Lue keskustelun säännöt.
Miksi isovanhemmat ilkkuvat siitä, ettei meillä ole tukiverkostoa?
29.09.2019 |
Miehen vanhemmat eivät ole koskaan, edes hätätilanteissa, hoitaneet lapsiamme. Ok, ei se mikään pakko ole, vaikka helpommalla olisimme päässeet, jos joskus olisimme apua saaneet. Miehen siskon lapsia hoitavat sen sijaan paljon (taas tämä klassinen asetelma).
Nyt nämä miehen vanhemmat ovat alkaneet ilkkua sitä, miten meitä ei kukaan auta eivätkä lapset ole ikinä yökylässä. Mikä tällaista käytöstä selittää?
Kommentit (249)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tässä ei nyt ongelma ole enää se, että eivät auta. Olisin tarvinnut apua lasten ollessa pieniä ja olen ollut katkera siitä, etten sitä saanut. Nyt olen hyväksynyt sen, että asia vaan meni niin, ei sille mitään enää voi.
Tein tämän aloituksen, koska olen ollut tosi hämmentynyt siitä, miksi isovanhemmat eivät ole auttaneet ja sitten ilkkuvat siitä, ettei meitä ole kukaan auttanut. Mielestäni tämä ivallinen ei ole loogista. Vähän kuin tekisin töissä asiat huonosti ja nauraisin toisille, että olettepa pulassa, hahhahhah.
Olen ollut aina kohtelias miehen vanhemmille ja olen aina ollut ihan omillani toimeentuleva ihminen, en ole heiltä siis mitään vienyt. Vierailuille vien jopa omat ruuat ja siivoan lasten jäljet... Voi olla, että olen heille jotenkin väärä jollain tavalla. Mutta en ymmärrä, miksi he silti sulkevat oman lapsensa ja tämän lapsen elämästään pois.
Ap, suosittelen miettimään miehen kanssa etukäteen miten aiotte toimia appivanhempien kanssa kun vanhenevat.
Meillä liki yksi yhteen tilanne appivanhempien kanssa, eli ei apuja koskaan, ei edes yhteydenpitoa, täysi kylmyys ja tylytys ollut vuosikymmenet. Koskaan ei haluttu lapsiamme edes tavata.
Nyt kävikin niin että appi sairastui pahasti ja joutui osittain laitoshoitoon. Anoppi ei pärjää ok-talossa yksin ja koska on paskonut välinsä kahteen poikaansa (ja paaponut vain tytärtä) niin hänellä ei olekaan ketään keltä pyytää apua.
Hän ratkaisi asian niin että soitteli suvun läpi ja haukkui miten kelvottomat pojat hänellä on. Kun eivät auta ja jättävät vanhan äidin yksin hädässä. Sitten miehelle alkoi tulemaan suvun syyllistys-puheluita, samoin miehen veljelle.Mun mies on lähinnä surullinen ja pettynyt mutta miehen veli kiehuu raivosta. Että tällaiset paskatemput poikansa täysin hylännyt äiti kehtasi tehdä. Suku on tietenkin ”reppanan vanhan äidin” puolella ja pitää poikia kiittämättöminä.
Yritän pysyä erossa asiasta, mutta en voi kun hämmästellä appisten ajatuksenjuoksua. Heidän 20v ajan kestänyt törkeily ja perseily ei meinaa heille mitään, vaan nyt odotetaan että hylätyt ja sorsitut pojat tuosta vaan alkaa hyppäämään auttamassa ja unohtavat kaikki ilkeydet.
En minäkään tiedä mitä tällaisessa tilanteessa pitäisi tehdä.No, noista sukulaisista, tiedätkö ovatko perillä miten poikia perheineen kohdeltiin aikoinaan?
Onko nyt kaikki unohtunut, koska pelkäävät itse joutuvansa auttamaan tätä mummoa jos pojat ei suostukkaan.
Ruotsissa on hyvä sanonta tähän, sent ska syndaren vakna. Elikkä myöhään syntinen herää. Kannattaa miettiä alatteko auttamaan vai ei.
Suku kyllä aikanaan huomasi sen että tämä mummeli auttoi vain tytärtään ja hylkäsi poikansa, mitta eivät ehkä nähneet sitä että se hylkääminen oli aika täydellinen (eli kyläily ja yjteydenpito jne katkesi kokonaan). Nyt sitten tietenkin anoppi kertoo värisevällä äänellä itkua tuhertaen miten kiittämättömät pojat ovat hänet hylänneet.
Tuo sananlasku niin pitää paikkansa!
Itse en aio fyysiesti auttaa ja mennä anopin ilkuttavaksi ja sätittäväksi mutta voin maksaa jotain apua (remppa/raksa/pihanhoito/tms). Ei kyllä ole ansainnut sitäkään mutta en raaski hylätäkään. Mulla sentään on vähän empatiaa anoppia kohtaan vaikkei hänellä ole koskaan ollut meitä kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa huonojen vanhempien lapset ja rakastavan kodin lapset puhuu ristiin. Kyse ei ole absoluuttisesti hoitamisesta tai rahasta tai ajasta ollenkaan. Vaan välittämisestä, sen puutteesta.
Mulle on todella kova paikka että olen huonojen luonnevikaisten vanhempien lapsi ja elän ilman yhteyttä lapsuudenkotiin. Esim sain juuri lapsen, suloisen vauvan, ja raskaudesta ei vanhempani tiedä mitään eikä lapsen syntymästäkään. Ei ole mitään välejä. Ristiäisiin eivät tule vaikka kutsuisi. Varmaan laitan kortin tai tekstarin kun nimi on annettu, siihen vastataan että ”jaa” tai ”aha”.
Mulle ainakin on elämänmittainen suru että en kelvannut lapsena, enkä aikuisena. Että en ollut rakkauden arvoinen koskaan.
Tällaisessa kontekstissa satuttaa kovasti kun joku anonyymi palstailija tulee pätemään että ”olet varmaan kauhea ihminen, mitään muita syytä ei voi olla sille että vanhempasi ei pidä yhteyttä”.
Niinpä niin. Lyö lyötyä.
Osui ja kolahti kirjoituksesi kunnolla. Tekee mieleni itkeä. Olen hyväosaisesta perheestä, mutta vanhempani ja omat papat ja mummit siirtyneet jo vehreimmille laitumille. Äitini oli paras ystäväni kun olin nuori (ja ymmärrän että tämä voi joillekkin kuulostaa perin kummalliselta) ja koulukiusattu. Teimme paljon yhdessä asioita ja hän tuki koulutushaaveitani, rahasta ei perheessämme ollut pulaa. Valitettavasti sairaus vei hänet hautaan liian nuorena. Nykyisin olen 30-kymppinen ja orpo siis. Ei siis mitään toivoa hankkia lapsia koska ei ole mitään tukiverkkoja. En voisi luottaa siihen että miehen vanhemmat tukisivat meitä. Ja tiedän kuinka rankkaa lapsiperhe-elämä on ilmantukiverkkoja, minusta ei olisi siihen.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kaksi lasta ja rahaa palkata heille hoitaja. Ongelma on ilkkuvat isovanhemmat, ei hoitajan puute.
Ap
_________
Varmasti surettaa moinen ilkkuminen. Mitähän luulevat tuolla voittavansa?
Jos olette noihin ilkkujiin yhteyksissä niin kysy suoraa ens tapaamisella että mitä tarkoittavat? Että ovat sanoneet useasti ja että olet miettinyt mitä oikeen tarkoittavat?
Jos päästelee ihmeellisyyksiä suustansa niin pitäähän sen normaalijärkisen ihmisen tajuta että ennemmin tai myöhemmin saa palautetta.
Vierailija kirjoitti:
Hauska paikka tämä palsta. Puolet ketjuista tuntuu valittavan siitä, että kauhea kuinka paljon sissurahaa jaetaan laiskoille sun muuta. Sitten on näitä ketjuja, joissa vaaditaan että pitäisi saada kauheasti apua kun ei itse viitsitä.
Pikkusta ristiriitaa ilmassa? AP kertoo kolmesta lapsesta. Johan niistä kertyy pelkkiä lapsilisiä sen verran, että ei luulisi hoitajan hankkimisen olevan ongelma. Vaan taitavat rahat mennä muuhun, kun vaaditaan isovanhemmilta almuja.
Minä taas ymmärsin apn tekstin niin että haluaisivat että isovanhemmat osottaisivat normaalia kiinnostusta lapsenlapsiaan kohtaan. Kykenevät siihen koska hoitavat tyttärensä lapsia.
Jos ei lastenlapsiaan tapaa, tai heistä ole mitenkään kiinnostunut niin ei voi mummona tai vaarina saada mitenkään hyvää kontaktia lastenlapsiinsa. Loppujen lopuksi ne omatkin lapset alkavat katsoa sitä mummon ja vaarin ontumista roolissaan ja kylmentämään välejä.
En tiedä onko tämäkään loppujen lopuksi isovanhemmille eduksi, tulevaisuutta ajatellen. Niin kauan kun ollaan terveitä, pärjätään ja osataan omillaan niin kaikki hyvin. Mutta hyvät ajat nyt harvemmin jatkuvat ikuisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa huonojen vanhempien lapset ja rakastavan kodin lapset puhuu ristiin. Kyse ei ole absoluuttisesti hoitamisesta tai rahasta tai ajasta ollenkaan. Vaan välittämisestä, sen puutteesta.
Mulle on todella kova paikka että olen huonojen luonnevikaisten vanhempien lapsi ja elän ilman yhteyttä lapsuudenkotiin. Esim sain juuri lapsen, suloisen vauvan, ja raskaudesta ei vanhempani tiedä mitään eikä lapsen syntymästäkään. Ei ole mitään välejä. Ristiäisiin eivät tule vaikka kutsuisi. Varmaan laitan kortin tai tekstarin kun nimi on annettu, siihen vastataan että ”jaa” tai ”aha”.
Mulle ainakin on elämänmittainen suru että en kelvannut lapsena, enkä aikuisena. Että en ollut rakkauden arvoinen koskaan.
Tällaisessa kontekstissa satuttaa kovasti kun joku anonyymi palstailija tulee pätemään että ”olet varmaan kauhea ihminen, mitään muita syytä ei voi olla sille että vanhempasi ei pidä yhteyttä”.
Niinpä niin. Lyö lyötyä.Osui ja kolahti kirjoituksesi kunnolla. Tekee mieleni itkeä. Olen hyväosaisesta perheestä, mutta vanhempani ja omat papat ja mummit siirtyneet jo vehreimmille laitumille. Äitini oli paras ystäväni kun olin nuori (ja ymmärrän että tämä voi joillekkin kuulostaa perin kummalliselta) ja koulukiusattu. Teimme paljon yhdessä asioita ja hän tuki koulutushaaveitani, rahasta ei perheessämme ollut pulaa. Valitettavasti sairaus vei hänet hautaan liian nuorena. Nykyisin olen 30-kymppinen ja orpo siis. Ei siis mitään toivoa hankkia lapsia koska ei ole mitään tukiverkkoja. En voisi luottaa siihen että miehen vanhemmat tukisivat meitä. Ja tiedän kuinka rankkaa lapsiperhe-elämä on ilmantukiverkkoja, minusta ei olisi siihen.
Tukiverkottomuus on ihan ok, vaikka sen huomasikin vasta ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen. Jos synnytyksen ajaksi saa jonkun edellisiä hoitamaan, niin se on aina plussaa. Kunhan vanhemmat eivät ala tappelemaan keskenään, niin ei lastenhoito ole rankkaa kuin totuttelun ajan. Toki ne, jotka tottuvat alusta alkaen isovanhempien jatkuvaan apuun, tuntuvat väsähtävän heti, jos kaikki joskus eivät ehdikään tanssia heidän pillinsä mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuule mulla ihan sama paitsi vielä OMAT VANHEMMAT kyseessä. Oon kertonutkin tän joskus palstalla:
Vanhempni hoidattivat aikanaan omat lapsensa (minä ja 2 sisarusta) omilla vanhemmillaan ja saivat valtavasti apua, viikkojen ja kuukausien yhtämittaista hoitamista. Mä kun tulin raskaaksi niin ilmoittivat että eivät sitten aiöuta minua tai hoida lapsianl PERIAATTEESTA. Eli vaikka olis mikä hätä he ei auta, kun on se periaate, ja jos kerran auttaa joutuu pian toistekin.
Koko pikkulapsivaiheen ilkkuivat ja v*ttuilivat siitä että ollaan tukiverkottomia, siis tyyliin ”hehheh kun ette pääse koskaan mihinkään, me käytiin aikanaan kaksin aina ulkomailla neljösti vuodessa vaikka oli lapsia kolme”. (Niin, kun veivät lapset aina mummolaan!)No, kun tukiverkottomana ei koskaan päästy miehen kanssa kaksin mihinkään, saimme 10v hääpäivälahjaksi kavereilta hotellilahjakortin kylpylään. Ajatus oli kaunis, että saataisiin aikaa kaksin, mutta lastenhoito ei kuulunut mukaan lahjaan eikä antajat ilmeisesti tajunneet, että ei se lahjakortti auta mitään pelkiltään.
Yritettiin etsiä maksullista hoitajaa tuolloin,mll ja hoivaplvelu, mutta ei saatu yön yli hoitajaa. Sattumoisin mun isä soitti ja kuuli lahjakortista kun tyhmänä kerroin että etsitään hoitajaa. Muistan loppuelämäni, miten pilkallisella äänellä ja v-mäiseen sävyyn isä sanoi että ”niin, ettehän te mihinkään pääse kun teillä ei ole lastenhoitopaikkaa, turhaan etsitte, nyt on vaan parempi antaa se lahjakortti meille niin me käytetään se eikä se mene hukkaan”.
Pöyristyin tuosta ja menin jotenkin ihan shokkiin, ja lupasin sen lahjakortin niille. Ne mun paskat veemäiset vanhemmat meni sinne kylpylähotelliln viikonlopuksi sillä meidän lahjakortilla. Soittivat jälkikäteen oikein kääntääkseen puukkoa haavassa ja hehkuttivat miten ihanaa oli ollut.Että on näitä pahansuopia isovanhempia muidenkin lapsilla. Mun vanhemmat ei ole kertaakaan kotoa muutettuani auttaneet mua missään mitenkään. Ilkkumista ja arvostelua ja vattuilua kyllä saa. Paha mieli ja pettymys on aina seuraus kun tekemisissä ollaan.
Sori vaan oli annettava alanuolta koska annoit paskavanhemmillesi sen lahjakortin, tottakai kyykyttävät koska annat heidän kyykyttää. Minä jo pitäisin reippaasti etäisyyttä tuollaisiin vanhempiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuule mulla ihan sama paitsi vielä OMAT VANHEMMAT kyseessä. Oon kertonutkin tän joskus palstalla:
Vanhempni hoidattivat aikanaan omat lapsensa (minä ja 2 sisarusta) omilla vanhemmillaan ja saivat valtavasti apua, viikkojen ja kuukausien yhtämittaista hoitamista. Mä kun tulin raskaaksi niin ilmoittivat että eivät sitten aiöuta minua tai hoida lapsianl PERIAATTEESTA. Eli vaikka olis mikä hätä he ei auta, kun on se periaate, ja jos kerran auttaa joutuu pian toistekin.
Koko pikkulapsivaiheen ilkkuivat ja v*ttuilivat siitä että ollaan tukiverkottomia, siis tyyliin ”hehheh kun ette pääse koskaan mihinkään, me käytiin aikanaan kaksin aina ulkomailla neljösti vuodessa vaikka oli lapsia kolme”. (Niin, kun veivät lapset aina mummolaan!)No, kun tukiverkottomana ei koskaan päästy miehen kanssa kaksin mihinkään, saimme 10v hääpäivälahjaksi kavereilta hotellilahjakortin kylpylään. Ajatus oli kaunis, että saataisiin aikaa kaksin, mutta lastenhoito ei kuulunut mukaan lahjaan eikä antajat ilmeisesti tajunneet, että ei se lahjakortti auta mitään pelkiltään.
Yritettiin etsiä maksullista hoitajaa tuolloin,mll ja hoivaplvelu, mutta ei saatu yön yli hoitajaa. Sattumoisin mun isä soitti ja kuuli lahjakortista kun tyhmänä kerroin että etsitään hoitajaa. Muistan loppuelämäni, miten pilkallisella äänellä ja v-mäiseen sävyyn isä sanoi että ”niin, ettehän te mihinkään pääse kun teillä ei ole lastenhoitopaikkaa, turhaan etsitte, nyt on vaan parempi antaa se lahjakortti meille niin me käytetään se eikä se mene hukkaan”.
Pöyristyin tuosta ja menin jotenkin ihan shokkiin, ja lupasin sen lahjakortin niille. Ne mun paskat veemäiset vanhemmat meni sinne kylpylähotelliln viikonlopuksi sillä meidän lahjakortilla. Soittivat jälkikäteen oikein kääntääkseen puukkoa haavassa ja hehkuttivat miten ihanaa oli ollut.Että on näitä pahansuopia isovanhempia muidenkin lapsilla. Mun vanhemmat ei ole kertaakaan kotoa muutettuani auttaneet mua missään mitenkään. Ilkkumista ja arvostelua ja vattuilua kyllä saa. Paha mieli ja pettymys on aina seuraus kun tekemisissä ollaan.
Sori vaan oli annettava alanuolta koska annoit paskavanhemmillesi sen lahjakortin, tottakai kyykyttävät koska annat heidän kyykyttää. Minä jo pitäisin reippaasti etäisyyttä tuollaisiin vanhempiin.
Joo, olet oikeassa ja jälkikäteen ajattelinkin että se lahjakortti olis vaikka pitänyt repiä ennenkuin antaa noille. Olin vaan jotenkin neuvoton tilanteessa. Ainahan mun on pitänyt joustaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauska paikka tämä palsta. Puolet ketjuista tuntuu valittavan siitä, että kauhea kuinka paljon sissurahaa jaetaan laiskoille sun muuta. Sitten on näitä ketjuja, joissa vaaditaan että pitäisi saada kauheasti apua kun ei itse viitsitä.
Pikkusta ristiriitaa ilmassa? AP kertoo kolmesta lapsesta. Johan niistä kertyy pelkkiä lapsilisiä sen verran, että ei luulisi hoitajan hankkimisen olevan ongelma. Vaan taitavat rahat mennä muuhun, kun vaaditaan isovanhemmilta almuja.
Minä taas ymmärsin apn tekstin niin että haluaisivat että isovanhemmat osottaisivat normaalia kiinnostusta lapsenlapsiaan kohtaan. Kykenevät siihen koska hoitavat tyttärensä lapsia.
Jos ei lastenlapsiaan tapaa, tai heistä ole mitenkään kiinnostunut niin ei voi mummona tai vaarina saada mitenkään hyvää kontaktia lastenlapsiinsa. Loppujen lopuksi ne omatkin lapset alkavat katsoa sitä mummon ja vaarin ontumista roolissaan ja kylmentämään välejä.
En tiedä onko tämäkään loppujen lopuksi isovanhemmille eduksi, tulevaisuutta ajatellen. Niin kauan kun ollaan terveitä, pärjätään ja osataan omillaan niin kaikki hyvin. Mutta hyvät ajat nyt harvemmin jatkuvat ikuisesti.
AP.n yksipuolisen aloituksen ja aggressiivisten viestien perusteella ei voi vetää analyysia vaikka miten yrittäisi. "Normaali kiinnostus" ei sisällä (ilmaista) hoitoapua. Et voi tietää, onko AP taas niitä äitejä, jotka ottavat yhteyttä isovanhempiinsa silloin kun haluavat heiltä jotain ja muuten tuppaa vähän unohtumaan. AP:n "minä kostan heille kun he ovat vanhoja" -viestit pursuavat katkeruutta ja vihaa. Ei tasapainoinen ihminen kirjoittele tuollaisia. Miksei AP käytä elämäänsä johonkin positiviiseen ja rakentavaan tuollaisen vihaamisen sijaan?
AP kirjoittaa muuttaneensa usein. Pistää miettimään, että miksi? Töiden perässä? Saanut häätöjä asunnoista? Suhteet katkenneet? Sellainen voi katkeroittaa ihmisen ja luoda harhakuvia siitä, että hän on jotekin sorrettu. Se näkyy sitten käytöksessä.
Aika sairas on myös tuo "kyllä lapsiaan kannattaa mielistellä kun voi joutua niiden huollettavaksi sitten vanhana" -sävy. Jos jonkun motiivi tehdä lapsia on saada näistä jotain vanhustenhoitoautomaatteja, niin suosittelisin ehkä enemmin terapian aloittamista kuin vanhemmaksi ryhtymistä. Kiva lapsen kasvaa, kun päältä ladataan paineita siitä että sun pitää sitten hoitaa minua jos niin vaadin.
Jos AP käyttää lapsilleen samaa sävyä kuin vanhemmilleen, niin voi olla aika varma että saa vanhana kiukutella itsekseen.
Ap taitaa olla sellainen vapaan kasvatuksen hedelmä. Aikanaan kaikki on saatu ja valmiiksi pöytään kannettu, mitään ei ole vaadittu ja ajateltu että lapsesta kasvaa niin hyvä ja empaattinen ihminen. Eihän noista kasva, kuten näkyy. Vaatimukset vain kasvavat ja aikuista, kotoa muuttanutta(?!) usean lapsen äitiä pitäisi vielä omien ikääntyvien vanhempien paapoa, kun tämä sitä vaatii.
Kannattaa ap itsenäistyä ja opetella ylläpitämään sitä elämäänsä ihan itse. Jos alat kohdella muita ystävällisesti ja pyyteettömästi, ehkä joku vielä joskus haluaa ollakin kanssasi. Ei kukaan jaksa mitään valittajairmeliä, elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi kiukkupeppuihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauska paikka tämä palsta. Puolet ketjuista tuntuu valittavan siitä, että kauhea kuinka paljon sissurahaa jaetaan laiskoille sun muuta. Sitten on näitä ketjuja, joissa vaaditaan että pitäisi saada kauheasti apua kun ei itse viitsitä.
Pikkusta ristiriitaa ilmassa? AP kertoo kolmesta lapsesta. Johan niistä kertyy pelkkiä lapsilisiä sen verran, että ei luulisi hoitajan hankkimisen olevan ongelma. Vaan taitavat rahat mennä muuhun, kun vaaditaan isovanhemmilta almuja.
Minä taas ymmärsin apn tekstin niin että haluaisivat että isovanhemmat osottaisivat normaalia kiinnostusta lapsenlapsiaan kohtaan. Kykenevät siihen koska hoitavat tyttärensä lapsia.
Jos ei lastenlapsiaan tapaa, tai heistä ole mitenkään kiinnostunut niin ei voi mummona tai vaarina saada mitenkään hyvää kontaktia lastenlapsiinsa. Loppujen lopuksi ne omatkin lapset alkavat katsoa sitä mummon ja vaarin ontumista roolissaan ja kylmentämään välejä.
En tiedä onko tämäkään loppujen lopuksi isovanhemmille eduksi, tulevaisuutta ajatellen. Niin kauan kun ollaan terveitä, pärjätään ja osataan omillaan niin kaikki hyvin. Mutta hyvät ajat nyt harvemmin jatkuvat ikuisesti.AP.n yksipuolisen aloituksen ja aggressiivisten viestien perusteella ei voi vetää analyysia vaikka miten yrittäisi. "Normaali kiinnostus" ei sisällä (ilmaista) hoitoapua. Et voi tietää, onko AP taas niitä äitejä, jotka ottavat yhteyttä isovanhempiinsa silloin kun haluavat heiltä jotain ja muuten tuppaa vähän unohtumaan. AP:n "minä kostan heille kun he ovat vanhoja" -viestit pursuavat katkeruutta ja vihaa. Ei tasapainoinen ihminen kirjoittele tuollaisia. Miksei AP käytä elämäänsä johonkin positiviiseen ja rakentavaan tuollaisen vihaamisen sijaan?
AP kirjoittaa muuttaneensa usein. Pistää miettimään, että miksi? Töiden perässä? Saanut häätöjä asunnoista? Suhteet katkenneet? Sellainen voi katkeroittaa ihmisen ja luoda harhakuvia siitä, että hän on jotekin sorrettu. Se näkyy sitten käytöksessä.
Aika sairas on myös tuo "kyllä lapsiaan kannattaa mielistellä kun voi joutua niiden huollettavaksi sitten vanhana" -sävy. Jos jonkun motiivi tehdä lapsia on saada näistä jotain vanhustenhoitoautomaatteja, niin suosittelisin ehkä enemmin terapian aloittamista kuin vanhemmaksi ryhtymistä. Kiva lapsen kasvaa, kun päältä ladataan paineita siitä että sun pitää sitten hoitaa minua jos niin vaadin.
Jos AP käyttää lapsilleen samaa sävyä kuin vanhemmilleen, niin voi olla aika varma että saa vanhana kiukutella itsekseen.
Siis edelleenkään en ole muuttanut usein. En ole saanut häätöjä enkä muuttanut suhteiden perässä, olen valtaosan aikuisikääni asunut omistusasunnossa ja ollut lasteni isän kanssa yhdessä. Nykyisessä asunnossa olemme asuneet esikoisen syntymän jälkeen. Täällä on monia eri kirjoittajia.
- ap
Lisäksi minä en tiedä, mitä teen lasteni isovanhemmille, kun he ovat vanhoja. En ole tähän ketjuun kirjoittanut yhtään viestiä aiheesta. Kannattaa lukea huolella ennen kuin kirjoittaa itse.
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska tämä provo rakentuu sen varaan.
Oletko itse loukannut heitä? Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Oletko ollut kuten eräs miniä, joka kirjoitti sanelleensa appivanhemmilleen mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä. Kuten mitä saa tuoda lahjaksi, millä tavalla vauvaa saa pitää sylissä, millä tavalla pitää hänelle puhua jne. Saako käydä kylässä, saako pyytää lastenlapsia yökylään, ettei pidetä ins esti pedofii lina. Saako syöttää herkkuja. Luullaanko alkoholistiksi, lääkkeiden väärinkäyttäjäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko itse loukannut heitä? Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Oletko ollut kuten eräs miniä, joka kirjoitti sanelleensa appivanhemmilleen mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä. Kuten mitä saa tuoda lahjaksi, millä tavalla vauvaa saa pitää sylissä, millä tavalla pitää hänelle puhua jne. Saako käydä kylässä, saako pyytää lastenlapsia yökylään, ettei pidetä ins esti pedofii lina. Saako syöttää herkkuja. Luullaanko alkoholistiksi, lääkkeiden väärinkäyttäjäksi.
En ole antanut yhtään mitään sääntöjä. -ap
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan isovanhemmat ovat itsekkäin isovanhempisukupolvi koskaan.
Isovanhempia löytyy noin 50-90 v.
Miksi ihmeessä lastenhoitoapu pitäisi tulla miehen vanhemmilta?
Missä on ap. sinun omat vanhemmat, sisarukset ja muut sukulaiset.
Jotenkin hassua, kuinka tämän päivän monet naiset syyllistävät ja haukkuvat vain miehen vanhemmat ja odottavat heiltä apua. Ja lähes aina mainitaan, kuinka anoppi antaa enemmän hoitoapua tyttärelleen kuin teille, luulisi sen toimivat myös toisinpäin eli saisitte hoitoapua äidiltänne, kun jonkun tyttäriä olette itsekin.
Vai onko laitettu välit poikki vanhempiin ja muuhun sukuun.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä lastenhoitoapu pitäisi tulla miehen vanhemmilta?
Missä on ap. sinun omat vanhemmat, sisarukset ja muut sukulaiset.
Jotenkin hassua, kuinka tämän päivän monet naiset syyllistävät ja haukkuvat vain miehen vanhemmat ja odottavat heiltä apua. Ja lähes aina mainitaan, kuinka anoppi antaa enemmän hoitoapua tyttärelleen kuin teille, luulisi sen toimivat myös toisinpäin eli saisitte hoitoapua äidiltänne, kun jonkun tyttäriä olette itsekin.
Vai onko laitettu välit poikki vanhempiin ja muuhun sukuun.
En ole haukkunut miehen vanhempia. Hehän tässä meitä haukkuvat siitä, että emme ole saaneet lastenhoitoon. :D Lapsemme eivät ole enää ihan pieniä eikä sille auttamattomuudelle enää mitään voi, mutta en tajua, miksi pitää jälkeenpäin naureskella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä lastenhoitoapu pitäisi tulla miehen vanhemmilta?
Missä on ap. sinun omat vanhemmat, sisarukset ja muut sukulaiset.
Jotenkin hassua, kuinka tämän päivän monet naiset syyllistävät ja haukkuvat vain miehen vanhemmat ja odottavat heiltä apua. Ja lähes aina mainitaan, kuinka anoppi antaa enemmän hoitoapua tyttärelleen kuin teille, luulisi sen toimivat myös toisinpäin eli saisitte hoitoapua äidiltänne, kun jonkun tyttäriä olette itsekin.
Vai onko laitettu välit poikki vanhempiin ja muuhun sukuun.
En ole haukkunut miehen vanhempia. Hehän tässä meitä haukkuvat siitä, että emme ole saaneet lastenhoitoon. :D Lapsemme eivät ole enää ihan pieniä eikä sille auttamattomuudelle enää mitään voi, mutta en tajua, miksi pitää jälkeenpäin naureskella.
Siis apua lastenhoitoon
- ap
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi minä en tiedä, mitä teen lasteni isovanhemmille, kun he ovat vanhoja. En ole tähän ketjuun kirjoittanut yhtään viestiä aiheesta. Kannattaa lukea huolella ennen kuin kirjoittaa itse.
- ap
Mitä ihmettä sä kuvittelet? Ei ne edes kysy sun mielipidettä eli sun ei todella tarvitse tehdä mitään, kun se ei sinulle kuulu.
Suomessa, myös vanhukset kuuluvat terv.hoidon piiriin ja jokaiselle vanhukselle jo laki velvoittaa tietyn ikäisenä kartoittamaan hoidon tarve, oli se sitten kotihoitoa tai muuta. Siinä kuunnellaan vanhusta itseään ja hänen toiveitaan, ei miniän. Ja hoitavalääkäri ja muut tekevät päätökset vanhuksen kanssa yhdessä.
Ja olen saanut tämän kokea tyttärenä ja kysymys on isästäni. Hoitavalääkäri päättää, saako isä laitospaikan, vain hoidetaanko palvelut kotiin ja mitä palveluita hän tarvitsee.
Voi hyvä ihminen. Älä niele kaikkea. Ens kerralla kun lapsi kiukkuaa isovanhempien luona niin sanot vaan että saat jäädä tänne kun noin kiukuttelet. Jännähän siinä on sitten katella ilmeitä.