Empatian ja sympatian erosta

Lobotomia.

Vierailija kirjoitti:

Empatia on sitä jota psykoterapeutti ja muut asiakastyössä käyttävät, eli pyrkivät ymmärtämään asiakkaidensa tunteita. Sympatia on sitä, että lähtee tunteisiin mukaan. Sympatiaa ei saa olla asiakastyössä, koska se estää älyllisen toiminnan tunteiden ottaessa vallan.

Hyvänen aika, eihän ne nyt asiakkaiden tunteita elä, vaan jää sympatian tasolle, että ymmärtävät mistä potilas puhuu mutta eivät koe sitä itse henkilökohtaisesti. 

Faith kirjoitti:

"Empatia on --- kykyä todella aidosti tuntea toisen tunteita" "Empaattinen ihminen ikään kuin astuu toisen ihmisen asemaan ja kokee maailman hänen tietoisuutensa ja tunteittensa kautta."

Nuo kohdat tekstissä on ehkä liioittelevasti muotoiltu, vaikka selityksen empatian ja sympatian erosta allekirjoitankin.

Olen itse empaattinen, mutta en usko, että niinä hetkinä "koen maailman toisen ihmisen tietoisuuden ja tunteiden kautta". Se että minulle tulee toisen ihmisen itkiessä kyyneleet silmiin ja että toisen nauru tarttuu minuun ei ole hänen tunteidensa tuntemista, vaan sitä että minulle tulee saman kaltaisia tunteita. 

Jos olettaa kykenevänsä kokemaan maailman toisen ihmisen tietoisuuden kautta, saattaa lakata kuuntelemasta. Eli jos olettaa jo tietävänsä, ei enää kuuntele mitä toinen sanoo. Mm. siksi on tärkeää ymmärtää toisen tunteiden/kokemusten ja omien tunteiden/kokemusten ero.

Minulla nyt vaan on kyky asettua toisen asemaan. Toisen ihmisen asemaan asettuminen ei todellakaan tarkoita sitä, että tietäisi jo puolimatkassa, mitä toinen on sanomassa. Empaattinen ihminen nimenomaan kuuntelee ja kuulemansa perusteella osaa asettua toisen ihmisen asemaan. 

Mikäli itsellä samanlaisia kokemuksia, se korostuu.

mikä minusta tekee ainutlaatuisen on se, että en koskaan vertaa omia tunteita toisen tunteisiin. Vaikka olisi sama asia koettu, emme voi tuntea samoin. 

Olen yliempaattinen: kun näen jossain ohjelmassa jonkun vaikka kaatuvan odottamatta, minusta tuntuu kuin olisin itse kaatunut.

Sympatia on tunteisiin mukaan menemistä, tietyllä tasolla teeskentelyä.

Empatia on kykyä ymmärtää tunnetiloja, menemättä niihin mukaan.

Empatia on positiivinen asia, sympatia vähemmän positiivinen asia.

Eroa on:

Jos putoat kuoppaan, toinen valittaa, että voi raukkaa, kuinka kävi.

Toinen ojentaa kätensä ja vetää sinut sieltä kuopasta ylös.

Vierailija kirjoitti:

Sympatia on tunteisiin mukaan menemistä, tietyllä tasolla teeskentelyä.

Empatia on kykyä ymmärtää tunnetiloja, menemättä niihin mukaan.

Empatia on positiivinen asia, sympatia vähemmän positiivinen asia.

Mistä putosit  😅

Vierailija kirjoitti:

Eroa on:

Jos putoat kuoppaan, toinen valittaa, että voi raukkaa, kuinka kävi.

Toinen ojentaa kätensä ja vetää sinut sieltä kuopasta ylös.

No kumpi on kumpi? 

Jos joku on pudonnut kaivoon, sympaattinen hyppää kaivoon perässä. Empaattinen nostaa kaivoon pudonneen. Jos joku itkee lohduttomasti, sympaattinen alkaa itkeä hänen kanssaan. Empaattinen tarjoaa nenäliinan. 

Vierailija kirjoitti:

Sympatia on "kanssa tuntemista"

Empatia on "toisen sisällistä ymmärtämistä."

Mitä eroa?

Brené Brown on yksi tunnetuimpia haavoittuvuus/empatia/tunne tutkijoita ja kirjailijoita. Hänen mukaansa olennaisia eroja empatian ja sympatian välillä on paljon. 

Empatia on hänen mukaansa yhdistävää ja sympatia ennen kaikkea yhteyttä katkovaa, eriyttävää. 

Empatian 4 tunnusmerkkiä (Wiseman): 

1. Perspektiivin vaihtaminen: toisen tilanteeseen asettumisen kyky, toisen ihmisen maailmankuvan tai tilanteen hyväksyminen ja tunnustaminen 

2. Tuomitsevuudesta pidättäytyminen

3. Toisen ihmisen tunteen (tunnetilan) huomaaminen (ja nimeäminen) ja sen viestiminen 

4. Tunteminen toisen ihmisen kanssa

Empatia on suremista surevan kanssa, yhdessä suremisen kokemus vs yksin suremisen kokemus. Empaattisesti surevaan suhtautuminen vaatii surun tunteen muistamisen itsessä ja halun muistaa ja kokea se (kipeä, epämukava, hankala...) ja antaa toiselle kokemus siitä, että hän ei ole yksin. Empatia vaatii haavoittuvaa läsnäoloa, sitä, että myöntää toiselle, että minäkin tunnen surun, olen kokenut sen - ja samalla jättää oman tunteensa sivuun. Empatia on sitä, että kuuntelee, antaa toisen olla ja on vain. Sitä, että ei yritä ratkoa ongelmaa, ei tarjoile vinkkivitosia ja instan tunnetaito-tilejä ja niiden quickfix neuvoja. Empaattinen tapa on sanoa esim. "En tiedä mitä sanoisin, mutta mä olen tässä. " Empatia on paljolti non-verbaalia myös: katse, ääni, kosketus, etäisyys...ne kaikki voivat vahvistaa empatian viestiä tai toisinpäin (se ei edes uskaltanut katsoa mua päin). Empatia vaatii turvallisuuden ja luottamuksen tunnetta, haavoittuvuutta, rohkeutta ja tasapainoista tunnesäätelyä. Se vaatii rakkautta ja välittämistä. 

Sympaattia on tilanteen huomaamista, tunteen tunnistamista - mutta ilman omaa tunnekokemusta. Sympatian kautta toinen tulee kohdatuksi enemmän tuomitsevuuden kuin ymmärtämyksen kautta. Sympaattinen ihminen tunnistaa surun, mutta ei halua kokea kipeää tunnetta itse ja on enemmänkin huojentunut siitä, että ei itse ole moisessa tilanteessa. Silloin se tuntuu melkein vielä pahemmalta kuin surun jättäminen huomiotta. "Äläs nyt itke. Otatko kahvia?". Toinen helppo esimerkki sympaattisesta ihmisestä on se ihminen, joka antaa neuvoja ja jakaa omia kokemuksia, niissä kohdissa, kun ystävillä on vaikeuksia. 

Brene Brownin lyhyt animaatio

psykopaatit ovat empatian mestareita

Vierailija kirjoitti:

Olen yliempaattinen: kun näen jossain ohjelmassa jonkun vaikka kaatuvan odottamatta, minusta tuntuu kuin olisin itse kaatunut.

Et kai mahdollista polvihaavaa ala puhdistamaan  😳

No kumpi näistä on realisti? 

Vierailija kirjoitti:

Ymmärsinköhän oikein: Onko sympatia käyttäytymistä ja empatia pelkästään ajattelua? Onko sympatia jotain mitä osoitetaan, ja empatia jotain mitä vain ajatellaan oman pään sisällä?

Voiko olla empatiaa ilman sympatiaa?

Voiko olla sympatiaa ilman empatiaa?

 

Ne eivät ole käyttäytymiseen tai ajatteluun liittyviä asioita - vaan tuntemiseen. Niillä voi molemmilla olla käyttäytymiseen ja ajatteluun liittyviä konkreettisempia osia. 

Empatia vaatii itseltä hyvää tunteiden kehollisten tuntemusten tuntemusta, tunnesanastoa ja tunnistamista, tunnesäätelyä ja perusolettamuksen, että kaikki tunteet on okei. Empatia on sitä, että tietää miltä (omassa kehossa) joku tunne tuntuu ja osaa ja uskaltaa hakea sen muiston/kokemuksen siitä tunteesta samalla kun kohtaa toisen, samaa/samankaltaista tunnetta kokevan ihmisen. Empatialle olennaista on myös hyväksyntä, tuomitsemattomuus, arvostava asenne: tunne saa olla, ihminen on arvokas riippumatta siitä, missä sotkuisessa tilanteessa tai tunteessa on. Empatian kautta toiselle välittyy tunne siitä, että ei ole yksin. Tilanne tai tunne muuttuu kevyemmäksi kantaa jaettuna. Se, että on kosketus omaan surun/ilon/vihan/innostuksen tunteeseen, on ensimmäinen linkki tunteen jakamisessa ja yhteyden muodostumisessa. 

Sympatia tulee egon kautta ja on juuri sitä mitä joku aiemmin kirjoitti "on kivaa näyttää muiden silmissä hyväntekijältä ja tehdä hyvää, että saisi vähän kiitosta". Sympattinen ihminen näkee ja tunnistaa toisen tuskan, mutta on vähän niin kuin turistina paikalla. Onhan se aika kiehtovaa, kun jollain menee huonommin kuin itsellä. Siinä ei tarvitse tunnistaa tunnetta/tuntemusta itsessä eikä se siksi ole kovin kummoinen taito. On aika helppoa nähdä, jos toinen on surullinen, hämmentynyt tai peloissaan.

Sympaattinen on  ajatuksena "Huh, onneksi en ole tuo", sanoina "Voi miten kamalaa. Soitellaan tässä viikolla ja nähdään. Moikka!",   tekona "vien soppaa ja annan sille auttavan puhelimen numeron ja poistun nopeasti." käytöksenä esim. vaikean välttelyä tai harhautuksia pois niistä hetkistä, kun  pitäisi huomata se tunne tai vaikea tilanne. 

Empaattinen on ajatuksena "onpa hurjan kuuloinen tilanne", sanoina "en tiedä mitä voin edes sanoa", tekona "halaus tai kannustava, rohkaiseva kosketus, silmiin katsominen ja hiljaa samalla sohvalla kököttäminen, jos se on se, mitä toinen tarvitsee (vaikka itse menis mieluummin jumppaan) käytöksenä empatia on toisen tarpeisiin vastaamista, niin, että toisella on helpompi olla (vaikka se on itselle juuri sillä hetkellä hankalaa tai vaatii säätöä). 

Kyllä voi olla sympatiaa ilman empatiaa ja empatiaa ilman sympatiaa. Empatia on hyväksyvää sympatia luonteeltaan tuomitsevaa, empatia on toisen tarpeisiin vastaamista ja toisen kokemuksen tunnistamista ja tunnustamista, kanssakokemista, todistamista, sympatia on toisen tarpeen huomaamista ja oman itsen tai mukavuuden laittamista toisen tarpeiden edelle.