Lue keskustelun säännöt.
Estonia-laivan uppoamisesta 25 vuotta aikaa, muistatko sen aamun, kun uutiset pyörittivät, mitä oli tapahtunut?
27.09.2019 |
Missä itse olit silloin, kun sait tietää Estonia-laivaturmasta?
Itse olin kotona ja nukkumassa vielä sikeästi, kun vanhin lapsistamme (silloin 6 vuotias) tuli sängyn viereen sanomaan minulle näin: " Äiti, joku iso laiva on uponnut isoon veteen, telkkarissa kerrotaan" Minä: aijaa, mut missä päin?" ja lapseni siihen, että "jossain lähellä" . Lapseni oli herännyt jo aikaisemmin isänsä lähdettyä jo töihin, ja hän aina katseli aamuisin lasten ohjelmia. Minä siitä sitten kömmin pystyyn, vaikka ajattelin, että joku öljytankkeri vaan taasen mennyt karille jossain päin. Nuorin lapsemme vielä nukkui lastenhuoneessa, hän oli siihen aikaan noin neljän ikäinen. Menin sitten heti olkkariin katsomaan telkkarin uutisia, ja huh,huh, kun tapahtuma aukeni minulle, ja kun uutisten lukija kertoi, että ihmisiä oli laivassa noin tuhat, niin ja ne kauheat myrskyisän laineiset meripelastuskuvat helikoptereineen oranssien pelastulauttojen kera ovat jäänneet muistiini. Koko päivä menikin sitten telkkarin uutisia seuraten, ja tilanteen kehittymistä, ja iltauutisissa näytettiin sitten jo niitä mustia ruumispusseja rivissä Utön saarelta jne. Muistaakseni vanhin lapsista oli silloin hieman flunssainen ja hän ei lähtenyt srk:n eskariin tuona päivänä. Mieheni soitti töistä, että oli kuullut töihin ajellessaan radion uutisista kyseisestä onnettomuudesta. Jälkeen päin tuon aamun olen kysellyt vanhimmalta lapseltani, että ei kai siitä jäänyt minkäänlaista traumaattista muistijälkeä, koska hänhän katsoi lastenohjelmien lomassa yksin ensiuutiset moisesta tragediasta, mutta ei hän ainakaan myönnä, että hänelle olisi siitä mitään huonoa kiksiä jäänyt. Mitenkäs te muut palstalaiset, missä olit silloin?
Kommentit (235)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan aamu-uutiset ja järkytyksen. Myös sen kuinka ala-asteikäiset lapseni tulivat koulusta ja kertoivat, että heidän luokkatoverinsa, kaksi sisarta, olivat itkeneet koko päivän, koska heidän isänsä oli tuolla laivalla, eivätkä he tienneet oliko elossa vai kuollut (oli pelastunut)
No on kyllä maailman seitsemäs ihme että ala-asteikäset lapset on laitettu kouluun tossa tilanteessa:O Luulis että opettajakin on jo kotiin yhteydessä että tulkaa nyt hyvä ihme hakemaan shokissa olevat lapset kotiin. Mutta hyvä että isä pelastui!
Silloin mentiin kouluun, ellei oksentanut verta, ja sankarillista oli mennä siitä huolimatta.
No ei todellakaan pidä paikkaansa.
Olin koulussa 80- ja 90-luvulla ja todellakaan tuollaisessa tilanteessa ei olisi tultu kouluun.
Olin nelosluokalla ja veljeni ekalla kun lenkitettiin meidän koiraa jonka kimppuun hyökkäsi isompi koira ja r aateli tämän hen giltä. Molemmat oltiin seuraava päivä pois koulusta ja porattiin kotona. Tapahtui pari kuukautta Estonian jälkeen.
Ei olisi mennyt meillä läpi. Tosin pääsin peruskoulusta -88, mutta olisi pitänyt taivuttaa vanhemmat kirjoittamaan poissaolotodistukseen jotain muuta.
Yläasteella yritin kerran pinnata "pyörä rikki"- kliseellä, mutta opettaja ei hyväksynyt. Hammaslääkäriä käytettiin tekosyynä niin usein, että opettajat alkoivat vaatia todistuksia käynneistä. Ammattikoulussa ei saanut myöhästyä sekuntiakaan.
En vieläkään ymmärrä, miten onnistun kerran lähtemään kesken päivää kotiin, eikä kukaan ihmetellyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistanpa hyvinkin. En aamulla katsellut tai kuunnellut mitään uutisia. menin takaamaan lainaa ja ennen takausta asiasta oli keskustelua. Päivä jatkui normaalisti enkä muista illallakaan katselleeni asiaa sen kummemmin tv.stä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin 19 vuotias ja siinä naapurissa asui ystävä jonka mies oli virolainen.Oli juuri käymässä Virossa ja piti lähteä risteilylle juuri Estonialla ystäviensä kanssa. . Aamulla sitten kauhee hätä ja paniikki kun ei saa mistään tietoa ei Viron päästä, eikä täältä...näki että tuska on kauhee ystävällä. Siellä sitten yhdessä istuttiin muksujen kanssa koko aamu töllöä tuijottaen ja mobiraa kantaen et josko se "kännykkä" sois... ja sitten se soi,ja ystävän mies ilmoitti että hengissä ollaan,ei noussut laivaan koska olivat myöhästyneet lähtöselvityksestä. Tais olla yläkerran Herralla sormet pelissä,siihen tulokseen tultiin@
Mites yläkerran Herra ja ne reilu 800 uhria?
"Aika on syntyä ja aika on kuolla, kaikella on aikansa maan päällä."
Oli suuri järkytys silloin, kun tajusin itsekin matkanneeni teininä usein Estonialla. Laiva oli silloin Viking Sally ja se matkasi Turun ja Tukholman väliä. Tuolloin vielä sai alaikäisenä matkustaa kaverin kanssa ilman huoltajaa. Monesti meillä oli se halvin Q- luokan hytti autokannen alapuolella. Voi hyi, että oli ahdasta. Karmivaa ajatella miten sieltä ei pääse pois. Muistan ikuisesti aamun uutiskuvat oransseista lautoista meressä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olihan se sellaista aikaa, että toimittajat tunkivat joka paikkaan ahdistelemaan u'hreja ja omaisia.
Ylilyöntejä tapahtui. Kyllä kahvit roiskahti ja leuka loksahti, että kuulinko oikein, kun se naistoimittaja kysyi siellä Virossa omaiselta, jonka puoliso oli tod.näk kuollut, että 'miltä nyt tuntuu'. Ja vielä sellaisella mairealla, muka-osaaottavaisella äänellä. Täytyy sanoa, että ko. virolaisnainen osoitti suurta itsehillintää ja persoonaa pysymällä rauhallisena, minä olisin heittänyt sen äm'män kuvaajineen he'vonvttuun.
Samoin toimittajien änkeäminen sairaaloihin ym. kyselemään, että miten pääsit pois. No vttu helikopterilla.
Vasta noiden koul'usurmien jälkeen alettiin hieman kyseenalaistamaan tällaista toimintaa. Vaikka tietty osa kansaa haluaa mennä varmaan leikkaussaliin, hukkuvan ru'umista tuijottamaan intensiivisesti kolme tuntia, tutkimaan haastateltavan paikat hampaista, tarkistamaan sen mahalaukun, lapsuuden traumat ja kyynelkanavien toimivuuden, niin toinen osa ei halua. Eikä haluaisi itse mahdollisena u'hrina tai omaisena olla tällaisten saalistavien korppikotkien ja hyeenojen ahdisteltavana.
Tästä tuli mieleen että olen se joka aikasemmin kertoi olleensa isovanhempiensa kanssa Mariellalla turma yönä. Minulta tuli koulussa opettajat tenttaamaan yön tapahtumia. Minkälainen aamu oli ja tunnelma laivalla ym? Kukaan ei muistaakseni kehdanut suoraan kysyä näinkö kelluvia uhreja mutta sitä kyseltiin näinkö pelastuneita. Mahtoivat pettyä että mummuni oli teljennyt mut sinne hyttiin enkä osannut muuta kertoa kun että oli myrskyä, laiva myöhästyi ja satamassa oli toimittajia ja kyseltiin kriisiavun tarvetta.
Se ei ollut mahdollista, että yrittivät varmistaa, ettet ollut traumatisoitunut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muista tapahtumasta mitään, vaikka olin ”jo” 9-vuotias.
En, koska olin pikkulapsi tuolloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hieman aiheesta ohi, muistan aiemman av-keskustelun Estoniasta jossa puitiin sitä miten Silja Europa myöhästyi aikataulustaan pelastustöiden takia, ja matkustajille tarjottiin hyvitykseksi ilmainen aamiainen. Matkustajat valittivat myöhästymisestä ja siitä että ei se aamiainen lohduta kun ruokahalu menee kun joutuu kuuntelemaan miten ruumiit tömähtelevät laivan kylkiä vasten.
Tapahtuiko näin todella, muistaako kukaan? Tuossa keskustelussa asiaa puitiin kovasti ja mietittiin että varmaan järkytys purkautui tuollaisena käytöksenä.
Voisi luulla, että kun ihminen menee shokkiin, hän voi sanoa ihan mitä sattuu tarkoittamatta mitä sanoo.
Hesari on nostanut tämän jutun nettiotsikkoonsakin. Lainaus on Esa Mäkelän haastattelusta:
"Laivassa oli yli 2 000 matkustajaa, joukkoon mahtui hyvinkin erikoisia reaktioita. Siinä ei oikein tiedä, mitä sanoa, kun toinen valittaa, että tässä ei voi syödä aamiaista, kun ruumiita ajelehtii meressä."
Täytyyhän tuon olla ollut ihan karmea kokemus noille turvassa olleille matkustajillekin. Tuntui niin uskomattomalta mantereeltakin käsin ja seuraavan kerran kun meni laivalle, niin siellä oli aika hiljaista ja apea tunnelma, käytiin turvallisuusinfossa yms.
muistan myös lukeneeni uutisessa kuinka jotkut oliko siljan matkustajat valittivat että shoppailureissu/risteily on pilalla myöhästymisen ja uhrien auttamisen takia :( varmaan viimeisin asia mitä tulisi mieleen tilanteessa
Muistan, olin 12 -vuotias ja lähdössä aamulla kouluu. Tv oli auki ja uutiset näyttivät kuvaa myrskyksensä säässä kelluvista pelastuslaitosta. Oltiin oltu kyseisen laivan kyydissä Uumajasta Vaasaan, se teki uutisesta jotenkin " henkilökohtaisennan" ja kyllä se järkytti vaikken uutisesta ihan ymmärtänyt silloin sitä isoa kuolleiden määrää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistan sen päivän hyvin, olin 19-vuotias ja katsoin uutisia 35-vuotiaan avoanoppini kanssa. Järkytyimme, koska avoanoppi oli ollut juuri edellisellä viikolla kyseisellä laivalla. Sitä en tosin voinut tietää, että synnytän lapsen kyseisenä päivänä vuosia myöhemmin.
Mistä syystä avoanoppisi kulki Tallinnan ja Tukholman väliä laivalla?
Vierailija kirjoitti:
Alkaa melkein itkettää vieläkin kun kuuntelee sitä hätäpuhelua minkä se kapteeni soitti. Sähköt poikki, laiva kallellaan. Mikä kauhea tilanne.
No ei se kapteeni sitä soittanut. Toinen ja kolmas perämies siinä äänessä olivat. Toinen perämies Tormi Ainsalu ensin, sitten kolmas perämies Andres Tammes.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teininä oltiin matkattu kavereiden kanssa Estonialla silloin kun se oli vielä Viking Sally. Halvin hytti alimmasta loukosta, jonne kuului koneiden jyskytys.
Olihan se kylmäävää seurata telkasta pelastusoperaatiota suorana. Meri täynnä oransseja pelastuslauttoja joissa joidenkin päällä oli elottomia ruumiita.
En ole pystynyt lapsiani viemään laivalle enkä itsekään ole siellä ollut aikuisikäisenä kuin pari kertaa.
Luin koko ketjun, oli paha virhe. Jotenkin tää lama-aika ja ankea syysmyrsky antaa koko hommalle niin kolkon fiiliksen. Niin surullista ja lohdutonta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistan sen päivän hyvin, olin 19-vuotias ja katsoin uutisia 35-vuotiaan avoanoppini kanssa. Järkytyimme, koska avoanoppi oli ollut juuri edellisellä viikolla kyseisellä laivalla. Sitä en tosin voinut tietää, että synnytän lapsen kyseisenä päivänä vuosia myöhemmin.
Aika nuori avoanoppi.
Nonniin, ja kaikki me, jotka emme olleet Estonialla tuona surullisena yönä, jolloin se upposi, olkaamme onnekkaita ja elämämme jatkuu omaan kuoleman hetkeemme saakka, millainen se sitten onkin, niin ei muuta kuin laivaristeilemään ja lentokoneella matkustelemaan, viis ilmastosta ja siitä huolestumisesta!!!!
Muistan hyvin. Oli kauhea kankkunen synttäreiden juhlimisesta ja sen takia Estonian uppoaminen tuntui entistäkin ahdistavammalta.
Siis 26 vuotta sitten. Ja itse olin olin sillon puolivuotias vauva, joten en muista tapahtuneesta hirveesti mitään.
T: M26
Vierailija kirjoitti:
Siis 26 vuotta sitten. Ja itse olin olin sillon puolivuotias vauva, joten en muista tapahtuneesta hirveesti mitään.
T: M26
Ketju on vuoden vanha, senkin näsäviisas pätijä.
Ja miksi ei? Eihän kotona ollut välttämättä aikuistakaan. Heidänkin piti mennä töihin.
Kaikki riippui sitä paitsi paikkakunnasta. Toisissa oltiin ihmisiä, toisissa ei.
Yläasteella, 80-luvun lopulla, eräs poika jäi päiväksi kotiin, koska hänen äitinsä jäi auton alle. Seuraavana päivänä arki jatkui. Se katsottiin siihen aikaan parhaaksi tavaksi.
Himpun verran kuumerajan alla tärissyt luokkakaverikaan ei päässyt kotiin sairastamaan, koska terkkari niin määräsi -ei opettaja.