Lue keskustelun säännöt.
Äitien pakottaminen alatiesynnytykseen Suomessa
Järkisektion saanut
03.10.2019 |
Viime päivien otsikoissa on kauhisteltu syntyvyyden kiihtyvää laskua. Yksi syy monista kymmenistä on se, että naisilta evätään potilaan itsemääräämisoikeus, heidän tullessaan raskaaksi. Kuulostaa ihmisoikeusrikkomukselta, mutta se on Suomessa vallitseva tämänhetkinen hoitosuositus.
Toivottavasti joskus tulevaisuudessa kummastellaan tätä aikaa, kun naiset eivät saaneet päättää omasta kehostaan eli valita synnytystapaansa. Suomessa ollaan tultu jälkijunassa synnytyskulttuurissa aina (kuten mm. YLE:n artikkelista https://yle.fi/uutiset/3-10976854 käy ilmi) ja edelleen 2019 laahataan muita länsimaita kaukana jäljessä.
Nykypäivän Suomessa äitien otsaan (kuten minun) lyödään edelleen diagnoosi: synnytyspelko, jotta äidit saavat valinnanvapauden omasta synnytystavastaan. Jos kerran 1990-luvulla valinnanvapaus ollaan naamioitu ahtaaksi lantioksi ja 2000-luvulla synnytyspeloksi, olisiko 2020-luku viimein se aika, kun valinnanvapautta ei naamioida enää miksikään diagnoosiksi, vaan kutsutaan synnytystavan valinnaksi?
”– Vielä 90-luvulla monesti synnytyspelkodiagnoosi piilotettiin jonkun toisen diagnoosin taakse. Saatettiin tehdä sektio synnytyspelon vuoksi, mutta diagnoosissa lukikin suhteellisesti ahdas lantio. Esimerkiksi vuonna 1996 Suomessa tehtiin ahtaan lantion vuoksi yli 700 keisarinleikkausta. Synnytyspelko oli virallisena syynä vain sadassa suunnitellussa sektiossa. Vuonna 2010 ahtaan lantion diagnoosilla tehtiin enää noin 300 keisarinleikkausta. Synnytyspelon vuoksi tuolloin hoidettiin jo yli 4 000 äitiä. Heistä suurin osa synnytti kuitenkin alateitse.” -YLE
Mitä pelkkiä diagnooseja on tuijottelu, kummasti lantiot naisilla levenivät 14 vuodessa. Joko alkaa tilanne valjeta? Vuosittain nämä tuhannet äidit joutuvat käymään läpi synnytyspelkopolin: paikka mihin äiti siis Suomessa pakotetaan, mikäli ei halua synnyttää alateitse. Pelkopolin idea ja sisältö on suostutella äiti alatiesynnytykseen, keinolla millä hyvänsä. Pelkopoleilla äitejä uhkaillaan, pelotellaan, haukutaan, vähätellään ja heille valehdellaan alatiesynnytys täysin riskittömäksi. Vaikka Suomen laissa kielletään tällainen potilaan kohtelu ja valehtelu, se rehottaa päivittäin Suomen pelkopoleilla. Kukaan ei puutu asiaan.
Valitettavan monella äidillä, joka haluaisi päättää synnytystavastaan, ei ole samaa määrää 5 vuoden aikana kerättyä faktatietoa laukoa vastaan pelkopolilla syötetylle alatiepropagandalle ja periksiantamatonta luonnetta, jotta selviytyisi pelkopolin mankelista. Monet joutuvat Suomessa siis alatiesynnytykseen passiivisesti pakotettuna, eli toisin sanoen pelkopoli ei myönnä sektiota, vaikka sitä oltaisi vastaanotolla itkien ja huutaen aneltu.
Miten nykypäivän Suomessa tapahtuu tällaista?
Kommentit (2040)
Vierailija kirjoitti:
Alapää synnytys normaali. Paikat voi revetä mutta kursitaan kokoon.
30-luku soitti. Se tahtoo ajattelutapansa takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alapää synnytys normaali. Paikat voi revetä mutta kursitaan kokoon.
Sinulle ehkä, jollekin toiselle taas ei. Deal with it.
Vierailija kirjoitti:
En valitsisi sektiota lapsen vaan itseni takia. Hieman eri asia revetä peppureikään asti hallitsemattomasti kun saada viilto vatsaan suunnitellusti.
Itselleni tehtiin episiotomia (en tiedä kirjoitinko sanan oikein) eli välilihan leikkaus. Tämä oli hallittu tapa eikä näin ollen tullut pahoja repeämiä. Asiaa varjosti vain se ettei tosiassa olisi tarvinnut leikata... Näin minulle sanottiin, ettei olisi tarvinnut.
Toivoin itsekin ettei leikata, mutta näin tehtiin. Valinnan vapautta ei naisilla ole synnyttäessä. Toiveita oli itsellä, mutta kukaan ei auttanut niiden toteutuksessa. Pärjäsin silti ilman epiduraalia, mistä olen onnellinen, mutta leikkauksesta johtuen paikat olivat kipeinä pitkään. Istuminen oli tuskaa, eikä kävelykään hauskaa ollut. Edes synnytyspaikkaa ja/tai tapaa ei saa siis valita.
Vierailija kirjoitti:
Alapää synnytys normaali. Paikat voi revetä mutta kursitaan kokoon.
Näin ollen myös rokottamattomuus on normaali.
Sairauksia tulee, mutta ne kyllä saa hoidettua.
Tästä asiasta pitäisi nostaa isompi kysymys poliittisesti. Myös hoitosuositusten muuttamista voisi pohtia. Moni syyttää hoitavaa lääkäriään, mutta heillä on loppujen lopuksi aika vähän päätäntävaltaa isommassa mittakaavassa. Eivät pysty yhtäkkiä lisäämään suunniteltujen sektioiden määrää oleellisesti, koska toimisivat hoitosuositusten vastaisesti ja nykyresurssit eivät riittäisi tilojen tai henkilökunnankaan osalta. Kustannuksista pitäisi saada myös realistinen arvio, joka huomioisi myös korjausleikkausten ym jälkihoitojen kustannukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä kadu 2 alatiesynnytystäni. Toisessa leikattiin episotomia ja toisessa repesi hiukan, mutta kursittiin kokoon. Leikkaushaava oli kipeämpi kuin luonnollinen repeämä. Molemmat paranivat. Keisarinleikkauksessa myös riskinsä ja lisäksi huomattavasti kalliimpaa yhteiskunnalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En valitsisi sektiota lapsen vaan itseni takia. Hieman eri asia revetä peppureikään asti hallitsemattomasti kun saada viilto vatsaan suunnitellusti.
Itselleni tehtiin episiotomia (en tiedä kirjoitinko sanan oikein) eli välilihan leikkaus. Tämä oli hallittu tapa eikä näin ollen tullut pahoja repeämiä. Asiaa varjosti vain se ettei tosiassa olisi tarvinnut leikata... Näin minulle sanottiin, ettei olisi tarvinnut.
Toivoin itsekin ettei leikata, mutta näin tehtiin. Valinnan vapautta ei naisilla ole synnyttäessä. Toiveita oli itsellä, mutta kukaan ei auttanut niiden toteutuksessa. Pärjäsin silti ilman epiduraalia, mistä olen onnellinen, mutta leikkauksesta johtuen paikat olivat kipeinä pitkään. Istuminen oli tuskaa, eikä kävelykään hauskaa ollut. Edes synnytyspaikkaa ja/tai tapaa ei saa siis valita.
Olisi mielenkiintoista tietää millä tavalla välilihan leikkaus on hallittu tapa kun siitä huolimatta repesin klitorikseen asti ja tuli kolmattakymmentä tikkiä. Lopuksi ikää jään arvuuttelemaan johtuuko lapseni autismi,kehitysviivästymä, alkoholismi ja sosiopatia siitä että lapsi kärsi yli tunnin ponnistusvaiheessa hapen puutteesta ja koko synnytys hoidettiin niin että aidosti pelkäsin kätilöiden vain t appavan minut siihen pöydälle pelkästään veemäisyyttään kun en saanut lasta ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tästä ketjusta huomaa miten radikaalisti naiset on muuttuneet parissakymmenessä vuodessa. 2000 luvun alussa tällä palstalla jos sanoi saaneensa lapsen sektiolla niin joku oli heti huutamassa että sektio ei ole synnytys ja sektion kokeneita naisia halveksuttiin. Toinen oli imetys. Jos et imettänyt olit aivan pohjasakkaa. Nyt on meno aivan toinen ja naiset on alkaneet nähdä itsensä ihmisinä ja yksilöinä eikä sokeasti vaan seuraa aivopesun uhreina mantroja joissa nainen on pelkkä synnytys ja imetyskone jota saa kohdella kuin eläintä. Ei kellekään olisi tullut mieleen 20 vuotta sitten aloittaa keskustelua suunnitellusta sektiosta, sanoa että naisella on oikeus päättää kehostaan. Ei silloin ollut vielä mitään oikeuksia eikä kukaan edes ajatellut tätä mahdollisuutta, että myös naisen tarpeilla ja hyvinvoinnilla on väliä.
Kyllä naiset jo 80-90-luvuilla puhuivat sektion mahdollisuudesta, mutta se tapahtui pienessä piirissä, eikä ääntä saanut kuuluville ja se vaiennettiin.
Ja ihan samaa mantraa käytiin silloin kivunlievityksestä, kun naiset alkoivat vaatia tehokkaampia kivunlievitystä, kuin nyt sektiosta.
Silloinkin äidit syyllistettiin ja keskusteltiin voiko sellaista synnytystä edes kutsua oikeaksi synnytykseksi ja synnyttävää naista äidiksi. Ja ihailtiin luomusynnytystä, ilman lääkitystä.
Ja suurimmat syyllistäjät ja panettelijat ovat naiset itse ja synnytystä lähellä oleva hoitohenkilökunta, jotka ovat naisia. Harvoin miehet ovat asialla, vaan päinvastoin.
Nyt aika ei vielä ole kypsä sektiolle, mutta vakaasti uskon, että äiti voi valita synnytystavan 10-20v päästä itse ja päättää synnyttääkö sektiolla vai alateitse.
Ja näitä keskusteluja tullaan vielä ihmettelemään ja pidetään naurettavana.
Vierailija kirjoitti:
Alapää synnytys normaali. Paikat voi revetä mutta kursitaan kokoon.
Kaikilla ei paikat tule kuntoon, osalle jää pysyviä vaurioita. Vauvojen päätkin ovat kasvaneet nykyajalle tultaessa, tämä vaikuttaa varmasti osaltaan. Jos vaivautuu googlaamaan niin tästä löytyy tietoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko julkisella puolella varaa antaa kaikille keisarinleikkaus?
Kun odotin esikoistani lääkäri kysyi haluanko sektion vauvan perätilan takia, suostuin koska minua pelotti ensisynnyttäjänä pungertaa ulos väärinpäin oleva vauva ! Ajattelin sektion oleva helppo pikku leikkaus. Niin itse leikkaus olikin , mutta muu.. joku jo mainitsi tuosta pakkokävelyttämisestä ja kipulääkkeiden kanssa pihtailusta, en ymmärrä miten tuollainen sadismi voi olla ihan normikäytäntö ! Pistetään kivusta itkevä ihminen kävelemään, eihän umppari tai sydänleikkauksenkaan jälkeen tehdä noin. Ikään kuin tuoreella äidillä ei olisi mitään ihmisarvoa...
Arpi ja sen ympäristö myös muuttui tunnottomaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen synnyttänyt kaksi lasta alateitse. Ei niin hienoja kokemuksia, mutta edelleen valitsisin silta saman tavan, mitä itseeni tulee. Esikoinen kärsi hapenpuutteesta ja hänellä onkin oppimisvaikeuksia. Epäilen yhteyttä synnytykseen. Onkohan näitä ikinä tutkittu, että miten paljon lievemmät neurologiset ongelmat mahdollisesti johtuvat hapenpuutteesta synnytyksen aikana?
Vaikka itse synnytin alateitse, niin haluaisin kyllä antaa muille mahdollisuuden valita.
Tietysti hapenpuute aiheuttaa neurologisia ongelmia.
Voisinko mennä lääkäriin sanomaan, että voin yrittää tehdä lapsen, jos saan jo etukäteen päätöksen suunnitellusta sektiosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselleni piti tehdä episitomia, mutta ei ehditty kun repesin pahasti ja hallitsemattomasti kätilön ohjeista huolimatta. Lääkäri käytti pari tuntia tikkaamiseen sitten. Synnytys on aina riskipeliä. En vain ymmärrä miksei itse saa valita mitä riskejä ensisijassa haluaa ottaa.
Vierailija kirjoitti:
Onko julkisella puolella varaa antaa kaikille keisarinleikkaus?
Onko meillä varaa puolittaa syntyvyys nykyisestä parissa vuodessa? Onhan meillä varaa estää yli 70-vuotiaiden luonnolliset kuolematkin. Miksei vauvoihin olisi varaa?
Vierailija kirjoitti:
Alapää synnytys normaali. Paikat voi revetä mutta kursitaan kokoon.
Normaali! Eikö normaali ole sidoksi kehitykseen ja aikaan?
Joskus 1900-luvulla oli normaalia, että nainen lämmitti saunan ja synnytti siellä, korkeintaan tuttu lapsenpäästäjä kutsuttiin paikalle.
Tai kun nainen huomasi tulleensa taas kymmenen kerran raskaaksi, hän itse aiheutti keskenmenon tai pyysi kohtalotoveriaan tekemään sen.
Miksi vielä v. 2019 naiset eivät voi valita synnytystapaansa, kun aika ja kehitys on toinen ja lääketiede kehittynyt, vai eikö naisille suoda niitä samoja oikeuksia ja etuja, kuin muille, kun synnytyksestä sattuu olemaan kysymys.
Joskus näitä kommenteja lukiessa tulee mieleen, kuinka nykyisin eläimilläkn on paremmat oikeudet, kuin naisillä ja lääketiedettä hyväksikäytetään ja helpotetaan eläimen synnytystä kaikin tavoin, jos et tee niin, olet pian raastuvassa, mutta naista voi synnytystilanteessa kohdella miten tahansa, ilman mitään seuraamuksia.
Naurettavaa, kuinka nykyään kysytään äidin toiveita, mutta niistä harvoin yksikään toteutuu, vaan ovat lähinnä byrokratiaa ja tilastoja varten, jotta saadaan ne näyttämään kauniimmalta. Samoin synnytyksessä saatuja vammoja ei edes tutkita tai tilastoida, vaan kaikki on "normaalia" vaikka äiti repeäisi kahtia.
Vierailija kirjoitti:
Kun odotin esikoistani lääkäri kysyi haluanko sektion vauvan perätilan takia, suostuin koska minua pelotti ensisynnyttäjänä pungertaa ulos väärinpäin oleva vauva ! Ajattelin sektion oleva helppo pikku leikkaus. Niin itse leikkaus olikin , mutta muu.. joku jo mainitsi tuosta pakkokävelyttämisestä ja kipulääkkeiden kanssa pihtailusta, en ymmärrä miten tuollainen sadismi voi olla ihan normikäytäntö ! Pistetään kivusta itkevä ihminen kävelemään, eihän umppari tai sydänleikkauksenkaan jälkeen tehdä noin. Ikään kuin tuoreella äidillä ei olisi mitään ihmisarvoa...
Arpi ja sen ympäristö myös muuttui tunnottomaksi.
Itseäni ei laitettu moneen päivään kävelemään, makasin vain. Lapsen isä vaihtoi vaipat ja auttoi vauvan kanssa. Ruoka tuotiin sänkyyn. Kipulääkkeitä annettiin maksimiannostus päivässä. Kun rakkoni oli täynnä minut katetroitiin. Kätilöt toivat minulle sänkyyn puhtaan yöpuvun jne. Kohtelivat hienosti, olinhan lähes liikuntakyvytön synnytyksen jäljiltä. Ei merkkiäkään sadismista. Tosin en synnyttänyt sektiolla, joten veritulppariskiä ei ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En valitsisi sektiota lapsen vaan itseni takia. Hieman eri asia revetä peppureikään asti hallitsemattomasti kun saada viilto vatsaan suunnitellusti.
Itselleni tehtiin episiotomia (en tiedä kirjoitinko sanan oikein) eli välilihan leikkaus. Tämä oli hallittu tapa eikä näin ollen tullut pahoja repeämiä. Asiaa varjosti vain se ettei tosiassa olisi tarvinnut leikata... Näin minulle sanottiin, ettei olisi tarvinnut.
Toivoin itsekin ettei leikata, mutta näin tehtiin. Valinnan vapautta ei naisilla ole synnyttäessä. Toiveita oli itsellä, mutta kukaan ei auttanut niiden toteutuksessa. Pärjäsin silti ilman epiduraalia, mistä olen onnellinen, mutta leikkauksesta johtuen paikat olivat kipeinä pitkään. Istuminen oli tuskaa, eikä kävelykään hauskaa ollut. Edes synnytyspaikkaa ja/tai tapaa ei saa siis valita.
Minua vähän ihmetyttää tämä "äidillä on oikeus valita"-meemi. Ainakin minä olen ollut synnytykseen mennessä siinä ilmeisen väärässä käsityksessä, että kätilöillä ja lekureilla on paras tieto ja ymmärrys siitä, miten minun synnytykseni etenee ja mitkä toimenpiteet ovat tarpeen. Esikoisen tapauksessa tehtiin pieni eppari, muiden lasten syntyessä ei, mutta tikkejä tarvittiin joka tapauksessa. Mitä synnytys- ja kivunlievitystapoihin tulee, mielestäni olen joka kerran saanut hyviä ehdotuksia ja vinkkejä, jotka ovat toimineet. Omien kokemusteni perusteella en sanoisi, että synnyttäjiä kohdellaan kuin karjaa ja veikkaan että suurin osa on samaa mieltä.
Minä en koskaan hankkinut lasta juuri sen vuoksi, etten luottanut synnytyksen olevan siedettävän kokemuksen. Tuskin olen ainoa, niin että säästäkää vaan synnytystavoissa.
Ellei ole varaa hoitaa synnytystä asiallisesti ja niin ettei siitä jää pysyviä vaurioita, voi tunkea ne vauvatalkoonsa sinne minne aurinko ei paista.
Alapää synnytys normaali. Paikat voi revetä mutta kursitaan kokoon.