Noloin auton reistailusi?

Ei se varsinaisesti reistaillu mutta vetonivel oli täysin sökö ja piti ajaa vielä noin 400km.

Kaikki risteykset ja käännökset piti tehdä niin loivasti kun ikinä pystyi ettei nivel purkaudu täydellisesti, joskus suoralla tielläkin alkoi yhtäkkiä etupyörät vispata niin että sai pitää tosissaan ratista kiinni.

Sitten lopulta kun käännyin kotipihaan kokeilin kääntää pyöriä reilummin ja heti nivel hajosi lopullisesti ja kuulat pyöri pitkin pihaa.

Vierailija kirjoitti:

Ylösnousemiskahva jäi mummolle käteen kun yritti vetästä itsensä ylös autostamme, merkiltä peugeot...

Meidän autosta mukiteline jäi äidin käteen kun hän luuli sitä joksikin kahvaksi.

Vierailija kirjoitti:

Kauan sitten (90-luvun alussa) meillä oli Fiat Tipo. Siinä oli sähkölukko, joka toimi oikein hienosti, kunnes... Tulin pojan (3kk) kanssa neuvolasta, ajoin parkkiin ja avasin oven - paitsi ettei ovi auennut. Virta päälle uudestaan, uusi yritys, ei aukea. Poika huutaa kuin palosireen takapenkillä, minä kiroilen ja yritän saada ovia auki. Vartin yrityksen jälkeen luovutan ja ajan huoltoliikkeen pihalle, jossa koitan vielä ovia - ei aukea. Ei auttanut kuin soittaa torvea kunnes joku tuli katsomaan mikä on hätänä. Siinä sitten huutelin vauvan rääkymisen kaikuessa taustalla, etten pääse autosto ulos (ei auenneet ikkunatkaan). Liki puolen tunnin yrityksen jälkeen huolto sai ovet auki, minä hikisen ja nälkäisen vauvan syliini, ja liikkeen takahuoneeseen imettämään ja vaipanvaihdolle. Auto jäi korjattavaksi, mies haki meidät kotiin. Liikkeelle 10+ palvelusta, sain itsekin kahvia ja voileivän, ja käyttää puhelinta.

Hyi. Kuullostaa todella inhottavalta. Voisi tapahtua missä autossa tahansa, onneksi on kännykät joilla soittaa apua.

Kilvet lähti. Kyllä jännitti!

Oli talvi. Auto käyntiin ja sitten takaisin ulos lumia harjaamaan ja ikkunoita skrapaamaan. Auto putsattu ja sitten vaan autoon... Paitsi että eipä mentykään. Auton ovi oli jäätynyt tiivisteistään kiinni eikä auennut sitten millään. Siinä siis auto käynnissä, ovet lukossa ja minä seison vieressä lumiharjan kanssa. Joo-o. Mikään ovi ei auennut, kun oli sellaset ovet,että piti jokainen avata lukosta erikseen tai nappulasta sisäpuolelta. Ja mulla siis vain se kuskin ovi pois lukkoasennosta.

Paniikki alkoi iskeä, ja putsailin siinä autoa ajankulukseni. Oliskohan vartin päästä auton sisälämmitys tehnyt tehtävänsä ja tiivisteetkin taas sulana. Sain vihdoin oven auki ja pääsin reissuun. Oli kyllä hyvin lumista putsattu auto siinä ajellessa!

Olin viemässä kaveria vaareineen parinsadan kilometrin päähän ja autostani loppui ensin virta tuonne tien päälle. Apuvirtaa saatuamme heti kohta laturi leikkasi kiinni ja matka jatkui muutamankymmentä kilometriä täysikuun valaistessa matkaamme - ajovaloja pystyi käyttämään vain sen verran, että vastaantulevan kohdatessa ne olivat hetken päällä. Virran kokonaan loputtua auto jäi tien sivuun, paikallinen asukas ajoi meidät määränpäähän ja otti vielä auton korjatakseen. Parin päivän päästä auto oli korjattu ja minun matkani jatkui taas.

Meinasi olla kylmä reissu, sillä lähtöpäässä oli nollakeli ja auton hajotessa parikymmentä pakkasta. Tietenkin meillä kaikilla oli kesätamineet...

Auto alkoi pitää kimeää, kirskuvaa ulinaa heti kun mies käynnisti sen, ääni vain paheni kun käännyttiin pihasta tielle ja mies totesi että varmaan  kivi renkaan päällä. Teini ulisi takapenkiltä että häntä hävettää ja et iskä aja keskustan läpi!

Mulla oli 80 luvun lopulla Ford Escort joka kylmänä käynnistettyä ja parin minuutin ajon jälkeen alkoi pamahdella tosi kovasti ja samoin nykiä reippaasti eli ravisteli mua aina jonkin aikaa ennen kuin hiljeni ja rauhoittui ja pelasi sitten aina ok.

Aikaisin aamulla hävetti polkaista se käyntiin ja ajaa nukkuvan taajaman läpi pauketta pitäen. Vikaa haettiin mutta sitä ei keksitty. Joku kaveri sanoi että se on koottu Brasiliassa ja menee sambaa..

Käytin sitä useasti pikkukorjaamolla kun vikoja oli muitakin ja meni taas jonkin aikaa.

Sitten alkoi öljypohjan tiiviste vuotaa ja se tosiaan vuoti eikä meinannut. Uusi olisi pitänyt tilata jostain hankalan matkan päästä. Olin jo ihan kypsä, kurvasin kiukkupäissäni autoliikkeeseen ja etsin kymmenessä minuutissa 'takapihalta pikkurahalla' Opel Asconan tilalle. Se olikin sitten yksi parhaimpia autojani, uskokaa tai älkää, ehkä rakkain kaikista. Tuli reissattua paljon. Tosin sekin vaipui sitten vuosien päästä ruosteiseen hautaansa...

Joitakin sattumuksia, en tiedä ovatko noloja, mutta ns. normiautoilusta poikkeavia tilanteita kuitenkin:

- Vanha autoni yritettiin joskus varastaa, siinä onnistumatta. Kuskin oven lukkopesä oli kuitenkin vaurioitunut niin, että en saanut ovea avaimella auki. Jouduin sitten kulkemaan ratin taakse apukuskin paikan kautta, kunnes lukkopesä korjattiin. Ei tullut kokeiltua, olisiko kuskin ovi auennut sisäpuolelta vai enkö uskaltanut yrittää siinä pelossa, että ovi ei enää pysyisi kiinni. Tuon tapauksen jälkeen ostin rattilukon. Kyseessä siis vanha auto ilman hälytysjärjestelmiä.

- Setäni on suosinut ranskalaisia autoja. Kerran ajoin hänen autollaan, ja peruutuspeiliä säätäessäni tämä tuulilasiin liimattu peili irtosi. Setä istui vieressä, ja kyllä meitä nauratti. En enää muista, oliko tuo auto Renault (todennäköisesti), saattoi olla myös Peugeot. 

Isälleni kävi kerran niin, että oli kauppareissun ajaksi unohtanut laittaa automaattivaihteisen auton vaihteiston P-asentoon (parkki). Auto lähti alamäkeen itsekseen liikkeelle, ja löytyi alempana sijaitsevan kerrostalon seinään törmänneenä.

Kai muitakin olisi, mutta nyt ei ehdi kirjoittaa enempää.

Olin työasioissa Ranskan Rivieralla ja mies oli vuokrannut öky-Porschen, jolla tuli hakemaan hienosta hotellista. Siihen hyytyi auto hotellin pääovien eteen kaikkien ihmeteltäväksi ja tien tukoksi. Hiivin takavasemmalle melko nopeasti.

Exän pihalla jätin auton avaimet auton sisälle, ja ovet menivät lukkoon. Siinä sitten koetettiin iltasella turhaan avata ovea jos jollain konstilla. Päivystävän lukkosepän taksa olisi ollut illalla niin karmea, että ei tehnyt mieli maksaa. No, parin tunnin väännön jälkeen yksi tuttu kulki ohi, ja avasi oven ikkunan kautta tuosta vain samaisella apuvälineellä, jolla useampi ihminen oli jo koettanut sitä avata.

Samainen auto hyytyi lopullisesti exän pihalle vuoden päästä. Olin ajanut parisataa kilometriä ja huomasin, että autossa oli jotain vikaa. Sitkeästi sinnittelin perille asti hakemaan lapsia, ja siihen nyykähti auto ja tällä kertaa lopullisesti.

Kyseessä oli exän entinen auto, joka ilmeisesti kaipasi entistä omistajaansa ja halusi jäädä tämän luokse. 😀

Vierailija kirjoitti:

Piti lähteä heittämään tyttöä harkkoihin. Auton ovet eivät aukea kaukosäätimellä, mitä hel. Avataan mekaanisella avaimella. Ei per, varashälytin huutaa. Äkkiä sisään, ovet kiinni, hälytys lakkaa. Jaaha, ei käynnisty, akku tyhjä. Tyttö ulos autosta, tällä ei pääse harkkoihin, taas hälyttää, väkeä alkaa tulla parkkikselle pällistelemään, ovet kiinni, häly hiljenee.

Lyhyt kommentointi yleisölle. Akkulaturia hakemaan. Ovi auki, häly päälle, konepelti auki, ovi kiinni, häly jatkuu. Häly loppui, akkulaturin viritystä, häly päällä taas. What the fck! Häly sammui. Nyt jo kivasti yleisöä. Häly päällä taas. Eka fiksu kommentti yleisöltä: häly soi minsan ja pitää minsan tauon jne, koska tunnistin myös konepellissä. Ei prkl. Ei voi siis ladata akkua. Katsojia jo kuin rokkistaralla. V_tuttaa rankasti. Konepelti kiinni, ovet kiinni, laturi mukaan, poistutaan niska punoittaen.

Kotona luetaan läpi auton huoltosoppari. Kattaa myös akun. Ei muuta kuin soitto ja kohta huoltoauto pihassa. Akun vaihto, muutamat hälyt ja taas urhti käyntiin. Jaa miksi akku tyhjä? Ihan itse jätin sisävalon päälle.

Volvo

Mulla tuli ekan autoni pakoputkeen reikä ja hetken yritin sinnitellä sen kanssa, kun ei meteli ollut vielä ihan hirveä, mutta kohtahan se pärinä oli jo ihan fenomenaalinen. Olin ihan paniikissa, koska olin silloin vielä ihan avuton, enkä osannut mitään asioita hoitaa, mutta asuin nyt ihan eri puolella suomea, kuin vanhempani, jotka olivat mut sellaiseksi paaponeet. Kaverini sitten hoiti asian ja hommasi autolle ajan jostain korjaamolta. Siinä vaiheessa kun oltiin sinne lähdössä, kävi ilmi, että kyseinen korjaamo oli puolen tunnin matkan päässä pitkin vilkasliikenteisiä teitä, eikä sinne päässyt mitenkään järkevästi sivuteiden kautta. Kyseinen matka oli niin hävettävä, auto huusi kuin viimeistä päivää ja mä vielä epävarmana kuskina olin vähän hukassa vierailla teillä. Silloin ei auttanut asiaa, että korjaamolla naureskeltiin, että kuulivat mun tuloni jo kaukaa, myöhemmin olen jo osannut ottaa huumorilla.

Uusi auto alla ja taisi olla ensimmäinen tankillinen bensaa menossa. Siihen aikaan varustettu uutuudella eli ajotietokoneella, joka kertoi myös jäljellä olevan matkan kilometreinä tankisssa olevan bensan perusteella. Lähtiessä katsoin, että tankki alkaa olla melko tyhjä, mutta ajotietokone antaa ajomatkaa vielä 50 km. Ei siis mitään kiirettä tankille vielä. Mannerheimintiellä Tilkan kohdilla loivassa ylämäessä nykäisi pari kertaa ja hiljeni tyystin. Tiesin kyllä heti mistä kiikasti.

Kiva jäädä sinne vasemmalle kaistalle suht vilkkaaseen aikaan hätävilkut päällä. Kiva hässäkkä syntyi parissa minuutissa. Sain auton kuitenkin lopulta onneksi muun liikenteen seassa vapaalla peruuttamalla alamäkeen sen verran, että pääsin kohdalla olevalle bussipysäkille. Siihen jäi ja kyllä v_tutti rankasti, auton mukaan sillä ajaa vielä 40 km ja kilinv_tut...

Bensis oli onneksi ihan kevyen kävelymatkan päässä. Siellä ei tietenkään ollut mitään lainakannua, vaan jouduin sitten onkimaan roskiksista kolme lasinpesuneste tms pulloa, joihin liruttelin bensaa. Kiva mennä sinne hätävilkut päällä olevalle tuliterälle autolle kaatamaan bensaa tankkiin. Pysäköinninvalvonnan arvontaan en sentään päässyt mukaan.

Perille päästyä jokseenkin huomattavan myöhässä kehitin tarinan lapsen käyttämisessä lääkärissä jonkin akuutin vaivan takia. Todellista syytä en kehdannut kertoa.

Eka autoni oli 18 vuotta vanha Peugeot. En hoksannut koeajolla että se nyki tai pätki tai hiipui: kun yritti ajaa tasakaasulla tasaista vauhtia, vauhti alkoi pikkuhiljaa hiipumaan kunnes auto taas "havahtui" ja lähti nykäisyn saattelemana taas siihen vauhtiin jota kaasupolkimen asento edellytti. Myös käynnistyminen oli oikukasta, etenkin märissä olosuhteissa parkkikselta pääsi ulos vasta kun oli startannut auton kolmesti.

Kesä oli helteinen ja ajoin pösölläni kertaalleen parinsadan kilometrin verran isäni luo, puolittaisena toiveena että hän voisi kommentoida vikaa. Kappas vaan, tämä ajo ilmeisesti kuivasi jonkin kostean paikan autossa koska perille päästyäni auto toimi moitteetta. Kun taas kotimatkalla ajoin ensimmäisen lätäkön läpi, nykiminen palasi. Auto oli minulla vuoden ja sen aikana se toimi max. 50 km ajan täydellisesti, juuri silloin kun olin isällä käymässä.

Isähän ei tietenkään uskonut minua ja kun vuoden päästä ostin uudemman auton, hän kyseli "no nykiikö sekin?". Otti jotenkin ihan törkeästi päähän.

Auto ostettiin käytettynä. Pari tuntia ostohetkestä kävi niin että auton etuoven aukaisun yhteydessä auton oven iso lasi putosi!

Laina-auto hajosi 200 km päähän kotikaupungistani ja 250 km päähän auton omistajan kotoa. Siinä meni mukavasti yks vapaapäivä ja lomareissu soitellessa ja selvitellessä, että mitä tehdään, mihin hinataan jne.

Ei varsinainen reistailu, mutta noloin autolla sattunut. Olin ulkomailla messuilla ja viimeisen yön hotellissa. Siellä osasin tilata aikaisen aamiaisen, mutta messualueen parkkipaikalla jonne oli voimassa oleva lupa, mutta puomi yöksi alhaalla ei ollut ketään, eikä löytynyt aikatauluja tai tolpan napista saanut ketään langan päähän. Puoli tuntia selvitin hotellin asiaa hotellin kanssa. Sitten katsoin kelloa, että pian tulee kiire lennolle.

Ajelin parkkipaikkaa ympäri olisiko jossain jalkakäytävää tai vastaavaa josta pääsee ulos. Ei löytynyt ilman tolppia joten päätin, että puomin ja pensaan välissä nurmikolla on levein kohta, eikä oksat varmaan naarmuta autoa. Ajoin siitä ja jokin otti kylkeen kiinni pensaan puolella, puomin suuntaankaan en olisi voinut väistää. Vasta lentokentällä palauttaessa tarkistin auton, siinä oli koko auton mitalta parin sentin syvyinen vekki, joku rautatanko siellä puskassa on ollut. Menin suoraan palauttamaan ja kerroin nolona mitä olin aiheuttanut. Sieltä tuli harmaatukkainen brittiherrasmies ja piti puhuttelun kertoen heti, että koska olin ottanut täysvakuutuksen, se ei maksa minulle mitään. Kuitenkin puhutteli saarnaten ja myötäilin. Lopuksi täytettiin raportti. Kerrankin omasta syystä tuli siitä vakuutuksesta hyötyä.

Se täysi vakuutus nolla omavastuulla tuli ostettua sen jälkeen, kun joskus renkaan tyhjeneminen ensimmäisen yön aikana oli laitettu meidän piikkiin, vaikka oli melko selvää, että renkaassa oli ollut reikä jo käyttöön otettaessa, se oli vuokraamolla täytetty. Ehdin ajaa lentokenttäparkkiin. Uusi rengas laskutettiin vaan automaattisesti vuokravakuudesta, eikä selvitetty olisiko se voitu paikata. Samoin on joitain autoissa olleita naarmuja yritetty laskuttaa, vaikka olen itse tsekannut ne vastaanottopapereihin.

Nousee tuskanhiki kun ajattelenkin mitä kaikkea on tapahtunut. En ole rattinaisia alkuunkaan.

-auto on hinattu laivalta satamaan, olin itse myöhässä lähdössä hytistä

-pakoputki tippui tielle

-jokin lämmönsäätelijä yms. rikki. Ajattiin Tanskasta Suomeen keskellä talvea ikkunat auki kun meinattiin paistua

-inhoan mäkilähtöjä. Olin keskellä Helsinkiä liukkaassa mäessä ja panikoin, auto valui taaksepäin. Laitoin käsijarrun pohjaan ja käskin miehen rattiin. Vaihdettiin kuskia torvien soidessa.

-taskuun en osaa edes parkata

Kaveri ajoi pitkän matkan käsijarrun olessa päällä. Ihmetteli vain mikä kumma valo palaa.

Vierailija kirjoitti:

Eka autoni oli 18 vuotta vanha Peugeot. En hoksannut koeajolla että se nyki tai pätki tai hiipui: kun yritti ajaa tasakaasulla tasaista vauhtia, vauhti alkoi pikkuhiljaa hiipumaan kunnes auto taas "havahtui" ja lähti nykäisyn saattelemana taas siihen vauhtiin jota kaasupolkimen asento edellytti. Myös käynnistyminen oli oikukasta, etenkin märissä olosuhteissa parkkikselta pääsi ulos vasta kun oli startannut auton kolmesti.

Kesä oli helteinen ja ajoin pösölläni kertaalleen parinsadan kilometrin verran isäni luo, puolittaisena toiveena että hän voisi kommentoida vikaa. Kappas vaan, tämä ajo ilmeisesti kuivasi jonkin kostean paikan autossa koska perille päästyäni auto toimi moitteetta. Kun taas kotimatkalla ajoin ensimmäisen lätäkön läpi, nykiminen palasi. Auto oli minulla vuoden ja sen aikana se toimi max. 50 km ajan täydellisesti, juuri silloin kun olin isällä käymässä.

Isähän ei tietenkään uskonut minua ja kun vuoden päästä ostin uudemman auton, hän kyseli "no nykiikö sekin?". Otti jotenkin ihan törkeästi päähän.

Ranskalaiset autot on suunniteltu toimimaan ainoastaan aavikossa. Pienikin kosteus ja mikään ei toimi!