IS: – Yksi samanikäinen sai juuri lapsen, mutta eipä sitä enää missään näykään. Laitoin onnitteluviestin ja se kiitti. Sen koommin ei ole kuulunut mitään, Aleksi Mäkilä, 26, toteaa

Toivottavasti Aleksi löytää itselleen ymmärtäväisen naisen. 

Mun lapsettomalle ystävälle oli "viimeinen niitti" se, kun olin valvonut kamalan yskän ja nuhan kanssa yön (olin siis itse flunssassa), enkä jaksanut lähteä kahden lapseni (3-vuotias ja vauva) kahdella eri bussilla ystävän luo kahville.

En vieläkään itse ymmärrä, että miten sitä ymmärrästä ei tuossa riittänyt minulle yhtään. Eikä kyse ollut edes siitä, että olisin luvannut aikaisemmin että tulen.

Joskus mietin onko yksi syy lapsettomuuteen meissä vanhemmassa sukupolvessa, joiden lapset nyt miettivät omien lasten hankkimista. 

Minun ikäluokan ihmiset juoksevat rahan ja työn perässä ja ovat nyt keski-ikäisinä tylsän oloisia tavarapaljouden keskellä eläviä pinnallisten arvojen edustajia. Suojelemme lapsiamme kaikelta ja ravaamme heti auttamaan, jos lapsi tarvitsee apua muutoissa, rempassa, raha-asioissa ja litkimme viiniä kera pihvien kaikenlaiset elintasotaudit kiusanamme.

Lapsenlapset ovat vain yksi lisä tavarapaljouteemme ja vouhkaamme isovanhemmuudesta somessa kuin arvonnoususta työpaikalla. Kaikkea verrataan ja mitataan.

SEn kaiken asenteemme olemme opettaneet lapsillemme, jotka ovat eläneet lastentarhoissa arkipäivät ja sitten koko perhe tukka putkella juostu lentokentälle lomailemaan jonnekin lämpimään. JOssa vanhemmat taas kaipaavat omaa aikaa niin kuin viikonloppuisinkin ja arki-iltoina. Ja jos lapseen käytetään aikaa tarkoittaa se raahaamista jonnekin treeneihin.

Kuinka monella lapsellamme on käsitys yhdessä olemisesta ja perhe-elämän hyvistä, turvallisista ja lempeistä puolista? Kuinka moni lapsemme on ollut vain osa ns ruuhkavuosia kuin kokenut olevansa tärkeä osa perhettä?

Ei sellaisen kaahottamisen jälkeen kukaan halua omia lapsia. 

Vierailija kirjoitti:

Juu olihan se joillekin "kavereille" närkästyksen aihe kun en enää pikkuvauvan äitinä jaksanut juosta baareissa kuuntelemassa toisten känniörinöitä. Itse en koe mitään menettäneeni.

Ah tämä ihana äityliinien yleistys, eetä lapsettomien elämä ei ole muuta kuin känniörvelöintiä.

Hei, jos sinä olit baareissa notkuva juoppo, jolla ei ollut muuta elämää ennen lasta, niin se ei päde muihin ihmisiin. Ne sun kaverit tekevät varmaan aika paljon muutakin elämässään, mutta sä et vain halunnut kuin baariseuraa juopottelureissuillesi.

Minulle riittää se, kun kerran vuodessa lähden kavereiden kanssa baanalle. Säälien katselen sitä touhua ja mietin: onneksi minun ei tarvitse enää täällä örveltäjien, poseeraajien ja epätoivoisten sänkykumppaninmetsästäjien joukossa viikonloppujani viettää. Kerran vuodessa on kuitenkin hyvä käydä itselleen muistuttamassa, mitä se todellisuus siellä baareissa on, ettei ajan kultaamat muistot ala kehittää mitään harhakuvia vauhdikkaista ja onnellisista poikamiesvuosista.

Tuo juttu vahvistaa omat kokemukseni: Miehet ajattelevat ensisijaisesti taloutta, naiset haluaisivat vauvoja. Miehet ovat syynä syntyvyyden laskuun.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä varmasti se huoltsikalla tai lähiöpubissa kaljan juominen on kivempaa ja palkitsevaa hommaa. 

Velttoilijamiehiä pahimmasta päästä, mitkään vastuut eivät kiinnosta ja viikonlopun suunnitelmiin kuuluu ringin ajo ABCn parkkiksella ja telkkarin kattominen, kunhan siltä ryyppäämiseltä ehtii. Samaan aikaan naiset muuttavat paremman elämän perässä muualle, miehet jäävät peräkammarinpojiksi uikuttamaan kun ei löydy vaimoa, iltapäivälehdet syyllistävät nuoria naisia syntyvyyden laskusta. Vaikka kilometrin päähän näkyy että eipä noita poikiakaan kiinnosta mikään muu kuin ikuinen nuoruus ja hauskanpito ilman velvollisuuksia. 

Sama kiinnostamattomuus näkyy edellisen ja nykyisen duunipaikan 30-40v miesten kohdalla, joskin kyseessä ms korkeakoulutettujen & hyvätuloisten työympäristö.

Ja se heille suotakoon, vapaus päättää lisääntymättömyydestä. Olen aika helvetin kateellinen siitä, ettei oma järki/ymmärrys riittänyt samaan ja nyt lasketaan koska saa vapautensa takaisin.

Ei lapsetonta elämää valita, elämä on lapsetonta ellei erikseen valitse hommata lapsia. Siksi ihmettelenkin miten tätä muka pitäisi perustella jotenkin miksi ei ole lapsia. 

Vierailija kirjoitti:

Juu olihan se joillekin "kavereille" närkästyksen aihe kun en enää pikkuvauvan äitinä jaksanut juosta baareissa kuuntelemassa toisten känniörinöitä. Itse en koe mitään menettäneeni.

TÄMÄ. Mieluummin viikonloppuna olen hyvinvoivana kotona, saunon, syön hyvin, vietän perheen kanssa aikaa kun ryyppään ja krapuloin. Kaverit vetivät johtopäätöksen etten VOI enää lähteä. Voin, en vaan halua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten jollekin voi tulla yllätyksenä että se lapsi sitoo vanhemman? Täytyy olla aikamoinen jonne jos ei vielä liki kolmikymppisenä tajua asiaa...  

No jos ei ole kokemusta lapsiarjesta esim sisarusten kautta, niin ei sitä ehkä tiedä. Tai ole tullut ajatelleeksi.

Itse tulkitsin tuon kommentin enemmän niin, että se mies yritti sillä havainnollistaa miten rajoittavaa lapsiarki hänen mielestään on, ja miksi hän ei sitä halua. Oli mielikuva sitten tosi tai ei.

Niin. Kysytään lapsettomilta, miksi heille on tullut tällainen olo, ettei halua lapsiarkea ja sitten lapselliset ottavat sen itseensä ja suuttuvat. Hän näkee, kuinka paljon se lapsiarki rajoittaa muuta elämää ja ei itse halua tätä. Ja tavallaan turha lapsellisten löpistä, että ei rajoita eikä muuta mitään. Kyllä se muuttaa. Mutta ero on siinä, että lapsellista se muutos ei haittaa, koska lapsi on toivottu ja haluttu ja se lapsiarki myös tuo paljon. Lapseton taas kokee, että se ei ole sen arvoista. Ja tämä ei ole hyökkäys ketään lapsellista kohtaan. On vain kyse siitä, että erilaiset ihmiset haluavat erilaisia asioita elämältään. On ihan normaalia, että erityyppiset ihmiset haluavat viettää erilaista arkea. Samanlainen arki ja samanlainen elämä ei tyydytä kaikkia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä vttua? Ihanko oikeasti aikiinen toimittaja on järkyttynyt, kun isäksi tullut mies ei enää lähdekään hänen kanssaan ryyppäämään ja katsomaan kiakkoa?!

Vtun aikuiset lapset, kasvattakaa selkäranka.

Ymmärrän, että ryyppäämiset jää ainakin vähemmälle jos lapsen saa, mut on se kumma jos sitä kiekkoa ei voi enää mennä katsomaan tai muuten vaan nähdä kavereita sen jälkeen kun on lapsen saanut.  Muakaan ei kauhesti kiinnosta lasten hankkiminen, kun moni kaveri on ihan kokonaan hylännyt kaikki ystävyyssuhteensa lapsen saannin jälkeen.. korkeintaan muita mammakavereita voidaan nähdä lasten "leikkitreffien" merkeissä. Haluan, että elämässä olisi muutakin kun se lapsi ja vanhempana oleminen, mutta ilmeisesti siinä menee pääkoppa niin uusiksi ettei mikään muu enää kiinnosta. Siinä vaiheessa kun lapsi alkaa lähestyä teini-ikää aletaan sitten lämmittelemään vanhoja kaverisuhteita, kun alkaa ehkä kirkastumaan se ajatus ettei itsekään ole enää ihan kaikki kaikessa sille omalle pikku kullannupulle.

Ystävyyssuhteista pitää pitää huolta ja se toimii molempiin suuntiin. Ymmärrän, että kiukuttaa jos kaveri pääse, halua tai jaksa lähteä jonnekkin, oli sitten lapsia tai ei.

Lasten kanssa on se juttu, että ne kasvavat ja oppivat, ystävyyssuhteissa myös. Jotenkin älytöntä ajatella että ystävyys loppuu lapseen, onko silloin ollut edes ystävä.

Toisaalta taas, onko se paha juttu jos kaverit jäävät hetkeksi sivuosaan? Meillä jokaisella on elämässään muutoksia, vastoinkäymisiä, velvollisuuksia ja rankkaa. Silloin se ystävyys punnitaan eikä silloin kun on hauskaa ja biletetään.

Vierailija kirjoitti:

Ei lapsetonta elämää valita, elämä on lapsetonta ellei erikseen valitse hommata lapsia. Siksi ihmettelenkin miten tätä muka pitäisi perustella jotenkin miksi ei ole lapsia. 

Enpäs tiedä. Itse olen törmännyt paljon asenteisiin, joissa muut ihmiset olettavat, että kaikkien elämä menee suunnilleen samaa rataa. Parisuhde, yhteenmuuttaminen, lainan ottaminen, auto, talo/asunto-osake, lapsia...

Sen huomaa tällaisista kommenteista kun kommentoidaan, että kyllä sinäkin sitten tiedät kun sulla on lapsia tai ihmetellään miksi ei ole vielä muuttanut yhteen kumppaninsa kanssa, tai eikö oma auto olisi kätevämpi tai miksi ei vain ota lainaa niin saa oman asunnon jne. Kyllä mä luulen, että aika monet suunnittelevat elämänsä sen mukaan, mitä näkevät ympärillä tehtävän ja olettavat muiden tekevän samoin. Jos sitten näin ei olekaan, niin se tosiaan ihmetyttää. Eli periaatteessa sun ei tarvitse perustella valintojasi niin kauan kuin ne noudattavat sitä, mitä muut kokevat hyvänä elämänä. Mutta sitten jos sun elämä eroaa siitä, niin se jo vaatii perusteluita.

Jos lapsen saatuaan muuttuu vanhoja kavereitaan ja elintapojaan ylenkatsovaksi, vauvakuplassa elelijäksi, niin siinä on kyllä yksi syy lisää, miksi en tahdo lapsia.

(Ymmärrän, että elämä muuttuu vauvan myötä, mutta nämä kommentit täällä on aivan karseaa luettavaa. Aleksin harmistus on aivan ymmärrettävää.)

Ensimmäinen kuukausi vauvan saannin jälkeen on aika sekava ja hektinen. Suosittelen että kaverit menee itse kyläilemään isäksi tulleen luo. Ja pullapussi mukaan!

Olipas ankea kuva maalattu Hämeenkyröstä. Pari kuvaa paikalliselta huoltoasemalta ja ravintolasta. Tästä ajaa treelle 30min eli kyllä on ihan hyvät menomestat lähellä. T. Hämeenkyröläinen

Vierailija kirjoitti:

"Ikaalisissa ulkonaliikkumiskielto alkaa kuudelta eikä ihmisiä näy missään!"

Luin ja tuo pisti silmään. Onko tällaisia paikkoja oikeasti suomessa? miten ulkonaliikkumiskieltoa valvotaan ja saako tyyliin sakot jos käy iltalenkillä klo 19.00?

Sarkasmia hyvä ihminen :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tamperehan on ihan vieressä ja täynnä nuoria sinkkunaisia, mutta ei käy kun niiden naisten pitäis tulla just omaan kotipihaan tai sinne ABC:lle.

Eivät miehet ja naiset kohtaa tänäpäivänä.. Hämeenkyrössä. Hämeenkyrön ABC:han on ainoa kohtaamispaikka.

Okei joo, arvoiltaan ja elämäntavoiltaan. Mutta jotkut vaikuttaisi oikeasti ajattelevan kuten edellä. :D

Ei ole ees ABC:ta Hämeenkyrössä.

Vierailija kirjoitti:

Velttoilijamiehiä pahimmasta päästä, mitkään vastuut eivät kiinnosta ja viikonlopun suunnitelmiin kuuluu ringin ajo ABCn parkkiksella ja telkkarin kattominen, kunhan siltä ryyppäämiseltä ehtii. Samaan aikaan naiset muuttavat paremman elämän perässä muualle, miehet jäävät peräkammarinpojiksi uikuttamaan kun ei löydy vaimoa, iltapäivälehdet syyllistävät nuoria naisia syntyvyyden laskusta. Vaikka kilometrin päähän näkyy että eipä noita poikiakaan kiinnosta mikään muu kuin ikuinen nuoruus ja hauskanpito ilman velvollisuuksia. 

Mielikuvat "ikuisesta vanhuudesta ja velvollisuuksista ilman hauskanpitoa" vähentää lisääntymishaluja takuuvarmasti ihan kaupunkeihin muuttaneidenkin keskuudessa.

Jutussa ei taidettu mainita kuinka kauan aikaa sitten tuo kaveri oli lapsensa saanut. Mutta jos vaikka 1-2 kk sitten muksu tullut, on täysin ymmärrettävää, ettei ehdi nähdä vaikka haluaisikin. Ehkä synnytys oli tosi raskas äidille fyysisesti, ja tarvitsee tosi paljon apua ensimmäisten viikkojen ajan ihan tavallisissa asioissa. Ehkä muksu ei ole ihan terve. Ehkä isä piti isyysvapaansa ja ymmärrettävästi haluaa keskittyä puolisoon ja uuteen vauvaan. Ehkä mies vaan niin kovasti rakastaa uutta vauvaansa, että ei voisi sillä hetkellä vähempää kiinnostaa käydä kaljalla.

Aivan käsittämättömän typerä kommentti kyllä tuolta Aleksilta - tai ehkä vaan tietämätön. Ei selvästikään ole itse valmis hankkimaan lapsia, kun ei tuon vertaa pysty asettumaan toisen asemaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsen saatuaan muuttuu vanhoja kavereitaan ja elintapojaan ylenkatsovaksi, vauvakuplassa elelijäksi, niin siinä on kyllä yksi syy lisää, miksi en tahdo lapsia.

(Ymmärrän, että elämä muuttuu vauvan myötä, mutta nämä kommentit täällä on aivan karseaa luettavaa. Aleksin harmistus on aivan ymmärrettävää.)

Sinusta hyvä äuti on sellainen joka jatkaa ryyppäämistä (jos on siis juhlinut paljon ennen lasta) ja unohtaa että hänellä lasta olikaan...?