"Estonialta selvinnyt Marge Rull. 'Piti olla itsekäs' "

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totuus on että Estonialta selvisivät ne joilla oli onnea. Tietysti hyvä kunto ja päättäväisyys auttoi. Mutta vain jos ymmärsit, huomasit tarpeeksi nopeasti laivan uppoavan ja oli paikassa mistä pääsi pois.

Toistan pelastuneista PUOLET oli laivan henkilökuntaa niin onnella ei ollut ihan niin paljoa tekemistä sittenkään?

Tietenkin henkilökuntaa oli suhteessa suurempi osa yksinkertaisista syistä; he olivat töissä, eli hereillä, pukeissa, selvin päin ja keskimäärin yläkansilla. Heillä oli myös koulutusta onnettomuustilanteisiin ja he tunsivat laivan läpikotaisin. 

Omituista vaatia, että henkilökunnan pitäisi tehdä tietoinen joukkoitsemurha vain tilastopoikkeaman välttämiseksi. 

Ei toisten auttaminen ole joukkoitsemurha.

Käytännössä on, jos jäämällä auttamaan toisia menettää mahdollisuutensa selviytyä. 

Silloin kun WTC-tornit sortuivat, sisällä oli satoja palomiehiä, jotka olivat menneet sinne auttamaan toisia ihmisiä. Iso osa heistä menehtyi. En kyllä tätä ihan sanoisi joukkoitsemurhaksi. Eikö itsemurha tarkoita tietoista itsensä tappamista? WTC-palomiehiä pidetään kansallissankareina, ei itsemurhan tekijöinä.

Mikäli olisi ollut tiedossa, että WTC romahtaa, sinne ei olisi lähetetty ensimmäistäkään palomiestä. 

Henkilökunta, kuten kaikki muutkin, tajusivat Estonialla, että se uppoaa ja nopeasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totuus on että Estonialta selvisivät ne joilla oli onnea. Tietysti hyvä kunto ja päättäväisyys auttoi. Mutta vain jos ymmärsit, huomasit tarpeeksi nopeasti laivan uppoavan ja oli paikassa mistä pääsi pois.

Miten sitten selittyy se, että suurin osa pelastuneista oli nuoria miehiä? Ei minusta millään muulla kuin sillä, että nuorilla miehillä oli tarpeeksi hyvä kunto siihen, että jaksoivat kiivetä kallellaan olevan laivan päälle.

Ja itsekkyyttä jättää vanhemmat ja avopuoliso kuolemaan.

Mitä tämä nuorimies olisi voinut tehdä, kiskoa kolmea jähmettynyttä ihmistä perässään kallistuneisiin portaisiin ja niitä ylös?

Miksi nämä puolustukset annetaan innolla tälle nuorelle miehelle, mutta ei Rullille? On nimittäin esiintynyt pariin kertaa tässä ketjussa. Aina kun tuo poika tulee puheeksi, vastaus on tämä sama ja samalla kuitenkin vaaditaan, että Rullin olisi pitänyt tyyliin kantaa kaverinsa laivasta ja vedenvarassa antaa jokaisen kohdalle osuvan käyttää häntä kellukkeenaan.

Olette yksiä piilonaisvihaajia kaikki. Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totuus on että Estonialta selvisivät ne joilla oli onnea. Tietysti hyvä kunto ja päättäväisyys auttoi. Mutta vain jos ymmärsit, huomasit tarpeeksi nopeasti laivan uppoavan ja oli paikassa mistä pääsi pois.

Miten sitten selittyy se, että suurin osa pelastuneista oli nuoria miehiä? Ei minusta millään muulla kuin sillä, että nuorilla miehillä oli tarpeeksi hyvä kunto siihen, että jaksoivat kiivetä kallellaan olevan laivan päälle.

Ja itsekkyyttä jättää vanhemmat ja avopuoliso kuolemaan.

Eihän sitä tiedä, oliko heillä mukana avopuolisoa tai vanhempia. Yleensä nuoret miehet lähtee reissuille keskenään, eikä vanhempiensa kanssa. Voi olla, että nämä nuoret miehet pelastuivat siksi, että olivat porukalla liikkeellä, auttoivat toinen toisiaan ja olivat kaikki hyväkuntoisia.

No sillä hurripojalla oli ja sinne jätti.

Että ei se pelkkä hyvä kunto riitä.

Siis jollain ruotslaispojalla oli vanhemmat mukana, mutta jätti heidät laivaan hukkumaan? Tuostakaan tilanteesta ei tarkemmin tiedä miten se on mennyt. Voi olla, että on yrittänyt pelastaa vanhempansa, mutta he ovat sanoneet, että pelasta itsesi. Ei voi tietää.

Se meni niin että poika kääntyi heitä hakemaan kun eivät jaksaneet mutta he huusivat juokse sinä , mene!

Kiitos tiedosta, näin arvelinkin asian tapahtuneen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen kyllä vähän, miksi tämä nainen on halunnut toiminnastaan julki kertoa. Onko siitä ylpeä? Hakeeko hyväksyntää, joka voisi helpottaa traumoja? Eihän hänen olisi ollut mikään pakko kertoa julkisuuteen, miten lutvi itsensä pysymään elävien kirjoissa.

No miksi yhtään kukaan kertoo ikinä mitään julkisuuteen? Häneltä on Estonian vuosipäivän vuoksi kysytty, tuskin hän on itse soittanut lehteen, että hei, hauaisin ylpeillä itsekkyydelläni.

Maailma tarvitsee myös totuudenpuhujia, sellaisia jotka kertovat miten asiat ovat. Kaunistelematta, satuilematta tai vääristelemättä. Se, että oletat Margen ylpeilevän selviytymistarinallaan kertoo paljon enemmän sinusta mitä hänestä.

Mikä siinä on, että ihmisten on niin vaikea kokea empatiaa naisia kohtaan? Marge on selviytyjä, eloonjäänyt, äiti ja rehellinen ihminen. Ja täällä vaan keksitään päästä kaikkia idioottimaisia analyysejä hänen persoonastaan ja selostetaan jotain mielikuvitustarinaa siitä, miten hänen olisi pitänyt toimia. Samaan aikaan puolta isommat miehet ovat saaneet rynniä, puskea ja satuilla ihan rauhassa ja av-raati vain symppaa niitä miehiä kyynel silmässä. Mutta Marge, Marge on paha!!1!

Mutta hän on ihan itse saanut päättää, mitä kertoo ja kuinka yksityiskohtaisesti. Margen lailla toimi varmasti suurin osa, mutta harvempi nähdäkseni lehtien palstoilla kerskuu, miten on potkinut jonkun oman selviytymisensä tieltä pois tai etuillut kallistuneissa rappusissa.

Minähän en siis näe tässä ongelmana sitä, miten hän on selvinnyt - voi olla, että itsekin toimisin kuoleman vaarassa samoin. Minulle ongelma tässä on se, miksi asialla pitää erikseen mässäillä julkisesti.

Se, että hän sinusta mässäilee ja ylpeilee, on omaa tulkintaasi ja kertoo enemmän sinusta kuin Margesta.

Jännä kyllä ihmisiä kiinnostaa toisten ihmisten kokemukset. Varsinkin ne äärimmäiset. Ehkä sitten olen "mässäilijä", mutta minusta on hienoa, että olen tietoinen Estonian onnettomuudesta, millaista siellä oli ja miten sieltä pelastui. Se lisää taas himpun verran ymmärrystäni maailmasta ja ihmisistä.

Kerran olet innokas jakamaan sääntöjä, moraalikoodeja ja toimintaohjeita, niin kerrohan seuraavaksi, että millaisista kokemuksista on mielestäsi sallittua puhua mediassa ja millaisista ei?

Jos sinä pelastuisit tulipalosta tuuppimalla muita ihmisiä liekkeihin, menisitkö valtakunnan mediaan kertomaan asiasta? Mitä luulet, että sinusta sen jälkeen ajateltaisiin?

 

Rull ei tuuppinut ketään. Mistä te vedätte näitä älyvapaita "tulkintojanne"? Alan oikeasti epäillä mielenterveyttänne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun isoäiti puhuu joskus siitä, että Estonialta pelastuivat miehet ja varsinkin hyväkuntoiset nuoret miehet. 

Titanicilta puolestaan enimmäkseen naisia. Kukaan mies ei siihen maailmanaikaan olisi kehdannut rynniä pelastusveneeseen/-lauttaan ennen naisia. 

Että niin on maailma muuttunut. Tasa-arvo on tullut. Se pelastautuu, joka kykenee ja mitään arvojärjestystä ei ole. 

En todellakaan osaa sanoa, miten olisin toiminut. Jos jättäisin lapset hyytävään mereen ja itse keikkuisin pelastuneena, niin pääsisinkö siitä koskaan yli? Sori, mulla on nyt paikka tässä. 

Nyt kannattaa muistaa että Estonialla ja Titanicilla ei ollut mitään muuta yhteistä kuin se että ne olivat laivoja jotka upposivat.

Estonia upposi noin 20 minuutissa kun Titanicin uppoamiseen meni tunteja. Titanicilla varmistettiin järjestys kannella lukitsemalla kolmannen luokan matkustajat (ne vahvat nuoret miehet ja naiset) omiin hyttiosastoihinsa etteivät pääse aiheuttamaan sekasortoa. Titanic ei myöskään kallistunut samalla tavalla kuin Estonia joten siellä pystyi ihmisiä ohjaamaan pelastusveneisiin. Titanicin tragedia oli se ettei pelastusveneitä ollut tarpeeksi, Estonian taas se että uppoaminen tapahtui niin nopeasti ettei pelastuslauttoja ja veneitä saatu vesille. Estonialla ei ollut mitään sijaa millekään ritarillisuudelle koska tilanne tuli niin nopeasti. Sieltä pelastuivat ne jotka olivat vahvoja ja nopeita. Jokainen, joka henkensä edestä taistelee tietää kyllä että siinä tilanteessa ei ruveta ketään vetämään perässä.

Joku arvosteli tätä Margea kylmäksi ihmiseksi kun oli potkaissut jalkaansa tarttuneen ihmisen irti. Hukkumaisillaan oleva ihminen on vaarallinen. Kaikissa pelastusohjeissakin neuvotaan ottamaan mukaan jotain jonka voi työntää itsensä ja hukkuvan väliin koska reaktiot ovat arvaamattomia. Kuka oikeasti jääkylmässä vedessä miettii muuta kuin omaa selviytymistään?

Se on hyvä olla rannalla viisas kun merellä tapahtuu onnettomuus.

Titanicilla pumput eivät riittäneet pitämään laivaa pinnalla. Sen sijaan pumpuilla onnistuttiin estämää laivan kallistuminen ja kaatuminen pumppaamalla vettä laivan sisällä puolelta toiselle. Samoin kattilassa pidettiin höyry päällä ja hätägeneraattori käynnistettiin, kun se oli pakko tehdä. Sähköt ja valaistus pidettiin päällä viimeiseen asti pelastustöiden varmistamiseksi ja valot sammuivat lopullisesti juuri ennen uppoamista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten sanoin niin ymmärrän senkin puolen että on pitänyt olla itsekäs pelastuakseen. Silti tuntuu karmealta ajatella että mitä jos tämä häneen tarttunut on ollut vaikkapa pieni lapsi joka yrittänyt saada apua? Potkinut hänet pois vaikka samaan aikaan itse roikkunut toisessa joka yrittänyt huolehtia omasta pelastautumisestaan. Onhan se äärettömän surullinen ajatus vaikka kuinka ottaisi huomioon tilanteen hektisyyden ja kaaoksen.

En minäkään tiedä miten olisin ko. tilanteessa toiminut tai olisinko selviytynyt, en tässä halua syyllistää tätä selviytynyttä. Kunhan vain pohdiskelen ja yritän ymmärtää asiaa mikä näin ulkopuolisena on todella vaikea kuvitella omalle kohdalleen.

Ap

Nuorimmat Estonialta pelastuneet olivat 14-vuotias norjalainen ja 16-vuotias venäläinen poika.

Sieltä ei pelastunut yhtään pikkulasta ihan siksi että turma tapahtui yöllä jolloin pikkulapset olivat hyteissään nukkumassa. Laivan kallistumassa pikkulasten kannelle pääseminen olisi ollut myös fyysisesti mahdotonta. Yhdenkään pelastuneen kertomuksissa ei puhuta sanaakaan pikkulapsista. Niin että se ei takuulla ollut pikkulapsi joka Marge Rullin jalassa roikkui. Emme me tiedä oliko se edes ihminen vai joku naru tms.

Ap:lle sanoisin että mene itse kokeilemaan vaikka pelastusliivit päälle ylöspääsyä jääkylmästä myrskyävästä merestä pilkkopimeässä. Taatusti sinäkin potkit jaloistasi irti kaiken mikä siinä lähellä on.

Höpö höpö.

Onhan se voinut olla pikkulapsi tai 10-17v joka tarttui Rullin jalkaan hentoisesti.

Se, ettei laivalta pelastunut kuin 2 lasta (14v + 16v) ei tarkoita, että vedessä ei voinut lapsia olla.

Niitä lapsia on voinut olla yksin tai yhdessä vanhemman kanssa vedessä, mutta eivät vain selvinneet. Se, että niitä ei selvinnyt ei mitenkään varmista sitä, että kaikki lapset jäivät laivaan ja kuolivat sinne. Niitä lapsia on voinut kuolla mihin sattuu: laivaan, laivan kannelle, veteen, lauttaan...

Siellä on voinut olla vaikka isä yhtä nopea kuin Rull ja kaapannut lapsensa kainaloon ja lähtenyt samaan aikaan kuin Rull laivasta ulos. Isä ja lapsi ovat voineet ja olla valmiiksi siinä kerroksessa mistä pääsee ulos kannelle. Rull joutui kiipeämään portaan ylös päästäkseen kannelle. Jne jne. Lukemattomia vaihtoehtoja miten lapsia on voinut olla vaikka missä, hytissä/käytävällä/kannella/vedessä..

Siinä on vain kaksi vaihtoehtoa kuka otti hentoisen otteen Rullin jalasta. Joko se oli aikuinen, joka oli juuri kuolemassa ja viimeisillään voimilla otti Rullista kiinni TAI se oli lapsi, joka jo valmiiksi pienemmillä voimilla oli Rullissa kiinni.

Itse pelkään, että se oli lapsi.

Silloin myös se on kauheampaa. Juuri kuolemassa olevaa ei välttämättä pysty enää pelastamaan, mutta lapsen kohdalla tilanne oli toinen. Rullilla ei ollut enää voimia, ymmärrän, mutta olisiko se pelastaminen vaatinut juuri enempää voimia, kun otekin oli jo niin hentoinen? Olisiko riittänyt, että Rull olisi vain nostanut jalkansa ylös ja mahdollinen lapsi olisi pelastunut?

Sitä emme tiedä. Hän ei ottanut sitä riskiä.

Mutta sitä en ymmärrä, ettei hän tunne huonoa omatuntoa, syyllisyyttä, surua, syyllisyyttä siitä miksi minä jäin henkiin tai yleensä muita normaaleja tuntemuksia. Tai ymmärrän, hän ei ole käynyt sitä läpi. Hän itsekin sanoo, ettei ole miettinyt tapahtumaa. Ymmärsin, että välillä vain on kertonut tapahtuneesta, mutta ei sen enempää.

Jotkut puhuvat täällä, että hukkuvat vetää toisenkin kohti kuolemaa. Mutta miten tämä Rulliin jalkaan tarttunut olisi sen voinut tehdä. Otekin oli hento ja Rull itse sanoi, ettei tarvinnut paljoa ravistella kun hentoinen ote irtosi "enempää ei tarvittu".

Olisiko tuossa Rull voinut vain kokeilla nostaa jalkansa ylös ja toinen olisi pelastunut. Rullilla ei ollut ilmeisesti voimia.

Pienestä on tämä elämä kiinni. Yhdellä Rullin jalan ravistelulla sinetöit toisen kohtalon. Eikö tuo normaalisti herätä monenlaisia tuntemuksia vaikka lopputulos olisikin sama "jalan ravistelu".

Rull ei häpeile, ei kadu eikä ole miettinyt tapahtumaa. On varmasti jumissa/pysähdyksissä tapahtuneen kanssa eikä ole kyennyt sitä käsittelemään. Muuten tuota tunteettomuutta ja itsekkyyttä ei selitä mikään.

"Rull ei häpeile, ei kadu eikä ole miettinyt tapahtumaa. On varmasti jumissa/pysähdyksissä tapahtuneen kanssa eikä ole kyennyt sitä käsittelemään. Muuten tuota tunteettomuutta ja itsekkyyttä ei selitä mikään"

Tunteettomuuden tuossa onnettomuustilanteessa ymmärtää. Odottihan kotona 1v lapsi.

Mutta miksi tuo tunteettomuus on kestänyt 25v? Eikö olisi jo aika muuhunkin kuin tunteetomuuteen, katumattomuuteen, itsekyyteen?

Tuota tunteettomuutta ei mielestäni selitä kuin paha trauma, jota ei ole kyetty käymään läpi tai ihmisen yleinen tunteettomuus.

Milloin itsekkyydestä on tullut hyve ja ihailtavaa tai milloin itsekkyyttä on OK olla katumatta tai häpeilemättä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain luin että laivan kyljen päällä kävelevät ihmiset näkivät ikkunoista suoraan hytteihin joissa epätoivoiset ihmiset ihmiset takoivat ikkunaa ja anoivat apua. Jäin miettimään miksi he siellä hyteissään olivat kun luulis että olivat käytävällä ettimässä ulospääsyä.

Luulis myös että joku olisi kirveellä rikkonut noita ikkunoita, mutta kukaan ei tehnyt mitään.

Kerropa mistä sinne pelastautujien keskelle olisi yhtäkkiä ilmestynyt kirves? Siellä kyljen päällä oli aivan helvetin kylmä ja todella tuulista, osa huuhtoutui tuulen takia suoraan jäiseen mereen. Ei siellä ole aikaa alkaa rikkomaan ikkunoita jos oma selviytyminen on kiinni siitä, kuinka monessa sekunnissa pääset pelastuslauttaan. Eivät ne ikkunat olisi edes särkyneet kun ovat vieläkin ehjät vaikka ovat valtavassa paineessa merenpohjassa.

En ole tuo lainaamasi henkilö, mutta olen miettinyt tuota ikkuna-asiaa. Tuo lasin hakkaaminen sisältä käsinhän olisi ollut mahdollista vain, jos veden pinta olisi jo laivan sisällä noussut korkealle. Jos miettii ikkunan ja hytin oven välistä etäisyyttä, kyllä siinä helposti yli kolme metriä on matkaa, nythän se oviseinä olisi toiminut lattiana. Haluaisin niin kovasti uskoa, ettei tuo kerrottu ole totta. :(

Ei se olekaan totta. Siinä vaiheessa kun laiva oli kyljellään, siitä oli sähköt poissa, eli kaikki hytit olivat pilkkopimeitä. Ikkunoista ei siis voinut nähdä sisälle. Ja tosiaan ei sieltä hytin ovelta (joka siinä vaiheessa on muuttunut lattiaksi) edes ylettäisi ikkunaa takomaan. Ja kyllä suurin osa niistä pinnanpuoleisista ikkunoista on edelleen ehjiä. Ilma pääsi pois oviaukoista. Pohjan puolen ikkunoista en osaa sanoa, niitä saatta olla rikkoutunut enemmän.

Kyllä se ikkunajuttu on totta, siellä on mahdollista seisoa muunkin päällä ja taskulappujakin oli.

Ei ole. Minkä päällä ne ihmiset sinun mielestäsi olisivat seisoneet? Hyteissä on sileälaitaiset sängyt, jotka ulottuvat ulkoseinään asti, sekä ikkunapöytä. Kaikki muu on irtainta, joka oli tuossa vaiheessa läjässä ovea vasten monen metrin päässä alapuolella. 

Tuosta taskulampulla valaistusta hytistä käsin ikkunaan hakkaamisesta ei ole ikinä missään lehtijutussa mainittu, enkä tosiaan usko että sellaista on tapahtunut. Jos esität linkin johonkin julkaistuun artikkeliin jossa tästä kerrotaan, saatan muuttaa mielipidettäni.

Oma kokemukseni matkustajalauttojen hyteistä (olen ollut vain karvalakkihyteissä, en sviiteissä tms) on sellainen, että toisen laidan pedit ovat vessan seinän ja laivan ulkoseinän välisessä syvennyksessä. Yltäisin pitämään varpaat vessan seinässä ja hakkaamaan ikkunaa jollain esineellä ihan hyvin. Jos siis laiva olisi kyljellään, pystyisin vessan päällä seisten koputtelemaan ulkona oleville. En ymmärrä, mikä tässä on olevinaan mahdotonta. Voihan sitä irtorojuakin vielä kasata jalkojen alle. Sivusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totuus on että Estonialta selvisivät ne joilla oli onnea. Tietysti hyvä kunto ja päättäväisyys auttoi. Mutta vain jos ymmärsit, huomasit tarpeeksi nopeasti laivan uppoavan ja oli paikassa mistä pääsi pois.

Miten sitten selittyy se, että suurin osa pelastuneista oli nuoria miehiä? Ei minusta millään muulla kuin sillä, että nuorilla miehillä oli tarpeeksi hyvä kunto siihen, että jaksoivat kiivetä kallellaan olevan laivan päälle.

Ja itsekkyyttä jättää vanhemmat ja avopuoliso kuolemaan.

Mitä tämä nuorimies olisi voinut tehdä, kiskoa kolmea jähmettynyttä ihmistä perässään kallistuneisiin portaisiin ja niitä ylös?

Miksi nämä puolustukset annetaan innolla tälle nuorelle miehelle, mutta ei Rullille? On nimittäin esiintynyt pariin kertaa tässä ketjussa. Aina kun tuo poika tulee puheeksi, vastaus on tämä sama ja samalla kuitenkin vaaditaan, että Rullin olisi pitänyt tyyliin kantaa kaverinsa laivasta ja vedenvarassa antaa jokaisen kohdalle osuvan käyttää häntä kellukkeenaan.

Olette yksiä piilonaisvihaajia kaikki. Miksi?

Ei ole siitä kysymys. Jos vertaa näitä kahta tapausta, niin poika olisi halunnut jäädä auttamaan, mutta omaiset kielsi ja käski jatkaa matkaa. Rullia autettiin useasti, mutta hänellä itsellään ei ollut mitään kiinnostusta auttaa toisia.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tähän asiaan on ihan turha mitään itsekkyysjuttua liittää. Ihan selkeästi ratkaisevin tekijä selviytymisessä on ollut hyvä kunto. Sen kertoo jo sekin, että suurin osa pelastuneista on ollut nuoria miehiä. Eikä Margekaan olisi pelastunut yhtään pidemmälle, jos ei olisi jaksanut roikkua portaiden kaiteessa.

Eikö tuo nyt vähän itsekkyyttä ole. Saat apua muttet auta muita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siellä on 70 poliisiakin ja ne olivat korkealla moraalilla koulutettuja ja vain 6 pelastui. Ihan saletisti siksi ettei moraali antanut tehdä rulleja. Ja varmasti auttoivat muita.

Tuo on suunnilleen sama suhdeluku kuin koko laivan porukasta. Ei ole syytä epäillä, että poliisit olisivat toimineet sen epäitsekkäämmin kuin keskimääräinen laivalla ollut ihminen. Osa varmasti auttoi muita, osa pelastautui itsekkäästi, ja suurelta osin lopputuloksen saneli sattuma. 

viisi pelastui noista vaan sanoo ruotsalaisohjelma

Edelleen suunnilleen sama suhdeluku. Ei voi päätellä poliisien olleen sen epäitsekkäämpiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen kyllä vähän, miksi tämä nainen on halunnut toiminnastaan julki kertoa. Onko siitä ylpeä? Hakeeko hyväksyntää, joka voisi helpottaa traumoja? Eihän hänen olisi ollut mikään pakko kertoa julkisuuteen, miten lutvi itsensä pysymään elävien kirjoissa.

No miksi yhtään kukaan kertoo ikinä mitään julkisuuteen? Häneltä on Estonian vuosipäivän vuoksi kysytty, tuskin hän on itse soittanut lehteen, että hei, hauaisin ylpeillä itsekkyydelläni.

Maailma tarvitsee myös totuudenpuhujia, sellaisia jotka kertovat miten asiat ovat. Kaunistelematta, satuilematta tai vääristelemättä. Se, että oletat Margen ylpeilevän selviytymistarinallaan kertoo paljon enemmän sinusta mitä hänestä.

Mikä siinä on, että ihmisten on niin vaikea kokea empatiaa naisia kohtaan? Marge on selviytyjä, eloonjäänyt, äiti ja rehellinen ihminen. Ja täällä vaan keksitään päästä kaikkia idioottimaisia analyysejä hänen persoonastaan ja selostetaan jotain mielikuvitustarinaa siitä, miten hänen olisi pitänyt toimia. Samaan aikaan puolta isommat miehet ovat saaneet rynniä, puskea ja satuilla ihan rauhassa ja av-raati vain symppaa niitä miehiä kyynel silmässä. Mutta Marge, Marge on paha!!1!

Mutta hän on ihan itse saanut päättää, mitä kertoo ja kuinka yksityiskohtaisesti. Margen lailla toimi varmasti suurin osa, mutta harvempi nähdäkseni lehtien palstoilla kerskuu, miten on potkinut jonkun oman selviytymisensä tieltä pois tai etuillut kallistuneissa rappusissa.

Minähän en siis näe tässä ongelmana sitä, miten hän on selvinnyt - voi olla, että itsekin toimisin kuoleman vaarassa samoin. Minulle ongelma tässä on se, miksi asialla pitää erikseen mässäillä julkisesti.

Se, että hän sinusta mässäilee ja ylpeilee, on omaa tulkintaasi ja kertoo enemmän sinusta kuin Margesta.

Jännä kyllä ihmisiä kiinnostaa toisten ihmisten kokemukset. Varsinkin ne äärimmäiset. Ehkä sitten olen "mässäilijä", mutta minusta on hienoa, että olen tietoinen Estonian onnettomuudesta, millaista siellä oli ja miten sieltä pelastui. Se lisää taas himpun verran ymmärrystäni maailmasta ja ihmisistä.

Kerran olet innokas jakamaan sääntöjä, moraalikoodeja ja toimintaohjeita, niin kerrohan seuraavaksi, että millaisista kokemuksista on mielestäsi sallittua puhua mediassa ja millaisista ei?

Jos sinä pelastuisit tulipalosta tuuppimalla muita ihmisiä liekkeihin, menisitkö valtakunnan mediaan kertomaan asiasta? Mitä luulet, että sinusta sen jälkeen ajateltaisiin?

 

Rull ei tuuppinut ketään. Mistä te vedätte näitä älyvapaita "tulkintojanne"? Alan oikeasti epäillä mielenterveyttänne.

Aloittajan linkissä olevassa jutussa sanotaan, että Rull potkaisi häntä jalkaan tarttunutta ihmistä. Aika lailla sama asia kuin tuuppiminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen kyllä vähän, miksi tämä nainen on halunnut toiminnastaan julki kertoa. Onko siitä ylpeä? Hakeeko hyväksyntää, joka voisi helpottaa traumoja? Eihän hänen olisi ollut mikään pakko kertoa julkisuuteen, miten lutvi itsensä pysymään elävien kirjoissa.

No miksi yhtään kukaan kertoo ikinä mitään julkisuuteen? Häneltä on Estonian vuosipäivän vuoksi kysytty, tuskin hän on itse soittanut lehteen, että hei, hauaisin ylpeillä itsekkyydelläni.

Maailma tarvitsee myös totuudenpuhujia, sellaisia jotka kertovat miten asiat ovat. Kaunistelematta, satuilematta tai vääristelemättä. Se, että oletat Margen ylpeilevän selviytymistarinallaan kertoo paljon enemmän sinusta mitä hänestä.

Mikä siinä on, että ihmisten on niin vaikea kokea empatiaa naisia kohtaan? Marge on selviytyjä, eloonjäänyt, äiti ja rehellinen ihminen. Ja täällä vaan keksitään päästä kaikkia idioottimaisia analyysejä hänen persoonastaan ja selostetaan jotain mielikuvitustarinaa siitä, miten hänen olisi pitänyt toimia. Samaan aikaan puolta isommat miehet ovat saaneet rynniä, puskea ja satuilla ihan rauhassa ja av-raati vain symppaa niitä miehiä kyynel silmässä. Mutta Marge, Marge on paha!!1!

Mutta hän on ihan itse saanut päättää, mitä kertoo ja kuinka yksityiskohtaisesti. Margen lailla toimi varmasti suurin osa, mutta harvempi nähdäkseni lehtien palstoilla kerskuu, miten on potkinut jonkun oman selviytymisensä tieltä pois tai etuillut kallistuneissa rappusissa.

Minähän en siis näe tässä ongelmana sitä, miten hän on selvinnyt - voi olla, että itsekin toimisin kuoleman vaarassa samoin. Minulle ongelma tässä on se, miksi asialla pitää erikseen mässäillä julkisesti.

Se, että hän sinusta mässäilee ja ylpeilee, on omaa tulkintaasi ja kertoo enemmän sinusta kuin Margesta.

Jännä kyllä ihmisiä kiinnostaa toisten ihmisten kokemukset. Varsinkin ne äärimmäiset. Ehkä sitten olen "mässäilijä", mutta minusta on hienoa, että olen tietoinen Estonian onnettomuudesta, millaista siellä oli ja miten sieltä pelastui. Se lisää taas himpun verran ymmärrystäni maailmasta ja ihmisistä.

Kerran olet innokas jakamaan sääntöjä, moraalikoodeja ja toimintaohjeita, niin kerrohan seuraavaksi, että millaisista kokemuksista on mielestäsi sallittua puhua mediassa ja millaisista ei?

Jos sinä pelastuisit tulipalosta tuuppimalla muita ihmisiä liekkeihin, menisitkö valtakunnan mediaan kertomaan asiasta? Mitä luulet, että sinusta sen jälkeen ajateltaisiin?

 

Rull ei tuuppinut ketään. Mistä te vedätte näitä älyvapaita "tulkintojanne"? Alan oikeasti epäillä mielenterveyttänne.

Eikö se jalalla tuuppinut kun ravisteli hukkuvan jaloillaan itsestään pois

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tähän asiaan on ihan turha mitään itsekkyysjuttua liittää. Ihan selkeästi ratkaisevin tekijä selviytymisessä on ollut hyvä kunto. Sen kertoo jo sekin, että suurin osa pelastuneista on ollut nuoria miehiä. Eikä Margekaan olisi pelastunut yhtään pidemmälle, jos ei olisi jaksanut roikkua portaiden kaiteessa.

Eikö tuo nyt vähän itsekkyyttä ole. Saat apua muttet auta muita.

Niin mutta itsekkyys ei ole ollut tässä nyt se ratkaisevin tekijä, vaan hyvä kunto. Toimittaja on tahallaan sensaatiohakuisesti nostanut itsekkyyden jutussa esiin liian voimakkaasti.

Täällä mammat pöksyt märkinä haaveilee sankarillisista poliiseista ja pojista, jotka oikeamielisesti hylkäävät perheensä pelastautuakseen, uhrautuvaisista Estonian miehistä jotka auttavat jokaista vastaantulevaa hätätilanteessa samalla kun Rull muita miettimättä menee ja pelastaa itse itsensä. Hyi Rull, hyi, kyllä kunniallisen naisen pitäisi jättää yrittämättä ja vajota kivenä pohjaan kuten aito av-mamma tekisi. Ainoa oikea tapa pelastua on tulla komean ja kunniallisen miehen pelastamaksi samalla kun itkien ja näin tunteensa osoittaen lähettää lentosuukkoja hukkuville pikkulapsille.

Voi *ttu teitä :D Tämä on kuin jokin avohoitola. 

Ei ihme että Estonialta pelastui lähinnä miehiä, jos laivalla olleilla naisilla oli teidän mentaliteettinne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totuus on että Estonialta selvisivät ne joilla oli onnea. Tietysti hyvä kunto ja päättäväisyys auttoi. Mutta vain jos ymmärsit, huomasit tarpeeksi nopeasti laivan uppoavan ja oli paikassa mistä pääsi pois.

Tärkeintä oli päästä pelastuslauttaan ja pysyä siellä (monihan huuhtoutui useammankin kerran pois). Merestä ei kai pelastettu ketään elossa. Moni meressä kellunut on varmaankin ollut hengissä vielä kun muut laivat tulivat paikalle. 

Yksi mies pelastettin merestä. Hän ei yrityksistä huolimatta onnistunut pääsemään pelastuslauttoihin ja ui koko ajan. Hänet pelastettiin jo aamuyöstä.

Täällä on aprikoitu miten itse olisi toiminut tilanteessa, ja todettu että ei voi tietää. Ihminen toimii hädässä arvaamattomalla tavalla. Itse olen sillä tavalla epäonnekas että olen joutunut kaksi kertaa tilanteeseen jossa hengenlähtö on ollut lähellä - ensimmäistä kertaa teininä osana vähän isompaa keissiä, ja toisen kerran lapsen kanssa. Tunnistan Rullin kuvaaman tilan jossa keskittyy vain selviämiseen, eikä edes kuule ympäristön ääniä. Arvioin salamannopeasti vaaran ja mahdollisen pakotien, lihakset jännittyy ja pystyy uskomattomiin ponnistuksiin, kivuntunne katoaa. Ja jostain syystä pidätän hengitystä kunnes tilanne on ohi, mikä ei ole hirveän hyvä juttu koska aivot tarvitsee happea? Olen ilmeisesti niitä jotka pystyvät toimimaan heti, mutta en ole ensimmäisenä auttamassa muita jos vaara on läsnä. Paitsi omaa lastani, jonka opin seuraavalla kerralla. Ymmärsin vasta jälkikäteen että oli millistä kiinni ettei lähtenyt oma henki kun työnsin lapsen sivuun. En edes tajunnut tilannetta, vaan kaikki tapahtui kuin vaistonvaraisesti. Jouduin elvyttämään lastani, mutta en tuntenut pelkoa tai mitään muutakaan vaikka muut panikoi ympärillä ja lapsi alkoi jo sinertää, toimin kuin ensiapurobotti. Palasin ”järkiini” vasta kun sain lapsen taas hengittämään ja pääsimme sairaalaan. Silloin vasta pääsi itku ja järkytyin koko tilanteesta. Nämä molemmat kerrat ovat kyllä jälkikäteen tuntuneet traumatisoivilta, ja koin vuosia syyllisyyttä siitä kerrasta kun selvisin vaikka ympäriltä kuoli ihmisiä (tuttujakin), vaikka tilanne ei luojankiitos ollut sellainen että olisi pitänyt muita töniä ja potkia selvitäkseen, tai jossa olisin voinut edes tehdä mitään muiden pelastamiseksi. Eräs henkilö jolla oli hieman paremmat lähtökohdat auttamiseen, mutta mitään ei ollut kuitenkaan enää tehtävissä, kuoli itsekin koska jäi auttamaan. Toinen henkilö jolla oli vastuutehtävä pitää muut turvassa, kuoli suorittaessaan tätä tehtävää. Nämä ovat jääneet vaivaamaan.

En pysty tuomitsemaan ketään selvinnyttä. Varmasti ovat miettineet jokaista pienintäkin asiaa vuosia ja kokeneet syyllisyyttäkin. Siitäkin huolimatta että julkisesti ehkä sanovat toista, tai eivät puhu asiasta ääneen ollenkaan. Ihmismieli toimii niin.

Av-mamma on niin voimakas, että olisi samalla kun roikkuu pelastuslautan reunalla, tuntiessaan jonkun vetävän häntä nilkasta takaisin mereen, ottanut jalkavoimansa käyttöön ja nostanut jalallaan 4 metristen aaltojen keskellä tuon jalassaan roikkuvan ihmisen pelastuslauttaan.

Kellut pelastuslautalla ja katselet myrskyn runtelemana kuunvalossa kun laiva jossa juuri olet ollut nukkumassa/juhlimassa tms. uppoaa meren syvyyksiin silmiesi edessä. Voiko sitä edes ymmärtää todeksi..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tähän asiaan on ihan turha mitään itsekkyysjuttua liittää. Ihan selkeästi ratkaisevin tekijä selviytymisessä on ollut hyvä kunto. Sen kertoo jo sekin, että suurin osa pelastuneista on ollut nuoria miehiä. Eikä Margekaan olisi pelastunut yhtään pidemmälle, jos ei olisi jaksanut roikkua portaiden kaiteessa.

Eikö tuo nyt vähän itsekkyyttä ole. Saat apua muttet auta muita.

Mihin vedät rajan? Pitääkö jokaisen apua tarvitsevan kyetä myös auttamaan muita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totuus on että Estonialta selvisivät ne joilla oli onnea. Tietysti hyvä kunto ja päättäväisyys auttoi. Mutta vain jos ymmärsit, huomasit tarpeeksi nopeasti laivan uppoavan ja oli paikassa mistä pääsi pois.

Miten sitten selittyy se, että suurin osa pelastuneista oli nuoria miehiä? Ei minusta millään muulla kuin sillä, että nuorilla miehillä oli tarpeeksi hyvä kunto siihen, että jaksoivat kiivetä kallellaan olevan laivan päälle.

Ja itsekkyyttä jättää vanhemmat ja avopuoliso kuolemaan.

Mitä tämä nuorimies olisi voinut tehdä, kiskoa kolmea jähmettynyttä ihmistä perässään kallistuneisiin portaisiin ja niitä ylös?

Miksi nämä puolustukset annetaan innolla tälle nuorelle miehelle, mutta ei Rullille? On nimittäin esiintynyt pariin kertaa tässä ketjussa. Aina kun tuo poika tulee puheeksi, vastaus on tämä sama ja samalla kuitenkin vaaditaan, että Rullin olisi pitänyt tyyliin kantaa kaverinsa laivasta ja vedenvarassa antaa jokaisen kohdalle osuvan käyttää häntä kellukkeenaan.

Olette yksiä piilonaisvihaajia kaikki. Miksi?

Ei ole siitä kysymys. Jos vertaa näitä kahta tapausta, niin poika olisi halunnut jäädä auttamaan, mutta omaiset kielsi ja käski jatkaa matkaa. Rullia autettiin useasti, mutta hänellä itsellään ei ollut mitään kiinnostusta auttaa toisia.

Rullilla ei ollut mukana vanhempiaan eikä puolisoaan. Ja kerran täällä rakastetaan spekulointia, niin mistäs me nyt sitten tiedetään, että poikaa kehotettiin eteenpäin. Ehkä tyttöystävä huusi kauhuissaan, että auta ja poika vain paahtoi eteenpäin silmät selällään ja myöhemmin kertoo teille hyväuskoisille pullataikinoille nyyhkytarinaa.

Rullia auttoivat laivan henkilökunta, sekä passiivisesti se meressä kellunut mies. Missä kohtaa Rullin olisi pitänyt jotenkin osoittaa halunsa muiden auttamiseen, kun oli koko ajan äärimmäisessä kuolemanvaarassa itsekin? Jäädä nostelemaan miehiä portaikosta? Antaa jalkaansa tarttuneen vetää hänet pinnan alle? Lähtä lautalta uimaan jonkin äänen perään?

Rull toimi oikein ja selviytyi. Sinä olisit ilmeisesti mielummin kuollut.