Päiväkodin työntekijät! Tämä työ vie kyllä niin mehut...

Reilusti keski-ikäiset naiset ja vilkkaat lapset on usein toimimaton yhdistelmä. Joten ei kannata ihmetellä uupumista.

Eiköhän ongelman ydin ole kasvatusyhteistyön puute. Osalla lapsista ei ole mitään sääntöjä kotona ja vanhemmat eivät ole aidosti läsnä.

Päiväkodin ja kodin tulisi vetää yhtä köyttä. Valitettavasti osa vanhemmista ei suostu ymmärtämään, että heidän mussunsa käytöksessä olisi mitään korjattavaa. Osassa päiväkoteja ongelmat myös lakaistaan maton alle, koska resurssit.

Näin vanhempana en ymmärrä, miksi päiväkodissa pitää olla monta kertaa viikossa näitä teemapäiviä, seikkailuratoja ja niin edespäin. Ainakin meidän päiväkodissa tuntuu lasten perushoito olevan vasta kakkossijalla näiden kaikenmaailman kissanristiäisten kanssa. Päiväunet jää nukkumatta ja ruoka ei maistu, kun on taas leivottu kakkuja ja lasten vatsat täytetty näillä. Tai voivoi kun unohdettiin laittaa vaatteet kuivauskaappiin, kun meillä oli heti aamu-ulkoilun jälkeen tämä valoshow ja nyt iltapäivällä lapsi seisoo ulkona märissä hanskoissa huulet sinisenä. Luulisi henkilökunnankin olevan uuvuksissa tuosta jatkuvasta hulabaloosta.

Vanhempana haluaisin vain, että lapsien arki olisi turvallista, tasaista ja rutiineista pidettäisiin kiinni. Vaatiiko joku ylempi taho tuota jatkuvaa sirkusta? Ei ihme, että lapset ovat levottomia. Meillä syytä ei oikein irronnut, kun asiaa tiedustelin "no mutta onhan se kivaa kun on kaikkea ohjelmaa".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä ja rentouttavaa viikonloppua! Kuvittelen voivani kuvitella... <3

Terv.

Luokanope

Kiitos samoin. Teille ne meidän eskarit tulevat ensi syksynä, ei käy kateeksi koulun puolta.

Juuri näin. Meidänkin haastava viskariryhmä on pian eskareita ja sitten koulussa. Apua haasteisiin on pyydetty monet kerrat jo nyt, mutta mitään ei saada.

Tekisi mieli sanoa kaikille vanhemmille, että älkää ainakaan laittako ihan pieniä (alle 2v) päiväkotiin. Olen suorastaan järkyttynyt millaista menoa pienten ryhmässä saattaa olla.. toiset lapset repivät ja tönivät muita, vauvat itkevät kun saavat "turpiinsa". Myös hoitajista osa kohtelee lapsia repien kovakouraisesti ja huutamalla korvan juuressa. Pienet ovat siellä ihan sekaisin ja kärsivät huonosta ilmapiiristä. Vanhemmat eivät näe tätä todellisuutta, jos näkisivät, eivät varmasti voisi enää jättää lastaan hoitoon. Varhaislapsuus on pohja koko loppu elämällä, se kun pilkataan jo varhain ja otetaan jotkut lapset silmätikuiksi ja kuritetaan niin ongelmat siirtyvät helposti myös kouluun ja sieltä eteenpäin.

Mulla on ystäviä jokaisessa kasvatusvaiheessa päiväkodista lukioon ja jokainen ystävä valittaa, että homma menee hullummaksi vuosi vuodelta. Sekä käytös- että oppimishäiriöiden määrä lisääntyy koko ajan ja huolestuttavasti sitten lukioiässäkään nämä nuoret eivät osaa edes perusasioita, jotka kuuluvat ihan yleissivistykseen. Eriarvoistuminen kiihtyy, kun koulujärjestelmä ei enää kykene tasoittamaan kotiolojen eroja, vaan ainoastaan ne nuoret pärjäävät, joilla on osallistuva koti, jossa myös opetetaan lasta koulun ulkopuolella. Huolestuttaa, mistä saadaan tuleva osaava ja yrittävä sukupolvi, kun vielä lasten määrä vähenee vuosi vuodelta. Miksei tästä asiasta keskustella mediassa enemmän!?

Ööööh kirjoitti:

Näin vanhempana en ymmärrä, miksi päiväkodissa pitää olla monta kertaa viikossa näitä teemapäiviä, seikkailuratoja ja niin edespäin. Ainakin meidän päiväkodissa tuntuu lasten perushoito olevan vasta kakkossijalla näiden kaikenmaailman kissanristiäisten kanssa. Päiväunet jää nukkumatta ja ruoka ei maistu, kun on taas leivottu kakkuja ja lasten vatsat täytetty näillä. Tai voivoi kun unohdettiin laittaa vaatteet kuivauskaappiin, kun meillä oli heti aamu-ulkoilun jälkeen tämä valoshow ja nyt iltapäivällä lapsi seisoo ulkona märissä hanskoissa huulet sinisenä. Luulisi henkilökunnankin olevan uuvuksissa tuosta jatkuvasta hulabaloosta.

Vanhempana haluaisin vain, että lapsien arki olisi turvallista, tasaista ja rutiineista pidettäisiin kiinni. Vaatiiko joku ylempi taho tuota jatkuvaa sirkusta? Ei ihme, että lapset ovat levottomia. Meillä syytä ei oikein irronnut, kun asiaa tiedustelin "no mutta onhan se kivaa kun on kaikkea ohjelmaa".

Olen ammattikasvattajana aivan samaa mieltä. Nykyajan lapset eivät tarvitse kaikkea hössötystä. Toki voi opettaa asioita, mutta pitää muistaa, että turvallisuus ja tietynlainen rauha ryhmän toiminnassa on äärimmäisen tärkeää.

Aloitin juuri työt perhepäivähoitajana koska en voi laittaa omia pieniäni päiväkotiin (ja mennä itse hoitamaan jonkun toisen pieniä). Hoitajana päiväkodissa siis ollu ennen omia lapsia. Meidän kunnassa onneks vielä pph:a käytetään ja pienet sijoitetaan ensisijaisesti perhepäivähoitajalle.

Integraatio, integraatio! Se on vain tekosyy säästämiselle! Tuen tarpeiset lapset ovat ylisuurissa ryhmissä, ja usein heitä on useampi. Jos käy hyvä tuuri, saadaan ryhmäavustajaksi välivuotta pitävä nuori, ja usein heistä onkin suuri apu, mutta silti täysin riittämätön "tukitoimi". Ennen ryhmäkoossa otettiin huomioon jos ryhmässä oli esim. eri kielitaustainen lapsi. Ko.lapset lisääntyneet huimasti, joten eipä enää ole vara ryhmäkokoa siitä syystä supistaa. Täysin ummikko lapsi (ja vanhemmat) aloittaa kylmiltään päivähoidon, lisäresursseja tähän ei saaada.

Jatkuvia projekteja, tempauksia yms.suunnitellaan jossain johtoportaan kuplassa ja niitä sitten hiki päässä yritetään toteuttaa kaiken muun hässäkän keskellä.

En voi suositella alaa kenellekään. Ja tosiaan se että postin/tullin pakettilajittelijan tuntipalkka on sama (reilut 15e) kuin Oulun kaupungin täydet kokemuslisät omaavalla varhaiskasvatuksen opettajalla, ei todellakaan lisää alan vetovoimaisuutta.

Mutta katsotaan tuleeko muutoksia palkkoihin yms. 30.3 jälkeen jolloin kunta-alan sopimukset päättyvät. Toisaalta OAJ ja Varhaiskasvatuksen opettajien liitto on aina ollut aivan hampaaton vitsi, toivottavasti JHL yms.saisivat edes lastenhoitajien etuja paremmaksi.

Joo ehdottomasti lisää palkkaa varhaiskasvatuksen ammattilaisille! Näen, että he tekevät erittäin tärkeää työtä, joka tosiaankin vaikuttaa pienten lasten loppuelämään. Jos erityisen tuen tarpeiset saisivat ajoissa kunnollista apua, tulisi se lopulta paljon halvemmaksi kuin työhön kykenemättömät mielenterveys ongelmaiset nuoret aikuiset...

Ööööh kirjoitti:

Näin vanhempana en ymmärrä, miksi päiväkodissa pitää olla monta kertaa viikossa näitä teemapäiviä, seikkailuratoja ja niin edespäin. Ainakin meidän päiväkodissa tuntuu lasten perushoito olevan vasta kakkossijalla näiden kaikenmaailman kissanristiäisten kanssa. Päiväunet jää nukkumatta ja ruoka ei maistu, kun on taas leivottu kakkuja ja lasten vatsat täytetty näillä. Tai voivoi kun unohdettiin laittaa vaatteet kuivauskaappiin, kun meillä oli heti aamu-ulkoilun jälkeen tämä valoshow ja nyt iltapäivällä lapsi seisoo ulkona märissä hanskoissa huulet sinisenä. Luulisi henkilökunnankin olevan uuvuksissa tuosta jatkuvasta hulabaloosta.

Vanhempana haluaisin vain, että lapsien arki olisi turvallista, tasaista ja rutiineista pidettäisiin kiinni. Vaatiiko joku ylempi taho tuota jatkuvaa sirkusta? Ei ihme, että lapset ovat levottomia. Meillä syytä ei oikein irronnut, kun asiaa tiedustelin "no mutta onhan se kivaa kun on kaikkea ohjelmaa".

Ja sama meno jatkuu sitten koulussa: on teemapäivää ja -viikkoa, on projektia, on yhteistyötä, on retkeä, on vieraita ja vierailuja, on hyväntekeväisyystempauksia, on sitä ja tätä. Just on ollut unisefkävelyt, nälkäpäivät ja siivouspäivät ja ties mitä muuta. Ihan tavallinen kouluviikko ilman ylimääräistä ohjelmaa on niin spesiaalia, että se ansaitsee erityismaininnan opettajan viikkoviestissä: "Tällä viikolla opiskelimme pitkästä aikaa lukujärjestyksen mukaisesti."

En ymmärrä.

Vanhemmat eivät enää kasvata lapsiaan, siitä tämä kaikki juontaa juurensa. Ehdottomasti pitäisi lisätä vanhempien vastuuta lastensa käytöksestä ja jos vanhemmat eivät suhtaudu asiaankuuluvalla vakavuudella, hoito-oikeutta rajataan ajallisesti.

Lasten kasvatus nykyään ei ole ehkä niin yksinkertaista kuin voisi kuvitella. Kaikkea analysoidaan ja arvioidaan, myöskään et saa olla liian ankara muttet liian lepsukaan. Lapsi saa traumat siitä tästä ja tosta.. diagnosoidaan muttei hoideta, pallotellaan lasta eri asiantuntijoilla mutta mitään konkreettista ei tapahdu. Itsekkyys kulttuurissamme johtaa siihen, että hoidamme kyllä jotenkin sen oman tontin mutta apua ei saa tai osata pyytää/antaa. Ns maalaisjärjellä tosin pääsee pitkälle mutta sen käyttö ei taida enää monelta onnistua.

Tuossa on varmaan isona tekijänä tuo, kun ryhmässä on kaksi opettajaa. Sak-aika on tärkeä opettajalle ja koko tiimin työlle, mutta silloin, kun se koskettaa kahta opettajaa, hankala toteuttaa. Onneksi tämä on kohta historiaa, kun sosionomit ovat sosionomeja, eikä uusille valmistuville enää myönnetä opettajan nimikettä. Se on ihan turhaa, että nyt joku sosionomi siellä käyttää 5 h viikossa suunnitteluaikaa oikean opettajan lisäksi samassa ryhmässä.

Näin perhetyöntekijänä ja äitinä koen muutoksen vain kiihtyvän. Syitä on lukuisia; monet lapset viettää aikansa ruuduilla ilman vanhempien huomiota, vanhemmat väsyvät työelämän paineista (pätkätyö, pienet palkat, työttömyys, yt:t ja koko ajan vaativampi työelämä), myös ajan henki on vääristynyt - lapsia ei enää usein kasvateta, ulkoistetaan se kouluun ja päiväkotiin. Vanhempien valtavat paineet, kun arvostelijoita löytyy joka suunnalla ja aina olet väärässä. Some tuo paineen kotiinkin.

Lisäksi muuttunut päiväkotimaailma; liian vähän hoitajia, liikaa lapsia, integrointi, väsynyt henkilökunta, pitkät päivät ja kauhea paine järjestää spesiaaleja asioita, unohtuu arkinen oleminen kokonaan.

Lapset ovat harmittavan eriarvoisissa asemissa, ja tämä vain pahenee koulumaailmassa.

Muutos tarvittaisiin heti: palkkaus, henkilökunnan määrä, lapsiryhmien koko, määrärahat ja tukitoimet tarvitseville. Heti.

Lasten huonovointisuuteen vaikuttaa väistämättä myös henkilökunnan vaihtuvuus. On itsellekkin aika hankalaa motivoitua ja ihan aidosti kiinnostua pitkäjänteisesti ja johdonmukaisesti jonkun haastavan lapsen tukemisesta ja kasvatuksesta, jos se oma työpätkä on 3-12 kuukautta ja sit työsoppari loppuu. Etenkin kun tätä jatkuu vuodesta toiseen, että et tiedä saatko edes jatkaa ryhmässä. Lapsiin kiintyy ihan eri tavalla kun hoidat heitä esim. 3 vuotta putkeen ja heitä on myös helpompi tukea, kun oppii tuntemaan lapsen ja vanhemmatkin kunnolla. Pahimmillaan lapsen hoitajat/opet vaihtuu joka vuosi, ja jopa hoitovuoden sisällä pariin kertaan. 

Kaiken tämän valittelun keskellä ihmettelen sitä, kun itse saan lapseni päiväkodista jatkuvasti valitteluja lyhyiden päivien takia. Pidän siis päiväkodissa niin vähän kuin mahdollista, meillä miehen kanssa työaikataulut sallivat tämän, ettei lapsen tarvitse olla joka arkipäivä 8-9 tunnin päiväkotipäiviä.

Mutta kun ei tämäkään ilmeisesti ole hyvä, kun vähän väliä saa kommenttia, miten lapselta jää sitä ja tätä ohjelmaa väliin. Aha, no minä järjestän kyllä kotona ohjelmaa ja retkiä, niin ei niitä varten tarvitse ns. turhaa yliaikaa tarvitse päiväkodissa olla...

Vierailija kirjoitti:

Tuossa on varmaan isona tekijänä tuo, kun ryhmässä on kaksi opettajaa. Sak-aika on tärkeä opettajalle ja koko tiimin työlle, mutta silloin, kun se koskettaa kahta opettajaa, hankala toteuttaa. Onneksi tämä on kohta historiaa, kun sosionomit ovat sosionomeja, eikä uusille valmistuville enää myönnetä opettajan nimikettä. Se on ihan turhaa, että nyt joku sosionomi siellä käyttää 5 h viikossa suunnitteluaikaa oikean opettajan lisäksi samassa ryhmässä.

Tällaista vastakkain asettelua ei tarvita. Kaikkia ammattiryhmiä tarvitaan ja SAK- aika ei ole ongelma, jos se on suunniteltu oikeaan paikkaan päivässä.

Vierailija kirjoitti:

Lasten huonovointisuuteen vaikuttaa väistämättä myös henkilökunnan vaihtuvuus. On itsellekkin aika hankalaa motivoitua ja ihan aidosti kiinnostua pitkäjänteisesti ja johdonmukaisesti jonkun haastavan lapsen tukemisesta ja kasvatuksesta, jos se oma työpätkä on 3-12 kuukautta ja sit työsoppari loppuu. Etenkin kun tätä jatkuu vuodesta toiseen, että et tiedä saatko edes jatkaa ryhmässä. Lapsiin kiintyy ihan eri tavalla kun hoidat heitä esim. 3 vuotta putkeen ja heitä on myös helpompi tukea, kun oppii tuntemaan lapsen ja vanhemmatkin kunnolla. Pahimmillaan lapsen hoitajat/opet vaihtuu joka vuosi, ja jopa hoitovuoden sisällä pariin kertaan. 

Tämä on niin totta. Jos koko ajan oma työsopimus on katkolla ja on vain määräaikaisuuksia toisensa perään ja ryhmä vaihtuu jatkuvasti, niin eihän se työntekijää motivoi. Kaikki pitkäjänteinen työ jää tekemättä/kesken. Heti kun opit tuntemaan lapset ja perheet, niin ryhmä vaihtuu ja kaikki alkaa alusta. Vaikka pulaa on tekijöistä, niin lastenhoitajan on vaikea saada vakituista paikkaa kunnalliselta puolelta.

Olisi hyvä, jos kaikki opettajat ja kasvattajat liittoutuisivat yhteen ja vaatisivat lapsille ja samalla myös itselleen parempaa. Varhaiskasvatuksesta perusopetukseen ammatti-ihmisillä on valtava huoli.