Lue keskustelun säännöt.
Kerro jotain mielenkiintoista Suomen historiasta!
19.12.2018 |
Haluan oppia :)
Itse tiedän, että 1906 suomessa naiset saivat äänioikeuden ensimmäisenä Euroopassa, se oli kova paikka joillekkin miehille ja useissa perheissä ei naiset saaneet äänioikeuttaan miehen käskystä käyttää. Miehet taisi silloin vielä olla aviovaimojensa huoltajia..
Kommentit (254)
Ennen suomi oli varsinais suomen alue. Oli lisäksi häme ja savo yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennen suomi oli varsinais suomen alue. Oli lisäksi häme ja savo yms.
Milloin ja mitä kuului mihinkin?
Sotaan otettiin jokaisesta talosta yksi hevonen. Ja ne hevoset, jotka tulivat rintamalta takaisin (ja jotka minä tiedän), olivat täysin kaistapäisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyinen Pietarin seutu on ollut suurimmaksi osaksi suomalaisten asuttamaa aluetta. Vielä 1900-luvun alussa suomi oli enemmistökieli Pietaria ympäröivällä maaseudulla.
Terijoki alkaa olla käytännössä Pietarin esikaupunkia. Lähellä meni raja ennen vanhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viikinkien saagat sisältävät paljon mainintoja Suomen muinaisista kuninkaista. Näiden kuninkaiden historiallisuutta ei kuitenkaan ole pystytty osoittamaan.
Vierailija kirjoitti:
Sotaan otettiin jokaisesta talosta yksi hevonen. Ja ne hevoset, jotka tulivat rintamalta takaisin (ja jotka minä tiedän), olivat täysin kaistapäisiä.
Mummolastani vietiin myös hevonen. Sitä ei ehditty vielä kuitenkaan viedä kirkonkylää pidemmälle, kun se tuotiin parin päivän jälkeen jo takaisin. Se nimittäin ilmeisesti reagoi uuteen paikkaan ja tilanteeseen vatsallaan ja piereskeli niin paljon, ettei sitä haluttu 😆
Eipä arvannut Helka-heppa, miltä pelastui.
Tästä opimme, ettei pieruja kannata pidätellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole ollenkaan fakta että Lalli olisi tappanut piispa Henrikin köyliönjärven jäällä, eikä missään muuallakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sotaan otettiin jokaisesta talosta yksi hevonen. Ja ne hevoset, jotka tulivat rintamalta takaisin (ja jotka minä tiedän), olivat täysin kaistapäisiä.
Mummolastani vietiin myös hevonen. Sitä ei ehditty vielä kuitenkaan viedä kirkonkylää pidemmälle, kun se tuotiin parin päivän jälkeen jo takaisin. Se nimittäin ilmeisesti reagoi uuteen paikkaan ja tilanteeseen vatsallaan ja piereskeli niin paljon, ettei sitä haluttu 😆
Eipä arvannut Helka-heppa, miltä pelastui.
Tästä opimme, ettei pieruja kannata pidätellä.
Sodassa olleet hevoset maastoutuivat ojaan, jos säikähtivät jotain, etenkin pamahdusta.
Jos muuten sotamuistot hevosista kiinnostavat, Ulla-Maija Aaltonen on toimittanut muisteloita sisältävän kirjan nimeltään Kiitos Suomen hevoselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiteen paha Pajari
Kiteellä on sukupolvesta toiseen kulkenut perimätarina julmasta veronkantajasta, pajarista, joka on pitänyt loisteliasta hovia tällä mäellä. Tapahtumat liittynevät niihin aikoihin, jolloin Ruotsin ja Venäjän välillä vallitsi 25-vuotinen sota Karjalan omistamisesta ( 1570 – 1595 ). Sotaonnen vaihdellessa kantoi veroja milloin Venäjän pajari milloin Ruotsin vouti. Usein sattui, että veronkantaja pisti verot omaan taskuunsa. Tällainen lienee ollut Kiteenkin pajari, joka vaati ankarien verojen lisäksi jokaisen alustalaisiinsa kuuluvan juuri vihityn naisen ensimmäiseksi yöksi hoviinsa. Kesäisin Pajari harrasti ”mäenlaskua” veneellä. Pajarinmäen huipulta Hyypiänjärven rantaan oli rakennettu nilateloilla varustettu tie. Huimaa vauhtia kiisi Pajarin vene pyöriviä teloja myöten jyrkänteen alle. Nuoret tytöt – alastomina ja takaperin kävellen – vetivät hänet mäen päälle.
Sota on kaaosta. Vasta historiankirjoitus avaa todelliset tapahtumat ja joukkojen liikkeet.
Ei ihme että ensimmäiseen maailmansotaan asti rintamalinjat haluttiin pitää selvinä. Rintamalinja oli helpotus kenraalille. Samoin hyökkäykset toteutettiin marssisivistöinä ja selkeinä rummun päristyksineen. Mies ei väistynyt rivistöstä, että homma näytti hyvältä kenraalin silmissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen puolukat säilöttiin veteen talveksi.
Tehtiin hapanta ruisleipää joka sitten laitettiin orsille jossa kuivi kovaksi. Kun syötiin niin liotettiin keitossa. Sianliha tönkkösuolattiin puusaaviin, ja sika tapettiinkin vasta syksyllä kun ilmat kylmeni.
Vierailija kirjoitti:
Kiteen paha Pajari
Kiteellä on sukupolvesta toiseen kulkenut perimätarina julmasta veronkantajasta, pajarista, joka on pitänyt loisteliasta hovia tällä mäellä. Tapahtumat liittynevät niihin aikoihin, jolloin Ruotsin ja Venäjän välillä vallitsi 25-vuotinen sota Karjalan omistamisesta ( 1570 – 1595 ). Sotaonnen vaihdellessa kantoi veroja milloin Venäjän pajari milloin Ruotsin vouti. Usein sattui, että veronkantaja pisti verot omaan taskuunsa. Tällainen lienee ollut Kiteenkin pajari, joka vaati ankarien verojen lisäksi jokaisen alustalaisiinsa kuuluvan juuri vihityn naisen ensimmäiseksi yöksi hoviinsa. Kesäisin Pajari harrasti ”mäenlaskua” veneellä. Pajarinmäen huipulta Hyypiänjärven rantaan oli rakennettu nilateloilla varustettu tie. Huimaa vauhtia kiisi Pajarin vene pyöriviä teloja myöten jyrkänteen alle. Nuoret tytöt – alastomina ja takaperin kävellen – vetivät hänet mäen päälle.
Tässä on muuten hyvä esimerkki siitä, miksi Suomessa on ns. r y s s ä vihaa. (Huom. en käytä tuota sanaa nyt tässä yhteydessä haukkuakseni venäläisiä, vaan käytän sitä ainoastaan termimäisesti, koska käsite on suomalaisille tuttu.) Nuorempana ajattelin, että r y s s ä viha johtuu ennen kaikkea toisesta maailmansodasta ja sen jälkeisestä YYA-ajasta, mutta sittemmin olen tajunnut, että juuret ovat paljo syvemmällä. Isonvihan aikaan suomalaisia vietiin orjiksi Venäjälle (tästä kertoo Topeliuksen klassikkosatu Koivu ja tähti) ja sotajoukot terrorisoivat maata. Kasakat kiduttivat ja murhasivat siviilejä (tutustukaapa esim. Hailuodon joukkomurhaan, Googlella löytynee siitä tietoa).
R y s s ä viha on fobia, joka on koodattu vanhempiin sukupolviin. Ehkä se ei elä enää niin voimakkaasti, en ainakaan kauheasti tunnista sitä omassa sukupolvessani (nykyäänhän russofiiliys tuntuu olevan yleisempää kuin russofobia, en tiedä) – toki tämä riippuu varmasti myös perhetaustasta. Mutta esim. oma 50-luvulla syntynyt äitini koki 90-luvulla jostain syvältä tulevaa kauhua, kun mökkirannassamme kuuli läheisen mökin rakentajien puhuvan venäjää. Se reaktio tuli jostain syvältä. Nykyään hän ei enää tätä tunnetta koe.
Jos nyt joku venäläistaustainen tätä lukee, niin tarkoitukseni ei todellakaan ole pahoittaa kenenkään mieltä tai haukkua kenenkään etnisyyttä, ainoastaan valottaa tätä suomalaisten tunnetta.
Vierailija kirjoitti:
Suomi tappoi yli 20000 aseetonta sotavankia.
Suomi ratifioi Geneven sopimuksen sotavankien kohtelusta 1946.
Törkein tapaus: http://aijaa.com/dwsTwI
Nyt tiedät.
Fasistiset oikeistopas"kiaiset teloittivat Arndt Pekurisen 1941. Tappo"ivat miehen joka vastusti kaikkea väkivaltaa.
Klaus Flemingin, joka tunnetaan nuijasodan ”pahiksena” aikana Suomen alue irrottautui hetkellisesti Ruotsin keskusvallan alaisuudesta. Taustalla oli Puolassa oleilevan kuningas Sigismundin ja valtionhoitajaksi julistautuneen Kaarle-herttuan (myöh Kaarle IX) välinen valtataistelu. Klaus Fleming oli Sigismundin liittolainen. Kun Sigismund hävisi valtakamppailun, Suomi palautettiin Ruotsin vallan alle. Kaukana ei ollut myöskään sellainen tilanne, että Suomi olisi irroitettu Ruotsista ja liitetty Sigismundin hallitseman Puolan valtapiiriin.
Miksi aina Suomen historia mielletään synonyymiksi toiselle maailmansodalle tai korkeintaa myös kansalaissodalle? Suomen historiassa on vaikka mitä muutakin mielenkiintoista.
Mä oon viimeisen parin vuoden aikana perehtynyt enemmän suomalaisen äärioikeiston toimintaan. Äärioikeiston toimintaa on aiemmin historiantutkimuksessa vähätelty (perinnettä on jatkanut myös puolustusministerimme Jussi Niinistö teoksissaan), paljolti varmasti myös Neuvostoliiton yllä leijuvan uhan takia, mutta viime aikoina siitä on alkanut tulla uudempaa tutkimusta, jota on myös popularisoita (mm. teokset Suomalaiset fasistit – mustan sarastuksen airueet sekä tämä uusi suomalaisesta SS-pataljoonasta kertova kirja, en nyt just nimeä muista, kun en ole vielä lukenut). Äärioikeiston nousu oli todellinen uhka 20- ja 30-luvuilla, ja liittyi samaan asiaan, johon se liittyi muuallakin Euroopassa: 1. maailmansodan veteraanien asevelihenkeen. Veteraanit kokivat jonkinlaista tyytymättömyyttä demokraattiseen yhteiskuntaan ja kokivat laajemmin me vs. muut -henkeä. Tämä johti sitten Suomessakin mm. Lapuan liikkeen perustamiseen. Suomessa toimi paljon äärioikeistolaisia järjestöjä, joista osan toimintaa on myöhemmin yritetty esittää vähän toisessa valossa (mm. vapaussodan veteraanien järjestö). Virossahan vastaava liike pääsi valtaan, ja siellä perustettiin jonkinlainen hieman lievempi versio oikeistodiktatuurista.
Suomalaisen äärioikeiston historia on täynnä herkullisia henkilöhahmoja, mm. eksentrikot Paavo Susitaival ja Bobi Siven, sekä tietenkin Lapuan liikkeen johtaja Vihtori Kosola, joka ei sitten pystynytkään ottaa valtaa käsiinsä, kun se olisi voinut olla tarjolla. Kosola asettui Mäntsälän kapinassa johtoon, mutta kapinan johtajat päättivätkin johtamisen sijaan juopotella, koska vastuu taisi painaa liian ankarasti.