Lue keskustelun säännöt.
Isäksi ekan kerran 48-vuotiaana.
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
Täällä kyllä tuomitaan miten iäkkäämmän isän lapsesta tulee mt-ongelmainen autisti, mutta Niinistön Sale kun sai lapsen seitsemänkymppisenä niin ihmiset onnittelivat ja mammat väsäsivät kilpaa vauvansukkia :D
Jep, ja Jennikin oli jo 40v eli tuplariski.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ajatuksia? Ekana alan kyttäilemään näyttääkö lapsi yhtään äidiltään vai kenen munasoluja on käytetty. Toivottavasti on terve lapsi.
Hei ap, älä välitä ilkeistä viesteistä, palstalla paljon kouluttamatonta wt porukkaa joiden elämään kuuluu teininä lapsen saaminen.
Olen itse saanut lapset 42 ja 44v, mies oli 45 ja 47. Kaikki meni hyvin ja lapset terveitä, kromosomit testattiin jo alussa ja nyt kun ovat jo vanhempia niin uskaltaa sanoa että ei ole mitään nepsy-ongelmaa (autismi tms).
Hyvin jaksaa tuossa iässä. Mun tuttu tuli elaa kertaa isälsi 52v ja hänkin jaksaa, leikkii ja retkeilee ja peuhaa lapsensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuliko terve lapsi?
Se isä tuskin lasta synnytti, vai meinaatko, että jos isä on 48, niin äidinkin on oltava. -ohis-
Iäkkäiden isien lapsilla on sairauksia.
Ohis
Kaikilla lapsilla on sairauksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuliko terve lapsi?
Se isä tuskin lasta synnytti, vai meinaatko, että jos isä on 48, niin äidinkin on oltava. -ohis-
Iäkkäiden isien lapsilla on sairauksia.
Ohis
Kaikilla lapsilla on sairauksia.
Av mammat ei taida ymmärtää. Se että todennäköisyys kasvaa, voi tarkoittaa esim sitä että 2% todennäköisyys autismiin tuplaantuu 4%:iin. Eli neljä lasta sadasta olisi nepsy.
Av mamma lukee tilatstoa niin että kohonnut riski tarkoittaa että 100% lapsista sairastuu.
Tilastotiede ei ole av:n mammojen vahvinta substanssia, senhän toki huomasitkin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei ap, älä välitä ilkeistä viesteistä, palstalla paljon kouluttamatonta wt porukkaa joiden elämään kuuluu teininä lapsen saaminen.
Olen itse saanut lapset 42 ja 44v, mies oli 45 ja 47. Kaikki meni hyvin ja lapset terveitä, kromosomit testattiin jo alussa ja nyt kun ovat jo vanhempia niin uskaltaa sanoa että ei ole mitään nepsy-ongelmaa (autismi tms).
Hyvin jaksaa tuossa iässä. Mun tuttu tuli elaa kertaa isälsi 52v ja hänkin jaksaa, leikkii ja retkeilee ja peuhaa lapsensa kanssa.
Jaahas. Eiköhän myöhään lapsia tekevät ole yleensä niitä köyhimpiä (varaa lisääntyä vasta 40+) ja/tai vastuuttomimpia - bailasivat ikävuodet 15-38 ja sitten tuli kiire, ettei vain kaduta jos ei lasta tekisi. Sitten pika pikaa pariudutaan jonkun vaan kanssa ja pinnallisesti tutustuttuaan lapsi tilaukseen.
Ja sitten valehdellaan kaikille
kaikkialla kuinka jaksaminen on kaikin puolin parempaa kuin parikymppisinä ja lapsi on onnellinen kun äiti ehtii vaihdevuosi- ja mummoikään ennen muksunsa ylppäreitä(siitä se sana mummomamma tulee, kun on mummo vielä kun on mamma/lapsi alaikäinen).
Mieheni isä oli 46 kun mieheni syntyi. Ei ollut kyllä kummoinen isä vaikkei huonoinkaan. Sairasteli paljon. Mieheni ollessa 15 tämä pappaisä joutui sydänleikkaukseen eikä ikinä toipunut nukutuksen jälkeisestä deliriumista. Siinä sitä jaksamista...
Onnea nyt kovasti kuitenkin! Ei iäkäs vanhemmuus silti mikään ylpeydenaihe ole, todellakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap, älä välitä ilkeistä viesteistä, palstalla paljon kouluttamatonta wt porukkaa joiden elämään kuuluu teininä lapsen saaminen.
Olen itse saanut lapset 42 ja 44v, mies oli 45 ja 47. Kaikki meni hyvin ja lapset terveitä, kromosomit testattiin jo alussa ja nyt kun ovat jo vanhempia niin uskaltaa sanoa että ei ole mitään nepsy-ongelmaa (autismi tms).
Hyvin jaksaa tuossa iässä. Mun tuttu tuli elaa kertaa isälsi 52v ja hänkin jaksaa, leikkii ja retkeilee ja peuhaa lapsensa kanssa.
Jaahas. Eiköhän myöhään lapsia tekevät ole yleensä niitä köyhimpiä (varaa lisääntyä vasta 40+) ja/tai vastuuttomimpia - bailasivat ikävuodet 15-38 ja sitten tuli kiire, ettei vain kaduta jos ei lasta tekisi. Sitten pika pikaa pariudutaan jonkun vaan kanssa ja pinnallisesti tutustuttuaan lapsi tilaukseen.
Ja sitten valehdellaan kaikille
kaikkialla kuinka jaksaminen on kaikin puolin parempaa kuin parikymppisinä ja lapsi on onnellinen kun äiti ehtii vaihdevuosi- ja mummoikään ennen muksunsa ylppäreitä(siitä se sana mummomamma tulee, kun on mummo vielä kun on mamma/lapsi alaikäinen).Mieheni isä oli 46 kun mieheni syntyi. Ei ollut kyllä kummoinen isä vaikkei huonoinkaan. Sairasteli paljon. Mieheni ollessa 15 tämä pappaisä joutui sydänleikkaukseen eikä ikinä toipunut nukutuksen jälkeisestä deliriumista. Siinä sitä jaksamista...
Onnea nyt kovasti kuitenkin! Ei iäkäs vanhemmuus silti mikään ylpeydenaihe ole, todellakaan.
Odotapas kun tutkailen. Tunnen lukuisia miehiä, joilla lapsia vasta viidenkympin korvilla. Kaksi on tohtorin tutkinnon suorittanutta, toinen erittäin varakas näistä. Kolmas on miljonääri. Joku maitsitsi seitsemänkymppisen presidentinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap, älä välitä ilkeistä viesteistä, palstalla paljon kouluttamatonta wt porukkaa joiden elämään kuuluu teininä lapsen saaminen.
Olen itse saanut lapset 42 ja 44v, mies oli 45 ja 47. Kaikki meni hyvin ja lapset terveitä, kromosomit testattiin jo alussa ja nyt kun ovat jo vanhempia niin uskaltaa sanoa että ei ole mitään nepsy-ongelmaa (autismi tms).
Hyvin jaksaa tuossa iässä. Mun tuttu tuli elaa kertaa isälsi 52v ja hänkin jaksaa, leikkii ja retkeilee ja peuhaa lapsensa kanssa.
Jaahas. Eiköhän myöhään lapsia tekevät ole yleensä niitä köyhimpiä (varaa lisääntyä vasta 40+) ja/tai vastuuttomimpia - bailasivat ikävuodet 15-38 ja sitten tuli kiire, ettei vain kaduta jos ei lasta tekisi. Sitten pika pikaa pariudutaan jonkun vaan kanssa ja pinnallisesti tutustuttuaan lapsi tilaukseen.
Ja sitten valehdellaan kaikille
kaikkialla kuinka jaksaminen on kaikin puolin parempaa kuin parikymppisinä ja lapsi on onnellinen kun äiti ehtii vaihdevuosi- ja mummoikään ennen muksunsa ylppäreitä(siitä se sana mummomamma tulee, kun on mummo vielä kun on mamma/lapsi alaikäinen).Mieheni isä oli 46 kun mieheni syntyi. Ei ollut kyllä kummoinen isä vaikkei huonoinkaan. Sairasteli paljon. Mieheni ollessa 15 tämä pappaisä joutui sydänleikkaukseen eikä ikinä toipunut nukutuksen jälkeisestä deliriumista. Siinä sitä jaksamista...
Onnea nyt kovasti kuitenkin! Ei iäkäs vanhemmuus silti mikään ylpeydenaihe ole, todellakaan.
No varmaan olen köyhälistöä sinulle, palkkani on vain 7200e ja koulutukseni akateeminen jatkotutkinto. Nimenomaan akateemiset tekee lapset vanhoina ja he ovat yleensä varakkaita.
Ihanaa että minä koulutettuna, hyvän uran luoneena ja hyvätuloisena saan alentuvaa sääliä kouluttamattomalta junttimammalta. Kiitos kaunis!
36M, eronnut, 2 lasta
Ajattelin suunnilleen sinun ikäisenä hankkia vielä ainakin yhden lapsen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap, älä välitä ilkeistä viesteistä, palstalla paljon kouluttamatonta wt porukkaa joiden elämään kuuluu teininä lapsen saaminen.
Olen itse saanut lapset 42 ja 44v, mies oli 45 ja 47. Kaikki meni hyvin ja lapset terveitä, kromosomit testattiin jo alussa ja nyt kun ovat jo vanhempia niin uskaltaa sanoa että ei ole mitään nepsy-ongelmaa (autismi tms).
Hyvin jaksaa tuossa iässä. Mun tuttu tuli elaa kertaa isälsi 52v ja hänkin jaksaa, leikkii ja retkeilee ja peuhaa lapsensa kanssa.
Jaahas. Eiköhän myöhään lapsia tekevät ole yleensä niitä köyhimpiä (varaa lisääntyä vasta 40+) ja/tai vastuuttomimpia - bailasivat ikävuodet 15-38 ja sitten tuli kiire, ettei vain kaduta jos ei lasta tekisi. Sitten pika pikaa pariudutaan jonkun vaan kanssa ja pinnallisesti tutustuttuaan lapsi tilaukseen.
Ja sitten valehdellaan kaikille
kaikkialla kuinka jaksaminen on kaikin puolin parempaa kuin parikymppisinä ja lapsi on onnellinen kun äiti ehtii vaihdevuosi- ja mummoikään ennen muksunsa ylppäreitä(siitä se sana mummomamma tulee, kun on mummo vielä kun on mamma/lapsi alaikäinen).Mieheni isä oli 46 kun mieheni syntyi. Ei ollut kyllä kummoinen isä vaikkei huonoinkaan. Sairasteli paljon. Mieheni ollessa 15 tämä pappaisä joutui sydänleikkaukseen eikä ikinä toipunut nukutuksen jälkeisestä deliriumista. Siinä sitä jaksamista...
Onnea nyt kovasti kuitenkin! Ei iäkäs vanhemmuus silti mikään ylpeydenaihe ole, todellakaan.
No varmaan olen köyhälistöä sinulle, palkkani on vain 7200e ja koulutukseni akateeminen jatkotutkinto. Nimenomaan akateemiset tekee lapset vanhoina ja he ovat yleensä varakkaita.
Ihanaa että minä koulutettuna, hyvän uran luoneena ja hyvätuloisena saan alentuvaa sääliä kouluttamattomalta junttimammalta. Kiitos kaunis!
Joo varmaan XD eiköhän akateemisetkin kuule perusta perheensä siinä 30 korvilla, ei 50.. XD
Hyvin se menee👍
Onnittelut🙂
-Aito ja alkuperäinen, (valitettavan) vähän käytetty yksilö-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 48 ja olen ollut jo pari vuotta vaari :D
Ei muuten käy yhtään kateeksi ja säälikin on sairautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap, älä välitä ilkeistä viesteistä, palstalla paljon kouluttamatonta wt porukkaa joiden elämään kuuluu teininä lapsen saaminen.
Olen itse saanut lapset 42 ja 44v, mies oli 45 ja 47. Kaikki meni hyvin ja lapset terveitä, kromosomit testattiin jo alussa ja nyt kun ovat jo vanhempia niin uskaltaa sanoa että ei ole mitään nepsy-ongelmaa (autismi tms).
Hyvin jaksaa tuossa iässä. Mun tuttu tuli elaa kertaa isälsi 52v ja hänkin jaksaa, leikkii ja retkeilee ja peuhaa lapsensa kanssa.
Jaahas. Eiköhän myöhään lapsia tekevät ole yleensä niitä köyhimpiä (varaa lisääntyä vasta 40+) ja/tai vastuuttomimpia - bailasivat ikävuodet 15-38 ja sitten tuli kiire, ettei vain kaduta jos ei lasta tekisi. Sitten pika pikaa pariudutaan jonkun vaan kanssa ja pinnallisesti tutustuttuaan lapsi tilaukseen.
Ja sitten valehdellaan kaikille
kaikkialla kuinka jaksaminen on kaikin puolin parempaa kuin parikymppisinä ja lapsi on onnellinen kun äiti ehtii vaihdevuosi- ja mummoikään ennen muksunsa ylppäreitä(siitä se sana mummomamma tulee, kun on mummo vielä kun on mamma/lapsi alaikäinen).Mieheni isä oli 46 kun mieheni syntyi. Ei ollut kyllä kummoinen isä vaikkei huonoinkaan. Sairasteli paljon. Mieheni ollessa 15 tämä pappaisä joutui sydänleikkaukseen eikä ikinä toipunut nukutuksen jälkeisestä deliriumista. Siinä sitä jaksamista...
Onnea nyt kovasti kuitenkin! Ei iäkäs vanhemmuus silti mikään ylpeydenaihe ole, todellakaan.
Odotapas kun tutkailen. Tunnen lukuisia miehiä, joilla lapsia vasta viidenkympin korvilla. Kaksi on tohtorin tutkinnon suorittanutta, toinen erittäin varakas näistä. Kolmas on miljonääri. Joku maitsitsi seitsemänkymppisen presidentinkin.
En usko sanaakaan. Saat toki jankata "totuuksia" patrmmista piireistäsi. Köyhä, pienituloinen ja epätoivoisen läpinäkyvä olet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap, älä välitä ilkeistä viesteistä, palstalla paljon kouluttamatonta wt porukkaa joiden elämään kuuluu teininä lapsen saaminen.
Olen itse saanut lapset 42 ja 44v, mies oli 45 ja 47. Kaikki meni hyvin ja lapset terveitä, kromosomit testattiin jo alussa ja nyt kun ovat jo vanhempia niin uskaltaa sanoa että ei ole mitään nepsy-ongelmaa (autismi tms).
Hyvin jaksaa tuossa iässä. Mun tuttu tuli elaa kertaa isälsi 52v ja hänkin jaksaa, leikkii ja retkeilee ja peuhaa lapsensa kanssa.
Jaahas. Eiköhän myöhään lapsia tekevät ole yleensä niitä köyhimpiä (varaa lisääntyä vasta 40+) ja/tai vastuuttomimpia - bailasivat ikävuodet 15-38 ja sitten tuli kiire, ettei vain kaduta jos ei lasta tekisi. Sitten pika pikaa pariudutaan jonkun vaan kanssa ja pinnallisesti tutustuttuaan lapsi tilaukseen.
Ja sitten valehdellaan kaikille
kaikkialla kuinka jaksaminen on kaikin puolin parempaa kuin parikymppisinä ja lapsi on onnellinen kun äiti ehtii vaihdevuosi- ja mummoikään ennen muksunsa ylppäreitä(siitä se sana mummomamma tulee, kun on mummo vielä kun on mamma/lapsi alaikäinen).Mieheni isä oli 46 kun mieheni syntyi. Ei ollut kyllä kummoinen isä vaikkei huonoinkaan. Sairasteli paljon. Mieheni ollessa 15 tämä pappaisä joutui sydänleikkaukseen eikä ikinä toipunut nukutuksen jälkeisestä deliriumista. Siinä sitä jaksamista...
Onnea nyt kovasti kuitenkin! Ei iäkäs vanhemmuus silti mikään ylpeydenaihe ole, todellakaan.
No varmaan olen köyhälistöä sinulle, palkkani on vain 7200e ja koulutukseni akateeminen jatkotutkinto. Nimenomaan akateemiset tekee lapset vanhoina ja he ovat yleensä varakkaita.
Ihanaa että minä koulutettuna, hyvän uran luoneena ja hyvätuloisena saan alentuvaa sääliä kouluttamattomalta junttimammalta. Kiitos kaunis!Joo varmaan XD eiköhän akateemisetkin kuule perusta perheensä siinä 30 korvilla, ei 50.. XD
Olet kyllä väärässä. Kaikki URALLA MENESTYNEET akateemiset tekevät lapset lähempänä neljääkymppiä. Mutta ole sinä wt vaan omissa luuloissasi vapaasti, onneksi maailmamme eivät kohtaa. Paitsi ehkä saatat olla siivoojana työpaikallani.
Teiniäidit yrittää epätoivosesti päteä keskustelussa ja puolustaa valintojaan. Kyllä pitää olla normaalia tull äidiksi alle 20v! XD
Vierailija kirjoitti:
Oma mieheni oli 45 -vuotias ainokaisemme syntyessä. Terve lapsi ja hyvin mies jaksanut hoitaa ja leikkiä. Monet hänen kaveristaankin saaneet lapsia lähempänä viittäkymentä, joku yli senkin.
Se on se viidinkympinvillitys ja uusioperhekierros. Luoja minua varjelkoon siltä että en eroa ja ota nuorempaa kumppania ja hanki yhteistä lasta.
t. Mies 48v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap, älä välitä ilkeistä viesteistä, palstalla paljon kouluttamatonta wt porukkaa joiden elämään kuuluu teininä lapsen saaminen.
Olen itse saanut lapset 42 ja 44v, mies oli 45 ja 47. Kaikki meni hyvin ja lapset terveitä, kromosomit testattiin jo alussa ja nyt kun ovat jo vanhempia niin uskaltaa sanoa että ei ole mitään nepsy-ongelmaa (autismi tms).
Hyvin jaksaa tuossa iässä. Mun tuttu tuli elaa kertaa isälsi 52v ja hänkin jaksaa, leikkii ja retkeilee ja peuhaa lapsensa kanssa.
Jaahas. Eiköhän myöhään lapsia tekevät ole yleensä niitä köyhimpiä (varaa lisääntyä vasta 40+) ja/tai vastuuttomimpia - bailasivat ikävuodet 15-38 ja sitten tuli kiire, ettei vain kaduta jos ei lasta tekisi. Sitten pika pikaa pariudutaan jonkun vaan kanssa ja pinnallisesti tutustuttuaan lapsi tilaukseen.
Ja sitten valehdellaan kaikille
kaikkialla kuinka jaksaminen on kaikin puolin parempaa kuin parikymppisinä ja lapsi on onnellinen kun äiti ehtii vaihdevuosi- ja mummoikään ennen muksunsa ylppäreitä(siitä se sana mummomamma tulee, kun on mummo vielä kun on mamma/lapsi alaikäinen).Mieheni isä oli 46 kun mieheni syntyi. Ei ollut kyllä kummoinen isä vaikkei huonoinkaan. Sairasteli paljon. Mieheni ollessa 15 tämä pappaisä joutui sydänleikkaukseen eikä ikinä toipunut nukutuksen jälkeisestä deliriumista. Siinä sitä jaksamista...
Onnea nyt kovasti kuitenkin! Ei iäkäs vanhemmuus silti mikään ylpeydenaihe ole, todellakaan.
No varmaan olen köyhälistöä sinulle, palkkani on vain 7200e ja koulutukseni akateeminen jatkotutkinto. Nimenomaan akateemiset tekee lapset vanhoina ja he ovat yleensä varakkaita.
Ihanaa että minä koulutettuna, hyvän uran luoneena ja hyvätuloisena saan alentuvaa sääliä kouluttamattomalta junttimammalta. Kiitos kaunis!Joo varmaan XD eiköhän akateemisetkin kuule perusta perheensä siinä 30 korvilla, ei 50.. XD
Olet kyllä väärässä. Kaikki URALLA MENESTYNEET akateemiset tekevät lapset lähempänä neljääkymppiä. Mutta ole sinä wt vaan omissa luuloissasi vapaasti, onneksi maailmamme eivät kohtaa. Paitsi ehkä saatat olla siivoojana työpaikallani.
😂 Enpä taida olla. En taida pyöriä kenenkään työpaikalla, ihan itseni työllistän. Sinä olet ilmeisesti töissä mutu-asiantuntijatehtävissä. :'D
Vierailija kirjoitti:
Teiniäidit yrittää epätoivosesti päteä keskustelussa ja puolustaa valintojaan. Kyllä pitää olla normaalia tull äidiksi alle 20v! XD
Parikymmppisenä odotetaan lapsia ja nelikymppisenä lapsenlapsia.
Ap tais jo todeta, että kumppaninsa on jo raskaana. Autismi- ym. riskien kertaaminen ei siltä osin taida enää vaikuttaa valintoihin.