Päiväkodin työntekijät! Tämä työ vie kyllä niin mehut...

Ööööh kirjoitti:

Näin vanhempana en ymmärrä, miksi päiväkodissa pitää olla monta kertaa viikossa näitä teemapäiviä, seikkailuratoja ja niin edespäin. Ainakin meidän päiväkodissa tuntuu lasten perushoito olevan vasta kakkossijalla näiden kaikenmaailman kissanristiäisten kanssa. Päiväunet jää nukkumatta ja ruoka ei maistu, kun on taas leivottu kakkuja ja lasten vatsat täytetty näillä. Tai voivoi kun unohdettiin laittaa vaatteet kuivauskaappiin, kun meillä oli heti aamu-ulkoilun jälkeen tämä valoshow ja nyt iltapäivällä lapsi seisoo ulkona märissä hanskoissa huulet sinisenä. Luulisi henkilökunnankin olevan uuvuksissa tuosta jatkuvasta hulabaloosta.

Vanhempana haluaisin vain, että lapsien arki olisi turvallista, tasaista ja rutiineista pidettäisiin kiinni. Vaatiiko joku ylempi taho tuota jatkuvaa sirkusta? Ei ihme, että lapset ovat levottomia. Meillä syytä ei oikein irronnut, kun asiaa tiedustelin "no mutta onhan se kivaa kun on kaikkea ohjelmaa".

Jo hoitajaksi opiskelevana sain kritiikkiä siitä, kun en liikuntaa ja seikkailua painottavassa päiväkodissa liikuttanut lapsia tarpeeksi. Pihaleikit ja sisäjumppatuokiot eivät siis riittäneet, vaan esim. ruokajonoissa olisi ollut hyvä "pomppia" ja aamuisin päiväkotiin saapuessa olisi voinut olla temppurata eteisestä alkaen. Ulkonakin olisi kai pitänyt keskeyttää lasten hyvin sujuneita yhteisiä leikkejä ja ohjata jatkuvasti jotain ohjattavaa liikuntaleikkiä. Aina oli retkiä, eskareiden opetushetkiä pidettiin usein ulkona ja koko ajan piti keksiä jotain uutta.

Varsinkin pienemmät lapset nauttivat tutuista rutiineista ja erikoisemmiksi virikkeiksi riittää retki uuteen puistoon tai metsään. Lapset nauttivat ulkoleikeistä, piirtämisestä/värittämisestä ja vapaista leikeistä leluilla. En ihan tajua, miksi pitäisi olla koko ajan pomppimista, ohjattua viriketta ja jotain teemaa. Rauhalliset rutiinitkin olisivat mielestäni todella tärkeitä lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Tuossa on varmaan isona tekijänä tuo, kun ryhmässä on kaksi opettajaa. Sak-aika on tärkeä opettajalle ja koko tiimin työlle, mutta silloin, kun se koskettaa kahta opettajaa, hankala toteuttaa. Onneksi tämä on kohta historiaa, kun sosionomit ovat sosionomeja, eikä uusille valmistuville enää myönnetä opettajan nimikettä. Se on ihan turhaa, että nyt joku sosionomi siellä käyttää 5 h viikossa suunnitteluaikaa oikean opettajan lisäksi samassa ryhmässä.

Joo. Kaikki ongelmat helpottavat heti, kun sosionomit poistuvat varhaiskasvatuksen kentältä...

Ja sarkasmitutka saa piipittää.

Kaikkien päiväkodin työntekijöiden pitäisi kuulua samaan liittoon. Ei hyödytä lakot mitään kun vain osa työntekijä lakossa. Eli ainakaan palkkaan ei tule isoa muutosta. Tähän asti päiväkodin työntekijöiden etua ei ole ajettu liitoissa. Etenkään opettajien.

Vierailija kirjoitti:

Ööööh kirjoitti:

Näin vanhempana en ymmärrä, miksi päiväkodissa pitää olla monta kertaa viikossa näitä teemapäiviä, seikkailuratoja ja niin edespäin. Ainakin meidän päiväkodissa tuntuu lasten perushoito olevan vasta kakkossijalla näiden kaikenmaailman kissanristiäisten kanssa. Päiväunet jää nukkumatta ja ruoka ei maistu, kun on taas leivottu kakkuja ja lasten vatsat täytetty näillä. Tai voivoi kun unohdettiin laittaa vaatteet kuivauskaappiin, kun meillä oli heti aamu-ulkoilun jälkeen tämä valoshow ja nyt iltapäivällä lapsi seisoo ulkona märissä hanskoissa huulet sinisenä. Luulisi henkilökunnankin olevan uuvuksissa tuosta jatkuvasta hulabaloosta.

Vanhempana haluaisin vain, että lapsien arki olisi turvallista, tasaista ja rutiineista pidettäisiin kiinni. Vaatiiko joku ylempi taho tuota jatkuvaa sirkusta? Ei ihme, että lapset ovat levottomia. Meillä syytä ei oikein irronnut, kun asiaa tiedustelin "no mutta onhan se kivaa kun on kaikkea ohjelmaa".

Jo hoitajaksi opiskelevana sain kritiikkiä siitä, kun en liikuntaa ja seikkailua painottavassa päiväkodissa liikuttanut lapsia tarpeeksi. Pihaleikit ja sisäjumppatuokiot eivät siis riittäneet, vaan esim. ruokajonoissa olisi ollut hyvä "pomppia" ja aamuisin päiväkotiin saapuessa olisi voinut olla temppurata eteisestä alkaen. Ulkonakin olisi kai pitänyt keskeyttää lasten hyvin sujuneita yhteisiä leikkejä ja ohjata jatkuvasti jotain ohjattavaa liikuntaleikkiä. Aina oli retkiä, eskareiden opetushetkiä pidettiin usein ulkona ja koko ajan piti keksiä jotain uutta.

Varsinkin pienemmät lapset nauttivat tutuista rutiineista ja erikoisemmiksi virikkeiksi riittää retki uuteen puistoon tai metsään. Lapset nauttivat ulkoleikeistä, piirtämisestä/värittämisestä ja vapaista leikeistä leluilla. En ihan tajua, miksi pitäisi olla koko ajan pomppimista, ohjattua viriketta ja jotain teemaa. Rauhalliset rutiinitkin olisivat mielestäni todella tärkeitä lapsille.

Itselleni taas opetettiin, että nimenomaan pitää olla sitä lasten vapaata leikkiä, johon aikuisen ei tule liikaa puuttua (paitsi tietty jos tulee riitaa tms).

Kun se kehittää mielikuvitusta ja leikkitaitoja enemmän, että lapset saavat itse olla päättämässä leikitään ja ohjaamassa sitä haluamaansa suuntaan

Mistä voi johtua, että minä näen asian toisin. Lapset ovat rauhallisempia kuin kymmenen vuotta sitten.

Se lähes kuusikymppinen alalla palannut.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän ongelman ydin ole kasvatusyhteistyön puute. Osalla lapsista ei ole mitään sääntöjä kotona ja vanhemmat eivät ole aidosti läsnä.

Päiväkodin ja kodin tulisi vetää yhtä köyttä. Valitettavasti osa vanhemmista ei suostu ymmärtämään, että heidän mussunsa käytöksessä olisi mitään korjattavaa. Osassa päiväkoteja ongelmat myös lakaistaan maton alle, koska resurssit.

Mitä resurssit? Kirjoitapa kokonaan lause.

Työ päiväkodissa on kyllä todella raskasta. Olen ollut monessa talossa ja ryhmässä ja jokaisessa on enemmän tai vähemmän epäkohtia.

Isoissa taloissa henkilökunnan vaihtuvuus on todella suurta. Porukka vaihtuu kokoajan, pahimmillaan ne pätkätyöt on viikoista kuukauteen ja sitten taas uusi työntekijä.

Pienissä taloissa ei ole joustoa. Et voi oikeastaan sanoa juuta tai jaata työvuoroihin, jos joskus jotain toivot niin saattaa olla että onnistuu. Tai sitten todennäköisesti et. Lomille ei voi suunnitella matkoja aikaisin mihinkään kun esimies ei osaa sanoa voitko olla lomalla vai et.

Pienten ryhmä on selviytymistä päivästä toiseen. Juokset ryhmästä viemään yhtä potalle, toisella on kakat vaipassa, toinen työntekijä on pukemassa lapsia eteisessä. Yksi lapsi jo löi päänsä kun lähti juoksemaan karkuun käytävää pitkin. Ryhmässä kolmas työntekijä pitää sylissään itkevää lasta, kun samalla yrittää komentaa ma-mu lasta olemaan purematta, joka ei ymmärrä suomea. Se ketä purraan, huutaa kuin syötävä. Ruokailussa et kerkeä syömään, vaan yrität kahdella kädellä syöttää 2 lasta ja välissä juokset siivoamaan kaatuneet maidot, heitetyt ruoat lattialta.

Monesti myös näissä pienissä ryhmissä on niitä, jotka tarvitsisivat avustajan. Mutta tuon ikäiset eivät saa vielä diagnooseja, joten jää avustajat saamatta.

Isommassa ryhmissä on sitten myös se melu, vänkääminen joka asiasta, lyöminen, pureminen. Kiltit ja "helpot" lapset jäävät taka-alalle, koska huomio menee niihin ongelmaisiin. Muita lapsia purraan, lyödään, potkitaan, hakataan. Myös henkilökunta saa osansa. Kiinnipitotilanteita. Olen ollut useasti mustelmilla. Hankala saada lupaa palkata avustaja ryhmään. Usein nekin ovat lyhyitä pätkiä (varsinkin isossa talossa).

Avustajat laitetaan ryhmiin "sijaistamaan" kun lastenhoitaja/varhaiskasvatuksen opettaja on pois. Kuitenkaan ei palkassa näy. Ainainen resurssipula. Ollaan usein vajaamiehityksellä.

Välillä on mukaviakin päiviä. Suunnitteilla kuitenkin alan vaihto.

Vierailija kirjoitti:

Työ päiväkodissa on kyllä todella raskasta. Olen ollut monessa talossa ja ryhmässä ja jokaisessa on enemmän tai vähemmän epäkohtia.

Isoissa taloissa henkilökunnan vaihtuvuus on todella suurta. Porukka vaihtuu kokoajan, pahimmillaan ne pätkätyöt on viikoista kuukauteen ja sitten taas uusi työntekijä.

Pienissä taloissa ei ole joustoa. Et voi oikeastaan sanoa juuta tai jaata työvuoroihin, jos joskus jotain toivot niin saattaa olla että onnistuu. Tai sitten todennäköisesti et. Lomille ei voi suunnitella matkoja aikaisin mihinkään kun esimies ei osaa sanoa voitko olla lomalla vai et.

Pienten ryhmä on selviytymistä päivästä toiseen. Juokset ryhmästä viemään yhtä potalle, toisella on kakat vaipassa, toinen työntekijä on pukemassa lapsia eteisessä. Yksi lapsi jo löi päänsä kun lähti juoksemaan karkuun käytävää pitkin. Ryhmässä kolmas työntekijä pitää sylissään itkevää lasta, kun samalla yrittää komentaa ma-mu lasta olemaan purematta, joka ei ymmärrä suomea. Se ketä purraan, huutaa kuin syötävä. Ruokailussa et kerkeä syömään, vaan yrität kahdella kädellä syöttää 2 lasta ja välissä juokset siivoamaan kaatuneet maidot, heitetyt ruoat lattialta.

Monesti myös näissä pienissä ryhmissä on niitä, jotka tarvitsisivat avustajan. Mutta tuon ikäiset eivät saa vielä diagnooseja, joten jää avustajat saamatta.

Isommassa ryhmissä on sitten myös se melu, vänkääminen joka asiasta, lyöminen, pureminen. Kiltit ja "helpot" lapset jäävät taka-alalle, koska huomio menee niihin ongelmaisiin. Muita lapsia purraan, lyödään, potkitaan, hakataan. Myös henkilökunta saa osansa. Kiinnipitotilanteita. Olen ollut useasti mustelmilla. Hankala saada lupaa palkata avustaja ryhmään. Usein nekin ovat lyhyitä pätkiä (varsinkin isossa talossa).

Avustajat laitetaan ryhmiin "sijaistamaan" kun lastenhoitaja/varhaiskasvatuksen opettaja on pois. Kuitenkaan ei palkassa näy. Ainainen resurssipula. Ollaan usein vajaamiehityksellä.

Välillä on mukaviakin päiviä. Suunnitteilla kuitenkin alan vaihto.

Ei meillä tuollaista ole. Pienissä ryhmissä siirtymiset ja sovitaan kuka on missäkin tilassa. Ei tarvitse juosta sinne tänne, kun suunnittelee asiat.

se kohta kuusikymppinen

Kaikista pahimpia stressipesiä ovat nämä uudet jätti päiväkodit mitä nyt rakennetaan varsinkin pääkaupunkiseudulla.

Teen sijaisena keikkaa ja suorastaan välttelen näitä suuria uusia taloja. Ne on henkisesti kylmiä ja sekavia

Johtuu jatkuvasti vaihtuvasta henkilökunnasta ja aivan älyttömästi tilaratkaisuista.

Yleensä vanhemmat toivoo että pitää olla retkiä ja ohjelmaa. Äkkiä tulee valitusta jos on vain leikkiä ja ulkoilua.

Päivähoito oli hyvää Suomessa kunnes alettiin puhua laadukkaasta varhaiskasvatuksesta. Siitä lähtien homma on keulinut moneen suuntaan ja tällä hetkellä kriisiytymässä todella pahasti

Paskan jauhaminen pilasi tämänkin alan.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä vanhemmat toivoo että pitää olla retkiä ja ohjelmaa. Äkkiä tulee valitusta jos on vain leikkiä ja ulkoilua.

Tuo kyllä riippuu ihan tasan alueesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työ päiväkodissa on kyllä todella raskasta. Olen ollut monessa talossa ja ryhmässä ja jokaisessa on enemmän tai vähemmän epäkohtia.

Isoissa taloissa henkilökunnan vaihtuvuus on todella suurta. Porukka vaihtuu kokoajan, pahimmillaan ne pätkätyöt on viikoista kuukauteen ja sitten taas uusi työntekijä.

Pienissä taloissa ei ole joustoa. Et voi oikeastaan sanoa juuta tai jaata työvuoroihin, jos joskus jotain toivot niin saattaa olla että onnistuu. Tai sitten todennäköisesti et. Lomille ei voi suunnitella matkoja aikaisin mihinkään kun esimies ei osaa sanoa voitko olla lomalla vai et.

Pienten ryhmä on selviytymistä päivästä toiseen. Juokset ryhmästä viemään yhtä potalle, toisella on kakat vaipassa, toinen työntekijä on pukemassa lapsia eteisessä. Yksi lapsi jo löi päänsä kun lähti juoksemaan karkuun käytävää pitkin. Ryhmässä kolmas työntekijä pitää sylissään itkevää lasta, kun samalla yrittää komentaa ma-mu lasta olemaan purematta, joka ei ymmärrä suomea. Se ketä purraan, huutaa kuin syötävä. Ruokailussa et kerkeä syömään, vaan yrität kahdella kädellä syöttää 2 lasta ja välissä juokset siivoamaan kaatuneet maidot, heitetyt ruoat lattialta.

Monesti myös näissä pienissä ryhmissä on niitä, jotka tarvitsisivat avustajan. Mutta tuon ikäiset eivät saa vielä diagnooseja, joten jää avustajat saamatta.

Isommassa ryhmissä on sitten myös se melu, vänkääminen joka asiasta, lyöminen, pureminen. Kiltit ja "helpot" lapset jäävät taka-alalle, koska huomio menee niihin ongelmaisiin. Muita lapsia purraan, lyödään, potkitaan, hakataan. Myös henkilökunta saa osansa. Kiinnipitotilanteita. Olen ollut useasti mustelmilla. Hankala saada lupaa palkata avustaja ryhmään. Usein nekin ovat lyhyitä pätkiä (varsinkin isossa talossa).

Avustajat laitetaan ryhmiin "sijaistamaan" kun lastenhoitaja/varhaiskasvatuksen opettaja on pois. Kuitenkaan ei palkassa näy. Ainainen resurssipula. Ollaan usein vajaamiehityksellä.

Välillä on mukaviakin päiviä. Suunnitteilla kuitenkin alan vaihto.

Ei meillä tuollaista ole. Pienissä ryhmissä siirtymiset ja sovitaan kuka on missäkin tilassa. Ei tarvitse juosta sinne tänne, kun suunnittelee asiat.

se kohta kuusikymppinen

Niin. Jos ryhmässä on riittävästi henkilökuntaa, homma onnistuu. Eli on riittävästi kasvattajia suhteessa lapsimäärään paikalla - koko päivän. Ja niille joilla avustajan tarve on hankittu se avustaja. Ongelma ei päiväkodeissa mielestäni ole se etteikö osattaisi suunnitella, vaan se että suunnitelmia on mahdotonta toteuttaa, koska aikuisia on lähes aina liian vähän. On paljon suunnitteluaikaa, palavereja, vasuja, koulutuksia, sairaspoissaoloja jotka sotkee pakan, koska sijaisia ei saa tai niitä ei oteta. Meidän kunnassa on taas loppuvuodeksi sijasten palkkauskielto, eli tosi tarkasti mietitään voidaanko se sijainen ottaa. Eikä niitä poissaoloja ole vain omassa ryhmässä vaan myös naapuriryhmissä, jolloin joudutaan paikkaamaan myös heidän poissaolojaan ja se on pois omalta ryhmältä. Ja tämähän on ihan viikottaista, joka viikko minullakin menee 1,5h siihen että menen päästämään naapuriryhmän aikuiset palaveriin. Päälle sitten ne kaikki yllättävät tilanteet ja koulutusten ajaksi paikkaamiset ja auttelemiset. 

Ja pääsääntöisesti mitä isompi talo, sen kaoottisemmat tilanteet. 

t. se 10 vuotta alalla ollut kolmekymppinen

Vierailija kirjoitti:

Integraatio, integraatio! Se on vain tekosyy säästämiselle! Tuen tarpeiset lapset ovat ylisuurissa ryhmissä, ja usein heitä on useampi. Jos käy hyvä tuuri, saadaan ryhmäavustajaksi välivuotta pitävä nuori, ja usein heistä onkin suuri apu, mutta silti täysin riittämätön "tukitoimi". Ennen ryhmäkoossa otettiin huomioon jos ryhmässä oli esim. eri kielitaustainen lapsi. Ko.lapset lisääntyneet huimasti, joten eipä enää ole vara ryhmäkokoa siitä syystä supistaa. Täysin ummikko lapsi (ja vanhemmat) aloittaa kylmiltään päivähoidon, lisäresursseja tähän ei saaada.

Jatkuvia projekteja, tempauksia yms.suunnitellaan jossain johtoportaan kuplassa ja niitä sitten hiki päässä yritetään toteuttaa kaiken muun hässäkän keskellä.

En voi suositella alaa kenellekään. Ja tosiaan se että postin/tullin pakettilajittelijan tuntipalkka on sama (reilut 15e) kuin Oulun kaupungin täydet kokemuslisät omaavalla varhaiskasvatuksen opettajalla, ei todellakaan lisää alan vetovoimaisuutta.

Mutta katsotaan tuleeko muutoksia palkkoihin yms. 30.3 jälkeen jolloin kunta-alan sopimukset päättyvät. Toisaalta OAJ ja Varhaiskasvatuksen opettajien liitto on aina ollut aivan hampaaton vitsi, toivottavasti JHL yms.saisivat edes lastenhoitajien etuja paremmaksi.

Integraatiota minäkin olen miettinyt. Ennen oli pieniä erityisryhmiä tukea tarvitseville lapsille, ryhmissä oli erityisopettajia, hoitajia ja avustajia. Nykyään tuen tarpeiset ovat tavallisissa ryhmissä, joiden työntekijöillä ei ole yhtä laajaa osaamista tuen tarpeista kuin VEO:lla. Ja kun ne VEO:t ovat nykyään kiertäviä, niin heillä on todella suuri asiakaskunta, monta päiväkotia hoidettavanaan, tietyssä ryhmässä ehtivät käydä joskus ja jouluna tekemässä jonkun arvion ja täyttämässä kaavakkeen. Erityisopettajan osaamista ei kuitenkaan ole käytössä siinä ihan arjen toiminnassa. Mitä järkeä niitä tuen tarpeen arvioita on laatia, jos ei koskaan ole aikaa sille itse tuen antamiselle?

Lisäksi ainakin meidän kunnassa avustajaresurssia on leikattu hurjan paljon. Ennen oli ryhmäavustajia, henkilökohtaisia avustajia ja päiväkotiapulaisia. Nykyään on vain ryhmäavustajia, joille ei kuulu esim. kuravaatehuolto, pöytien kattaminen yms., ne tekee kasvatusvastuullinen henkilökunta. Jos tuen tarpeisen lapsen "kertoimet" eivät riitä ryhmäavustajan saamiseen, saatetaan ryhmäkokoa pienentää, mutta eipä se paljon näy, kun lapset lasketaan desimaaleina läsnäolon ja iän mukaan. Pienennetty ryhmäkokokin saattaa olla yli 21 lasta, jos ryhmässä on paljon osa-aikaisia. Isoja pomoja kiinnostaa vain se, että ryhmissä on täyttöluvut kohdillaan ja mieluummin vähän yli, ei se, että iltapäivisin kaksi työntekijää yrittää hallita esim. 18 lasta (onhan siitä jo kahdeksan puolipäiväistä lähtenyt...), joista yksi tai useampi on näitä tukea tarvitsevia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Integraatio, integraatio! Se on vain tekosyy säästämiselle! Tuen tarpeiset lapset ovat ylisuurissa ryhmissä, ja usein heitä on useampi. Jos käy hyvä tuuri, saadaan ryhmäavustajaksi välivuotta pitävä nuori, ja usein heistä onkin suuri apu, mutta silti täysin riittämätön "tukitoimi". Ennen ryhmäkoossa otettiin huomioon jos ryhmässä oli esim. eri kielitaustainen lapsi. Ko.lapset lisääntyneet huimasti, joten eipä enää ole vara ryhmäkokoa siitä syystä supistaa. Täysin ummikko lapsi (ja vanhemmat) aloittaa kylmiltään päivähoidon, lisäresursseja tähän ei saaada.

Jatkuvia projekteja, tempauksia yms.suunnitellaan jossain johtoportaan kuplassa ja niitä sitten hiki päässä yritetään toteuttaa kaiken muun hässäkän keskellä.

En voi suositella alaa kenellekään. Ja tosiaan se että postin/tullin pakettilajittelijan tuntipalkka on sama (reilut 15e) kuin Oulun kaupungin täydet kokemuslisät omaavalla varhaiskasvatuksen opettajalla, ei todellakaan lisää alan vetovoimaisuutta.

Mutta katsotaan tuleeko muutoksia palkkoihin yms. 30.3 jälkeen jolloin kunta-alan sopimukset päättyvät. Toisaalta OAJ ja Varhaiskasvatuksen opettajien liitto on aina ollut aivan hampaaton vitsi, toivottavasti JHL yms.saisivat edes lastenhoitajien etuja paremmaksi.

Integraatiota minäkin olen miettinyt. Ennen oli pieniä erityisryhmiä tukea tarvitseville lapsille, ryhmissä oli erityisopettajia, hoitajia ja avustajia. Nykyään tuen tarpeiset ovat tavallisissa ryhmissä, joiden työntekijöillä ei ole yhtä laajaa osaamista tuen tarpeista kuin VEO:lla. Ja kun ne VEO:t ovat nykyään kiertäviä, niin heillä on todella suuri asiakaskunta, monta päiväkotia hoidettavanaan, tietyssä ryhmässä ehtivät käydä joskus ja jouluna tekemässä jonkun arvion ja täyttämässä kaavakkeen. Erityisopettajan osaamista ei kuitenkaan ole käytössä siinä ihan arjen toiminnassa. Mitä järkeä niitä tuen tarpeen arvioita on laatia, jos ei koskaan ole aikaa sille itse tuen antamiselle?

Lisäksi ainakin meidän kunnassa avustajaresurssia on leikattu hurjan paljon. Ennen oli ryhmäavustajia, henkilökohtaisia avustajia ja päiväkotiapulaisia. Nykyään on vain ryhmäavustajia, joille ei kuulu esim. kuravaatehuolto, pöytien kattaminen yms., ne tekee kasvatusvastuullinen henkilökunta. Jos tuen tarpeisen lapsen "kertoimet" eivät riitä ryhmäavustajan saamiseen, saatetaan ryhmäkokoa pienentää, mutta eipä se paljon näy, kun lapset lasketaan desimaaleina läsnäolon ja iän mukaan. Pienennetty ryhmäkokokin saattaa olla yli 21 lasta, jos ryhmässä on paljon osa-aikaisia. Isoja pomoja kiinnostaa vain se, että ryhmissä on täyttöluvut kohdillaan ja mieluummin vähän yli, ei se, että iltapäivisin kaksi työntekijää yrittää hallita esim. 18 lasta (onhan siitä jo kahdeksan puolipäiväistä lähtenyt...), joista yksi tai useampi on näitä tukea tarvitsevia.

Ryhmäavustajalle kuuluu juuri nuo pöytien kattamiset ja muut avustavat työt. Varhaiserityisavustaja taas on lasta tai lapsia varten.

Anoppi on päiväkodissa töissä ja kaikista hirveintä on kun joutuu heräämään klo 4 koska ensimmäiset lapset tulevat jo viideltä. Sitten väsyneenä kuunnella päivä sitä meteliä.