Miksi isovanhemmat ilkkuvat siitä, ettei meillä ole tukiverkostoa?

Anoppi sanoi vaimolle että älkää vaan hankkiko lisää lapsia kun joudutte niitä hoitamaan. Pitää seuraavalle lapselle sanoa miten toivottu lapsi hän on mummun mielestä.

Hän sanoi että ei voi hoitaa ollenkaan kun ei ole miestä tukena.

Mikä selitys toi on?

"Aika on eri" selitys on myös yleinen.

Mitä se tarkoittaa?

Isovanhemmat ovat todella itsekkäitä nykyään.

Sanotaan että emme saaneet mitään apua itsekään. Paitsi että sai. Molemmat mummut hoitivat paljon itseäni lapsuudessa.

Osa isovanhemmista on nykyään itsekkäitä. Etenkin osa näistä 1940- ja 1950-luvulla syntyneistä, suuriin ikäluokkiin kuuluvista ihmisistä on ahneita, itsekkäitä, epäkohteliaita  ja töykeitä vanhuksia! Sekaannutaan aikuisten lasten asioihin ja perhe-elämään, urkitaan, käydään yllätyskylässä ja tupatarkastuksilla, esitetään toivomusmääräyksiä, tuputetaan ohjeita ja hyviä neuvoja kysymättä, puututaan parisuhteeseen, lastenhoitoon ja lastenkasvatukseen, haukutaan kasvatusmenetelmät ja ollaan Besserwissereitä. Lapsenlapsista halutaan kuoria vain kermat päältä ja poimia rusinat pullasta. Lapsenlapset kelpaavat, kun isovanhempien pitää kiillottaa julkisuuskuvaansa. Pitää saada Facebookiin päivitystä ja sukujuhliin ja kissanristiäisiin itsekehua!

Myös aikuisten lasten eli sisarusten epäoikeudenmukainen kohtelu raivostuttaa! Mitäs olette mieltä, kun aikuinen tytär on saanut omilta vanhemmiltaan jo toistakymmentä vuotta ilmaista lastenhoitoapua ja kotiapua noin 5-50 tuntia viikossa sekä rahallista apua? Vastaavasti aikuisen pojan perhe ei ole saanut pojan vanhemmilta yli kahdenkymmenen vuoden aikana lainkaan apua ja maksaa itse viulunsa. Koska anoppi ja appiukko ja sisarusten eriarvoisuus!

Etenkin anopit vihaavat miniöitään. Joskus appiukko on se suvun karsein tapaus. Suvun pahin miniä on sellainen, jonka yli anoppi ja appiukko eivät pääse kävelemään. Jos miniä on hissukka ja nössö ja antaa appivanhempien mellastaa ja määräillä mielin määrin, häntä ei koeta suvussa uhaksi.

Onko palstoilla oikeusoppineita? Yleisen oikeustajun mukaan vanhemmilta saatu ilmainen apu ja rahalliset avustukset pitää ottaa ennakkoperintönä huomioon perinnönjakoa tehtäessä. Ei todellakaan ole oikeudenmukaista ja reilua, että yhtä sisaruksista suositaan rankasti!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä lastenhoitoapu pitäisi tulla miehen vanhemmilta?

Missä on ap. sinun omat vanhemmat, sisarukset ja muut sukulaiset.

Jotenkin hassua, kuinka tämän päivän monet naiset syyllistävät ja haukkuvat vain miehen vanhemmat ja odottavat heiltä apua. Ja lähes aina mainitaan, kuinka anoppi antaa enemmän hoitoapua tyttärelleen kuin teille, luulisi sen toimivat myös toisinpäin eli saisitte hoitoapua äidiltänne, kun jonkun tyttäriä olette itsekin.

Vai onko laitettu välit poikki vanhempiin ja muuhun sukuun.

En ole haukkunut miehen vanhempia. Hehän tässä meitä haukkuvat siitä, että emme ole saaneet lastenhoitoon. :D Lapsemme eivät ole enää ihan pieniä eikä sille auttamattomuudelle enää mitään voi, mutta en tajua, miksi pitää jälkeenpäin naureskella.

Siis apua lastenhoitoon

- ap

Miksi ihmeessä isovanhemmat pitäisi olla hoitoauttomaatteja? Harvalla perheellä näin on, kun aikuiset lapset ovat muuttaneet satojen kilometrien päähän koulun ja työn perässä ja harvat jäävät vanhempiensa nurkkiin aikuisiässä.

Ja tämän päivän isovanhemmat ovat yhä vanhempia ja ollaan pitempään työelässä. Meillä isovanhemmat yli 70v ja eikä tulisi mieleenkään jättää pieniä lapsia, kun iän myötä isovanhempien reagointikyky, liikkeet, nopeus, muisti on alentunut. Jos he olisivat työkykyisiä niin silloin olisivat työelämässä.

Uskomatonta, kuinka vanhemmat jättävät lapsensa isovanhempien hoitoon, vaikka samaiset vanhukset ovat suuri riski liikenteessä ja heille sattuu paljon tapaturmia. Jopa ajo-oikeutta varten he joutuvat käymään terv.tarkastuksessa, säilyttääkseen ajo-oikeuden.

Mä en tajua sun ja sun anoppisi kaltaisia ihmisiä. Sori ap tämä menee ohi aiheen sitten.

Esimerkiksi mun siskontyttöni omaa sellaisen sairauden, että hän ei voi syödä mitä tahansa ja mihin aikaan tahansa. Olen siis pystynyt elämään sen asian kanssa, että en tarjoa siskontytölle en hedelmää enkä suklaata. Ruokailut sovitaan vanhempien kanssa niin kauan kun lapsi on pieni.

Pointtini on, että 1) en ole mitenkään henkisesti tai fyysisesti kärsinyt tästä asiasta ja 2) normaaliälyisenä ihmisenä olen osannut luoda siskontyttöön suhteen ilman ruokatarjoamisia.

Jos on selvää, että vanhemmat eivät halua lapsen syövän mitään ennen esim. päivällistä, niin miksi pitää tarjota? Siis millä konkreettisella tavalla se vahingoittaa sitä mummoa/tätiä/kummia, jos ei saa antaa suklaata lapselle? Tämän jos joku oikeasti osasi minulle selittää, niin olisin kiitollinen. Eikö todella voi vaikka lukea lapselle satua tai mennä lattialle leikkimään, jos haluaa suhteen lapseen luoda. Onko se mummon ja lapsenlapsen suhde siitä kiinni, että mummon pitää saada vapaasti tehdä ja tarjota sitä mitä mieleen juolahtaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä lastenhoitoapu pitäisi tulla miehen vanhemmilta?

Missä on ap. sinun omat vanhemmat, sisarukset ja muut sukulaiset.

Jotenkin hassua, kuinka tämän päivän monet naiset syyllistävät ja haukkuvat vain miehen vanhemmat ja odottavat heiltä apua. Ja lähes aina mainitaan, kuinka anoppi antaa enemmän hoitoapua tyttärelleen kuin teille, luulisi sen toimivat myös toisinpäin eli saisitte hoitoapua äidiltänne, kun jonkun tyttäriä olette itsekin.

Vai onko laitettu välit poikki vanhempiin ja muuhun sukuun.

En ole haukkunut miehen vanhempia. Hehän tässä meitä haukkuvat siitä, että emme ole saaneet lastenhoitoon. :D Lapsemme eivät ole enää ihan pieniä eikä sille auttamattomuudelle enää mitään voi, mutta en tajua, miksi pitää jälkeenpäin naureskella.

Siis apua lastenhoitoon

- ap

Miksi ihmeessä isovanhemmat pitäisi olla hoitoauttomaatteja? Harvalla perheellä näin on, kun aikuiset lapset ovat muuttaneet satojen kilometrien päähän koulun ja työn perässä ja harvat jäävät vanhempiensa nurkkiin aikuisiässä.

Ja tämän päivän isovanhemmat ovat yhä vanhempia ja ollaan pitempään työelässä. Meillä isovanhemmat yli 70v ja eikä tulisi mieleenkään jättää pieniä lapsia, kun iän myötä isovanhempien reagointikyky, liikkeet, nopeus, muisti on alentunut. Jos he olisivat työkykyisiä niin silloin olisivat työelämässä.

Uskomatonta, kuinka vanhemmat jättävät lapsensa isovanhempien hoitoon, vaikka samaiset vanhukset ovat suuri riski liikenteessä ja heille sattuu paljon tapaturmia. Jopa ajo-oikeutta varten he joutuvat käymään terv.tarkastuksessa, säilyttääkseen ajo-oikeuden.

Mä en tajua sun ja sun anoppisi kaltaisia ihmisiä. Sori ap tämä menee ohi aiheen sitten.

Esimerkiksi mun siskontyttöni omaa sellaisen sairauden, että hän ei voi syödä mitä tahansa ja mihin aikaan tahansa. Olen siis pystynyt elämään sen asian kanssa, että en tarjoa siskontytölle en hedelmää enkä suklaata. Ruokailut sovitaan vanhempien kanssa niin kauan kun lapsi on pieni.

Pointtini on, että 1) en ole mitenkään henkisesti tai fyysisesti kärsinyt tästä asiasta ja 2) normaaliälyisenä ihmisenä olen osannut luoda siskontyttöön suhteen ilman ruokatarjoamisia.

Jos on selvää, että vanhemmat eivät halua lapsen syövän mitään ennen esim. päivällistä, niin miksi pitää tarjota? Siis millä konkreettisella tavalla se vahingoittaa sitä mummoa/tätiä/kummia, jos ei saa antaa suklaata lapselle? Tämän jos joku oikeasti osasi minulle selittää, niin olisin kiitollinen. Eikö todella voi vaikka lukea lapselle satua tai mennä lattialle leikkimään, jos haluaa suhteen lapseen luoda. Onko se mummon ja lapsenlapsen suhde siitä kiinni, että mummon pitää saada vapaasti tehdä ja tarjota sitä mitä mieleen juolahtaa?

Jaahas tuli väärään lainaus, anteeksi!

Kyllä tällaisissa keisseissä on se ilman isovanhempien apua jäänyt se, joka loppujen lopuksi parhaiten nauraa. Siinä vaiheessa, kun nämä itsekkäät isovanhemman irvikuvat makaavat pörriäisten hoivakodeissa vaipoissa, voi vaan todeta että voi voi. Eipä tarvitse käydä katsomassa tai asioitaan hoidella. Ja kaikki tämä vielä hyvällä omallatunnolla. Saavat pärjätä omillaan, sitä niittää, mitä kylvää.

Tässä teille lohtua, ei kannata katkeroitua kus*päisten vanhempien takia, pääsette vielä antamaan potut pottuina.

Sano että heidän pitää lopettaa se, jos aloittavat aiheen. Ota etäisyyttä. Uskon että löydätte muun kivan ihmisen lapsenhoitoon siksi aikaa kun tarvitsee. Monien muidenkin vanhemmilta pääsee suusta vanhemmiten sammakoita, ehkä jo nuorempana luonne on sellainen.

Olen yksin lapsen kanssa. Vanhemmat asuvat 300 km päässä käyvät meillä kerran kuussa. Sisarruksistani tai serkuistani (vain yksi) kukaan ei ole tarjonnut hoitoapua. Ystävistäni kukaan ei ole myöskään tarjonnut hoitoapua. Ennen synnytystä toinen siskoistani tuli mukaan ostamaan tarvittavat vauvatavarat, ostosten jälkeen tiuskaisi, että tämä oli sitten viimeinen kerta. Ennen lasta vanhempani kävivät kylässä luonani kolmen vuoden välein.

Kun muutin pois kotoa, auttoivat asunnon hankkimisessa, kärräsivät tavarat ja sanoivat heipat. Ei puhetta, että olisivat tulleet viettämään aikaa tai ”tukemaan” itsenäistymistä.

Kaikissa suvuissa ja perheissä ei ole auttamisen perinnettä. On pärjättävä yksin.

Mä varmaan ilkkuisin takaisin että ei teillä mitään lapsenlapsia ole, saati lasta. Eikä minulla vanhempia. Ehkä tajuaisivat, ehkä ei...

Sellaisia ne tietyt äidit varsinkin on. Heipat vaan, kun saa ovesta ulos ja sitten alkaa se oma matkusteluvillitys. Ei kuulumisia edes kysellä. Ei ihme, että tämä on pahoinvointimaa. Sotien jlkn syntyneet polvet ovat siirtäneet muka oikeutuksenaan pahaa oloaan lastensa kannettaviksi ja ylimääräistä rakkautta ei ole suotu. Itselleen kaikenmaailman hemmotteluja ja lastensa perintöjen syömistä.

Itsemurhamaa ja kouluammuskelumaa. Ei hoitoja. No wonder. Kylmäkiskoinen väkivaltainen maa, jonka edelliset polvet ovat kasvatuksellaan tai jättämällä sisaruksetkin oman onnensa nojaan. Luoneet.

Vierailija kirjoitti:

Kuule mulla ihan sama paitsi vielä OMAT VANHEMMAT kyseessä. Oon kertonutkin tän joskus palstalla:

Vanhempni hoidattivat aikanaan omat lapsensa (minä ja 2 sisarusta) omilla vanhemmillaan ja saivat valtavasti apua, viikkojen ja kuukausien yhtämittaista hoitamista. Mä kun tulin raskaaksi niin ilmoittivat että eivät sitten aiöuta minua tai hoida lapsianl PERIAATTEESTA. Eli vaikka olis mikä hätä he ei auta, kun on se periaate, ja jos kerran auttaa joutuu pian toistekin.

Koko pikkulapsivaiheen ilkkuivat ja v*ttuilivat siitä että ollaan tukiverkottomia, siis tyyliin ”hehheh kun ette pääse koskaan mihinkään, me käytiin aikanaan kaksin aina ulkomailla neljösti vuodessa vaikka oli lapsia kolme”. (Niin, kun veivät lapset aina mummolaan!)

No, kun tukiverkottomana ei koskaan päästy miehen kanssa kaksin mihinkään, saimme 10v hääpäivälahjaksi kavereilta hotellilahjakortin kylpylään. Ajatus oli kaunis, että saataisiin aikaa kaksin, mutta lastenhoito ei kuulunut mukaan lahjaan eikä antajat ilmeisesti tajunneet, että ei se lahjakortti auta mitään pelkiltään.

Yritettiin etsiä maksullista hoitajaa tuolloin,mll ja hoivaplvelu, mutta ei saatu yön yli hoitajaa. Sattumoisin mun isä soitti ja kuuli lahjakortista kun tyhmänä kerroin että etsitään hoitajaa. Muistan loppuelämäni, miten pilkallisella äänellä ja v-mäiseen sävyyn isä sanoi että ”niin, ettehän te mihinkään pääse kun teillä ei ole lastenhoitopaikkaa, turhaan etsitte, nyt on vaan parempi antaa se lahjakortti meille niin me käytetään se eikä se mene hukkaan”.

Pöyristyin tuosta ja menin jotenkin ihan shokkiin, ja lupasin sen lahjakortin niille. Ne mun paskat veemäiset vanhemmat meni sinne kylpylähotelliln viikonlopuksi sillä meidän lahjakortilla. Soittivat jälkikäteen oikein kääntääkseen puukkoa haavassa ja hehkuttivat miten ihanaa oli ollut.

Että on näitä pahansuopia isovanhempia muidenkin lapsilla. Mun vanhemmat ei ole kertaakaan kotoa muutettuani auttaneet mua missään mitenkään. Ilkkumista ja arvostelua ja vattuilua kyllä saa. Paha mieli ja pettymys on aina seuraus kun tekemisissä ollaan.

Käsittämättömän tyrmistyttävää. 

Mitä mulccuja!

Antakaa kärvistellä vanhustenlaitoksessa ihan keskenään aikanaan, koska ei varmaan "ehdi" vierailemaan. . .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä lastenhoitoapu pitäisi tulla miehen vanhemmilta?

Missä on ap. sinun omat vanhemmat, sisarukset ja muut sukulaiset.

Jotenkin hassua, kuinka tämän päivän monet naiset syyllistävät ja haukkuvat vain miehen vanhemmat ja odottavat heiltä apua. Ja lähes aina mainitaan, kuinka anoppi antaa enemmän hoitoapua tyttärelleen kuin teille, luulisi sen toimivat myös toisinpäin eli saisitte hoitoapua äidiltänne, kun jonkun tyttäriä olette itsekin.

Vai onko laitettu välit poikki vanhempiin ja muuhun sukuun.

En ole haukkunut miehen vanhempia. Hehän tässä meitä haukkuvat siitä, että emme ole saaneet lastenhoitoon. :D Lapsemme eivät ole enää ihan pieniä eikä sille auttamattomuudelle enää mitään voi, mutta en tajua, miksi pitää jälkeenpäin naureskella.

Siis apua lastenhoitoon

- ap

Miksi ihmeessä isovanhemmat pitäisi olla hoitoauttomaatteja? Harvalla perheellä näin on, kun aikuiset lapset ovat muuttaneet satojen kilometrien päähän koulun ja työn perässä ja harvat jäävät vanhempiensa nurkkiin aikuisiässä.

Ja tämän päivän isovanhemmat ovat yhä vanhempia ja ollaan pitempään työelässä. Meillä isovanhemmat yli 70v ja eikä tulisi mieleenkään jättää pieniä lapsia, kun iän myötä isovanhempien reagointikyky, liikkeet, nopeus, muisti on alentunut. Jos he olisivat työkykyisiä niin silloin olisivat työelämässä.

Uskomatonta, kuinka vanhemmat jättävät lapsensa isovanhempien hoitoon, vaikka samaiset vanhukset ovat suuri riski liikenteessä ja heille sattuu paljon tapaturmia. Jopa ajo-oikeutta varten he joutuvat käymään terv.tarkastuksessa, säilyttääkseen ajo-oikeuden.

Mä en tajua sun ja sun anoppisi kaltaisia ihmisiä. Sori ap tämä menee ohi aiheen sitten.

Esimerkiksi mun siskontyttöni omaa sellaisen sairauden, että hän ei voi syödä mitä tahansa ja mihin aikaan tahansa. Olen siis pystynyt elämään sen asian kanssa, että en tarjoa siskontytölle en hedelmää enkä suklaata. Ruokailut sovitaan vanhempien kanssa niin kauan kun lapsi on pieni.

Pointtini on, että 1) en ole mitenkään henkisesti tai fyysisesti kärsinyt tästä asiasta ja 2) normaaliälyisenä ihmisenä olen osannut luoda siskontyttöön suhteen ilman ruokatarjoamisia.

Jos on selvää, että vanhemmat eivät halua lapsen syövän mitään ennen esim. päivällistä, niin miksi pitää tarjota? Siis millä konkreettisella tavalla se vahingoittaa sitä mummoa/tätiä/kummia, jos ei saa antaa suklaata lapselle? Tämän jos joku oikeasti osasi minulle selittää, niin olisin kiitollinen. Eikö todella voi vaikka lukea lapselle satua tai mennä lattialle leikkimään, jos haluaa suhteen lapseen luoda. Onko se mummon ja lapsenlapsen suhde siitä kiinni, että mummon pitää saada vapaasti tehdä ja tarjota sitä mitä mieleen juolahtaa?

Normaali ihminen kunnioittaa lapsen vanhempien ohjeita ottaessaan lapsen (vastuulleen) hoitoonsa.

Myös hoitovastuusta kieltäytyminen on isovanhempien oikeus ja ihan ookoo, ovat omansa kasvattaneet isoiksi ja ehkä väsyneet ja haluavat nauttia vanhuuspäivistä nyt.

Sisarusten eriarvoisuus raivostuttaa! kirjoitti:

Osa isovanhemmista on nykyään itsekkäitä. Etenkin osa näistä 1940- ja 1950-luvulla syntyneistä, suuriin ikäluokkiin kuuluvista ihmisistä on ahneita, itsekkäitä, epäkohteliaita  ja töykeitä vanhuksia! Sekaannutaan aikuisten lasten asioihin ja perhe-elämään, urkitaan, käydään yllätyskylässä ja tupatarkastuksilla, esitetään toivomusmääräyksiä, tuputetaan ohjeita ja hyviä neuvoja kysymättä, puututaan parisuhteeseen, lastenhoitoon ja lastenkasvatukseen, haukutaan kasvatusmenetelmät ja ollaan Besserwissereitä. Lapsenlapsista halutaan kuoria vain kermat päältä ja poimia rusinat pullasta. Lapsenlapset kelpaavat, kun isovanhempien pitää kiillottaa julkisuuskuvaansa. Pitää saada Facebookiin päivitystä ja sukujuhliin ja kissanristiäisiin itsekehua!

Myös aikuisten lasten eli sisarusten epäoikeudenmukainen kohtelu raivostuttaa! Mitäs olette mieltä, kun aikuinen tytär on saanut omilta vanhemmiltaan jo toistakymmentä vuotta ilmaista lastenhoitoapua ja kotiapua noin 5-50 tuntia viikossa sekä rahallista apua? Vastaavasti aikuisen pojan perhe ei ole saanut pojan vanhemmilta yli kahdenkymmenen vuoden aikana lainkaan apua ja maksaa itse viulunsa. Koska anoppi ja appiukko ja sisarusten eriarvoisuus!

Etenkin anopit vihaavat miniöitään. Joskus appiukko on se suvun karsein tapaus. Suvun pahin miniä on sellainen, jonka yli anoppi ja appiukko eivät pääse kävelemään. Jos miniä on hissukka ja nössö ja antaa appivanhempien mellastaa ja määräillä mielin määrin, häntä ei koeta suvussa uhaksi.

Onko palstoilla oikeusoppineita? Yleisen oikeustajun mukaan vanhemmilta saatu ilmainen apu ja rahalliset avustukset pitää ottaa ennakkoperintönä huomioon perinnönjakoa tehtäessä. Ei todellakaan ole oikeudenmukaista ja reilua, että yhtä sisaruksista suositaan rankasti!

Elämä nyt ei vain ole oikeudenmuksista ja erilaiset pelikortit jaetaan se syntymähetkelä.

Meillä mummi antoi muhkeat rahastot kahdelle vanhemmalle veljelleni, laittoi synttäri ja joulurahat sinne ja minä en saanut euroakaan, en edes synttärilahjoja, kun mummi meni ja kuolla kupsahti, tietysti ilkeyttään ja inhoa minua kohtaan kuukautta ennen syntymääni.

Samoin isoveljeni saivat isovanhemmilta ja vanhemmiltani lastenhoitoapua ja taloudellista tukea, kun vanhempani oli vielä terveitä ja jaksoivat hoitaa veljeni lapsia.

Sitten kun omat lapseni syntyivät ja siitä kuuluisaa lastenhoitoapua olisi tarvittu, isäni oli jo kuollut ja äitini taas niin vanha ja sairas, ettei saatu, päinvastoin autoin äitiäni hänen viimeisinä elinvuosinaan.

Ja tästäkö minun pitäisi olla katkera ja myrkkyttää mieleni! En todella, vaan hyväksyn elämän realiteetit.

Vierailija kirjoitti:

Sellaisia ne tietyt äidit varsinkin on. Heipat vaan, kun saa ovesta ulos ja sitten alkaa se oma matkusteluvillitys. Ei kuulumisia edes kysellä. Ei ihme, että tämä on pahoinvointimaa. Sotien jlkn syntyneet polvet ovat siirtäneet muka oikeutuksenaan pahaa oloaan lastensa kannettaviksi ja ylimääräistä rakkautta ei ole suotu. Itselleen kaikenmaailman hemmotteluja ja lastensa perintöjen syömistä.

Itsemurhamaa ja kouluammuskelumaa. Ei hoitoja. No wonder. Kylmäkiskoinen väkivaltainen maa, jonka edelliset polvet ovat kasvatuksellaan tai jättämällä sisaruksetkin oman onnensa nojaan. Luoneet.

Sitten pohditaan lapsikatoa Suomessa. Täällä on totuttu siihen, että yhteiskunta hoitaa niin lapset kuin vanhukset. Ilman yhteiskunnan tukea ihmiset olisivat heitteillä.

Ihmisten ei tarvitse uhrata omaa aikaansa sairaiden läheisten hoitamiseen. Iäkkäiden vanhempien omaishoitajuus olisi monen mielestä taakka, joka estää elämästä. Lapsenlapsia ei haluta hoitaa, kun halutaan harrastaa ja humputella ympäriinsä.

Kiteytettynä olin järjestämässä lapsen ristiäisiä ja etsin kummeja. Yksi kieltäytyi sylikummiudesta, kun voi kuulemma muutenkin olla lapsen elämässä. Toinen ehdokas suostui, mutta lisäsi sitten, että et kai sä vaan aattele, että mä tulisin hoitamaan lasta, kun mulla on tuo työkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuule mulla ihan sama paitsi vielä OMAT VANHEMMAT kyseessä. Oon kertonutkin tän joskus palstalla:

Vanhempni hoidattivat aikanaan omat lapsensa (minä ja 2 sisarusta) omilla vanhemmillaan ja saivat valtavasti apua, viikkojen ja kuukausien yhtämittaista hoitamista. Mä kun tulin raskaaksi niin ilmoittivat että eivät sitten aiöuta minua tai hoida lapsianl PERIAATTEESTA. Eli vaikka olis mikä hätä he ei auta, kun on se periaate, ja jos kerran auttaa joutuu pian toistekin.

Koko pikkulapsivaiheen ilkkuivat ja v*ttuilivat siitä että ollaan tukiverkottomia, siis tyyliin ”hehheh kun ette pääse koskaan mihinkään, me käytiin aikanaan kaksin aina ulkomailla neljösti vuodessa vaikka oli lapsia kolme”. (Niin, kun veivät lapset aina mummolaan!)

No, kun tukiverkottomana ei koskaan päästy miehen kanssa kaksin mihinkään, saimme 10v hääpäivälahjaksi kavereilta hotellilahjakortin kylpylään. Ajatus oli kaunis, että saataisiin aikaa kaksin, mutta lastenhoito ei kuulunut mukaan lahjaan eikä antajat ilmeisesti tajunneet, että ei se lahjakortti auta mitään pelkiltään.

Yritettiin etsiä maksullista hoitajaa tuolloin,mll ja hoivaplvelu, mutta ei saatu yön yli hoitajaa. Sattumoisin mun isä soitti ja kuuli lahjakortista kun tyhmänä kerroin että etsitään hoitajaa. Muistan loppuelämäni, miten pilkallisella äänellä ja v-mäiseen sävyyn isä sanoi että ”niin, ettehän te mihinkään pääse kun teillä ei ole lastenhoitopaikkaa, turhaan etsitte, nyt on vaan parempi antaa se lahjakortti meille niin me käytetään se eikä se mene hukkaan”.

Pöyristyin tuosta ja menin jotenkin ihan shokkiin, ja lupasin sen lahjakortin niille. Ne mun paskat veemäiset vanhemmat meni sinne kylpylähotelliln viikonlopuksi sillä meidän lahjakortilla. Soittivat jälkikäteen oikein kääntääkseen puukkoa haavassa ja hehkuttivat miten ihanaa oli ollut.

Että on näitä pahansuopia isovanhempia muidenkin lapsilla. Mun vanhemmat ei ole kertaakaan kotoa muutettuani auttaneet mua missään mitenkään. Ilkkumista ja arvostelua ja vattuilua kyllä saa. Paha mieli ja pettymys on aina seuraus kun tekemisissä ollaan.

Käsittämättömän tyrmistyttävää. 

Mitä mulccuja!

Antakaa kärvistellä vanhustenlaitoksessa ihan keskenään aikanaan, koska ei varmaan "ehdi" vierailemaan. . .

No itse asiassa ei lainkaan tyrmistyttävää vaan aika normaalia itsekästä ahneutta, tyyppillisintä 40-50luvulla syntyneissä. Otetaan se leipäpala lapsen suusta kunhan saa sen itselle.

Mulla ihan samanlainen suku ja vanhemmat. Isäni esim aina vaati että pöydässä ensin ruokaa ottaa MIES, sitten vasta nainen ja lapset. No isä aina rohmusi kaiken, esim kastikkeesta kaikki kanapalat, kaikki kyljykset jbe, ja lapsille jäi usein vain se vetinen kastikeliemi perunoiden kanssa - ja myös usein nälkä.

Ihan kaikki muukin tehtiin aikuisten ehdoilla, lomat aikuisten tahdon mukaan, kylässä myöhään aikuisten juhliessa - vaikka lapsella olisi miten kurjaa ja epämukavaa niin piti olla hiljaa ja huomaamaton, valittamisesta sai elämänsä selkäsaunat.

Tietyt ihmiset ajattelee aina vain itseään ja ovat oikeasti sitä mieltä että MINÄ olen tärkein, muiden yläpuolella, minulla on oikeus kävellä toisten yli ja viedä se ruokakin lapsen suuusta. Tällaisten pas-kiaisten ei pitäisi koskaan lisääntyä, mutta ennen vanhaan kaikki teki lapsia (piti niistä tai ei) joten siksipä tämäkin palsta on täynnä ”kylmät isovanhemmat”-ketjuja. Koska niitä hemmetin kylmiä ja ilkeitä isovanhempia on suomi pullollaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaisia ne tietyt äidit varsinkin on. Heipat vaan, kun saa ovesta ulos ja sitten alkaa se oma matkusteluvillitys. Ei kuulumisia edes kysellä. Ei ihme, että tämä on pahoinvointimaa. Sotien jlkn syntyneet polvet ovat siirtäneet muka oikeutuksenaan pahaa oloaan lastensa kannettaviksi ja ylimääräistä rakkautta ei ole suotu. Itselleen kaikenmaailman hemmotteluja ja lastensa perintöjen syömistä.

Itsemurhamaa ja kouluammuskelumaa. Ei hoitoja. No wonder. Kylmäkiskoinen väkivaltainen maa, jonka edelliset polvet ovat kasvatuksellaan tai jättämällä sisaruksetkin oman onnensa nojaan. Luoneet.

Sitten pohditaan lapsikatoa Suomessa. Täällä on totuttu siihen, että yhteiskunta hoitaa niin lapset kuin vanhukset. Ilman yhteiskunnan tukea ihmiset olisivat heitteillä.

Ihmisten ei tarvitse uhrata omaa aikaansa sairaiden läheisten hoitamiseen. Iäkkäiden vanhempien omaishoitajuus olisi monen mielestä taakka, joka estää elämästä. Lapsenlapsia ei haluta hoitaa, kun halutaan harrastaa ja humputella ympäriinsä.

Kiteytettynä olin järjestämässä lapsen ristiäisiä ja etsin kummeja. Yksi kieltäytyi sylikummiudesta, kun voi kuulemma muutenkin olla lapsen elämässä. Toinen ehdokas suostui, mutta lisäsi sitten, että et kai sä vaan aattele, että mä tulisin hoitamaan lasta, kun mulla on tuo työkin.

Onneksi sain sentään ristiäiset järjestettyä :) Olen myös päättänyt, että jos sisarukseni tai kaverini saavat lapsia, en ole ensimmäisenä auttamassa. Ei kukaan heistäkään auttanut minua.

Kun lapsi oli neljä ja valitin sitä, kuinka kukaan ei koskaan tarjoa hoitoapua. Kaverini oli selvästi miettinyt asiaa ja seuraavan kerran tavatessamme oli, että ”Pitäsköhän mun tarjota enemmän apua, voisin joskus tulla hoitamaan lastasi.” Nojoo mitäs sitä enää, kun lapsi on kohta koulussakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaisia ne tietyt äidit varsinkin on. Heipat vaan, kun saa ovesta ulos ja sitten alkaa se oma matkusteluvillitys. Ei kuulumisia edes kysellä. Ei ihme, että tämä on pahoinvointimaa. Sotien jlkn syntyneet polvet ovat siirtäneet muka oikeutuksenaan pahaa oloaan lastensa kannettaviksi ja ylimääräistä rakkautta ei ole suotu. Itselleen kaikenmaailman hemmotteluja ja lastensa perintöjen syömistä.

Itsemurhamaa ja kouluammuskelumaa. Ei hoitoja. No wonder. Kylmäkiskoinen väkivaltainen maa, jonka edelliset polvet ovat kasvatuksellaan tai jättämällä sisaruksetkin oman onnensa nojaan. Luoneet.

Sitten pohditaan lapsikatoa Suomessa. Täällä on totuttu siihen, että yhteiskunta hoitaa niin lapset kuin vanhukset. Ilman yhteiskunnan tukea ihmiset olisivat heitteillä.

Ihmisten ei tarvitse uhrata omaa aikaansa sairaiden läheisten hoitamiseen. Iäkkäiden vanhempien omaishoitajuus olisi monen mielestä taakka, joka estää elämästä. Lapsenlapsia ei haluta hoitaa, kun halutaan harrastaa ja humputella ympäriinsä.

Kiteytettynä olin järjestämässä lapsen ristiäisiä ja etsin kummeja. Yksi kieltäytyi sylikummiudesta, kun voi kuulemma muutenkin olla lapsen elämässä. Toinen ehdokas suostui, mutta lisäsi sitten, että et kai sä vaan aattele, että mä tulisin hoitamaan lasta, kun mulla on tuo työkin.

Ilman yhteiskunnan apua olisin ollut lirissä lapsien kanssa.

Huono provo.

Liikaa jo näitä miehen vanhempien haukkujia.

Vierailija kirjoitti:

Huono provo.

Liikaa jo näitä miehen vanhempien haukkujia.

Jos huomasit niin ketjussa oli usealla myös OMAT vanhemmat samanlaisia. Ei todellakaan ole provo, tällaisia on suomessa paljon.

Vierailija kirjoitti:

Olen yksin lapsen kanssa. Vanhemmat asuvat 300 km päässä käyvät meillä kerran kuussa. Sisarruksistani tai serkuistani (vain yksi) kukaan ei ole tarjonnut hoitoapua. Ystävistäni kukaan ei ole myöskään tarjonnut hoitoapua. Ennen synnytystä toinen siskoistani tuli mukaan ostamaan tarvittavat vauvatavarat, ostosten jälkeen tiuskaisi, että tämä oli sitten viimeinen kerta. Ennen lasta vanhempani kävivät kylässä luonani kolmen vuoden välein.

Kun muutin pois kotoa, auttoivat asunnon hankkimisessa, kärräsivät tavarat ja sanoivat heipat. Ei puhetta, että olisivat tulleet viettämään aikaa tai ”tukemaan” itsenäistymistä.

Kaikissa suvuissa ja perheissä ei ole auttamisen perinnettä. On pärjättävä yksin.

Oletko Sinä tarjonnut lastenhoitoapua sisaruksille, ystäville, lastesi kavereiden vanhemmille jne.?

Itsekin olen kahden lapsen yh ja äiti kuollut ja silloin kun lapset oli pieniä, niin isäni oli jo sairas eli ei tullut mitään lastenh.apua.

Itse olen saanut ihan kiitettävästi lastenh.apua vastavuoroisesti naapureilta ja ystäviltä. Tarpeen mukaan hoidamme toistemme lapsia tarpeen mukaan ja lapset tykkäävät. Ja monesta "hiekkalaatikko" äidistä on tullut ystäviä. Ja eihän siellä hiekkalaatikolla tarvitse olla kaikki äidit, vaan lapset voi leikkiä keskenään ja 1-2 äitiä vahtia ja muut äidit voi hoitaa omia hommiaan tai käydä vaikka yksin lenkillä.

Ja pyydän lasten kavereita yökylään ja lapseni seuraksi, näin heidän vanhemmat saa omaa aikaa tai hoitaa omia asioitaan ja sama toisipäin. Nytkin lapset oli viikonloppuna kaverinsa mökillä. Sama jatkuu, vaikka lapset ovat jo koululaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen yksin lapsen kanssa. Vanhemmat asuvat 300 km päässä käyvät meillä kerran kuussa. Sisarruksistani tai serkuistani (vain yksi) kukaan ei ole tarjonnut hoitoapua. Ystävistäni kukaan ei ole myöskään tarjonnut hoitoapua. Ennen synnytystä toinen siskoistani tuli mukaan ostamaan tarvittavat vauvatavarat, ostosten jälkeen tiuskaisi, että tämä oli sitten viimeinen kerta. Ennen lasta vanhempani kävivät kylässä luonani kolmen vuoden välein.

Kun muutin pois kotoa, auttoivat asunnon hankkimisessa, kärräsivät tavarat ja sanoivat heipat. Ei puhetta, että olisivat tulleet viettämään aikaa tai ”tukemaan” itsenäistymistä.

Kaikissa suvuissa ja perheissä ei ole auttamisen perinnettä. On pärjättävä yksin.

Oletko Sinä tarjonnut lastenhoitoapua sisaruksille, ystäville, lastesi kavereiden vanhemmille jne.?

Itsekin olen kahden lapsen yh ja äiti kuollut ja silloin kun lapset oli pieniä, niin isäni oli jo sairas eli ei tullut mitään lastenh.apua.

Itse olen saanut ihan kiitettävästi lastenh.apua vastavuoroisesti naapureilta ja ystäviltä. Tarpeen mukaan hoidamme toistemme lapsia tarpeen mukaan ja lapset tykkäävät. Ja monesta "hiekkalaatikko" äidistä on tullut ystäviä. Ja eihän siellä hiekkalaatikolla tarvitse olla kaikki äidit, vaan lapset voi leikkiä keskenään ja 1-2 äitiä vahtia ja muut äidit voi hoitaa omia hommiaan tai käydä vaikka yksin lenkillä.

Ja pyydän lasten kavereita yökylään ja lapseni seuraksi, näin heidän vanhemmat saa omaa aikaa tai hoitaa omia asioitaan ja sama toisipäin. Nytkin lapset oli viikonloppuna kaverinsa mökillä. Sama jatkuu, vaikka lapset ovat jo koululaisia.

Vastavuorohoito ei vaan toimi kaikilla. Mulla isohko perhe (4 lasta) ja en kyllä kehtaisi laittaa lapsiani kaverille yökylään. Otan itse kyllä kavereiden lapsia (1-2lasta) yökylään koska mulle se ei ole mikään iso lapsilauma silloinkaan. Mutta se on iso lauma, jos yhden lapsen äidille tulee 4 lisälasta.

Mutta siis tämä on oma valinta, teimme lapset tietäen että isovanhempi ei kiinnosta pätkääkään. Emme ole saaneet hoitoapua koskaan mistään yli 10 vuoteen ja se on ihan ok, silloin pärjätään itse.