Kumpi on journalismissa tärkeämpää: raportoida puolueettomasti yhteiskunnallisia faktoja vai edistää tasa-arvoa ja suvaitsevaisuutta?
Kumpi on journalismissa tärkeämpää: raportoida puolueettomasti yhteiskunnallisia faktoja vai edistää tasa-arvoa ja suvaitsevaisuutta? Olisiko joku journalistiikkaa tutkinut henkilö voinut kertoa mikä on journalismin takana suhde mielipiteiden muokkaukseen tai tietynlaisen maailmankuvan esille tuomiseen? Eikö tuossa ole tietynlainen dilemma journalismissa? Miten toimittajat sen käsittelevät?
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
En mä usko että toimittajilla on enää mitään ammattiylpeyttä jäljellä. Kaikki mikä merkitsee on klikkiotsikoiden revittely.
Luuletko että toimittajat itse haluavat tehdä mahdollismman paljon huonoja käännösjuttuja mahdollisimman lyhyessä ajassa?
Tai tehdä niitä ankeita klikkiotsikoita?
Valitettavasti me kuluttajina nimenomaan käyttäytymisellämme ilmaistaan, että tuollaiset on meille tärkeimpiä, ja siksi toimittajien esimiehet niitä vaatii.
Se on sitä bisnestä.
Vierailija kirjoitti:
En mä usko että toimittajilla on enää mitään ammattiylpeyttä jäljellä. Kaikki mikä merkitsee on klikkiotsikoiden revittely.
Itse ajattelin lähteä viestintää opiskelemaan, mutta sitten ajattelin juuri tätä ja kiinnostus lopahti aivan koko alaa kohtaan.
-ap-
Laatulehdissä lehden linja tuodaan esiin pääkirjoituksissa. Yksittäisen toimittajan ajatukset kolumneissa. Uutiset kertoo raportoiden asioista.
Näin on ollut jo pitkään.
Kun katsoo maailman journalismia, niin tärkeintä näyttää olevan mainita "Orange man bad!" NPC-tyylisesti.
"Journalismia".
Täysin oksettavaahan se on, mutta media kaivaa omaa hautaansa tällä tavalla. Nousevat vaihtoehtomediat ovatkin vieneet suuren osan katselijoita CNN:n kaltaisilta poliittisesti erittäin puolueellisilta palveluilta.
Lamestream media on historiaa. Ja hyvä niin. Ei voi luottaa oikeastaan mihinkään mitä media sanoo, varsinkin jos aloittaa sen sanalla "CNN uutisoi:".
Voisko joku Tampereen sylttytehtaalla opiskeleva vastata rehellisesti?
Vierailija kirjoitti:
Laatulehdissä lehden linja tuodaan esiin pääkirjoituksissa. Yksittäisen toimittajan ajatukset kolumneissa. Uutiset kertoo raportoiden asioista.
Näin on ollut jo pitkään.
Esimerkkejä? www.suomenuutiset.fi
Valitettavasti journalismin laatu on ollut niin sanotusti prc:stä jo pitkään. Ennen uutisiin saattoi luottaa, nykyään pitää lähinnä harrastaa itsekritiikkiä, onko toimittaja mitä milloinkin maailmankatsomusta edustava hihhuli vai mahdollisesti vakavasti otettava puolueeton asian esille tuoja ja vasta sitten paneutua itse uutiseen ja sen asiasisältöön.
Se jos tiede on faktoja ja tutkimus on asioiden käsittelyä kiihkottomasti jokaisesta näkökulmassa. Eli jos hypoteesi pystyään vastaväitteellä tai tutkimuksella kumoamaan se on tieteen lähtökohtia - tai että hypoteesi voidaan tutkimuksen avulla kumota. Tuo jäi mieleen sosionomi opiskeluista. Mutta onko journalistiikalla mitään tekemistä tieteen kanssa tai edes journalistiikan eettisten ohjeiden kanssa, jos sen pitää miellyttää maksavaa asiakaskuntaa, lehden linjaa tai rahoittajia. Eihän tuossa ole mitään järkeä, mielessäni journalistikko, sananvapaus ja mielipiteen vapaus on jokaisen toimittajan henkilökohtainen asia. Edelleen hämmentää kumpi on tärkeämpää: oman mielipiteen esille tuominen vai faktoihin pohjautuava raportointi.
-ap
Toimittajan on tärkeää tuoda omia mielipiteitään esiin uutisartikkeleissa. Ja omien mielipiteiden kuuluu heijastaa sitä, mikä on trendikästä ja oikeanlaista. Jos vain minkä tahansa mutkan kautta saa liitettyä artikkeliin ihmisoikeudet (ja vähän ylimääräisiä oikeuksia siihen päälle) + kansainväliset sopimukset, vähemmistöjen erityisen haavoittuvan aseman, ilmastonmuutoksen, ruokahävikin, tai toimittajien kokeman uhkan (Jessikka Aro on kuuminta hottia) niin hyvin menee. Myös artikkeliin liitettävä kuva pitää valita huolella, positiivisiin uutisiin etnistä vähemmistöä mukaan, negatiivisiin joku liivijengiläisen näköinen tai setämies.
Negatiivisissa uutisissa toimii aina hyvin kytkös Trumpiin tai Putiniin, mielummin molempiin. Tai Suomen halpaversioon noista, eli Halla-ahoon.
Propagandauutiset on pop! Tämän tietää myös Outi Popp.
On olemassa journalismia ja "journalismia". Taso vaihtelee aivan valtavasti eri julkaisujen ja toimittajien välillä. Yleensä yksityisessä omistuksessa sekä valtion omistuksessa olevilla medioilla on jokin agenda. Totuus on häilyvä käsite, mitä tulee mediajulkaisuihin. Suosittelen tutustumaan journalistin ohjeisiin. https://www.jsn.fi/journalistin_ohjeet/
"1. Journalisti on vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen, kuulijoilleen ja katselijoilleen. Heillä on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.
2. Tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein. Tätä päätösvaltaa ei saa missään oloissa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille.
3. Journalistilla on oikeus ja velvollisuus torjua painostus tai houkuttelu, jolla yritetään ohjata, estää tai rajoittaa tiedonvälitystä.
4. Journalisti ei saa käyttää asemaansa väärin. Hänen ei pidä käsitellä aiheita, joihin liittyy henkilökohtaisen hyötymisen mahdollisuus eikä vaatia tai vastaanottaa etuja, jotka voivat vaarantaa riippumattomuuden tai ammattietiikan.
5. Journalistilla on mahdollisuus kieltäytyä tehtävistä, jotka ovat ristiriidassa lain, henkilökohtaisen vakaumuksen tai ammattietiikan kanssa.
6. Käsitellessään omalle tiedotusvälineelle, konsernille tai sen omistajille merkittäviä asioita journalistin on hyvä tehdä asiayhteys lukijalle, kuulijalle ja katsojalle selväksi.
7. Myös toisen työtä käytettäessä on noudatettava hyvää tapaa. Lähde on mainittava, kun käytetään toisen julkaisemia tietoja.
..."
Vierailija kirjoitti:
Toimittajan on tärkeää tuoda omia mielipiteitään esiin uutisartikkeleissa. Ja omien mielipiteiden kuuluu heijastaa sitä, mikä on trendikästä ja oikeanlaista. Jos vain minkä tahansa mutkan kautta saa liitettyä artikkeliin ihmisoikeudet (ja vähän ylimääräisiä oikeuksia siihen päälle) + kansainväliset sopimukset, vähemmistöjen erityisen haavoittuvan aseman, ilmastonmuutoksen, ruokahävikin, tai toimittajien kokeman uhkan (Jessikka Aro on kuuminta hottia) niin hyvin menee. Myös artikkeliin liitettävä kuva pitää valita huolella, positiivisiin uutisiin etnistä vähemmistöä mukaan, negatiivisiin joku liivijengiläisen näköinen tai setämies.
Negatiivisissa uutisissa toimii aina hyvin kytkös Trumpiin tai Putiniin, mielummin molempiin. Tai Suomen halpaversioon noista, eli Halla-ahoon.
Propagandauutiset on pop! Tämän tietää myös Outi Popp.
Tämä. Jessikka haistattelee Trumpille Twitterissä ja sitten uhriutuu, kun kutsu sinne perutaan... Vitsi kirjoittaa itsensä.
Olisin sen puolueettoman tiedonvälityksen kannalla mutta nykyajan toimittajat ovat eri mieltä.
Mä lukisin mieluiten kiihkotonta asiatekstiä mutta toimittajat haluavat kirjoittaa muuta.
Journalismissa tulee pyrkiä puolueettomuuteen eli ensin mainittu on ilman muuta tärkeämpää ja journalismin päätehtävä.
Toinen vaihtoehto olisi reilusti tunnustaa väriä kuten puoluelehdet tekevät. Puolueellisuuden ei silloinkaan kuulu tietenkään näkyä faktojen vääristämisenä, vaan aihevalintoina, juttujen näkökulmina jne.
Huonoin vaihtoehto on, jos tiedotusväline esittää puolueetonta, mutta on oikeasti puolueellinen.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
Toimittajan on tärkeää tuoda omia mielipiteitään esiin uutisartikkeleissa. Ja omien mielipiteiden kuuluu heijastaa sitä, mikä on trendikästä ja oikeanlaista. Jos vain minkä tahansa mutkan kautta saa liitettyä artikkeliin ihmisoikeudet (ja vähän ylimääräisiä oikeuksia siihen päälle) + kansainväliset sopimukset, vähemmistöjen erityisen haavoittuvan aseman, ilmastonmuutoksen, ruokahävikin, tai toimittajien kokeman uhkan (Jessikka Aro on kuuminta hottia) niin hyvin menee. Myös artikkeliin liitettävä kuva pitää valita huolella, positiivisiin uutisiin etnistä vähemmistöä mukaan, negatiivisiin joku liivijengiläisen näköinen tai setämies.
Negatiivisissa uutisissa toimii aina hyvin kytkös Trumpiin tai Putiniin, mielummin molempiin. Tai Suomen halpaversioon noista, eli Halla-ahoon.
Propagandauutiset on pop! Tämän tietää myös Outi Popp.
Tätähän se on nykyään, aika hyvin tuotu esille.
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti journalismin laatu on ollut niin sanotusti prc:stä jo pitkään. Ennen uutisiin saattoi luottaa, nykyään pitää lähinnä harrastaa itsekritiikkiä, onko toimittaja mitä milloinkin maailmankatsomusta edustava hihhuli vai mahdollisesti vakavasti otettava puolueeton asian esille tuoja ja vasta sitten paneutua itse uutiseen ja sen asiasisältöön.
Suomessa ei ole koskaan uutisoitu puolueettomasti. Ennen ei kyseenalaistettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä usko että toimittajilla on enää mitään ammattiylpeyttä jäljellä. Kaikki mikä merkitsee on klikkiotsikoiden revittely.
Luuletko että toimittajat itse haluavat tehdä mahdollismman paljon huonoja käännösjuttuja mahdollisimman lyhyessä ajassa?
Tai tehdä niitä ankeita klikkiotsikoita?
Valitettavasti me kuluttajina nimenomaan käyttäytymisellämme ilmaistaan, että tuollaiset on meille tärkeimpiä, ja siksi toimittajien esimiehet niitä vaatii.
Se on sitä bisnestä.
Hyvin sä syyllistät uhria.
Vierailija kirjoitti:
Laatulehdissä lehden linja tuodaan esiin pääkirjoituksissa. Yksittäisen toimittajan ajatukset kolumneissa. Uutiset kertoo raportoiden asioista.
Näin on ollut jo pitkään.
Ehkä siksi Suomessa ei ole enää laatulehtiä.
En mä usko että toimittajilla on enää mitään ammattiylpeyttä jäljellä. Kaikki mikä merkitsee on klikkiotsikoiden revittely.