IS: – Yksi samanikäinen sai juuri lapsen, mutta eipä sitä enää missään näykään. Laitoin onnitteluviestin ja se kiitti. Sen koommin ei ole kuulunut mitään, Aleksi Mäkilä, 26, toteaa

Itse viihdyn parhaiten oman perheen kanssa. Mielelläni myös tapaan kavereita ja käyn missä vain mut ilman lapsia lähteminen vaatii tiettyjä järjestelyjä. Onnistuu kuitenkin. Mut menojen määrä on pieni. Olen töissä sen 5päivää viikossa. Joka toinen viikko koulutuksessa 3päivää poissa kotoa. Lapsilla harrastuksia, vähän mutta aikaa nekin ottaa. Jos viikossa on kaks iltaa et voi olla kotina niin kyllä kiitos! Samoin kaikki työ/kouluvapaat viikonloput vietän perheeni kanssa. Ei kiinnosta rillutella baareissa. Notkua kahviloissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä vttua? Ihanko oikeasti aikiinen toimittaja on järkyttynyt, kun isäksi tullut mies ei enää lähdekään hänen kanssaan ryyppäämään ja katsomaan kiakkoa?!

Vtun aikuiset lapset, kasvattakaa selkäranka.

Ymmärrän, että ryyppäämiset jää ainakin vähemmälle jos lapsen saa, mut on se kumma jos sitä kiekkoa ei voi enää mennä katsomaan tai muuten vaan nähdä kavereita sen jälkeen kun on lapsen saanut.  Muakaan ei kauhesti kiinnosta lasten hankkiminen, kun moni kaveri on ihan kokonaan hylännyt kaikki ystävyyssuhteensa lapsen saannin jälkeen.. korkeintaan muita mammakavereita voidaan nähdä lasten "leikkitreffien" merkeissä. Haluan, että elämässä olisi muutakin kun se lapsi ja vanhempana oleminen, mutta ilmeisesti siinä menee pääkoppa niin uusiksi ettei mikään muu enää kiinnosta. Siinä vaiheessa kun lapsi alkaa lähestyä teini-ikää aletaan sitten lämmittelemään vanhoja kaverisuhteita, kun alkaa ehkä kirkastumaan se ajatus ettei itsekään ole enää ihan kaikki kaikessa sille omalle pikku kullannupulle.

Itse en katso enää kiekkoa lainkaan. Jonne-laji, ja ei sovi ilmaston suojeluun.

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsettomalle ystävälle oli "viimeinen niitti" se, kun olin valvonut kamalan yskän ja nuhan kanssa yön (olin siis itse flunssassa), enkä jaksanut lähteä kahden lapseni (3-vuotias ja vauva) kahdella eri bussilla ystävän luo kahville.

En vieläkään itse ymmärrä, että miten sitä ymmärrästä ei tuossa riittänyt minulle yhtään. Eikä kyse ollut edes siitä, että olisin luvannut aikaisemmin että tulen.

Parempi jättää tuollaiset Carriet ihan lopullisesti lehterille.

Onhan tänne tullut viime vuosina iso lauma nuoria viriilejä sinkkumiehiä joten eiköhän tuo syntyvyysongelma ole pian historiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu olihan se joillekin "kavereille" närkästyksen aihe kun en enää pikkuvauvan äitinä jaksanut juosta baareissa kuuntelemassa toisten känniörinöitä. Itse en koe mitään menettäneeni.

Ah tämä ihana äityliinien yleistys, eetä lapsettomien elämä ei ole muuta kuin känniörvelöintiä.

Hei, jos sinä olit baareissa notkuva juoppo, jolla ei ollut muuta elämää ennen lasta, niin se ei päde muihin ihmisiin. Ne sun kaverit tekevät varmaan aika paljon muutakin elämässään, mutta sä et vain halunnut kuin baariseuraa juopottelureissuillesi.

Jos mun kaverini alkaisi vttuilla kun en enää vietä hänen kanssaan niin paljon aikaa lapsen saannin jälkeen, niin tämä kaveri saa puolestani hypätä vaikka hissikaivoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsen saatuaan muuttuu vanhoja kavereitaan ja elintapojaan ylenkatsovaksi, vauvakuplassa elelijäksi, niin siinä on kyllä yksi syy lisää, miksi en tahdo lapsia.

(Ymmärrän, että elämä muuttuu vauvan myötä, mutta nämä kommentit täällä on aivan karseaa luettavaa. Aleksin harmistus on aivan ymmärrettävää.)

Sinusta hyvä äuti on sellainen joka jatkaa ryyppäämistä (jos on siis juhlinut paljon ennen lasta) ja unohtaa että hänellä lasta olikaan...?

Sellaiset olkiukot sieltä!

Voit ihan vapaasti ymmärtää asian noin. Mutta jos lapselliset ihmiset ihmettelevät, minkä vuoksi kaverinne eivät tahdo lapsia, muistakaa, että yleensä te olette olleet elävän elämän esimerkkinä lapsiperhearjen suhteen.

Jos aivokapasiteetti muuttuu lapsen saannin myötä niin kapeaksi, ettei keksi muuta tekemistä ilman lapsia kuin "känniördäys", niin ei se kovin houkuttelevaa markkinointia perheen perustamiselle ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu olihan se joillekin "kavereille" närkästyksen aihe kun en enää pikkuvauvan äitinä jaksanut juosta baareissa kuuntelemassa toisten känniörinöitä. Itse en koe mitään menettäneeni.

Ah tämä ihana äityliinien yleistys, eetä lapsettomien elämä ei ole muuta kuin känniörvelöintiä.

Hei, jos sinä olit baareissa notkuva juoppo, jolla ei ollut muuta elämää ennen lasta, niin se ei päde muihin ihmisiin. Ne sun kaverit tekevät varmaan aika paljon muutakin elämässään, mutta sä et vain halunnut kuin baariseuraa juopottelureissuillesi.

Jos mun kaverini alkaisi vttuilla kun en enää vietä hänen kanssaan niin paljon aikaa lapsen saannin jälkeen, niin tämä kaveri saa puolestani hypätä vaikka hissikaivoon.

Oma kokemukseni on, että tämä "en pysty enää lainkaan näkemään ystäviäni äidiksi tulon jälkeen" on vain niillä äideillä, jotka ovat itse olleet pelkkiä baarissa notkujia. Eli juuri he, jotka ovat olleet yhteydessä vain, kun ovat tarvinneet kännäysseuraa vonkausreissuilleen. Ja sitten heillä on tämä käsitys muista lapsettomista, koska itse olivat tällaisia.

Sen sijaan ongelmaa ei ole niiden äitien kanssa, jotka ovat aina nähneet ystäviään myös muissa merkeissä. Näitä äitejä olen tavannut kuten aina ennenkin, eli olemme menneet kirppareille, käyneet lounaalla, viettäneet puistopiknikkiä, käyneet kävelyillä jne. Tosin vähemmän kuin aikaisemmin, mutta edelleen olemme viettäneet aikaa yhdessä ja äidiksi tulo ei ole lopettanut ystävyyttämme yhtäkkisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lapsetonta elämää valita, elämä on lapsetonta ellei erikseen valitse hommata lapsia. Siksi ihmettelenkin miten tätä muka pitäisi perustella jotenkin miksi ei ole lapsia. 

Enpäs tiedä. Itse olen törmännyt paljon asenteisiin, joissa muut ihmiset olettavat, että kaikkien elämä menee suunnilleen samaa rataa. Parisuhde, yhteenmuuttaminen, lainan ottaminen, auto, talo/asunto-osake, lapsia...

Sen huomaa tällaisista kommenteista kun kommentoidaan, että kyllä sinäkin sitten tiedät kun sulla on lapsia tai ihmetellään miksi ei ole vielä muuttanut yhteen kumppaninsa kanssa, tai eikö oma auto olisi kätevämpi tai miksi ei vain ota lainaa niin saa oman asunnon jne. Kyllä mä luulen, että aika monet suunnittelevat elämänsä sen mukaan, mitä näkevät ympärillä tehtävän ja olettavat muiden tekevän samoin. Jos sitten näin ei olekaan, niin se tosiaan ihmetyttää. Eli periaatteessa sun ei tarvitse perustella valintojasi niin kauan kuin ne noudattavat sitä, mitä muut kokevat hyvänä elämänä. Mutta sitten jos sun elämä eroaa siitä, niin se jo vaatii perusteluita.

Mitä on hyvä elämä? Ensin pitäisi määritellä se. Mun mielestä mun elämä on hyvää juuri näin, perheen kanssa vuokralla asuen ja ilman autoa. Koska se on mun elämää. Elin kyllä ihan hyvää elämää sinkkunakin. Ainut mitä kaipaan, on nuoruus, mutta sitä kaipaavat kaikki jossain vaiheessa.

Miksi pitäisi tehdä oletusten mukaan? Jos ei halua lapsia, omaa asuntoa/autoa/sijoitussalkkua, niin sitten ei vaan hanki niitä. Tekee niinkuin parhaaksi katsoo ja antaa muiden elää niinkuin haluaa.

Tällä hetkellä on vallalla lapsiviha, jonka turvin saa haukkua lapset ja äidit. Kukaan ei kuitenkaan muista, että ovat itse olleet lapsia ja että myös heillä on äiti, joka on elänyt saman vauvankuplan ja mahdollisen kaverittomuuden. Puhutteko omista äideistänne samaan tyyliin?

Että äiti on porsinut minut ja olen vanhempieni haarahedelmä ja seksijätettä? Tai kehtaatteko mennä vanhemmillenne sanomaan päin naamaa tuollaista?

Uskomatonta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lapsetonta elämää valita, elämä on lapsetonta ellei erikseen valitse hommata lapsia. Siksi ihmettelenkin miten tätä muka pitäisi perustella jotenkin miksi ei ole lapsia. 

Enpäs tiedä. Itse olen törmännyt paljon asenteisiin, joissa muut ihmiset olettavat, että kaikkien elämä menee suunnilleen samaa rataa. Parisuhde, yhteenmuuttaminen, lainan ottaminen, auto, talo/asunto-osake, lapsia...

Sen huomaa tällaisista kommenteista kun kommentoidaan, että kyllä sinäkin sitten tiedät kun sulla on lapsia tai ihmetellään miksi ei ole vielä muuttanut yhteen kumppaninsa kanssa, tai eikö oma auto olisi kätevämpi tai miksi ei vain ota lainaa niin saa oman asunnon jne. Kyllä mä luulen, että aika monet suunnittelevat elämänsä sen mukaan, mitä näkevät ympärillä tehtävän ja olettavat muiden tekevän samoin. Jos sitten näin ei olekaan, niin se tosiaan ihmetyttää. Eli periaatteessa sun ei tarvitse perustella valintojasi niin kauan kuin ne noudattavat sitä, mitä muut kokevat hyvänä elämänä. Mutta sitten jos sun elämä eroaa siitä, niin se jo vaatii perusteluita.

Mitä on hyvä elämä? Ensin pitäisi määritellä se. Mun mielestä mun elämä on hyvää juuri näin, perheen kanssa vuokralla asuen ja ilman autoa. Koska se on mun elämää. Elin kyllä ihan hyvää elämää sinkkunakin. Ainut mitä kaipaan, on nuoruus, mutta sitä kaipaavat kaikki jossain vaiheessa.

Miksi pitäisi tehdä oletusten mukaan? Jos ei halua lapsia, omaa asuntoa/autoa/sijoitussalkkua, niin sitten ei vaan hanki niitä. Tekee niinkuin parhaaksi katsoo ja antaa muiden elää niinkuin haluaa.

Tällä hetkellä on vallalla lapsiviha, jonka turvin saa haukkua lapset ja äidit. Kukaan ei kuitenkaan muista, että ovat itse olleet lapsia ja että myös heillä on äiti, joka on elänyt saman vauvankuplan ja mahdollisen kaverittomuuden. Puhutteko omista äideistänne samaan tyyliin?

Että äiti on porsinut minut ja olen vanhempieni haarahedelmä ja seksijätettä? Tai kehtaatteko mennä vanhemmillenne sanomaan päin naamaa tuollaista?

Uskomatonta.

Kerrotko vielä, missä kohtaa tuossa lainaamassasi viestissä on kirjoitettu yhtään mitään tämänkaltaista?

"Kukaan ei kuitenkaan muista, että ovat itse olleet lapsia ja että myös heillä on äiti, joka on elänyt saman vauvankuplan ja mahdollisen kaverittomuuden. Puhutteko omista äideistänne samaan tyyliin?"

Kerrotko vielä, miten on itse voinut vaikuttaa tähän? Siis omaan syntymiseensä ja miten äitinsä on elänyt lapsuusajan. Miten sillä ylipäätään on tekemistä minkään kanssa? Kyseessä on kaiken lisäksi asiat, jotka on tapahtunut vuosikymmeniä sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsen saatuaan muuttuu vanhoja kavereitaan ja elintapojaan ylenkatsovaksi, vauvakuplassa elelijäksi, niin siinä on kyllä yksi syy lisää, miksi en tahdo lapsia.

(Ymmärrän, että elämä muuttuu vauvan myötä, mutta nämä kommentit täällä on aivan karseaa luettavaa. Aleksin harmistus on aivan ymmärrettävää.)

Sinusta hyvä äuti on sellainen joka jatkaa ryyppäämistä (jos on siis juhlinut paljon ennen lasta) ja unohtaa että hänellä lasta olikaan...?

Sellaiset olkiukot sieltä!

Voit ihan vapaasti ymmärtää asian noin. Mutta jos lapselliset ihmiset ihmettelevät, minkä vuoksi kaverinne eivät tahdo lapsia, muistakaa, että yleensä te olette olleet elävän elämän esimerkkinä lapsiperhearjen suhteen.

Jos aivokapasiteetti muuttuu lapsen saannin myötä niin kapeaksi, ettei keksi muuta tekemistä ilman lapsia kuin "känniördäys", niin ei se kovin houkuttelevaa markkinointia perheen perustamiselle ole. 

Jos sitä känniördäystä on pääasiassa juurikin tehnyt ennen lapsia, niin mitä sinä sitten tarkoitat ”alkaa ylenkatsoa entisiä elintapojaan.” Pitääkö sitä nyt sitten jatkaa lapsen kanssa vai ei?

Ja sitten yksinomaan naisia syytellään lapsien syntyvyyden vähenemisestä. Syy on oikeasti se, että sopivaa isäehdokasta on vaikea löytää, koska suurin osa ajattelee juuri kuin tämä velttoperse lehtiartikkelissa: "En halua naimisiin, ei oo mun juttu, en halua lapsia kun sitten ei pääse enää ryyppäämään aina kun huvittaa, en kyllä kuulosta mun jutulta pyöriä missään jonkun lapsen kanssa". Ihan sama ongelma on ns. paremmilla seuduilla, kuten Helsingissä, ulosanti on ehkä erilaista mutta pohjasyyt miehillä samat. Ei haluta lapsia, koska velvollisuudet eivät houkuta, irtosuhteita on helppo löytää ja helppo elämä houkuttaa sinne reilut nelikymppiseksi saakka. Prismaperhe-elämä kuulostaa inhottavalta ja kallistakin on, halutaan käyttää rahat vain omaan itseensä. Sen jälkeen keski-ikäisenä harmitellaan lehdessä, kun nuorta ja kaunista naista ei enää noin vaan löydykään, josta päästäänkin sitten aasinsillan kautta taas syyttämään naisia siitä etteivät pariudu kenen kanssa sattuu.

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten yksinomaan naisia syytellään lapsien syntyvyyden vähenemisestä. Syy on oikeasti se, että sopivaa isäehdokasta on vaikea löytää, koska suurin osa ajattelee juuri kuin tämä velttoperse lehtiartikkelissa: "En halua naimisiin, ei oo mun juttu, en halua lapsia kun sitten ei pääse enää ryyppäämään aina kun huvittaa, en kyllä kuulosta mun jutulta pyöriä missään jonkun lapsen kanssa". Ihan sama ongelma on ns. paremmilla seuduilla, kuten Helsingissä, ulosanti on ehkä erilaista mutta pohjasyyt miehillä samat. Ei haluta lapsia, koska velvollisuudet eivät houkuta, irtosuhteita on helppo löytää ja helppo elämä houkuttaa sinne reilut nelikymppiseksi saakka. Prismaperhe-elämä kuulostaa inhottavalta ja kallistakin on, halutaan käyttää rahat vain omaan itseensä. Sen jälkeen keski-ikäisenä harmitellaan lehdessä, kun nuorta ja kaunista naista ei enää noin vaan löydykään, josta päästäänkin sitten aasinsillan kautta taas syyttämään naisia siitä etteivät pariudu kenen kanssa sattuu.

Miun veli ! Kuvitteli voivansa jatkaa villiä bile-elämää nelikymppiseksi ja sitten pokaavansa tuosta vain hoikan ja nätin  25v misun jonka kanssa ruvettaisiin vakavaan suhteeseen, tehtäisiin oikein lapsi. Taisi velipojalle olla järkytys, ettei nelikymppinen kaljan pöhöittämä ukko ole kuumaa kamaa nuorten pimujen keskuudessa, ehkä joku jääkiekkoilija olisi muttei tavallinen tehdastyöläinen.

AV.

Ja kummasti niitä kavereita aletaan viimeistään kaipaamaan siinä vaiheessa kun ero tulee. Ärsyttää myös tuo iänikuinen yleistys, että lapseton ihminen ei muuta teekään kuin notkuu kapakoissa ja ryyppää. No juu noin 18-vuotiailla se elämä ehkä onkin just sitä, mutta sitä vanhemmilla ei, ellei satu olemaan alkoholisti. Kannattaa pitää ystäviin yhteyttä, äkkiä se nyytti kasvaa ja kohta sillä on omat kaverit ja sulla ei ainuttakaan.

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten yksinomaan naisia syytellään lapsien syntyvyyden vähenemisestä. Syy on oikeasti se, että sopivaa isäehdokasta on vaikea löytää, koska suurin osa ajattelee juuri kuin tämä velttoperse lehtiartikkelissa: "En halua naimisiin, ei oo mun juttu, en halua lapsia kun sitten ei pääse enää ryyppäämään aina kun huvittaa, en kyllä kuulosta mun jutulta pyöriä missään jonkun lapsen kanssa". Ihan sama ongelma on ns. paremmilla seuduilla, kuten Helsingissä, ulosanti on ehkä erilaista mutta pohjasyyt miehillä samat. Ei haluta lapsia, koska velvollisuudet eivät houkuta, irtosuhteita on helppo löytää ja helppo elämä houkuttaa sinne reilut nelikymppiseksi saakka. Prismaperhe-elämä kuulostaa inhottavalta ja kallistakin on, halutaan käyttää rahat vain omaan itseensä. Sen jälkeen keski-ikäisenä harmitellaan lehdessä, kun nuorta ja kaunista naista ei enää noin vaan löydykään, josta päästäänkin sitten aasinsillan kautta taas syyttämään naisia siitä etteivät pariudu kenen kanssa sattuu.

Kerros nyt kuitenkin yksikin järkevä syy, miksi (koulutetun/hyvätuloisen) miehen pitäisi ryssiä mukava elämänsä alkamalla perheelliseksi? Siksikö että joku yksittäinen naikkonen pääsisi elämään sitä akkainlehtien sanelemaa elämää?

Vierailija kirjoitti:

Tuo juttu vahvistaa omat kokemukseni: Miehet ajattelevat ensisijaisesti taloutta, naiset haluaisivat vauvoja. Miehet ovat syynä syntyvyyden laskuun.

Minusta on aivan äärimmäisen hieno ilmiö, että ihmiset funtsivat, millaiset eväät pystyvät lapselle antamaan. Minä olen jäänyt tahallani lapsettomaksi, koska olen mielenterveysongelmainen ja köyhä.

Rahalla tulee olemaan tulevaisuudessa aivan valtava merkitys, kun hyvinvointivaltio lopullisesti romahtaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten yksinomaan naisia syytellään lapsien syntyvyyden vähenemisestä. Syy on oikeasti se, että sopivaa isäehdokasta on vaikea löytää, koska suurin osa ajattelee juuri kuin tämä velttoperse lehtiartikkelissa: "En halua naimisiin, ei oo mun juttu, en halua lapsia kun sitten ei pääse enää ryyppäämään aina kun huvittaa, en kyllä kuulosta mun jutulta pyöriä missään jonkun lapsen kanssa". Ihan sama ongelma on ns. paremmilla seuduilla, kuten Helsingissä, ulosanti on ehkä erilaista mutta pohjasyyt miehillä samat. Ei haluta lapsia, koska velvollisuudet eivät houkuta, irtosuhteita on helppo löytää ja helppo elämä houkuttaa sinne reilut nelikymppiseksi saakka. Prismaperhe-elämä kuulostaa inhottavalta ja kallistakin on, halutaan käyttää rahat vain omaan itseensä. Sen jälkeen keski-ikäisenä harmitellaan lehdessä, kun nuorta ja kaunista naista ei enää noin vaan löydykään, josta päästäänkin sitten aasinsillan kautta taas syyttämään naisia siitä etteivät pariudu kenen kanssa sattuu.

Miun veli ! Kuvitteli voivansa jatkaa villiä bile-elämää nelikymppiseksi ja sitten pokaavansa tuosta vain hoikan ja nätin  25v misun jonka kanssa ruvettaisiin vakavaan suhteeseen, tehtäisiin oikein lapsi. Taisi velipojalle olla järkytys, ettei nelikymppinen kaljan pöhöittämä ukko ole kuumaa kamaa nuorten pimujen keskuudessa, ehkä joku jääkiekkoilija olisi muttei tavallinen tehdastyöläinen.

Eipä ne nelikymppiset kiekkoilijatkaan kyllä mitään laatutavaraa ole. Yhhh.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä varmasti se huoltsikalla tai lähiöpubissa kaljan juominen on kivempaa ja palkitsevaa hommaa. 

Velttoilijamiehiä pahimmasta päästä, mitkään vastuut eivät kiinnosta ja viikonlopun suunnitelmiin kuuluu ringin ajo ABCn parkkiksella ja telkkarin kattominen, kunhan siltä ryyppäämiseltä ehtii. Samaan aikaan naiset muuttavat paremman elämän perässä muualle, miehet jäävät peräkammarinpojiksi uikuttamaan kun ei löydy vaimoa, iltapäivälehdet syyllistävät nuoria naisia syntyvyyden laskusta. Vaikka kilometrin päähän näkyy että eipä noita poikiakaan kiinnosta mikään muu kuin ikuinen nuoruus ja hauskanpito ilman velvollisuuksia. 

Nuokin jampat olivat töissä, että semmoisia peräkammarin poikia. 

Täällä taas mammat vikisee, kun ei tule duunia, vaikka on nippu maisterin tutkintoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lapsetonta elämää valita, elämä on lapsetonta ellei erikseen valitse hommata lapsia. Siksi ihmettelenkin miten tätä muka pitäisi perustella jotenkin miksi ei ole lapsia. 

Enpäs tiedä. Itse olen törmännyt paljon asenteisiin, joissa muut ihmiset olettavat, että kaikkien elämä menee suunnilleen samaa rataa. Parisuhde, yhteenmuuttaminen, lainan ottaminen, auto, talo/asunto-osake, lapsia...

Sen huomaa tällaisista kommenteista kun kommentoidaan, että kyllä sinäkin sitten tiedät kun sulla on lapsia tai ihmetellään miksi ei ole vielä muuttanut yhteen kumppaninsa kanssa, tai eikö oma auto olisi kätevämpi tai miksi ei vain ota lainaa niin saa oman asunnon jne. Kyllä mä luulen, että aika monet suunnittelevat elämänsä sen mukaan, mitä näkevät ympärillä tehtävän ja olettavat muiden tekevän samoin. Jos sitten näin ei olekaan, niin se tosiaan ihmetyttää. Eli periaatteessa sun ei tarvitse perustella valintojasi niin kauan kuin ne noudattavat sitä, mitä muut kokevat hyvänä elämänä. Mutta sitten jos sun elämä eroaa siitä, niin se jo vaatii perusteluita.

Mitä on hyvä elämä? Ensin pitäisi määritellä se. Mun mielestä mun elämä on hyvää juuri näin, perheen kanssa vuokralla asuen ja ilman autoa. Koska se on mun elämää. Elin kyllä ihan hyvää elämää sinkkunakin. Ainut mitä kaipaan, on nuoruus, mutta sitä kaipaavat kaikki jossain vaiheessa.

Miksi pitäisi tehdä oletusten mukaan? Jos ei halua lapsia, omaa asuntoa/autoa/sijoitussalkkua, niin sitten ei vaan hanki niitä. Tekee niinkuin parhaaksi katsoo ja antaa muiden elää niinkuin haluaa.

Tällä hetkellä on vallalla lapsiviha, jonka turvin saa haukkua lapset ja äidit. Kukaan ei kuitenkaan muista, että ovat itse olleet lapsia ja että myös heillä on äiti, joka on elänyt saman vauvankuplan ja mahdollisen kaverittomuuden. Puhutteko omista äideistänne samaan tyyliin?

Että äiti on porsinut minut ja olen vanhempieni haarahedelmä ja seksijätettä? Tai kehtaatteko mennä vanhemmillenne sanomaan päin naamaa tuollaista?

Uskomatonta.

Kerrotko vielä, missä kohtaa tuossa lainaamassasi viestissä on kirjoitettu yhtään mitään tämänkaltaista?

Ei missään. Puhuin vain yleisestä ilmapiiristä. Niin täällä kuin facessakin on ihmisiä, jotka puhuvat lapsista juuri noin. Niinkuin tuossa muuallakin todetaan, minkä se lapsi sille syntymälleen voi. Mutta aikuiset ihmiset silti puhuvat noin.