Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Oikea syy vauvakatoon on se, että perheet hajoavat. Ei uskalleta.
30.09.2019 |
Perheiden hajoaminen on niin valtavan yleistä nykyään, että vauvoja ei uskalleta tehdä tai niitä tehdään vain vähän, sillä naiset kyllä tiedostavat, että on mahdollista joutua hoitamaan lapset aikuisiksi pääasiassa yksin.
Jos yhteiskunta jotenkin saisi autettua perheet pysymään yhdessä, myös lapsia saataisiin enemmän.
Kouluissa voitaisiin opettaa parisuhdetaitoja ja kompromissien tekotaitoja ja neuvottelutaitoja (Ja hieman vähentää sitä seksin ylistystä peruskoulukirjoista. Se vain aiheuttaa lisää yksilökeskeisyyttä)
Miettikää nyt vaikka, jos olisi niin, että lähes jokainen menisi naimisiin ja juuri kukaan ei eroaisi ja voisi luottaa siihen, että yhteiskunta tukee yhdessä pysymistä. (helposti halpaa ja laadukasta pariterapiaa ilman jonoja), niin olisi selvää, että lapsia uskallettqisiin tehdä enemmän.
Jos olisi lähes varmaa, että parisuhde kestää, ei pelottaisi ne muutama vuosi pois työelämästä synnytysten takia, kun puoliso kerryttäisi kuitenkin eläkettään molempien käyttöön. Myös vosi luottaa, että puoliso (ja ehkä tämän suku, jos on) auttaisi kasvatuksessa.
Linkki syntyminen vähenemiseen. Siinä ei ole keksitty minun esittämääni asiaa: https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/187b6f7a-0e18-41ea-a309-1e2e938afe8d
Kommentit (103)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
en usko pariterapiaan. se voi ehkä toimia niillä, jotka on siihen motivoituneita. aiemmin ihmisten oli vaikeampi asua yksin taloudellisten syiden takia, joten eroja oli vähemmän.
kyllä syy on ihmisten mukavuudenhalu ja tietoisuus, ettei lapset nykyään ole mikään tae hyvälle vanhuudelle.
Mikset olisi motivoitunut pariterapiaan, jos sulla olisi suuria ongelmia avioliitossasi?
Minäkään en usko pariterapiaan. Parisuhteet hajoaa sellaisiin asioihin kuin että ei enää rakasteta, ei enää haluta toista, ei olla enää kiinnostuneita siitä ihmisestä. Ei se siitä puhumalla miksikään muutu.
Eri
Olen ollut parisuhdekursseilla ja leireillä yms.
Kyllä siellä on monen avioliitto pelastunut. Ihmiset alkaa vertaistuen avulla tajuta, että kaikilla on ongelmia ja miten niitä selätetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja pah, itse en usko pätkääkään että jos koulussa opetettaisiin parisuhdetaitoja ym. niin asiat paranisivat. Ei ole oikeasti mitään merkitystä! Samoin jotkut parisuhdeterapiat ym. on aivan yks hailee. Ylipäänsä tämä nykyajan meininki, että terapia olisi ratkaisu lähes asiaan kuin asiaan, on ihan suosta.
Siihen kyllä uskon, että nykyajan vaatimukset on syy monen uupumiseen eikä lapsia haluta lisää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
en usko pariterapiaan. se voi ehkä toimia niillä, jotka on siihen motivoituneita. aiemmin ihmisten oli vaikeampi asua yksin taloudellisten syiden takia, joten eroja oli vähemmän.
kyllä syy on ihmisten mukavuudenhalu ja tietoisuus, ettei lapset nykyään ole mikään tae hyvälle vanhuudelle.
Mikset olisi motivoitunut pariterapiaan, jos sulla olisi suuria ongelmia avioliitossasi?
Minäkään en usko pariterapiaan. Parisuhteet hajoaa sellaisiin asioihin kuin että ei enää rakasteta, ei enää haluta toista, ei olla enää kiinnostuneita siitä ihmisestä. Ei se siitä puhumalla miksikään muutu.
Eri
Rakkaus loppuu ehkä siihen, että koetaan, että itseä ei kuunnella. Ei tule kuulluksi toiveineen. Sitten ei enää esitetä toiveita. Oletetaan vaan puhumattomina.
Parisuhdekursseilla tuetaan sitä, että molemmat avautuvat omsita tuntemuksistaan avoimesti ja turvallisesti. (eivät kaikki onnistu, mutta montaa se auttaa)
On tavallaan helpompi jutella siellä puolisonsa kanssa, kun muutkin tekevät niin.
Vierailija kirjoitti:
Ja pah, itse en usko pätkääkään että jos koulussa opetettaisiin parisuhdetaitoja ym. niin asiat paranisivat. Ei ole oikeasti mitään merkitystä! Samoin jotkut parisuhdeterapiat ym. on aivan yks hailee. Ylipäänsä tämä nykyajan meininki, että terapia olisi ratkaisu lähes asiaan kuin asiaan, on ihan suosta.
Siihen kyllä uskon, että nykyajan vaatimukset on syy monen uupumiseen eikä lapsia haluta lisää.
Ei se ole varsinaista terapiaa, jos osallistuu vertaistukea käyttävään parisuhdetoimintaan.
Siinä ei terapoida, vaan autetaan puhumaan sen oman kumppanin kanssa.
ehkä ihmisten olisi hyvä olla tietoisempia sen suhteen, että vähempi ja vaatimattomampi elämä riittää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
en usko pariterapiaan. se voi ehkä toimia niillä, jotka on siihen motivoituneita. aiemmin ihmisten oli vaikeampi asua yksin taloudellisten syiden takia, joten eroja oli vähemmän.
kyllä syy on ihmisten mukavuudenhalu ja tietoisuus, ettei lapset nykyään ole mikään tae hyvälle vanhuudelle.
Mikset olisi motivoitunut pariterapiaan, jos sulla olisi suuria ongelmia avioliitossasi?
Minäkään en usko pariterapiaan. Parisuhteet hajoaa sellaisiin asioihin kuin että ei enää rakasteta, ei enää haluta toista, ei olla enää kiinnostuneita siitä ihmisestä. Ei se siitä puhumalla miksikään muutu.
Eri
Olen ollut parisuhdekursseilla ja leireillä yms.
Kyllä siellä on monen avioliitto pelastunut. Ihmiset alkaa vertaistuen avulla tajuta, että kaikilla on ongelmia ja miten niitä selätetään.
Minä ainakin opin siellä sen, että kaikissa parisuhteissa on ongelmia, eli ei se vaihtamalla parane. Kannattaa korjata sitä omaa.
Oikea syy vauvakatoon on määräaikaiset työsuhteet. Minua pidettiin 24-30-vuotiaana määräaikaisessa työsuhteessa, kun menin naimisiin 25-vuotiaana. Otin lopulta loparit ja tilalleni palkattu samanikäinen mies sai vakituisen sopimuksen.
Typerä tilanne, etenkin kun miehet juuri nyt ovat valmiimpia kuin koskaan jakamaan vastuun lapsen hoidosta. Minulle nuorehkona naisena on itsestään selvää, että vastuu lapsesta jaetaan puoliksi, mutta työnantajat ovat jumittuneet jonnekin 50-luvulle.
Sanomattakin kai selvää että mieheni on ollut koko ajan itse vakituisissa sopimuksissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Loogisin selitys vapaaehtoiselle lapsettomuudelle on aina ollut halu keskittyä omaan itseensä ja omiin tarpeisiinsa. Ilmasto on vasta aivan viime vuosina päässyt selitysten joukkoon. Onhan se paljon coolimpaa sanoa pelastavansa maapalloa lapsettomuudellaan kuin tunnustaa notkuvansa mieluummin baarissa aamuneljään ja makaavansa lauantait ja sunnuntait krapulassa.
Vierailija kirjoitti:
Oikea syy vauvakatoon on määräaikaiset työsuhteet. Minua pidettiin 24-30-vuotiaana määräaikaisessa työsuhteessa, kun menin naimisiin 25-vuotiaana. Otin lopulta loparit ja tilalleni palkattu samanikäinen mies sai vakituisen sopimuksen.
Typerä tilanne, etenkin kun miehet juuri nyt ovat valmiimpia kuin koskaan jakamaan vastuun lapsen hoidosta. Minulle nuorehkona naisena on itsestään selvää, että vastuu lapsesta jaetaan puoliksi, mutta työnantajat ovat jumittuneet jonnekin 50-luvulle.
Sanomattakin kai selvää että mieheni on ollut koko ajan itse vakituisissa sopimuksissa.
Useimmat naiset eivät jaa, vaan nainen on enemmän pois. Ja nainen on kuitenkin synnytyslomalla lähes vuoden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikea syy on raha. Ei ole varaa elättää isoa perhettä.
oliko sitä enemmän kivikaudella? rahaa siis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikea syy vauvakatoon on määräaikaiset työsuhteet. Minua pidettiin 24-30-vuotiaana määräaikaisessa työsuhteessa, kun menin naimisiin 25-vuotiaana. Otin lopulta loparit ja tilalleni palkattu samanikäinen mies sai vakituisen sopimuksen.
Typerä tilanne, etenkin kun miehet juuri nyt ovat valmiimpia kuin koskaan jakamaan vastuun lapsen hoidosta. Minulle nuorehkona naisena on itsestään selvää, että vastuu lapsesta jaetaan puoliksi, mutta työnantajat ovat jumittuneet jonnekin 50-luvulle.
Sanomattakin kai selvää että mieheni on ollut koko ajan itse vakituisissa sopimuksissa.
Useimmat naiset eivät jaa, vaan nainen on enemmän pois. Ja nainen on kuitenkin synnytyslomalla lähes vuoden.
Jokainen tuntemani jakaisi. Tietty tässä voi olla eroa kaupungin ja maaseudun ja kouluttautuneiden ja kouluttautumattomuuden välillä, kuten nuorten ja vanhempienkin. Oma vertaisryhmäni on korkeakoulutettua toimihenkilöväestöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
en usko pariterapiaan. se voi ehkä toimia niillä, jotka on siihen motivoituneita. aiemmin ihmisten oli vaikeampi asua yksin taloudellisten syiden takia, joten eroja oli vähemmän.
kyllä syy on ihmisten mukavuudenhalu ja tietoisuus, ettei lapset nykyään ole mikään tae hyvälle vanhuudelle.
Mikset olisi motivoitunut pariterapiaan, jos sulla olisi suuria ongelmia avioliitossasi?
Minäkään en usko pariterapiaan. Parisuhteet hajoaa sellaisiin asioihin kuin että ei enää rakasteta, ei enää haluta toista, ei olla enää kiinnostuneita siitä ihmisestä. Ei se siitä puhumalla miksikään muutu.
Eri
Rakkaus loppuu ehkä siihen, että koetaan, että itseä ei kuunnella. Ei tule kuulluksi toiveineen. Sitten ei enää esitetä toiveita. Oletetaan vaan puhumattomina.
Parisuhdekursseilla tuetaan sitä, että molemmat avautuvat omsita tuntemuksistaan avoimesti ja turvallisesti. (eivät kaikki onnistu, mutta montaa se auttaa)
On tavallaan helpompi jutella siellä puolisonsa kanssa, kun muutkin tekevät niin.
Hyi, menee kylmät väreet pelkästä ajatuksesta että pitäisi omaa parisuhdetta märehtiä tuntemattomien ihmisten kuullen. 🤮
Vierailija kirjoitti:
Aika hanakasti ne naiset on nykyään perustamassa perheitä ilman miehiäkin.
Mielestäni vauvakato ei ole huono asia. Ihmisten määrän pitäisikin kääntyä laskuun. Sen suhteen kaipaisin muutosta, ketkä tekee lapsia ja minkä verran. Parempi olisi esim. yksi lapsi kolmessa ilmastokriittisessä perheessä kuin kolme lasta ökykuluttavassa junttiperheessä, joka ei opeta lapsilleen tiedostavaa ajattelua paskan vertaa.
Se on vain meille haitaksi, jos me emme lisäänny. Ei auta ilmastoa.
Tänne tulee vain enemmän tilaa tulla muualta, jotka kyllä lisääntyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikea syy on raha. Ei ole varaa elättää isoa perhettä.
Miten siihen on ennen ollut varaa? (siis vielä e-pilleri keksimisenkin jälkeen.
Mä voin kertoa sulle. Omat lapseni ovat syntyneet 1980-luvulla. Vaikka silloin elintaso Suomessa nousikin, se ei juurikaan näkynyt ulospäin lapsissa. Ajateltiin, että kasvavalle lapselle on järkevintä hankkia edullisin vaihtoehto eikä mitään merkkijuttuja. Serkun vanha kelpasi ihan hyvin ja olisi ollut vain typerää ostaa lapselle uutta, jos ei ollut mikään pakko. Monista asioista ajateltiin, että lapsi ei edes tarvitse sellaista. Tästä seurasi, että lasten keskuudessa heidän vanhempiensa varallisuus ei juurikaan näkynyt. Vähävaraisen tai monilapsisen perheen lapsilla oli aika samat vermeet ja venpaimet kuin varakkaampienkin perheiden lapsilla. Tuloerot näkyivät lähinnä vanhempien elämässä. Nykyisin tilanne on ihan toinen. Lapsi on se, johon ensin investoidaan ja vanhemmat saattavat jopa olla itse ilman, jotta lapsi saa haluamansa/tarvitsemansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
en usko pariterapiaan. se voi ehkä toimia niillä, jotka on siihen motivoituneita. aiemmin ihmisten oli vaikeampi asua yksin taloudellisten syiden takia, joten eroja oli vähemmän.
kyllä syy on ihmisten mukavuudenhalu ja tietoisuus, ettei lapset nykyään ole mikään tae hyvälle vanhuudelle.
Mikset olisi motivoitunut pariterapiaan, jos sulla olisi suuria ongelmia avioliitossasi?
Minäkään en usko pariterapiaan. Parisuhteet hajoaa sellaisiin asioihin kuin että ei enää rakasteta, ei enää haluta toista, ei olla enää kiinnostuneita siitä ihmisestä. Ei se siitä puhumalla miksikään muutu.
Eri
Rakkaus loppuu ehkä siihen, että koetaan, että itseä ei kuunnella. Ei tule kuulluksi toiveineen. Sitten ei enää esitetä toiveita. Oletetaan vaan puhumattomina.
Parisuhdekursseilla tuetaan sitä, että molemmat avautuvat omsita tuntemuksistaan avoimesti ja turvallisesti. (eivät kaikki onnistu, mutta montaa se auttaa)
On tavallaan helpompi jutella siellä puolisonsa kanssa, kun muutkin tekevät niin.
Hyi, menee kylmät väreet pelkästä ajatuksesta että pitäisi omaa parisuhdetta märehtiä tuntemattomien ihmisten kuullen. 🤮
Siltä se ennalta tuntui minustakin. Mutta oli luontevaa avautua, kun toiset kertoivat kaikkia kipeitä asioitaan.
Vierailija kirjoitti:
Kuka mies vielä uskaltaa tehdä lapsia. Miesten asema erossa on pelkkä maksukone jos nainen niin haluaa. Tasa-arvo tästä on kaukana. Suhteet ei kestä kun elämän pitää olla kokoajan hauskaa ja näyttää somessa hyvältä. Lasten myötä seksi loppuu. On prolaktiini hormonit ja luonnon lait. Naiset kyllästyy nopeemmin, siitä on monia tutkimuksia. Naisen seksiaaliset halut ei säily pitkään parisuhteessa, tutkimuksia löytyy. Miehen asema on heikko, miksi ottaa niin iso riski? Sitten kun tasa-arvo eroissa toteutuu, ollaan jo lähempänä lisäänntymistä.
t. Yks isä joka ei ole eronnut
Kannattaa tehdä lapsia vain jos haluaa niitä tulevana vuoroviikko eroisänäkin.
Mitään takeita loppuelämän kestävästä avioliitosta ja perhe-elämästä ei ole.
"Suomalaisesta avioerosta 2000-luvulla väitellyt Jouko Kiiski tutki väitöksessään 224 eronneen miehen ja 311 naisen käsityksiä ja kokemuksia avioerosta. Yleisimmiksi erosyiksi mainittiin läheisyyden puute, erilleen kasvu ja puolison itsenäistyminen. Naiset löysivät erosyitä miehiä enemmän, mikä tukee sitä havaintoa, että erohakemuksista länsimaissa noin 70–80 prosenttia jättää nainen. Vaaranen selittää suurta prosentuaalista eroa.
– Naiset ovat aktiivisempia. Heille henkilökohtainen onnellisuus merkitsee paljon. Monille miehille taas perheen koossa pysyminen on keskeinen arvo epäonnenkin hinnalla."
monesti taitaa olla niin, että se ryhmä, jotka eniten eroaa (white trash-porukka) ei ole motivoituneita eikä kykeneväisiä pariterapiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikea syy on raha. Ei ole varaa elättää isoa perhettä.
Miten siihen on ennen ollut varaa? (siis vielä e-pilleri keksimisenkin jälkeen.
Mä voin kertoa sulle. Omat lapseni ovat syntyneet 1980-luvulla. Vaikka silloin elintaso Suomessa nousikin, se ei juurikaan näkynyt ulospäin lapsissa. Ajateltiin, että kasvavalle lapselle on järkevintä hankkia edullisin vaihtoehto eikä mitään merkkijuttuja. Serkun vanha kelpasi ihan hyvin ja olisi ollut vain typerää ostaa lapselle uutta, jos ei ollut mikään pakko. Monista asioista ajateltiin, että lapsi ei edes tarvitse sellaista. Tästä seurasi, että lasten keskuudessa heidän vanhempiensa varallisuus ei juurikaan näkynyt. Vähävaraisen tai monilapsisen perheen lapsilla oli aika samat vermeet ja venpaimet kuin varakkaampienkin perheiden lapsilla. Tuloerot näkyivät lähinnä vanhempien elämässä. Nykyisin tilanne on ihan toinen. Lapsi on se, johon ensin investoidaan ja vanhemmat saattavat jopa olla itse ilman, jotta lapsi saa haluamansa/tarvitsemansa.
Kyllä meillä ainakin käytettiin Mun kaverin lapsen vanhoja vaatteita jotain 9-vuotiaaksi asti siltä osin, mitä sieltä tuli. (haalarit ja luistimet ja sukset oli ostettava, kun niitä ei tullut.)
Mun mielestä kierrätys on ennemminkin nyt muotia. Mun mies on köyhästä perheestä. Se oli noloa 70-luvulla noloa käyttää vanhoja.
Vierailija kirjoitti:
Kuka mies vielä uskaltaa tehdä lapsia. Miesten asema erossa on pelkkä maksukone jos nainen niin haluaa. Tasa-arvo tästä on kaukana. Suhteet ei kestä kun elämän pitää olla kokoajan hauskaa ja näyttää somessa hyvältä. Lasten myötä seksi loppuu. On prolaktiini hormonit ja luonnon lait. Naiset kyllästyy nopeemmin, siitä on monia tutkimuksia. Naisen seksiaaliset halut ei säily pitkään parisuhteessa, tutkimuksia löytyy. Miehen asema on heikko, miksi ottaa niin iso riski? Sitten kun tasa-arvo eroissa toteutuu, ollaan jo lähempänä lisäänntymistä.
t. Yks isä joka ei ole eronnut
Ovatko tietosi ajantasaiset? Viikko/viikko-systeemi on olettama. Elareita ei kumpikaan maksaa. Tosin kuopus lakkasi käymästä isällään, kun isä muutti uuden naisen kanssa yhteen, kun ei tunne olevansa tervetullut5. Mutta tuon valinnan teki mies itse, ei sossu en minä.
Alue: Aihe vapaa
Minulla syynä yksilapsisuuteen oli työ, raha ja miehen menevä ammatti. Tiesin että yhden lapsen kanssa pystyisin kitkuttelemaan joten kuten lapsen aikuisuuteen saakka, mutta en minkään isomman lauman kanssa. Palkka on pieni, hyvä kun riittää perustarpeisiin. Jos ero olisi tullut, miehen työn vuoksi viikko-viikko -järjestelyt ei olisi onnistunut. Olisin ollut siis käytännössä yh.