Sosiaalisten tilanteiden pelko (paha) ja ratkaisukeskeinen terapia

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitan sitä että potilaalle vakuutetaan hänen käsittäneen ja käsittävän väärin sosiaalisten tilanteiden tapahtumat ja että muut ei huomaa jännittämistä ja ettei se vaikuta heidän ajatuksiin jännittäjästä. Että kaikki johtuu ajatusvääristymistä jotka tulleet jo lapsena väärin tulkituista vuorovaikutustilanteista, kaikki on omaa vikaa. On ajatus joka muuttuu tunteeksi. Ja että kaikki jännittää mutta jotkut ottaa sen raskaammin... en jaksa edes ajatella kaikkia niitä typeriä juttuja.. näissä ei ole tapahtunut edistystä moneen kymmeneen vuoteen koska tutkimus polkee paikallaan.

Tutkimus ei polje paikallaan, mutta ajatukset kyllä.

Tutkimusten mukaan paras tie ulos on oppia suhtautumaan ajatuksiin ajatuksina - ehdollistumina.

Kehollisesti pitäisi uskaltaa olla läsnä tilanteessa. Ei niin, että kelaa menneisyyden läpi aina uusia tilanteita. Jos aina etsii syytä menneisyydestä, ei koskaan pääse nykyhetkeen ja läsnäoloon. Jos ei koskaan ole täysin läsnä tilanteissa, on totta kai aina jälkikäteen olo "mitä mä tein, mitä tuli sanottua, oi apua". Koska tilanne on mennyt osin ajatuksia ruotien, eikä läpi eläen.

Ratkaisukeskisessä voidaan pilkkoa tilanne osiin ja oppia ymmärtämään jokaisen osan merkitys kokonaisuuteen ja omaan reagointiin. Mutta ei juututa siihen "kun joskus kiusattiin" tms. Katsotaan mikä on se oma ehdollistuma ja sitten ulos siitä.

 Muutos tapahtuu oikeasti vasta siinä vaiheessa kun hyväksyy, ettei menneisyyttä tarvitse kuljettaa uusiin tilanteisiin. Tilanteet on aina "juuri nyt". Kun on läsnäolon tilassa, tietää jo itsekin että teen juuri nyt parhaani.  Sitä ei tarvitse kenenkään valmentajan sanoa sivusta. Tietää, että tässä tilanteessa ja tässä hetkessä teen parhaani. Joskus mokaa, sekin on elämää. Jos ei edes yritä, se ei ole elämää vaan itsensä kahlitsemista menneisyyteen.

Tämä on outo sairaus. Olen TODELLA sosiaalinen ja olen täysin rento vaikka 20 hengen rennossa rupattelussa. Mutta mitä tapahtuu kun tilaisuus muuttuu viralliseksi. Menen täysin lukkoon ja panikoidun, kurkku menee kuivaksi, sydän hakkaa, näkö menee ja ajatus ei toimi. Tärisen ja kroppa sekasin. Tämä sama ilmenee kun paikalle tuleejoku henklö, jonka seurassa näin on päässyt joskus käymään. Ja eroon ei pääse ei millään. Propral toimii ja sillä ei mitään ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitan sitä että potilaalle vakuutetaan hänen käsittäneen ja käsittävän väärin sosiaalisten tilanteiden tapahtumat ja että muut ei huomaa jännittämistä ja ettei se vaikuta heidän ajatuksiin jännittäjästä. Että kaikki johtuu ajatusvääristymistä jotka tulleet jo lapsena väärin tulkituista vuorovaikutustilanteista, kaikki on omaa vikaa. On ajatus joka muuttuu tunteeksi. Ja että kaikki jännittää mutta jotkut ottaa sen raskaammin... en jaksa edes ajatella kaikkia niitä typeriä juttuja.. näissä ei ole tapahtunut edistystä moneen kymmeneen vuoteen koska tutkimus polkee paikallaan.

Tutkimus ei polje paikallaan, mutta ajatukset kyllä.

Tutkimusten mukaan paras tie ulos on oppia suhtautumaan ajatuksiin ajatuksina - ehdollistumina.

Kehollisesti pitäisi uskaltaa olla läsnä tilanteessa. Ei niin, että kelaa menneisyyden läpi aina uusia tilanteita. Jos aina etsii syytä menneisyydestä, ei koskaan pääse nykyhetkeen ja läsnäoloon. Jos ei koskaan ole täysin läsnä tilanteissa, on totta kai aina jälkikäteen olo "mitä mä tein, mitä tuli sanottua, oi apua". Koska tilanne on mennyt osin ajatuksia ruotien, eikä läpi eläen.

Ratkaisukeskisessä voidaan pilkkoa tilanne osiin ja oppia ymmärtämään jokaisen osan merkitys kokonaisuuteen ja omaan reagointiin. Mutta ei juututa siihen "kun joskus kiusattiin" tms. Katsotaan mikä on se oma ehdollistuma ja sitten ulos siitä.

 Muutos tapahtuu oikeasti vasta siinä vaiheessa kun hyväksyy, ettei menneisyyttä tarvitse kuljettaa uusiin tilanteisiin. Tilanteet on aina "juuri nyt". Kun on läsnäolon tilassa, tietää jo itsekin että teen juuri nyt parhaani.  Sitä ei tarvitse kenenkään valmentajan sanoa sivusta. Tietää, että tässä tilanteessa ja tässä hetkessä teen parhaani. Joskus mokaa, sekin on elämää. Jos ei edes yritä, se ei ole elämää vaan itsensä kahlitsemista menneisyyteen.

Vaikea kuvitella miten hyvin toimii pahoissa pelkotiloissa, meikäläisillä panoksena on koko elämä. Keho tietää sen ja reagoi äärimmäisellä tavalla. Se on kyllä kumma juttu.

Suosittelen jännittäjille L-teaniinia. Luontaistuote, jolla rauhoittava vaikutus. Itse tilasin iherbistä.