Oikea syy vauvakatoon on se, että perheet hajoavat. Ei uskalleta.

Pysyvyyttä on huomattavasti vähemmän kuin ennen. Pysyviä työsuhteita ja parisuhteita, johtuen moninaisista syistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

en usko pariterapiaan. se voi ehkä toimia niillä, jotka on siihen motivoituneita. aiemmin ihmisten oli vaikeampi asua yksin taloudellisten syiden takia, joten eroja oli vähemmän.

kyllä syy on ihmisten mukavuudenhalu ja tietoisuus, ettei lapset nykyään ole mikään tae hyvälle vanhuudelle. 

Mikset olisi motivoitunut pariterapiaan, jos sulla olisi suuria ongelmia avioliitossasi?

Minäkään en usko pariterapiaan. Parisuhteet hajoaa sellaisiin asioihin kuin että ei enää rakasteta, ei enää haluta toista, ei olla enää kiinnostuneita siitä ihmisestä. Ei se siitä puhumalla miksikään muutu.

Eri

Rakkaus loppuu ehkä siihen, että koetaan, että itseä ei kuunnella. Ei tule kuulluksi toiveineen. Sitten ei enää esitetä toiveita. Oletetaan vaan puhumattomina.

Parisuhdekursseilla tuetaan sitä, että molemmat avautuvat omsita tuntemuksistaan avoimesti ja turvallisesti. (eivät kaikki onnistu, mutta montaa se auttaa)

On tavallaan helpompi jutella siellä puolisonsa kanssa, kun muutkin tekevät niin.

Hyi, menee kylmät väreet pelkästä ajatuksesta että pitäisi omaa parisuhdetta märehtiä tuntemattomien ihmisten kuullen. 🤮

Siltä se ennalta tuntui minustakin. Mutta oli luontevaa avautua, kun toiset kertoivat kaikkia kipeitä asioitaan.

Voin kyllä kuvitella että tuo lähentäisi minua ja miestä siten, että kuunneltaisiin niitä toisia siellä, pyöriteltäisiin silmiä ja sitten vetäydyttäisiin johonkin kahdestaan kauhistelemaan miten ääliöitä muut on, että onpa hyvä että ollaan löydetty toisemme. Tämä on varmaan tuo ”muillakin on ongelmia” hoksaaminen?

sanotaan, että lapset tarvitsee rajoja ja rakkautta. samaa tarvitsevat aikuiset, rajoja siis. nyt kun eroaminen on helppoa, yhä suurempi osa käyttää sitä korttia. 

Kuinkakohan moni suomalainen nuori on ajettu ulos tästä maasta kun vakityöpaikat ovat olleet kiven alla. Onko kukaan tätä asiaa tutkinut? Monilla elämä ei myöskään aina mene kuten toivoisi, silloin kun pitäisi hankkia lapsia, puoliso jättää, ei halua lapsia tai taloudellinen tilanne on huono tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka mies vielä uskaltaa tehdä lapsia. Miesten asema erossa on pelkkä maksukone jos nainen niin haluaa. Tasa-arvo tästä on kaukana. Suhteet ei kestä kun elämän pitää olla kokoajan hauskaa ja näyttää somessa hyvältä. Lasten myötä seksi loppuu. On prolaktiini hormonit ja luonnon lait. Naiset kyllästyy nopeemmin, siitä on monia tutkimuksia. Naisen seksiaaliset halut ei säily pitkään parisuhteessa, tutkimuksia löytyy. Miehen asema on heikko, miksi ottaa niin iso riski? Sitten kun tasa-arvo eroissa toteutuu, ollaan jo lähempänä lisäänntymistä.

t. Yks isä joka ei ole eronnut

Jep. Näin se varmaan on miehen kannalta.

Mutta tuonkin ongelman hoitaisi se, että ei erottaisi ja yhdessäpysymiseen voisi luottaa.

Niino 3/4 eroajista naisia

Vierailija kirjoitti:

Kuinkakohan moni suomalainen nuori on ajettu ulos tästä maasta kun vakityöpaikat ovat olleet kiven alla. Onko kukaan tätä asiaa tutkinut? Monilla elämä ei myöskään aina mene kuten toivoisi, silloin kun pitäisi hankkia lapsia, puoliso jättää, ei halua lapsia tai taloudellinen tilanne on huono tms.

Oli tosiaan outoa huomata että työllistyminen on helpompaa kun muutti pois Suomesta. Kyllähän sitä ajattelisi että se on helpointa siellä missä puhutaan omaa äidinkieltä, mutta ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikea syy on raha. Ei ole varaa elättää isoa perhettä.

Miten siihen on ennen ollut varaa? (siis vielä e-pilleri keksimisenkin jälkeen.

Mä voin kertoa sulle. Omat lapseni ovat syntyneet 1980-luvulla. Vaikka silloin elintaso Suomessa nousikin, se ei juurikaan näkynyt ulospäin lapsissa. Ajateltiin, että kasvavalle lapselle on järkevintä hankkia edullisin vaihtoehto eikä mitään merkkijuttuja. Serkun vanha kelpasi ihan hyvin ja olisi ollut vain typerää ostaa lapselle uutta, jos ei ollut mikään pakko. Monista asioista ajateltiin, että lapsi ei edes tarvitse sellaista. Tästä seurasi, että lasten keskuudessa heidän vanhempiensa varallisuus ei juurikaan näkynyt. Vähävaraisen tai monilapsisen perheen lapsilla oli aika samat vermeet ja venpaimet kuin varakkaampienkin perheiden lapsilla. Tuloerot näkyivät lähinnä vanhempien elämässä. Nykyisin tilanne on ihan toinen. Lapsi on se, johon ensin investoidaan ja vanhemmat saattavat jopa olla itse ilman, jotta lapsi saa haluamansa/tarvitsemansa. 

Kyllä meillä ainakin käytettiin Mun kaverin lapsen vanhoja vaatteita jotain 9-vuotiaaksi asti siltä osin, mitä sieltä tuli. (haalarit ja luistimet ja sukset oli ostettava, kun niitä ei tullut.)

Mun mielestä kierrätys on ennemminkin nyt muotia. Mun mies on köyhästä perheestä. Se oli noloa 70-luvulla noloa käyttää vanhoja.

En tiedä, mistä päin Suomea miehesi on kotoisin, mutta ainakin 1980-luvulla pääkaupunkiseudulla ei lasten osalta oltu vielä niin muotitietoisia, etteikö muutamaa vuotta vanhemman sisaruksen, serkun tai vanhempien kaverin lapsen sukset, luistimet, polkypyörät, lelut tai vaatteet olisivat kelvanneet.  Oli ihan tavallista kaikissa tuloluokissa, että isommilta sisaruksilta jääneitä tavaroita ei heitetty pois vaan säästettiin seuraavalle. Toisaalta siihen aikaan ei tullutkaan lasten elämään koko ajan uusia "kotkotuksia", joita olisi pitänyt hankkia edellisen ollessa jo "niin läääääst siisön". 

Vierailija kirjoitti:

Ei tuo oikein selitä sitä miksi vauvojen määrä on kymmenessä vuodessa romahtanut. Perheet on hajoilleet silloinkin.

Koska suuri ikäluokka ei itse lisääntynyt tehokkaasri ja aloitti myös erobuumin. Heidän jälkeläisiä on niin vähän, että se näkyy viimeisen 20 vuoden vauvamäärissä väistämättä.

80-luvulla sukua tavattiin lähes viikottain, nykyään pari kertaa vuodessa, turvaverkot ovat pienissä perheissä ja suvuissa hatarat.

En usko ap:n teoriaan. Luulen, että ilmiöön vaikuttaa enemmänkin rahan/vakituisen työn puute, sopivan puolison löytämisen vaikeus, nuoruuden ihannointi ja sen pitkittäminen, ilmastonmuutos sekä kemikaalikuormitus ja ylipaino, jotka aiheuttavat lapsettomuutta.

Nykyajan vaatimukset, mulla on yksi lapsi 1.5v ikäinen. Toinen suunnitelun asteessa, mut auto pitää vaihtaa, et mahtuvat molemmat lapset selkä menosuuntaan. Nyt apukuskinpaikalla ei istu kukaan, kun ei mahdu kun turvaistuin vie niin paljon tilaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei tuo oikein selitä sitä miksi vauvojen määrä on kymmenessä vuodessa romahtanut. Perheet on hajoilleet silloinkin.

Nyt vauvoja alkaakin saada 80-luvun lopun ja 90-luvun eroperheiden lapset. Minä olen itse 90-luvun lapsi ja kun on nähnyt koko elämänsä paljon eroperheiden lapsia ja sitä onnettomuutta niin ei paljoa houkuta!

Vierailija kirjoitti:

Oikea syy vauvakatoon on määräaikaiset työsuhteet. Minua pidettiin 24-30-vuotiaana määräaikaisessa työsuhteessa, kun menin naimisiin 25-vuotiaana. Otin lopulta loparit ja tilalleni palkattu samanikäinen mies sai vakituisen sopimuksen.

Typerä tilanne, etenkin kun miehet juuri nyt ovat valmiimpia kuin koskaan jakamaan vastuun lapsen hoidosta. Minulle nuorehkona naisena on itsestään selvää, että vastuu lapsesta jaetaan puoliksi, mutta työnantajat ovat jumittuneet jonnekin 50-luvulle.

Sanomattakin kai selvää että mieheni on ollut koko ajan itse vakituisissa sopimuksissa.

TÄMÄ.

Itse jotain aikaa sitten hain paikkaa, mihin mulla olisi ollut kaikki tarvittava asiantuntijuus ja osaaminen. Ainoa vika nähdäkseni mulla oli, että olin 30v ja juuri naimisiin mennyt, eikä lapsia. Minun sijasta palkattiin epäpätevämpi mies, josta vielä tiesin, ettei kyseinen henkilö tule pestissä pärjäämään. Ja kuinka yllättäen, se mies oli siinä sen neljä kuukautta ja joutui lähtemään. 

En katsonut, että aukeniko paikka uudelleen. Maku meni koko yritykseen ja rekrytointeja hoitaneisiin ihmisiin. Se ei sinänsä ole nyt tämän tarinan tärkein pointti. Pointti on vain siinä, että työmarkkinoilla ei kannata olla alle 40v nainen. 

Hölmöä muuten on, että kun tutut ja vanhat opiskelijakaverit kyselee, että mikäs on kun ei vastaavia töitä löydy. No nii-i, mites mahtaa hei olla. Pärjäsin kuitenkin ryhmästä parhaiten ja valmistuin etuajassa. Ikävää tässä on se, että vähitellen tuo tilanne alkaa näyttää pahalta, koska sittenhän minussa täytyy olla jotain vikaa kun kerran alan hommia ei vaan saa. Tottakai voin olla sokea joillekin omille piirteille, mutta uskoakseni olen kuitenkin ihan tavallinen, ahkera, tunnollinen, tarkka ja kaikkien kanssa toimeen tuleva ihminen. Ainoaksi viaksi en ole keksinyt kuin väärän sukupuolen ja iän. 

Ja kyllä ymmärrän yritysten näkökulman: parempi on palkata huonommin osaava mies, koska se sentään käy töissä. Ei kannata palkata timanttista asiantuntijaa, jos se kuitenkin on äitiyslomapommi. Ja siltä äitiyslomapommilta ei voi edes kysyä, että millois meinaat laittaa vatsan pystyyn. Alani asiantuntijoita ei noin vain vedetä vastaavia pakasta, eli siis äitiyslomasijaistusrumba on oikeasti isollekin yritykselle suhteeton rasite.

Työelämä on myös vaativampaa, niistä ketkä siihen työhön kelpaa imetään kaikki voimat pihalle.

Vierailija kirjoitti:

Tuon hoiti ennen uskonto. Uskonto siis takaisin. Mielellään kristinusko.

Uskonnot on heikoille

Vierailija kirjoitti:

Tämän keskustelun otsikko puhuu ihan asiaa.

Itse olen eronnut ja pieni lapsi. Ex ei ole penniäkään osallistunut lpsen kuluihin mutta pitää kyllä omista oikeuksistaan kiinni vaikk sosiaaliviraston voimin.

Ei mulla ole mahista hankkia toista vaikka haluaisinkin. Ei ole rahaa yksin elättää kahta ja pahimmassa tapauksessa sama kuvio kun edellä eli miesten oikeudet on niin vahvoja et nainen vaan sijaissynnyttäjä. Ilmainen.

Täähän oli täyttä bullshittiä. Ei sosiaalivirasto pidä isän oikeuksista kiinni kuin elatusmaksujen maksajana.

Vierailija kirjoitti:

Loogisin selitys vapaaehtoiselle lapsettomuudelle on aina ollut halu keskittyä omaan itseensä ja omiin tarpeisiinsa. Ilmasto on vasta aivan viime vuosina päässyt selitysten joukkoon. Onhan se paljon coolimpaa sanoa pelastavansa maapalloa lapsettomuudellaan kuin tunnustaa notkuvansa mieluummin baarissa aamuneljään ja makaavansa lauantait ja sunnuntait krapulassa. 

Mielummin makaan kuin hyysään jotain huutavaa sinappikonetta.

Ai naiset hakee eniten eroja? No, tuttavapiirissäni meitä on neljä pikkulapsivaiheessa eron hakenutta naista. Syynä se, että MIES lähti toisen naisen matkaan, mutta miehellä ei sitten ollut ryhtiä hakea virallisesti eroa.

Luulen tietäväni yhden ison osasyyn vauvakatoon: hormonaalinen ehkäisy. Ehkäisyhormonit sekoittaa naisten luontaisen hormonitoiminnan siten, että naiset eivät normaalin biologian mukaisesti koe vauvakuumetta. Omalla kohdallani olen kokenut tämän ihan konkreettisesti. Aikana ennen hormonikierukkaan kärsin jatkuvasta vauvakuumeesta, sisäisestä pakonnomaisesta tarpeesta lisääntyä. Hormonikierukan laiton jälkeen tämä tunne on poistunut kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka mies vielä uskaltaa tehdä lapsia. Miesten asema erossa on pelkkä maksukone jos nainen niin haluaa. Tasa-arvo tästä on kaukana. Suhteet ei kestä kun elämän pitää olla kokoajan hauskaa ja näyttää somessa hyvältä. Lasten myötä seksi loppuu. On prolaktiini hormonit ja luonnon lait. Naiset kyllästyy nopeemmin, siitä on monia tutkimuksia. Naisen seksiaaliset halut ei säily pitkään parisuhteessa, tutkimuksia löytyy. Miehen asema on heikko, miksi ottaa niin iso riski? Sitten kun tasa-arvo eroissa toteutuu, ollaan jo lähempänä lisäänntymistä.

t. Yks isä joka ei ole eronnut

Ovatko tietosi ajantasaiset? Viikko/viikko-systeemi on olettama. Elareita ei kumpikaan maksaa. Tosin kuopus lakkasi käymästä isällään, kun isä muutti uuden naisen kanssa yhteen, kun ei tunne olevansa tervetullut5. Mutta tuon valinnan teki mies itse, ei sossu en minä.

Ei pidä paikkaansa. Olettama on viikonlopuisyys ja isän maksaa elatusmaksuja äidille.

Vierailija kirjoitti:

Kuka mies vielä uskaltaa tehdä lapsia. Miesten asema erossa on pelkkä maksukone jos nainen niin haluaa. Tasa-arvo tästä on kaukana. Suhteet ei kestä kun elämän pitää olla kokoajan hauskaa ja näyttää somessa hyvältä. Lasten myötä seksi loppuu. On prolaktiini hormonit ja luonnon lait. Naiset kyllästyy nopeemmin, siitä on monia tutkimuksia. Naisen seksiaaliset halut ei säily pitkään parisuhteessa, tutkimuksia löytyy. Miehen asema on heikko, miksi ottaa niin iso riski? Sitten kun tasa-arvo eroissa toteutuu, ollaan jo lähempänä lisäänntymistä.

t. Yks isä joka ei ole eronnut

Kyllä sellaiset isät, jotka ovat olleet parisuhteessa ja vanhemmuudessa tasa-arvoisia, eli käyttäneet hoitovapaita, ja olleet valmiita myös joustamaan omasta työnteosta ja hyvinvoinnista, ovat ihan tasa-.arvoisessa asemassa erossakin.

Sitten taas jo aina vaan pitäisi saada poimia rusinat pullasta, niin siinä tapauksessa voi tullakin itku erossa.

Samoin jos ottaa puolisoksi sen nätin  lähihoitsun, että saa tuntea olevansa ylivertainen MIÄS ja käyttää taloudellista valtaa, niin eron jälkeen sitä joutuukin maksumieheksi. Sitten taas jos ottaa fiksun omillaan toiseentulevan puolison ( joka ei ehkä ole se kedon hehkein ruusu), ei sitä maksumieheksikään joudu.