpi.

Jouduin ajelemaan eräässä isommassa kaupungissa ja jäin punaisissa liikennevaloissa ylämäkeen jonon ensimmäiseksi. Kello oli neljän luokkaa, takana oli useampi auto ja ko. risteys muutenkin suht vilkasliikenteinen. Tottahan auto sammui siihen valon vaihtuessa eikä suostunut starttaamaan uudestaan. Tämän olisin vielä voinut ohittaa suht huumorilla, mutta siinä käynnistystä yrittäessäni onnistuin painamaan ratista torvea niin, että se jäi pitkäksi aikaa huutamaan. Siinä mä seison jonon etummaisena vihreissä valoissa ja oman auton torvi huutaa palosireeninä. Kyllä takaakin alkoi kuulua torvensoittoa, kun starttaamisessa meni aikansa eikä kyseisestä risteyksestä päässyt edes ohittamaan.

Starttasi lopulta ja pääsin liikkeelle ja valumaan lähimmälle huoltamolle. Akussa oli muistaakseni (silläkin kerralla) jotain häikkää, mutta siltä reissulta taisin päästä kuitenkin omin avuin kotosalle.

Aivan tuliterä, edellisenä päivänä ostettu Saab 96 varastettiin omakotitalon pihasta! Ei ole todellista! Miksei tallista voi ottaa muita kamoja pois, että auton saisi mahtumaan ym hauskaa sanailua! Soitetaan poliisille, poliisit tulevat kolkuttelemaan ovelle ja kyselevät lisätietoja autosta. Aivan, no siinä tapauksessa varkaat eivät pötkineet pitkälle, sillä tuolla muutaman kymmenen metrin päässä on kyseinen Saab.

Mennään poliisien kanssa paikalle. Auto on peruutettu naapuritontin metalliverkkoaitaa vasten ja suditettu isot kuopat etupyörien alle. Tosi outoa! Auton ovet lukossa, ikkunat ehjät ja avaimet tallessa. Ei käy lainkaan järkeen. Rosvo lukinnut auton, kun ei saanut autoa vietyä? Poliisit kehoittavat ajamaan kotipihaan ja pitämään parempaa huolta ovien lukitsemisesta, ei me tästä mitään sormenjälkiä aleta ottamaan. Tämä oli tässä.

Auto ei ihanhdakaan, akku on jostain syystä tyhjä. Otetaan akku irti ja viedään lataukseen. Myöhemmin päivällä uusi yritys. Akkukaapelit kiinni ja välittömästi auto lähtee peruuttamaan aitaa vasten starttimoottorin voimalla! Autossa siis jokin oikosulku tai vastaava, starttimoottori yrittää jatkuvasti startata autoa, vaikka avain on taskussa. Auto lähtee hinurilla sen myyneeseen liikkeeseen ja samalla tuodaan pihaan liikkeen 99 tilapäisautoksi.

Jälkeenpäin selvisi, että Ukissa oli muutama muukin auto koottu vähän sinnepäin. Jokin eriste puutteellinen tai väärin asennettu, joka johtaa siihen, että auton starttimoottori alkaa pyöriä omia aikojaan. Meidän pihasta auto oli startin voimalla peruuttanut kunnes matka katkennut naapurin aitaan ja sen jälkeen tovin sutinut paikallaan. Tontin ympärillä on korkea kuusiaita, joten auton olinpaikka selvisi vasta poliiseilta.

Rauhallisella omakotialueella poliisien paikalletulo ja uuden auton pysäköinti pöpelikössä tietysti herättivät huomiota. Pian monella oli yllättäen asiaa sokeria lainaamaan meille. Hieman myöhemmin monella naapurilla oli kommentoitavaa kotimaisen työn laadusta.

#34 jatkaa laatuautoistaan. 70-luvun hopan jälkeen hankin sitten uudemman, ompelukoneen moottorilla varustetun 90-lukulaisen pikkukipon. Ja ei se "petojen sukua, susi jo syntyessään" Fiatin kohdalla ihan tyhjästä temmattu juttu ole. Kyseisen Fiatin kanssa joku paikka oli aina hajalla (yleensä puola, mutta milloin katkesi jousen kiinnityspultti, milloin oli kananluu viturallaan ja pariin otteeseen jäi käsijarrun vipu käteen. Pikku valmistusvirhe kuulemma, minä en siis ole mikään maailman vahvin nainen vääntelemässä kät tilaisuuden tullen kässärin vivun kanssa..).

Fiat osoitti erinomaista huumorintajua syylärin alkaessa vuotamaan juuri puhallusratsiaan pysähtyessäni ja lirittäessään sen jäähdytinnesteen meidät pysäyttäneen ja auton eteen seisoman jääneen poliisin kengälle. Ihmettelin, miksi mut viitottiin ulos autosta iso virne naamalla. Ratsian järjestäneet herrat kyllä ystävällisesti jeesailivat niin, että siltäkin iltavuorolta kotiin selvisin.

up

Vierailija kirjoitti:

up

Samaa mieltä! Ihania tarinoita!

Up

Pösö katsastuksessa. Sai leiman, mutta ei startannut enää, kun oli aika ajaa ulos hallista.

Ei oman auton reistailu, mutta olin tavallaan osallisena. Isälläni levisi Ooppelista peruutusvaihde valmistusjaisjuhilissa. Työnsin autoa muutaman kymmenen metriä parkkista pitkin, että hän sai käännettyä sen. Taisi siinä puolisen sataa silmäparia seurata, kun hiestä läpimärkä mies työntää puku päällä vanhaa ooppelin romua parkkipaikalla. Joku taisi rapsasta kuvankin talteen.

Kauan sitten (90-luvun alussa) meillä oli Fiat Tipo. Siinä oli sähkölukko, joka toimi oikein hienosti, kunnes... Tulin pojan (3kk) kanssa neuvolasta, ajoin parkkiin ja avasin oven - paitsi ettei ovi auennut. Virta päälle uudestaan, uusi yritys, ei aukea. Poika huutaa kuin palosireen takapenkillä, minä kiroilen ja yritän saada ovia auki. Vartin yrityksen jälkeen luovutan ja ajan huoltoliikkeen pihalle, jossa koitan vielä ovia - ei aukea. Ei auttanut kuin soittaa torvea kunnes joku tuli katsomaan mikä on hätänä. Siinä sitten huutelin vauvan rääkymisen kaikuessa taustalla, etten pääse autosto ulos (ei auenneet ikkunatkaan). Liki puolen tunnin yrityksen jälkeen huolto sai ovet auki, minä hikisen ja nälkäisen vauvan syliini, ja liikkeen takahuoneeseen imettämään ja vaipanvaihdolle. Auto jäi korjattavaksi, mies haki meidät kotiin. Liikkeelle 10+ palvelusta, sain itsekin kahvia ja voileivän, ja käyttää puhelinta.